Sveitsi

Vuoden ensimmäinen vaellus vuorilla

Vuorinäkymät Sattel-Hochstucklin vaellukselta

Tämän kevään keli on ollut ehkä lievästi sanottuna vaihteleva. Välillä sataa lunta ja kannan kaikki kasvit sisään parvekkeelta pakoon pakkasta ja sitten heti parin päivän päästä saattaa olla 20 astetta lämmintä. Eilen käytiin kävelemässä ja vähän meinasi otsa alkaa punoittaa aurinkorasvasta huolimatta, ja tänään satoikin räntää ja oli ihan synkkää. Mutta onneksi lämpimien jaksojen aikana lumet ovat alkaneet sulaa myös vuorilta ja ollaan jo uskaltauduttu matalammille nyppylöille kävelemään. Ja vitsit, nyt taas muistaa kaikkien koronasulkujen keskellä miksi asutaan Sveitsissä. Ensinnäkin maaliskuussa voi jo nauttia lähes kesäkeleistä ja toisekseen voi noin vain tunnissa ajaa keskelle hienoja maisemia.

Sveitsissä kyllä on ihan uskomattomia paikkoja, ja monesti ne ei niin suositut ja ei ne kaikista upeimmat paikat ovat myös aika hienoja. Kun välillä on vain ajeltu johonkin randomille parkkipaikalle tai järvelle ja lähdetty kävelemään, niin lähes aina tulee vastaan hienoja maisemia. Se on ihan uskomatonta.

Pääsiäisenä sitten päätettiin, että nyt on lumet saaneet jo sulaa riittävästi ja ajeltiin Sattel-Hochstucklin hissin ala-asemalle. Itse hissi oli huollossa, joten ajateltiin, että ylhäällä ei varmaan ole paljoa porukkaa. Ja lisäyllärinä myös parkkeeraaminen oli ilmaista, mistä huolimatta koko parkkipaikka oli aika tyhjä ja saatiin kävellä ihan rauhassa. Päädyttiin kävelemään noin 13km lenkki pienen mäen ympäri ja koko matkalla nousua tuli yhteensä 600 metriä. Ihan hyvä treeni siis , minkä lisäksi päästiin nauttimaan yllättävän kivoista maisemista, vaikka korkein kohta olikin vain noin 1300 metriä. Lopussa käveltiin vielä aika pitkä riippusilta ja Mattia vähän jännitti, kun lattia oli läpinäkyvää ritilää.

Tähän aikaan vuodesta polut ovat kyllä aika mutaisia tai ylempänä vielä lumisia, ja Matti liukuikin kerran aika nätisti mutarinteeseen kyljelleen. Mutta on kyllä silti ollut niin kiva päästä vuorille. Nyt meillä on tavoitteena käydä jossain kävelemässä aina viikonloppuisin, jos on kiva keli. Ja parin kuukauden päästä varmaan pääsee jo ylempänä oleville via ferratoillekin.

Sveitsin vuoret

-
Ei kommentteja

Kuulumisia

Tee ihan mitä haluat

Your back is fully healed. You can do whatever you want. Näin sanoi tänään ortopedi katsottuaan röntgenkuvia ja luokitteli selkäni täysin parantuneeksi. Saan kuulemma tehdä ihan mitä haluan. Varmistin vielä, että sisältäähän se ihan mitä vaan myös esimerkiksi laskuvarjohyppäämisen ja kiipeilyn. Ja kyllä, nyt on lupa tehdä IHAN MITÄ VAAN. Mitä se sitten tuleekaan olemaan.

Aikalailla seitsemän kuukautta sitten mursin siis selästä yhden nikaman tyhmästi itse mokaamalla ja harmistus on ollut aika kova. Eikä selkä vieläkään ihan entisensä ole ja välillä kipuilee, mutta on helpottavaa tietää, että nikama on hyvin luutunut ja kaiken pitäisi nyt olla kunnossa.

Ja kaiken kukkuraksi tänne tuli kevät ihan pikavauhdilla. Vielä reilu viikko sitten oli lunta ja pakkasta, ja nyt viikonloppuna aurinko paistoi ja mittari näytti parhaimmillaan 15 astetta. Valon ja lämmön innoittamana päätin lähteä mukaan Matin ja kaverimme lenkille ja juostiinkin sitten vahingossa 15 kilometriä. Oli yllättävän mukavaa pitkästä aikaa juosta vähän pidempi lenkki, vaikka jalat loppumatkasta alkoivatkin olla aika väsyneet.

