Sveitsi

Säntiksen huiputus

Vaellus Säntis-vuorelle Sveitsissä

Ennen kuin blogi täyttyy vain pakun rempasta, niin ajattelin palata kuvien kautta meidän päiväreissuumme Säntikselle. Tämän seitsemän tunnin vaelluksen jälkeen jalat olivat melko poikki ja otsa punoitti aurinkorasvasta huolimatta, mutta oli kyllä kiva haastaa itseään vähän hankalammalla polulla.

Säntis on noin 2500 metriä korkea vuori, joka sijaitsee melko lähellä Lichtensteinin rajaa. Ajomatkaa ala-aseman parkkipaikalle tulee Zurichista noin 1,5 tuntia ja ylös pääsee myös kaapelihissillä. Oikein hyvä päiväkohde siis kyseessä. Me olimme Säntiksellä ennen kuin hissit avautuivat, joten kiipesimme melko mielenkiintoisen, jännittävän ja paikkapaikoin aika lumisen polun huipulle asti. Nousua parkkipaikalta huipulle tuli noin 1200 metriä ja matkalla on yksi välietappi, Tierwies. Sauvat olisivat voineet olla hyvät, mutta ihan perus vaelluskamoillakin pärjäsi, vaikka muutamissa jyrkissä lumikohdissa meinasikin vähän pelottaa ja jouduin ottamaan käsillä tukea lumesta.

Pelottavia lumiylityksiä vuorilla
Säntiksen vaellus on kesäreitti
Tierwies, välietappi Säntikselle noustessa
Toukokuussa Säntiksellä oli vielä jonkin verran lunta
Jyrkkää nousua Säntikselle
Alppinaakat

Koko reissun aikana nähtiin muutamia vaellusporukoita ja huipulla tavattiin nuo kaksi alppinaakkaa, jotka tulivat varmaan herkkujen toivossa nätisti poseeraamaan kameralle. Ylhäällä oli iso ravintola-/näköalakompleksi, joka oli lähes aavemaisen hiljainen. Mutta ovet olivat onneksi auki ja päästiin vessaan, vaikka ketään ei koko rakennuksessa näkynytkään. Nyt hissin ollessa auki ylhäällä on varmaan aika paljon enemmän väkeä ja ravintolakin on luultavasti jo auki. Meillä onneksi oli paljon evästä mukana, joten jaksettiin kävellä huipulta vielä alaskin ilman suurempia kiukutteluja.

Maisemia Säntiksen vaellukselta
Maisemia Sveitsistä, Säntikseltä

Nyt vellukset ovat jääneet vähän vähemmälle, kun ollaan lähiaikoina keskitytty vain pakun remonttiin. Viikon päästä poiketaan varmaan Lauterissa ja sen jälkeen olisi tarkoitus tulla käymään Suomessa, joten koitetaan tässä aika pian saada auto edes jotenkuten nukuttavaan kuntoon. Tähän mennessä paikoillaan ovat tuuletin (ilman sähköä kylläkin) ja eristeet, ja niistä kirjoittelenkin varmaan tänne piakkoin lisää.

Maisemia Säntikseltä
Maisemia Säntikseltä
Säntis, Sveitsi

-
Ei kommentteja

Paku

Uusi projekti: Fiat Ducaton rakentaminen reissupakuksi

Fiat Ducato pakettiauto, josta on tarkoitus rakentaa reissupaku

Siinä se nyt on: meidän uusi pakuprojektimme!

Kuusi metriä pitkä ja kaksi ja puoli metriä korkea metallikuori, josta olisi tarkoitus rempata jollakin aikataululla asuttava pieni koti. Tällä kertaa meillä on siis tarkoituksena panostaa remonttiin vähän enemmän kuin portterin kanssa ja jossain kohtaa ehkä jopa muuttaa autoon asumaan. Mutta ennen sitä edessä on aikamoinen rakennusprojekti, jota tulen tietysti tännekin dokumentoimaan.

