Reissut

Bussilla ja junalla Lontooseen

Näkymät Thamesille London Eyesta

Kuukausi sitten vietettiin Matin kanssa pitkä viikonloppu Lontoossa. Kumpikaan meistä ei ollut koskaan käynyt Britteinsaarilla, eli nähtävää olisi varmasti riittänyt vähän pidemmällekin lomalle. Olimme kaupungissa siis lauantaista maanantaihin ja ehdimme aika hyvin nähdä paikkoja ja kävellä ympäriinsä, joten ajattelin nyt tännekin jakaa vähän kuulumisia ja kuvia tuolta reissulta.

Matkustimme trendikkäästi maata pitkin bussilla Lontooseen ja junalla takaisin. Melko pitkä bussimatka taittui yöaikaan, sillä bussi lähti täältä yhdeltätoista perjantaina ja oli sitten aamulla vähän ennen kahdeksaa Lontoossa. Matka meni melko kivuttomasti, mutta en ehkä ihan heti uudestaan lähde yöbussilla matkustamaan. Aamuyöstä kaikkien piti nousta bussista pois passintarkastukseen sekä Ranskan rajalla että heti perään Iso-Britannian rajalla. Sen jälkeen bussi ajoi junaan ja alitti kanaalin junan kyydissä. Suora bussi Eindhovenista Lontooseen maksoi noin 25 euroa matkustajalta, kun ostimme liput hyvissä ajoin etukäteen.

Takaisin tultiinkin sitten suoraan junalla, joka maksoi noin 60 euroa per naama. Ensin tulimme Eurostarilla Rotterdamiin ja siitä olisi pitänyt tulla paikallisjunalla kotiin. Mutta me tulimme Rotterdamista kotiin taksilla, koska VR ei näköjään ole ainoa liikennöijä, jolla voi olla ongelmia. Ranskan puolelle päästyämme edellä oleva juna hajosi ja me jouduimme odottamaan useamman tunnin matkan jatkumista. Sen jälkeen Hollannin puolella piti jostain syystä ajaa hiljempaa kuin normaalisti, joten lopulta olimme ehkä neljä tuntia myöhässä Rotterdamissa. Ja mitään junia ei tietenkään enää keskellä yötä kulkenut Eindhoveniin. Meitä ohjeistettiin ottamaan taksi, ja tulimmekin sitten kotiin samaa matkaa jonkun muun eindhovenilaisen kanssa. Nyt taistellaan Eurostarin kanssa, että maksavatko he sen taksin kokonaan vai eivät. Että semmoinen rentouttava junamatka.

Ja vinkkinä jos joku on matkustamassa Eurostarilla (mikä kai yleensä on hyvin ajoissa, meillä vaan kävi huono tuuri), niin suosittelen kyllä menemään asemalle ajoissa. Me olimme noin tunti ennen junan lähtöaikaa ja pääsimme lähtöselvityksistä läpi kaksi minuuttia ennen kuin junan piti aikataulun mukaan lähteä.

Pitkä viikonloppu Lontoossa

Matkustuksen rankkuudesta huolimatta meillä oli Lontoossa mukava miniloma. Kävelimme aika paljon, kävimme parissa museossa, söimme ja kävimme katsomassa The Lion King -musikaalin, joka oli kyllä kaikkien kehujen arvoinen. Sattumalta tuona viikonloppuna juhlistettiin myös esityksen 20-vuotista taivalta, ja paikalla oli paljon vanhoja näyttelijöitä sekä joitakin puheita ja esityksiä varsinaisen musikaalin jälkeen.

Turistinähtävyyksistä kävimme London Eyessa, johon olin ensin vahingossa ostanut liput väärälle viikonlopulle. Päätimme kuitenkin hankkia uudet liput, jotta ei jäisi harmittamaan niin paljon. Olin siis varannut liput samaiselle väärälle viikonlopulle myös Sky Gardeniin, joka nyt jäi sitten käymättä. Eli note to self, kannattaa aina tarkistaa päivämäärät ennen kuin varailee mitään. Näkymät tuosta 60 metriä korkeasta maailmanpyörästä olivat kuitenkin hienot ja valokin juuri ennen auringonlaskua mukavan pehmeä, kuten kuvista ehkä näkyy.

