Alankomaat Paku

Auton rekisteröinti Alankomaihin

Auton rekisteröinti Alankomaihin voi olla hermoja raastava projekti, mutta lopulta mekin saimme keltaiset kilvet autoon

VIHDOIN! Noiden keltaisten kilpien saaminen autoon tuntui aikamoiselta projektilta, mutta nyt vihdoin saimme rekisteröinnin tänne Alankomaihin hoidettua. Kaikki ei ollut niin helppoa tai mennyt kerrasta oikein, joten ajattelin nyt jakaa tänne lyhyesti ohjeet, kuinka auton rekisteröinti Hollantiin onnistuu. Jos joku vaikka tuskailee samojen asioden kanssa ja haluaa vertaistukea tai ohjeita suomeksi. Koska tästä tuli aika pitkä sepustus, laitan tähän alkuun lyhyen tiivistelmän.

  1. Autoveron (BPM) poikkeushakemus, ohjeet ja lomake täältä.
  2. Ajanvaraus RDW:n rekisteröintiin, onnistuu täällä.
  3. Täytetään BPM-verolappu, myös vaikka olisi saanut vapautuksen. Ohjeet & linkki täällä.
  4. Käydään ostamassa kilvet jostain hyväksytystä liikkeestä sen jälkeen, kun on saatu pankkikortin kokoinen rekisteröintitodistus postilla kotiin.
  5. Otetaan vakuutus ja maksetaan tieverot (kun tulee lasku kotiin).

Noniin ja tässä siis tarkemmat ohjeet ja kuvaus siitä, kuinka me nämä asiat hoidimme.

Ensin: Mahdollinen BPM:n eli autoveron poikkeushakemus. Yleensä Alankomaihin autoa tuodessa joutuu maksamaan melko suuret verot (keskimäärin 5000e). Mutta ei hätää, jos auton tuo osana muuttokuormaa, niin veron maksamiseen voi hakea vapautusta. Lomake löytyy paikallisen veroviranomaisen (Belastingdienst) sivuilta ja samalta sivulta löytyvät myös ehdot ja muut tiedot englanniksi. Tuo lomake on valitettavasti hollanniksi, joten kannattaa varata aikaa ja Google Translate valmiiksi, jos hollanti on samalla tasolla kuin meillä.

Me täytimme laput siis itse ja etsimme kaikki mainitut liitteet (niitä on sitten paljon, mukaan tarvittiin niin paikalliset kuin edelliset vuokrasopimukset Suomesta, auton lappuja ja lisäksi esim. työtodistuksia todisteeksi, että ei ole aiemmin asunut tai työskennellyt Alankomaissa). Sen jälkeen tuo lomake printataan, allekirjoitetaan ja lähetetään postilla tuolla sivullakin mainittuun osoitteeseen. Ja kannattaa ehkä ostaa kerralla muutama postimerkki, koska tuntuu että niitä täällä tarvitaan.

Hauskinta tässä on tietysti se, että jos auto on tarpeeksi vanha (yli 17,5 vuotta), niin BPM-veroa ei tarvitse maksaa. Täytimme tavallaan nuo laput siis turhaan, koska olin jostain lukenut rajan olevan 20 vuotta. Mutta eipä siitä haittaakaan ollut, ja uudempaa autoa tuodessa tämä on erittäin tärkeä vaihe, jos ei halua maksaa tuhansien eurojen veroja.

Autoilu Hollannissa on paljon kalliimpaa kuin Suomessa

Ja sitten: Ajanvaraus katsastukseen/rekisteröintiin. Ajanvarauksen RDW:lle, joka on paikallinen Trafi, voi hoitaa netissä. Puhun nyt katsastuksesta, kun en tiedä mikä oikea termi tälle tarkastukselle tai rekisteröinnille on, mutta kyseessä ei siis ole vuosikatsastus (sen voi kyllä hoitaa samalla reissulla). Me emme tehneet vuosikatsastusta nyt, vaan papereihin merkittiin auton nykyinen katsastuspäivä. Tämän käynnin yhteydessä paperiasiat hoidettiin kuntoon ja autolle tehtiin tarkastus (mitattiin renkaiden etäisyyksiä toisistaan ja muuta vastaavaa). Kaikkien, joiden nimi halutaan auton omistajiksi/haltijoiksi, tulee olla paikalla katsastusasemalla. Tämä tarkastus/rekisteröinti maksoi noin 100e. Tässä vielä lista papereista, jotka pitää olla mukana:

