Tänään herätys oli viideltä, kun herätyskello soi pakun takaosassa parkkipaikalla keskellä vuoria. Siirryttiin aamupalalle toiselle parkkipaikalle, koska ei haluttu herättää viereisiä leiriytyjiä. Kahvit, leivät ja banaanit pistettiinkin poskeen tähdenlentoja katsellessa. Kello oli 5.45 kun lähdettiin ajamaan Arcosta ylös vuorille ja oli edelleen pimeää kun lähdettiin taskulamppujen valossa kävelemään ylös Brentolle. Aurinko nousi pikkuhiljaa kävellessä ja ylhäältä oli mukavaa katsoa vuoria aamuvalossa.
Saatiin siis eilen illalla ajatus lähteä käymään aamupäivällä Brentolla. Jotta herätys oli edes jotenkin inhimilliseen aikaan, ajettiin lähemmäs jo illalla. Nämä taitaa olla niitä pakun ja yrittäjyyden hyviä puolia, kun voi vaan lähteä yöksi johonkin ja ottaa puolikkaan vapaapäivän keskellä viikkoa.
Katselin ylhäällä poikien hypyt ja kävelin itse saman polun alas mitä aamulla noustiin porukalla. Oli kiva olla luonnossa ja tunnin kävely ylämäkeen ja toinen alamäkeen teki muutenkin varmasti hyvää. Tuolista nousu ja ulkoilu tulivat siis tarpeeseen. Pientä jännitystä tuli siinä kohtaa, kun piti ajaa paku alas vuorelta kapeaa mutkatietä pitkin, mutta selvisin! Heh.
Herääminen on välillä vaikeaa ja peiton lämmöstä on todella hankala lähteä. Mutta yleensä se kannattaa.
Viime viikonloppu oli aika vauhdikas. Lauantaina lähdettiin ajamaan Milanosta kohti Veronaa ja hyppypaikkaa. Poikettiin kaupassa ja syömässä matkan varrella olleessa ostoskeskuksessa (Centro Commerciale Auchan Porte dell’adige), joka oli noin vartin päässä dropzonelta. Ja tottakai meidän autoon koitti joku päästä sisään siinä tunnin sisällä kun oltiin poissa.
Onni onnettomuudessa, sillä tämä varas oli joku amatööri eikä ollut päässyt sisään autoon, mutta rikkoi kuitenkin kaksi lukkoa. Eli harmitti kyllä jonkin verran, vaikka olisi harmittanut aika paljon enemmän jos vaikka läppärit tai hyppykamat olisi lähteneet. Nyt lukot on korjattu ja selvittiin koko hommasta noin 140 euron laskulla. Haluttiin että meillä on edelleen sama avain kaikkiin oviin ja että korjaus kävisi edes jotenkuten äkkiä, joten vietiin auto merkkikorjaamolle. Ei varmasti halvin, mutta kun kyseltiin paikallisilta hyppääjiltä neuvoja, niin oli varmasti tehokkain vaihtoehto (jonkun hyppääjän transporter oli ollut kaksi viikkoa korjaamolla, eikä sille ollut tehty siellä mitään).
Osittain tässä oli kyse huonosta tuurista ja osittain omasta huolimattomuudesta. Parkkeerattiin auto vähän liian kauas sisäänkäynneiltä, kun olisi pitänyt viedä se keskelle ruuhkaisimpia alueita. Ja auto oli vielä väärin päin, eli sivuovet olivat poispäin kaupalta. Lisäksi oltiin laiskoja, eikä oltu laitettu verhoja kiinni ja piilotettu kaikkea tavaraa etupenkiltä pois. Ärsyttävää, kun yleensä ollaan oltu vähän huolellisempia. Mutta nyt ainakin opittiin siis kantapään kautta.
Tässä vähän vinkkejä murtojen estoon. Eli älä tee niin kuin me tehtiin, vaan:
Parkkeeraa mahdollisimman keskeiselle paikalle, jossa liikkuu jatkuvasti ihmisiä, ei parkkipaikan reunoille
Piilota kaikki tavara pois näkyvistä
Pakussa kaikki verhot kiinni, niin ettei sisälle nää, henkilöautossa tavarat piiloon takakonttiin tai muuten pois näkyvistä
Jos omistat rattilukon, kannattaa sitä käyttää
Käytiin myös rautakaupassa ostamassa pari munalukkoa ja viriteltiin sisäpuolelle lenkit, joilla ovet saa “tuplalukkoon”. Ei varmasti estä murtautumista autoon, mutta hidastaa sisäänpääsyä. Pakuihin saa myös ulkopuolelle tulevia lisälukkoja, pitää miettiä, jos joskus tulevaisuudessa asentaisi sellaisen. Ulkopuolella lukko on parempi, kun murtautuja näkee heti että autoon pääsemiseen tarvitaan vähän lisävaivaa ja saattaa suosiolla siirtyä jonkin helpomman kohteen kimppuun. En tiedä olisiko myös hyvä laittaa joku punainen ledi vilkuttelemaan kojelautaan, jos varashälyttimellä pelottelukin edes vähän auttaisi (meidän autossamme ei siis varashälytintä ole).
