Kuulumisia

Korona-ajan ajatuksia

Sain vähän aikaa sitten eräältä lukijalta meilin, jossa hän esitteli omaa pakuaan ja toivoi pian uusia reissutarinoita. Tämän kaksi kuukautta kestäneen korona-ajan keskellä tuntuu lohdulliselta ajatella, että kyllä niitä reissuja ja tarinoita vielä tulee. Eivätkä vuoret onneksi katoa minnekään.

Mutta suoraan sanottuna en kyllä olisi osannut arvata, että muutamme Sveitsiin ja puhkeaa pandemia, joka eristää lähes kaikki ihmiset koteihinsa. Olimme kuitenkin jo suunnitelleet kaikkia kivoja reissuja ja viikonloppuretkiä ja vannoneet, että tässä maassa sitten tutustumme uusiin ihmisiin ja teemme kaikkea kivaa. Ja kuinkas kävikään. Mutta onneksi tämäkin varmasti vielä joskus menee ohi ja toivottavasti jo kesän aikana pääsemme reissaamaan ja ehkä jopa rakentamaan uutta pakua (joka pitää kyllä ensin löytää).

Mutta nyt reissukuulumisten sijaan sekalaisia ajatuksia ja kukkakuvia näiden parin korona-kuukauden varrelta. Eilen istuin parvekkeella hameessa ja t-paidassa, nautin helteestä ja kirjoitin tämän postauksen. Eilen oli myös ensimmäinen päivä, kun lähdin ovesta ulos lyhythihaisessa paidassa ja ilman sukkia. Tuntui aika mukavalta.

Kuinka usein olen oikein aiemmin kosketellut naamaani kaupassa?

Parveke parantaa elämänlaatua aika paljon.

Kahdestaan mahtuu ihan hyvin asumaan ja tekemään etätöitä yksiössä.

Mutta miten palaverit aina osuvatkin samaan aikaan, ja miten se olen aina minä, kuka skypettää vessassa?

Afrikan tähteä voi pelata myös etänä.

Koska tämä korona loppuu?

Miksi en ole aiemmin pessyt puhelintani säännöllisesti (lue: juuri koskaan)?

Kun on elänyt kolme kuukautta ilman uunia, oli aika ihanaa muuttaa vihdoin pysyvämpään asuntoon ja päästä leipomaan ja tekemään pizzaa.

Lenkkeilystä onkin yhtäkkiä tullut ainoa keino päästä ulkoilemaan, joten sekin kiinnostaa paljon enemmän kuin yleensä.

En silti haaveile toisesta maratonista.

Onneksi on Skype ja muut etäviestintävälineet.

Koska tämä korona loppuu?

Olen joogannut vähän enemmän ja miettinyt, että pitäisi saada siitä taas rutiini.

Olen lukenut kahdessa kuukaudessa enemmän kirjoja kuin koko viime vuonna.

Kaupassa käynti tavallaan piristää (pääsee ihmistenilmoille) ja ahdistaa (joutuu ihmisten lähelle) yhtä paljon.

Kevät ja kukat ihastuttivat lenkkien varrella, ja yhtäkkiä tuli kesä ja on ihan vihreää.

Miten voi olla, että odotan koko viikon kotona pakettia, ja en kuule, kun postinjakaja soitti ovikelloa?

Onneksi se paketti meni sitten lähipostiin ja me saimme vihdoin netin asuntoomme.

Koska tämä korona loppuu?

Koskakohan pääsee taas hyppäämään?

Tai matkustamaan?

Koska rajat avataan ja päästään ajamaan meidän Sveitsiin kelpaamaton pakumme takaisin Suomeen?

Välillä harmittaa, ärsyttää ja väsyttää, erityisesti ystävien puolesta joiden elämään korona on vaikuttanut enemmän.

Välillä taas osaan nauttia pienistä asioista ja ajatella positiivisesti. Välillä naurattaa ja on mukavaa.

Kyllä tämä korona vielä joskus loppuu.

-
Ei kommentteja

Kuulumisia Sveitsi

Arkea Sveitsissä kotikaranteenin keskellä

Ensimmäinen kuukausi Sveitsissä

Puolitoista kuukautta Sveitsissä. Ja nyt viikko kaupassa käyntejä lukuun ottamatta kotikaranteenissa alle 30 neliön väliaikaiskämpässä. Eikä ainakaan vielä ole (onneksi) tapahtunut totaalista romahdusta, vaikka työstressin ja epätietoisuuden myötä onkin välillä vähän ahdistanut. Ja luulen että en ole ainoa.

Mutta koska kuvia on kertynyt varastoon ja kuulumisiakin on jakamatta, niin nyt on ainakin hyvää aikaa päivitellä tännekin taas kuulumisia!

Muutimme siis helmikuun alussa Zürichiin. Muuttaminen ja asioiden hoitaminen on sujunut melko hyvin. Sveitsi ei kuulu EU:hun, joten selvittämistä on riittänyt, mutta yleisesti ottaen kaikki ovat olleet ystävällisiä, puhuneet englantia ja asioiden hoitaminen on ollut selkeää.

Ensimmäisen kuukauden aikana saimme asunnon (mutta muuttamaan pääsemme vasta toukokuun alussa), hankimme puhelinliittymät ja pankkitilin, hoidimme rekisteröitymisen kreisbürossa ja tullasimme auton. Ja onneksi ehdimme myös vähän reissata ennen kuin ulkona liikkuminen pakollisia menoja ja lenkkeilyä lukuun ottamatta kiellettiin. Liitin tähän mukaan muutaman kuvan Lauterbrunnenista, vaikka todellisuudessa tällä hetkellä ihailemme siis vastapäisen kerrostalon seinää eikä vuorille oikein ole asiaa.