  • Passi/henkilötodistus
  • Auton paperit, kuten rekisteröintiote (myös se toinen osa, jota meillä ei tietenkään ollut. Onnistui ilmankin mutta hintaa tuli 40e lisää ja viivästytti hieman) ja viimeisin katsastustodistus
  • Alle 3kk vanha todistus Alankomaissa asumisesta (Uittreksel Basisregistratie Personen (BRP)) Tätäkään minulla ei ollut ja kävin näyttämässä sen jälkeenpäin. Todistuksen saa omalta kaupungintalolta (gemeente). Joissain kaupungeissa pitää varata aika ja hakea paikanpäältä, mutta Eindhovenissa sen sai tilattua netistä ja tuli kotiin postilla.

Kolmanneksi: Täytetään verolappu. Ihan sama vaikka olisi saanut tuon ensimmäisessä kohdassa mainitun poikkeuksen BPM-veron maksamiseen, tämä declaration pitää silti tehdä. Täältä löytyy vähän ohjeita ja linkki pdf-lomakkeeseen. Siinä kysellään joitain haastavia kysymyksiä, mutta senkin saa kyllä ajan kanssa täytettyä (vinkki: älä tee niin kuin me ja kirjoita alustanumeroa väärin. Olin vahingossa kirjoittanut VW, kun piti olla WV ja sitä ei tietenkään voi korjata puhelimitse tai sähköpostilla, vaan pitää lähettää kirje, jossa tämän asian kertoo. Onneksi ostin useampia postimerkkejä..). Ja tämäkin lomake tosiaan printataan ja lähetetään postilla.

Seuraavaksi: Odotetaan postia ja käydään ostamassa kilvet. Kun sekä RDW:n että veroviranomaisten mukaan asiat ovat kunnossa, tulee kotiin postilla kasa kirjeitä, joiden mukana on uusi Alankomaalainen rekisteröintitodistus, joka on vihertävä luottokortin näköinen lirpake. Kaikki paperit kannattaa pitää tallessa, koska niitä tarvitaan esimerkiksi autoa myydessä.

Tuon rekisteröintitodistuskortin ja henkkarin (ajokortti riittää) kanssa mennään sitten johonkin liikkeeseen, joka tekee rekisterikilpiä. Tästä dokumentista löytyy lista hyväksytyistä valmistajista. Kilvet saa odottaessa ja hintaa kahdelle kilvelle ja kahdelle muoviselle telineelle tuli 36 euroa.

Lopuksi: Otetaan vakuutus ja maksetaan verot. Myös täällä on pakollista olla vakuutus autoa ajaessa. Tuo vakuutus kattaa onnettomuuksissa sen toisen osapuolen vahingot. Perusvakuutuksen lisäksi on saatavissa osakaskoa ja täyskaskoa vastaavat vakuutukset. Otimme nopeasti vain omasta vakuutusyhtiöstämme vakuutuksen, mutta se on aika kallis (yli 100e/kk), joten ajattelimme vielä koittaa löytää halvemman vaihtoehdon.

Vakuutuksen lisäksi tulee maksettavaksi tievero, joka kaikkien on pakko maksaa. Veron suuruus tuollaisesta diesel-pakusta on noin 330e/3 kk eli vuodessa noin 1300 euroa. Kallista on siis auton omistaminen. Veron suuruus selittää ehkä osittain miksi täällä tiet ovat aika hyvässä kunnossa.