London Eye maailmanpyörä Lontoossa
Auringonlasku ja London Eye

Monet Lontoon museoista ovat ilmaisia, joten myös muita kävijöitä voi olla aika paljon. Me kävimme British Museumissa ja Natural History Museumissa, joissa varsinkin jälkimmäisessä oli aikamoinen ruuhka ja lasten kiljunta kaikui korvissa vielä ulospääsyn jälkeenkin. British Museumista löytyy esimerkiksi Rosettan kivi, joka Matin mukaan kaikkien pitäisi tietää. Kyseessä on siis se kivi, jossa on sama teksti useammalla kielellä ja jonka avulla ratkaistiin hieroglyfit. Tuon kiven lisäksi museossa on vaikka mitä patsaita ja historiaa lähes joka maailman kolkasta. Vähän mietittiin, että miten ne kaikki patsaat ja historialliset esineet olivat Britteihin päätyneet, mutta hieno museo kaiken kaikkiaan.

Natural History Museumissa olikin sitten dinosauruksia ja muita tieteellisiä näyttelyitä. Museo oli ehkä enemmän suunnattu lapsille, ja meitä alkoi jossain kohtaa hieman ahdistaa ihmispaljous.

British Museumin näyttävä aula

Ja eihän kaupunkilomilla (tai koskaan muulloinkaan) sovi unohtaa ruokaa. Kuten ehkä aiemmin mainitsinkin, oli meillä tavoitteena maistaa kalatonta fish and chips -annosta, koska emme kumpikaan syö kalaa. Päädyimme siis Canvas Cafe nimiseen ravintolaan/kahvilaan syömään tuollaiset vegaaniset tofish&chips -annokset, jotka ajoivat ainakin meille asiansa. Eihän tofu nyt kalalta maistu, mutta annos oli muuten oikein hyvä. Pitää kyllä sanoa, että en ole koskaan maistanut kalaa, eli olen vähän huono arvioimaan annosta kalamaisuuden näkökulmasta.

Lontoon Tower Bridge

Muuten syötiin vähän mitä sattui huvittamaan. Herkuteltiin vähän ja käytiin pizzalla. Lauantaina kävimme Bill’s ketjun ravintolassa brunssilla ja treffasimme samalla nykyään Lontoossa asuvaa ystävääni. Sunnuntaina kävimme vielä ennen lähtöä kolmen ruokalajin lounaalla Kensingtonin The Ivy -ravintolassa, jonka Matti valitsi. Itselläni oli ehkä hieman nälkäkiukun oireita enkä osannut päättää mitään ruokapaikkaa. Mutta ruoka oli hyvää ja saatiin kiukut kuriin.

Koko viikonlopun ajan liikuimme joko kävellen tai metrolla, joka toimi oikein hyvin. Samaan tapaan kuin Milanossa, voi Lontoossakin metron porteilla maksaa suoraan pankkikortin etämaksulla ja maksu menee automaattisesti tililtä. Hinnat ovat myös täysin samat kuin paikallisella Oyster-kortilla maksaessa, eli todella näppärä systeemi kyseessä. Metromatkoissa oli myös päiväkohtainen hintakatto, eli vaikka kuinka paljon matkustaisi, ei hinta pomppaa korkeaksi.

Mukava reissu siis kaiken kaikkiaan. Britteinsaarilla olisi Lontoon lisäksi paljon muitakin käymisen arvoisia paikkoja, eli ehkä sinne pitää joskus mennä uudestaankin. Oli mukavaa, kun joka paikassa puhuttiin englantia ja ymmärsi kaikki kyltit ja ohjeet. Mutta oikeanpuoleisessa liikenteessä olisi kyllä varmaan pakulla matkustaessa totuttelemista.

-
2 kommenttia

Yleistä

Kuukauden kymmenen: marraskuu

Tuntuu että lokakuu loppui ihan kesken. Eihän nyt vielä voi olla marraskuu, vaikka harmaa keli ja vesisade syksystä muistuttavatkin. Olen ollut nyt viikon kipeänä ja alkaa pikkuhiljaa ärsyttämään, kun ei pääse liikkumaan eikä jaksa tehdä mitään. Eivätkä työkiireet yhtään helpota tilannetta, kun tuntuu että koneella ei huvittaisi istua yhtään enempää kuin on pakko. En ole esimerkiksi edes aloittanut Lontoon kuvien läpikäyntiä. Mutta ehkä tässä pian saan senkin postauksen ulos, vaikka reissusta jo vähän aikaa onkin.

Eli kun se marraskuu nyt kerran alkoi, niin tässä taas kuukauden alun ajatuksia ja suunnitelmia.

Kuukauden ensimmäisen aamun ensimmäinen ajatus: 
Heräsin kaksi minuuttia ennen kellon soittoa, joten mietin että kannattaakohan enää laittaa silmiä kiinni. Ajattelin myös, että mukavaa kun on perjantai. Tuntuu, että kuukausi on aika monta kertaa vaihtunut juuri perjantaina. Piti tarkistaa ja tämä on jo kolmas kuun ensimmäinen päivä, joka sattuu tänä vuonna perjantaille.