Krookukset ovat sunnuntain palauttavan kävelyn varrelta. Hullua kuinka helmikuussa voi olla tällaiset kelit. Mutta en kyllä valita, ja eiköhän ne viileämmät ilmat jossain kohtaa kuitenkin tule takaisin.

Nyt odotellaan siis vain koronarajoitusten lievennyksiä, että päästään vuorille, via ferratoille ja ehkä hyppäämäänkin. Tässä on nyt aika pitkään vaan tehty töitä ja stressattu, joten on ihanaa, että kevät tulee, päivät pitenee ja voi ehkä alkaa varovaisesti suunnitella jotain kivaa tekemistä.

-
Ei kommentteja

Paku

Pakuprojekti: Kahden istuttava kääntöpenkki

Kääntöpenkki käännettynä taaksepäin

Asensimme autoon kesällä kääntöpenkin. Halusimme asentaa pelkääjän puolelle kääntyvän penkin, jotta kulku edestä taakse helpottuisi ja sisätilojen käyttö monipuolistuisi. Penkin löytäminen ei kuitenkaan ollut helppoa, ja ilmeisesti ainoa valmistaja, joka myy Ducatoon kahden istuttavia kääntöpenkkijärjestelmiä, on Brittiläinen Custom Shop Designs.

Kääntöpenkkijärjestelmä on todella tukevan tuntuinen ja painava. Ainoina miinuksina voisi mainita hieman hitaasti avattavat viisi lukkoa, penkin istumakorkeuden nousun (noin 5cm nousu tarkoittaa, että lyhyen henkilön (lue: Hetan) jalat eivät enää yletä lattiaan) sekä sen, että käännettynä penkki on ehkä hieman etukenossa.

Penkki kaadettuna

Asennus on helppo ja nopea. Työkaluista isokokoinen Torx 55 pää on erikoisempi pakkohankinta asennukseen ja harmillisesti jakoavain ei ole riittävä pulttien poistamiseen vaan räikkäväännin jatkovarrella on tarpeen, koska osa pulteista on syvällä pienen kuilun päässä.

Lattiamattoon leikatut reiät kääntöpenkkiä varten

Kääntöpenkin mukana tulee sapluuna, joka on tarkoitettu käytettäväksi muovisen lattiamaton leikkaamiseen. Se on kuitenkin turhan iso, joten on parempi käyttää itse kääntöpenkkialustaa sapluunana, jotta asennuksesta saa mahdollisimman siistin. Leikatessa kannattaa varoa maton alla kulkevia johtoja.

Jos penkinlämmittimen ja vyönkiristimen haluaa kiinnittää penkkiin, tulee niille hankkia jatkojohto. Meidän autossamme tosin ei ole penkinlämmittimiä tai vyönkiristintä matkustajan puolella, joten tämä johto roikkuu vapaana penkin takana, kunnes keksimme sille sijoituspaikan.

Kääntöpenkin käyttö on myös melko yksinkertaista: avataan viisi lukkoa, työnnetään penkkiä eteenpäin, käännetään hieman, sitten sivuttain, käännetään lisää, sivuttain, kääntö ja taaksepäin. Tähän tottuu, mutta ei se ole yhtä nopeaa kuin yhden istuttavissa penkeissä, joiden tarvitsee vain pyöriä paikoillaan. Lopuksi lukot pitää vielä laittaa kiinni (tai ainakin yksi lukko penkin ollessa käännettynä), joka voi viedä hetken aikaa pienten toleranssien vuoksi. Toisaalta penkki on todella jämäkkä lukittuna eikä tule sellainen olo, että kolarissa se voisi antaa periksi.

Auto ei ole oikein vielä sellaisessa kunnossa, että kääntöpenkkiä pääsisi käyttämään täysin hyödyksi. Nyt suurin hyöty on tullut lämmittimen polttoaineletkua asennettaessa, jolloin penkin kääntäminen antoi lisää tilaa. Jatkokehitysajatuksena on myös ollut asentaa oven pieleen pieni pöytä, mutta pöydän tukiratkaisu on vielä hieman hakusessa. Ideoita tähän otetaan mielellään vastaan!

Aiemmat kirjoitukset pakuprojektista:
Pakuprojekti: kiinalainen sisätilalämmitin
Pakuprojekti: Matilla on asiaa sähköistä ja asennuksesta
Pakuprojekti: Itse tehdyt kattotelineet
Pakuprojekti: Kameroiden ja vakionopeudensäätimen asennus
Pakuprojekti: Ilmanvaihto, eristys ja lattia
Uusi projekti: Fiat Ducaton rakentaminen reissupakuksi

-
2 kommenttia