Auton poisto Suomen rekisteristä: Ja jotta ei tarvitse maksaa veroja ja vakuutuksia tuplana, niin auto pitää tietysti poistaa Suomen rekisteristä. Yleensä EU:n sisällä tieto kulkee maasta toiseen, mutta soitettuani Trafille (tai nykyisin siis Traficomille), sain ohjeet lähettää sähköpostilla kopion uudesta rekisteröintitodistuksesta kirjaamoon, josta asia sitten etenee. Virkailija ei muistanut, tuleeko Alankomaista tietoa Suomeen. Vielä meidän autoamme ei ole Suomen rekisteristä poistettu, mutta kun se tehdään, niin myös verot saa takautuvasti rekisteröintipäivältä takaisin. Ja sitten kun tieto on rekistereissä, niin myös Suomen vakuutuksen voi irtisanoa (ja maksun saa toivottavasti myös takaisin rekisteröintipäivästä alkaen).

Huhh! Sellainen projekti siis. Luultavasti pääsee aika paljon helpommalla kun ottaa asioista kunnolla selvää etukäteen ja tekee kaiken oikein kerralla. Mutta näin vain mekin saatiin kilvet, vaikkakin ehkä vaikeimman kautta.

-
Ei kommentteja

Kuulumisia

Viime viikot puhelimen kamerassa

Ajattelin jakaa vähän puhelimen kuvia ja kertoa viime viikkojen kuulumisia. Mitään kauhean erikoista ei ole tapahtunut, enkä ole tännekään oikein mitään kirjoittanut. Viime aikoina ollaan vaan tehty töitä, käyty juoksemassa ja viikonloppuisin hypätty. Mutta tässä nyt vähän sekalaisia juttuja viime viikkojen ajalta.

Ensinnäkin, puhelimeni kuvista varmaan puolet on ruuasta. Ensimmäinen kuva on edelliseltä viikonlopulta, kun Matin sisko ja hänen poikaystävänsä olivat täällä käymässä. Lauantai-iltana kävimme syömässä viiden ruokalajin menun meidän lähellämme olevassa vegaanisessa ravintolassa. Ruoka oli ihan hyvää, seura parempaa ja viiniä riittävästi. Toinen kuva onkin sitten parin päivän takaa, kun käytiin testaamassa lähinnä meitä oleva pizzapaikka pitkän lenkin jälkeen.

Matti aina nauraa kun kuvaan kukkia. Itse en ymmärrä mitä väärää on kauniiden asioiden kuvaamisessa, olivat ne sitten ruokaa tai kukkia. Tämän puskan Matti toi muuten vaan jonain maanantaina piristämään, mikä oli todella kiva yllätys.

Ja viime viikon kohokohta oli kyllä Alankomaiden kilpien saaminen autoon! Aikamoinen paperisota se olikin kaikkien verolappujen ja muiden kanssa, mutta niin se vaan lopulta selvisi. Tästä ei-niin-ihanasta projektista on tulossa pian ihan oma postauksensa.

Juhlistettiin pakun uusia keltaisia kilpiä käymällä jätskillä. Eindhovenin ehkä paras jäätelöpaikka sijaitsee vähän liian lähellä meitä ja ollaankin käyty siellä jo varmaan kymmenen kertaa jäätelöllä. Tarjolla on välillä hyvinkin erikoisia jäätelöitä, mutta tällä kertaa otin turvallisesti pallot vadelmaa ja salted caramelia. Illalla piti vielä napata auringonlaskukuva parvekkeelta kesken Chernobylin katsomisen, kun oli niin nätti valo.

Viime lauantaina käytiin myös DAF-museossa, jossa autoja, busseja ja rekkoja riitti. Söpöin oli minun mielestäni tuo vanha poliisiauto, joka oli tuolla ylhäällä ensimmäisessä kuvassa. DAF on siis Alankomaalainen automerkki, joka nykyään valmistaa kai ainoastaan rekkoja. Ihan hauska museokäynti, vaikka Mattia ehkä rekkojen moottorit kiinnostivatkin enemmän kuin minua. Ja sunnuntaina käytiin hyppäämässä Belgiassa muutama hyppy.

Sellaisia kuulumisia tällä kertaa! Palataan seuraavaksi auton rekisteröinnin merkeissä.