Mutta nyt paku on siis taas kunnossa ja meillä oli kuitenkin kiva viikonloppu Veronan taivaalla! Keli oli aika täydellinen ja kone (Pilatus Porter) nousi nopeasti neljään kilometriin. Tässä siis loppuun pari hyppykuvaa viikonlopulta piristämään tätä muuten ehkä vähän negatiivista tekstiä.
Viime viikko vietettiin Milanossa Airbnb-kämpässä. Tehtiin töitä, käytiin pari kertaa juoksemassa ja otettiin rennosti. Käytiin myös muutamia kertoja keskustassa pyörimässä, ja ajattelinkin koota tähän joitakin juttuja mitä tehtiin. Duomo ja muut suosituimmat nähtävyydet jäivät taas seuraavaan kertaan, koska ihmisiä oli meidän makuun vähän liikaa ja jonot aika pitkät. Lähinnä siis syötiin ja käveltiin ympäriinsä.
Ainoa turistinähtävyys oli Parco Sempionessa sijaitseva Torre Branca, jossa käytiin keskiviikkona. Torniin pääsi hissillä ja 108 metrin korkeudesta näki hyvin koko kaupungin. Nousu maksoi 5 euroa, joten mistään kauhean kalliista lystistä ei ole kyse. Ylhäällä ei olla kovin kauaa, mutta maisemat ehti katsella ihan hyvin. Ja jonoa ei juurikaan ollut, päästiin melkein heti ylös kun mentiin paikalle.
Muuten käveltiin ympäriinsä, hankittiin italialaiset liittymät ja käytiin pari kertaa ulkona syömässä. Tässä pari ravintolavinkkiä, jos joku on suuntamassa Milanoon lähiaikoina.
Marghe – Hyvää pizzaa ja viihtyisä ravintola. Ravintoloita on kaksi, joista me käytiin via Pliniolla olevassa, ihan vain koska sinne pääsi kätevämmin metrolla. Mentiin perjantaina about aukeamisaikaan ja jo silloin paikkaan oli jonoa, ja aika pian aukeamisen jälkeen koko ravintola oli täynnä. Itse söin munakoisopizzan ja Matti otti jonkun lihapizzan. Jälkkäriksi jaettiin tiramisu. Pizzat olivat pehmeitä, ja mun mielestä todella hyviä, vaikka Matti ilmeisesti tykkää enemmän rapeammasta pizzasta.
Pizzium – Ja toinen pizzapaikka jota voi suositella on Pizzium. Käytiin kesälomalla syömässä pizzat via Procaccinilla ja oli kyllä hyvää. Noitakin ravintoloita on muutama eri paikoissa.
Panzerotti Luini – Luin tästä paikasta jonkun paikallisen blogista ja mentiin syömään tällaiset panzerotit lounaaksi ennen torniin menoa. Hinta ei ollut paha ja tomaatti-mozzarella-panzerotti oli ainakin hyvää. Koostumukseltaan nämä muistuttivat ehkä vähän suomalaista lihapiirakkaa tai lörtsyä, ei mikään terveysherkku siis 😀
Ja tietysti, gelato – Ahh, gelato. Ei varmaan tarvitse enempää sanoa. Ollaan parit gelatot syöty ja ehkä vähän jo opittu mistä tunnistaa hyvän gelaterian. Pitää tietty googlata lähimmät ja valita sieltä parhaat arvostelut saaneet. Ja sitten vielä paikanpäällä kun katsoo ettei ole mitään kauheita jäätelövuoria ja kirkkaita värejä, niin aika hyvä yleensä tulee. Hyvä gelato tehdään aina samana päivänä eikä sitä säilötä pitkään ja yleensä parhaissa paikoissa jäätelö on kannellisissa astioissa ja listalta vaan valitaan maku. Ja kun jäätelö on luonnollisen väristä, niin yleensä raaka-aineetkin on aitoja.
Tällaiset ruokakuulumiset siis tähän väliin! Ollaan nyt kotiuduttu Gardalle ja vietetään täällä kuukausi. Lauantaina ja sunnuntaina oltiin hyppäämässä Veronassa, ja viikonlopun seikkailuista on tulossa erillinen postaus loppuviikosta.