Meillä on ollut jo jonkun aikaa suunnitelmissa hankkia hieman isompi paku ja aloittaa uusi projekti, vaikka muistelenkin meidän viimeksi vannoneen, että emme enää rupea isoihin remontteihin. Mutta niin se aika kultaa muistot. Alun perin suunnitelmana oli ostaa auto joskus myöhemmin Saksasta ja ajaa Suomeen. Mutta koska Sveitsin säännöt autoille ovat niin tiukat, että emme saa tuota vanhaa pakua tänne rekisteröityä (pohjassa on ruostetta, joka pitäisi lähes kokonaan poistaa), niin myymme sen Suomeen ja ostimme uuden pakun jo nyt täältä Sveitsistä. Hyvillä suunnitelmilla on yleensä tapana muuttua, niin siis tälläkin kertaa.

Pakun lähtötilanne, kun hylly ja väliseinä ovat vielä paikallaan

Miksi ostaa auto Sveitsistä eikä hakea Saksasta halvemmalla? Vertailimme hintoja ja tullien ja verojen määriä ja totesimme, että aika samoissa hinnoissa noin uusien autojen kohdalla pyöritään. Joten säästimme itsemme yhdeltä byroktariaseikkailulta ja ostimme pakun suoraan Sveitsistä. Ja täällä prosessi oli helppo, kävimme koeajamassa ja katsomassa muutamaa, kunnes päädyimme ostamaan tämän yksilön hyvän hinta-kilometri-kunto-suhteen (oho, mikä sana) vuoksi. Kyseessä ei ollut varsinainen autoliike, mutta ei ihan yksityinenkään myyjä, vaan enemminkin autokorjaamo/garage, joka myy myös autoja. Ostopäätöksen jälkeen täytimme paperit noin kymmenessä minuutissa ja lähdimme kotiin, jossa parin seuraavan päivän aikana kilpailutimme ja otimme autoon vakuutuksen, ja maksoimme auton. Myyjä hoiti rekisteröinnin puolestamme ja teki autoon pari pientä korjausta, ja me haimme auton viime viikolla. Aika helppo prosessi siis kaiken kaikkiaan.

Reissupakun lähtötilanne

Tämä uusi auto on Fiat Ducato 2.3 (L3H2) pakettiauto, jossa on 150 hevosvoimaa. Auto on ensirekisteröity vuonna 2018 ja sillä on ajettu nyt vähän vajaa 40 tuhatta kilometriä. Sisätila on 3,7 metriä pitkä, 1,87 metriä leveä ja 1,93 metriä korkea, ja sinne olisi tarkoitus rakentaa kiinteä sänky, keittiö ja ruokailu/työskentelyalue. Suunnitelmissa on laittaa auton ainakin ilmanvaihto, eristykset, lämmitys, vedet, sähköt ja mahdollisesti asentaa eteen kääntyvä penkki ja tavaratilan puolelle sivuikkuna. Aikataulu on onneksi löysä, eikä meillä ole tämän kanssa kiire. Muutoskatsastus matkailuautoksi hoidetaan kuitenkin heti kun mahdollista, koska sitten saa vakuutusmaksuja kai aikapaljon halvemmiksi.

Alla on alustava suunnitelma pakun sisustukselle (ihan itse tein ammattimaisen 3D-mallin, heh). Kiinteä sänky tulee auton takaosaan ja sen alle säilytystilaa harrastusvälineille ja muille tavaroille. Sängyn eteen tulee työskentely- ja ruokailutila kiinteillä penkeillä ja pöydällä. Keittiö tulee kuskin penkin taakse ja siihen tulee jääkaappi, lavuaari ja keittolevyt. Kummallekin puolelle laitetaan myös luultavasti yläkaapit vaatteiden, astioiden ja ruokien säilyttämiseen. Pääväreiksi on ajateltu valkoista ja puuta. Kommentteja ja ideoita suunnitelmasta saa vapaasti esittää!

