Enpä olisi vajaa neljä vuotta sitten laskuvarjohyppykurssille ilmoittautuessani osannut arvata, että löydän sieltä harrastuksen lisäksi elämäni rakkauden, puolisoni ja parhaan ystäväni. Mutta niin vain kaksi kuukautta sitten juhlittiin meidän häitä! Juhlat olivat pienet ja paikalla vain lähimmät ihmiset, mutta siitä huolimatta (tai sen takia) vietimme rennon ja rakkaudentäyteisen päivän. Ja nyt kun kiitoskortitkin on vihdoin lähetetty, niin sain Matilta luvan kirjoittaa meidän juhlasta myös tänne blogin puolelle.
Nämä häät järjestettiin muutaman viikon aikataululla ja pienellä porukalla. Nopeasta aikataulusta huolimatta kaikki lähimmät ihmiset pääsivät paikalle, mikä oli tietysti todella mukavaa. Olisihan se ollut hauska järjestää isommat juhlat koko suvulle ja ystäville, mutta toisaalta tällainen pieni ja intiimi juhla oli ehkä kuitenkin enemmän meidän näköinen. Ja koska netti on pullollaan ohjeita siitä, kuinka häiden suunnittelu tulee aloittaa vuosia ennen juhlaa ja budjetinkin olla kymppitonnin paremmalla puolella, niin jaan nyt oman kokemukseni tällaisten pienten ja stressittömien häiden järjestämisestä melko nopealla aikataululla.
Päivän päättämisen jälkeen meillä oli vähän yli kaksi viikkoa aikaa järjestää vihkiminen ja juhla. Järjestelyt onnistuivat ihan hyvin ulkomailta käsin, ja Matti itseasiassa saapui Suomeen töiden takia vasta hääpäivää edeltävänä yönä. Ensin varasimme ajan maistraatista ja tilasimme esteiden selvityksen, minkä jälkeen katselimme ravintoloiden kabinetteja juhlapaikaksi. Päädyimme varaamaan Mylläreiden kabinetin menun ja tilan tunnelmallisuuden vuoksi. Ja kun järjestää häät viikolla tammikuussa, niin ei onneksi tarvitse paljon murehtia varauksista vuosia etukäteen.
Oikeita sormuksia oli tällä aikataululla mahdotonta hankkia, joten meillä on nyt edulliset väliaikaissormukset. Hankimme oikeat sitten ajan kanssa, niin saamme sellaiset kuin haluamme. Muutenkin mentiin aika pienillä hankinnoilla ja esimerkiksi vaatteissa pyrimme siihen, että niitä voi käyttää muissakin tilaisuuksissa. Ystäväni laittoi minun hiukseni ja oli hankkinut kukat sekä varannut meikin aamuksi. Iso kiitos siis Hennille kaikesta avusta ja kauniista kampauksesta, jollaista en ikimaailmassa olisi osannut itse tehdä!
Meidät vihittiin perjantaisena aamupäivänä Tampereen maistraatissa, missä koko seremonia kesti ehkä noin kaksi minuuttia. Kyse oli siis melkoisen nopeasta toimituksesta, joka sisälsi lähinnä muutaman lauseen, kysymykset ja sormusten vaihdon. Tilana maistraatin huone ei ehkä ole se romanttisin, mutta ajoi kuitenkin asiansa. Meitä oli paikalla yhteensä yhdeksän henkeä ja hyvin mahduttiin.
Varsinainen juhla oli sitten Mylläreissa, missä söimme kolmen ruokalajin menun viineineen ja alkumaljoineen. Tamperelaisen silmään punatiiliset rakennukset sopivat tietysti hyvin, ja Myllärit toimi tällaisiin pieniin juhliin meidän mielestämme loistavasti. Kabinetti toi mukavan yksityisyyden, mutta ei kuitenkaan tarvinnut itse tehdä mitään, vaan ruuat ja juomat kannettiin eteen. Ja olihan se nyt ihanaa juhlia yhdessä läheisten kanssa. Mylläreistä siirryimme vielä Tornin yläkertaan drinksuille, kun monikaan seurueestamme ei ollut siellä käynyt.
Me jatkoimme juhlia vielä hyppykaverien kanssa perjantaina illasta toisen tapahtuman yhteydessä. Emme olleet kertoneet kenellekään naimisiin menostamme etukäteen, joten oli hauska yllättää kaikki isoilla uutisillamme. Ja yöksi suuntasimme Lapland Hotelsiin, jonka aamupalaa voin ainakin lämpimästi suositella.
Arkipäivää on kiittäminen myös siitä, että saimme nopeasta aikataulusta huolimatta haluamamme kuvaajan nappaamaan meistä potretit vihkimisen ja juhlan välissä. Kuten näkyy, Minna ottaa ihanan tunnelmallisia ja persoonallisia kuvia. Nyt näitä kuvia ihan onnessani katsellessa olen enemmän kuin tyytyväinen, että päätimme juhlan pienuudesta huolimatta ottaa potretit kuvaajan kanssa. Ne ovat kuitenkin yksi asia, mikä hääpäivästä jää muistoksi.
Mutta nyt on juhlat juhlittu ja en voisi olla onnellisempi meidän tulevista vuosista. Onhan se ihana juhlistaa rakkautta ja häitä on aina ihana juhlia (erityisesti tietysti omia, heh), mutta tärkeämpää on omasta mielestäni kuitenkin se, että saan jakaa elämäni tuollaisen ihanan miehen kanssa.
Tartu käteen niin mennään, lennetään läpi vuosien.
Tuulen lailla sinun kanssa kevyesti kuin höyhenet.
Sulje silmät niin mennään, lennetään yli vuorien.
Samaan tahtiin sinun kanssa sydämeni on luotu kulkemaan.
Mikko Harju – Mä olen tässä