Tämän kirjan aion lukea:
Tekisi mieli pitkästä aikaa lukea suomenkielinen romaani, mutta niitä ei meillä ole mukana. Pitää varmaan jouluna lainata äitiltä joku kirja. Mutta ennen sitä koitan saada Tulen ja jään laulu -sarjaa taas vaihteeksi luettua. Olen edelleen toisessa kirjassa, eli saa nähdä ehtiikö Martin kirjoittaa uuden kirjan ennen kuin minä ehdin lukea kaikki viisi jo julkaistua teosta. Voi olla tiukka kilpailu.

Työasia, jonka aion saada valmiiksi:
Olisi mukavaa, jos saisin tämän pienen kiireen purettua, vaikka kokemus on kyllä yleensä osoittanut loppuvuoden olevan hektistä aikaa aina jouluun asti. Olen mukana parissa projektissa, jotka muiden töiden ohella täyttävät kalenterini aika mukavasti.

Uusi asia, jonka aion oppia, kokeilla tai kokea:
Kun nyt tästä tervehdyn, niin ajattelin opetella seisomaan käsillä. Ilman että takana on seinää. Saa nähdä onnistunko kuukaudessa, mutta ainakin koitan treenata.

Asia, josta saan juuri nyt energiaa arkeeni: 
Varmaankin nukkuminen, hah. Olen aika onnekas siinä mielessä, että vaikka on kuinka stressaavaa ja kiirettä muuten, niin nukun silti aina hyvin. Arkisin nukahdan yleensä jo ennen kymmentä ja nukun tyytyväisesti kellon soittoon asti, eli varttia vaille seitsemään.

Ruoka, jota aion kokeilla:
Syödään varmaan aika normaalisti tämä kuukausi, kun ei ole mitään erikoisempia suunnitelmiakaan tiedossa. Ehkä koitan Amsterdamista keksiä jonkun kivan paikan, kun sinne mennään.

Tässä kuussa tapahtuvista asioista eniten olen laittanut aikaa tämän suunnitteluun ja nyt se viimein toteutuu: 
Ensin meinasin kirjoittaa, että tässä kuussa ei tapahdu oikein mitään. Vaikka meillä onkin jotain suunnitelmia, ei ole varmaa toteutuuko niistä mikään tässä kuussa. Mutta loppukuusta mennään ainakin Amsterdamiin ja käydään Anne Frankin talossa. Sinne pitää varata liput paria kuukautta etukäteen, eli tavallaan sitä on suunniteltu jo jonkun aikaa.

Asia, joka tuntuu ristiriitaisimmalta:
Oman tekemisen markkinointi tuntuu tärkeältä ja todella hankalalta. Olen niin huono markkinoimaan itseäni ja ahdistun, kun pitäisi olla aktiivinen ja verkostoitua esimerkiksi LinkedInissä. Samaan aikaan yrittäjänä kuitenkin pitäisi tehdä myyntiä ja muistaa markkinoida myös itseään, ei vain hoitaa asiakkaiden markkinointia. Ehkä tässäkin on vain sellainen kehittymisen paikka, mitä pitäisi harjoitella.

Yksi tavoite, joka on mahdollista saavuttaa:
Urheilla säännöllisesti 2-4 kertaa viikossa. Maratonin jälkeen meni viikko vaan palautellessa ja sitten tulinkin kipeäksi (taas), eli melkein kolmen viikon urheilut on laskettavissa yhden käden sormilla. Ilmoittauduin tuohon viereen auenneelle salille (tai mikä lie onkaan, en tiedä yhtään mitä siellä tehdään) tutustumiskuukaudelle, joka oli siis avajaisten takia ilmainen. En ajatellut ottaa mitään salijäsenyyttä, mutta on kiva kokeilla uusia liikuntamuotoja. Toivotaan siis, että tämä tauti menee pian ohi ja pääsen taas liikkumaan.

Minkä asian haluaisin muistaa tästä kuukaudesta:
Ehkä Eindhovenin ensi viikolla alkavat GLOW valofestivaalit. Silloin keskustassa pitäisi olla hienoja valotaideteoksia.