Suunnitelma reissupakun sisustuksesta

Paku on nyt siivottu, väliseinä ja paneelit on irrotettu ja sisällä ollut raskas hylly purettu osiin. Kaikki kävi jotenkin todella näppärästi viime kertaan verrattuna. Väliseinä oli kiinni pulteilla eikä pistehitseillä, mikä helpotti prosessia aika paljon, eikä lattiapaneelin alta löytynyt yhtään ruosteyllätystä. Hieman hiekkaa sieltä kyllä löytyi, kuten alla olevasta kuvasta näkyy. Mutta nyt paku on siis tyhjä ja rakentaminen voi alkaa. Ensin pitää vain odotella, että Saksan raja aukeaa parin viikon päästä ja päästään hakemaan tavaraa sieltä “hieman” Sveitsin hintoja halvemmalla.

Fiat Ducaton väliseinä irroitettuna
Pakun siivous
Hyllyjen purkaminen

-
4 kommenttia

Sveitsi

Pitkästä aikaa vuorilla

Päiväretki Klöntalerseen maisemiin

Ollaan uskaltauduttu taas pitkästä aikaa vuorille. Ja onneksi ollaan. Oli meinaan ihana päästä kunnolla ulkoilemaan hienoihin maisemiin.

Tuntuu että tämä korona-aika alkaa jo vähän tökkiä ja kaipaisin jo vähän lomaa ja uusia juttuja. Lyhytkin päiväretki saa ajatuksia onneksi vähän muualle, ainakin kun reisiä polttaa ja hengästyy ylämäessä niin, ettei voi oikein muuta ajatellakaan. Pitää olla kiitollinen, että täällä Sveitsissä välimatkat ovat lyhyitä ja vuoria riittää, joten päiväretkikohteista ei ainakaan ole ihan heti pulaa.

Vähän yli viikko sitten ajelimme siis Klöntalerseelle ja suunnitelmana oli kävellä kevyt lenkki järvimaisemissa. Paikan päällä Matti kuitenkin keksi, että käydään sittenkin katsomassa mihin kartassa näkyvä polku johtaa. Ja sehän johti sitten 600 metriä ylöspäin vuorilla olevalle vesiputoukselle. Lenkkarit eivät ehkä olleet paras kenkävalinta ja meinattiin muutaman kerran kääntyä ympäri keskellä metsää ylämäkeen tarpoessamme, mutta onneksi jatkettiin kuitenkin ylös asti. Puurajan yläpuolella paistoi mukavasti aurinko ja maisemat olivat aika upeita.

Vesiputous Klöntalerseellä

Mitkään kaapelihissit vuorille eivät ole vielä auki, mutta polkuja pitkin pääsee myös kauniisiin maisemiin. Järvellä parkkipaikka oli melko täynnä ja piknikporukoita oli siellä täällä, mutta vähän ylempänä ja kauempana parkkipaikasta ei näkynyt enää montaakaan ihmistä. Eväät syötiin rauhassa polun varressa olevalla tasaisella kivellä. Vesiputousta ja maisemia saimme ihailla ylhäällä ihan kahdestaan.

Stressitasot tuntuivat laskevan heti hieman, kun pääsi vähän tuulettumaan raikkaaseen vuoristoilmaan. Innostuimme itse asiassa tästä ensimmäisestä retkestä niin, että heti helatorstaina lähdimme uudestaan vuorilla ja huiputimme Säntiksen. Mutta siitä ehkä enemmän toisella kertaa.

Maisemia Glaruksen kantonissa, Klöntalerseellä
Sveitsin vuoristojärvi Klöntalersee

Epävarmuus ahdistaa välillä aika paljon. Ei ole tietoa koska päästään käymään Suomeen, koska kannattaisi pitää lomaa tai miltä koko loppuvuosi näyttää. Pitäisi siis koittaa vain nauttia tästä hetkestä ja pienistä asioista. Olen huomannut että vuorissa on jotain maadoittavaa, ne ovat aina siellä eivätkä ole menossa minnekään ja fyysinen ponnistelu yhdistettynä hienoihin rentouttaa yllättävän paljon. Mutta toivon silti, että pääsisimme vähän pidempäänkin reissuun vielä tämän kesän aikana.

Päiväretki vuorille Sveitsissä
Maisemat Klöntalersee-järvelle

-
Ei kommentteja