-
Ei kommentteja

Yleistä

Kuukauden kymmenen: kesäkuu

Viime kuussa ihailtiin vuoria Sveitsissä

Tässä taas kuukauden alun mietteitä. Pari päivää myöhässä, mutta kuitenkin. Kesäkuu alkoi ihan huomaamatta ja nyt on enää alle kuukausi meidän kesän reissuun. Tämäkin kuukausi vierähtää varmasti nopeasti, kun tekemistä ja kivoja juttuja on edessä useampia! Kuukauden ensimmäinen viikonloppu meni hypätessä helteisissä tunnelmissa, kun lämpötilat paukkuivat yli 30 asteen.

Kuukauden ensimmäisen aamun ensimmäinen ajatus: 
Luultavasti ajattelin, että kiva kun on viikonloppu ja pääsee hyppäämään. Lähdettiin lauantaina boogeihin ja tultiin sunnuntaina illalla takaisin. Oli kiva ja kuuma viikonloppu.

Tämän kirjan aion lukea:
Tältä kuulta taidan jättää kirjatavoitteet asettamatta ja lukea juuri sitä mikä sattuu sillä hetkellä kiinnostamaan. Tai olla lukematta.

Työasia, jonka aion saada valmiiksi:
Tässä kuussa on pientä painetta saada parikin juttua hoidettua ennen kesälomia. Aion siis saada hommat siihen malliin, että voin hyvillä mielin pitää vähän lomaa heinäkuussa.

Työasia, jonka tiedä roikkuvan puolivalmiina vielä tämän kuukauden jälkeenkin:
Omien nettisivujen päivittäminen tuntuu olevan aina viimeisenä tehtävien asioiden listalla. Tässä kuussa on sen verran muutakin tehtävää, että saa nähdä ehdinkö panostaa näihin “ei-niin-kiireellisiin” asioihin.

Lausahdus, josta saan juuri nyt energiaa arkeeni: 
En nyt laita tähän mitään yksittäistä lausetta, mutta yleisesti kiitos ja kehujen saaminen omasta työstä tuntuu mukavalta. Muistetaanhan kaikki siis kiittää läheisiä ja työkavereita!

Ruoka, jota aion kokeilla:
Meille tulee viikonloppuna vieraita ja mennään syömään vegaaniseen fine dining -ravintolaan. Eli aion kokeilla viiden ruokalajin vegaanisen menun, mutta en tiedä mitä se sisältää.

Tässä kuussa tapahtuvista asioista eniten olen laittanut aikaa tämän suunnitteluun ja nyt se viimein toteutuu: 
Kesälomareissu! Oikeastaan koko reissu on vasta ensi kuussa, mutta koska lähdetään tämän kuun lopussa jo matkaan, niin sen voinee laittaa tällekin kuulle. Valmistelua ja pakkaamista on siis loppukuusta tiedossa ja lauantaina 29. päivä lähdetään ajelemaan kohti Tukholmaa ja laivaa Suomeen.

Asia, joka tuntuu ristiriitaisimmalta:
Ehkä koko tämä ulkomailla asuminen on välillä vähän ristiriitaista. Välillä on tosi kivaa ja koen, että tästä saa todella paljon kokemusta ja rohkeutta. Mutta sitten taas välillä tuntuu vähän yksinäiseltä ja joskus ärsyttää, kun asiat tehdään täällä kauhean hankalasti (ainakin omasta mielestäni).

Yksi tavoite, joka on mahdollista saavuttaa:
Saada auto rekisteröityä tänne Alankomaihin! Siinä onkin ollut selvittämistä ja hoitamista, mutta tämän kuun aikana meidän pitäisi vihdoin saada keltaiset rekisterikilvet. Kirjoitan varmaan oman tarinan tästä taistelusta, sitten kun olemme saaneet kaikki rekisteröintiin liittyvät asiat hoidettua.

Minkä asian haluaisin muistaa tästä kuukaudesta:
Sen tunteen, kun loma alkaa ja se on vielä kokonaan edessä. Se on aika kiva tunne.

-
Ei kommentteja