Ennen koronakaranteenia ehdimme onneksi käydä vuorilla, esimerkiksi Lauterbrunnenissa
Lauterbrunnen, Sveitsi

Ja sitten vähän huonompia uutisia. Sveitsissä ollaan aika tarkkoja autojen kunnosta, eikä esimerkiksi pohjassa saisi ilmeisesti olla juuri yhtään ruostetta. Meidän melkein 20 vuotta vanha portterimme, johon Suomen suolatut tiet ovat jättäneet jälkensä, on siis aika kaukana ruosteettomasta yksilöstä. Ja taisi siinä jotain muutakin vikaa korjaamon mielestä olla. Korjaus Sveitsissä maksaisi vähintään tuplasti koko auton arvon verran, eli emme saa sitä tänne rekisteröityä. Kesällä onkin varmaan tiedossa ajo Suomeen ja reissupakun myynti uuteen kotiin (kiinnostuneet saavat ilmoittautua, hah). Mutta ei hätää, suunnitelmat seuraavan ja vähän isomman pakun rakentamisesta on jo aloitettu, eli pakuasiaa on tiedossa myös jatkossa.

Tuntuu kurjalta luopua pakusta, johon liittyy niin paljon muistoja ja johon meillä on aika vahva tunneside. Täytyy myöntää, että itku pääsi, kun kuulin, että joudumme siitä luopumaan. Kyseessä on meidän ensimmäinen reissupakumme, jolla olemme ajaneet yhteensä 17 maassa (piti oikein kartasta laskea). Mutta pitää vain toivoa, että sillä on vielä uusi elämä ja kivoja reissuja edessä uudessa kodissa.

Kaikesta huolimatta meillä arki jatkuu. Teemme kumpikin etätöitä (minä nyt teen aina muutenkin) ja ainakin vielä töitä on riittänyt jopa enemmän kuin ehtii tehdä. Päivät kuluvat siis koneella, urheillessa ja tuttujen kanssa skypetellessä. Eilen meillä oli virtuaaliset illanistujaiset muutaman kaverin kanssa ja samalla todettiin, että näköjään myös lautapelien pelaaminen onnistuu jotenkuten myös etäyhteyksien välityksellä.

Tsemppiä ja jaksamista kaikille tasapuolisesti. Kyllä tästäkin taas selvitään.

-
Ei kommentteja

Kuulumisia Sveitsi

Muutosten viikko

Maisemia Klewenalp-reitiltä

Täällä istun huoneistohotellimme pöydän ääressä, katselen ulkona liikkuvia pilviä ja koitan sisäistää kaikkea, mitä on viimeisen vähän yli viikon aikana tapahtunut. Tänään on maanantai, meidän viides päivämme Zürichissä ja Matin ensimmäinen työpäivä. Viimeisten kymmenen päivän sisällä sisällä olimme Suomessa, menimme naimisiin, luovutimme asuntomme avaimet Alankomaissa ja muutimme Sveitsiin. Eli vähän erikoisempi viikko siis takana.

Tammikuun lopussa teimme tosiaan nopean reissun Suomeen ja menimme naimisiin. Vihkiminen tapahtui maistraatissa ja juhlakin oli hyvin pieni tilaisuus ravintolassa perheen kanssa. Saatan jakaa oman kokemukseni tällaisista pienistä pikahäistä tänne blogiinkin, kunhan saamme ensin valokuvat kuvaajalta.

Viikonlopun juhlintojen jälkeen palasimme maanantaina illalla Hollantiin. Pakkasimme loput tavarat autoon, siivosimme kämpän ja avainten luovutuksen jälkeen lähdimme keskiviikkona ajamaan kohti Sveitsiä. Matti oli onneksi hyvin perillä paperiasioista, joten pääsimme tullista melko näppärästi läpi ja ajoimme suoraan tänne hotellille, josta meillä on pieni vähän yli 20 neliön huoneisto varattu ensimmäiseksi kuukaudeksi.

Sveitsi ei kuulu EU:hun, mikä tekee muuttamiseen oman pienen lisäjännityksensä. Auton ja tavaroiden tullauksen lisäksi saimme kuitenkin heti ensimmäisten päivien aikana rekisteröidyttyä kaupuginosan toimistolla ja hankittua paikalliset puhelinliittymät. Muutamassa näytössäkin olemme jo käyneet ja lisää on sovittuna, joten toivotaan että myös asunto löytyy melko pian. Paperisotaa on vielä vähän jäljellä, kun asunnon lisäksi pitää hoitaa ainakin vakuutukset, pankkitilit, veroasiat ja auton rekisteröinti (mikä onkin sitten taas mielenkiintoinen projekti). Mutta eiköhän tässä taas pikkuhiljaa kaikki selviä.

Vuori Sveitsissä, Klewenalp
Klewenalp, maisemat järvelle ja vuorille

Kuvat ovat Klewenalpenista, missä kävimme eilen kävelemässä muutaman tunnin aurinkoisissa vuoristomaisemissa (vaikkakin laskettelukeskuksen ympäristössä). En oikein vieläkään voi uskoa, että asumme nyt niin lähellä vuoria ja muita hienoja paikkoja. Tuntuu, että nähtävää ja tekemistä olisi ihan hurjan paljon, mutta pitää koittaa taas saada arki rullaamaan ja asiat kuntoon ennen isompia reissuja.

-
Ei kommentteja