Edelliset kuukaudet:
Kuukauden kymmenen: maaliskuu
Kuukauden kymmenen: huhtikuu
Kuukauden kymmenen: toukokuu
Kuukauden kymmenen: kesäkuu
Kuukauden kymmenen: heinäkuu
Kuukauden kymmenen: elokuu
Kuukauden kymmenen: syyskuu
Kuukauden kymmenen: lokakuu

-
Ei kommentteja

Yleistä

Fiilikset ensimmäisen maratonin jälkeen

Nyt se on ohi! Kahdeksan kuukauden treenaus palkittiin ja jännitys laukesi, kun sunnuntaina päästiin 42,195 kilometrin juoksun jälkeen maaliviivan yli. Ja olihan se nyt raskasta, varsinkin kun aurinko paistoi koko iltapäivän pilvettömältä taivaalta ja lämpöä riitti. Nyt kun pahimmasta jalkojen jumituksestakin on selvitty, niin ajattelin kirjoitella tänne vähän fiiliksiä tuosta ensimmäisestä maratonista.

Olimme tosiaan Matin kanssa valmistautuneet maratonille kahdeksan kuukauden ajan juoksemalla 4-5 kertaa viikossa. Noudatimme ensimmäiset kuukaudet vähän rennompaa ohjelmaa ja viimeiset kolme kuukautta hieman vaativampaa ohjelmaa. Kun alussa kympin lenkki tuntui pitkältä, meni puolimaratoni loppuvaiheessa jo aika kevyesti. Eli ehkä noiden kuukausien aikana jotain kehitystäkin tapahtui.

Kisaviikolla otettiin rennosti, tankattiin ja käytiin vain parilla lyhyellä lenkillä. Sunnuntaina sitten kunnon aamupala muutama tunti ennen lähtöä ja kävely startille, joka oli vähän yli kilometrin päässä kotiovelta. Olimme viimeisessä lähtöryhmässä ennen firmasarjalaisia, eli aika viimeisten joukossa pääsimme lähtöviivan yli.

Ensimmäiset kilometrit menivät kevyesti ja hyvällä fiiliksellä, annettiin läpyjä kannustamassa olleille lapsille ja nautittiin juoksusta. Koitettiin kuitenkin pitää rauhallinen tahti eikä juosta muiden mukana, mutta taidettiin silti juosta alussa vähän liian kovaa. Puolivälin lähestyessä alkoi oikea polveni kipeytyä ja jouduin ottamaan särkylääkettä. Myös jalat alkoivat olla puolen välin kohdalla jo aika väsyneet.

Juoksimme alkumatkan 4.45 ja 5 tunnin kirittäjien välissä, mutta 30 kilometrin kohdalla 5 tunnin jänis meni meistä ohi. Ei annettu sen häiritä vaan jatkettiin omaa vauhtiamme. Vasta jossain 35 kilometrin kohdalla uskalsin vähän koventaa tahtia, kun tiesin että kyllä me vielä maaliin päästään. Ja viimeiset kaksi kilometriä mentiinkin jo sitten hieman kovempaa vauhtia.

Ilma oli tosiaan aika lämmin ja aurinko paistoi, joten joimme kaikilla juomapisteillä joko vettä tai urheilujuomaa, syötiin pari palaa banaania ja vähän rusinoita ja viilennettiin itseämme osalla pisteistä jaetuilla kylmillä sienillä.

Meillä oli kisaan kaksi tavoitetta: päästä maaliin ja vielä niin, että ei olla viimeisiä. Ja kumpikin tavoite täyttyi, kun ylitimme maaliviivan 5 tunnin ja 1 minuutin jälkeen. Juoksimme koko matka juomapisteitä lukuunottamatta, mistä olen aika ylpeä. Olen aika hidas juoksija, joten tuo aika oli aikalailla se aika mitä odotimmekin. Ja kelin huomioon ottaen olen siihen jopa ihan tyytyväinen.

Maaliin päästyämme hörpimme vähän jotain pahanmakuista palautusjuomaa ja kävelimme kotiin, missä söimme ihan kunnon ruokaa. Minulla oli aika huono olo koko sunnuntain (Matti oli tietysti ihan elämänsä kunnossa), mutta maanantaina alkoi ruokakin jo maistua kunnolla. Jalat olivat vähän kipeät muutaman päivän ajan, mutta nyt nekin alkavat jo olemaan kunnossa.

Ja mitäs sitten seuraavaksi? En ainakaan heti ole toista maratonia juoksemassa, kun polvet eivät kerran sitä kestä. Ajattelin keskittyä ihan vaan kuntoliikuntaan ja monipuoliseen treenaamiseen pelkän juoksun sijaan. Nyt kun kunto on vähän kohonnut, ei sitä halua rapistumaankaan päästää. Luultavasti siis jatkossa tulee kiipeiltyä, juostua ja joogattua sopivassa suhteessa.

-
Ei kommentteja