Kuulumisia

Hei me muutetaan (taas)

Nyt kun kaikki sopimukset on allekirjoitettu, niin voin vihdoin kertoa meidän seuraavista suunnitelmistamme täälläkin! Edessä on siis muutto Sveitsiin. SVEITSIIN! Vaikka hoidettavia ja selvitettäviä asioita onkin taas aikamoinen määrä, ollaan silti kumpikin todella innoissamme tästä tulevasta maisemien vaihdoksesta.

Työnhaku Sveitsistä oli aikamoinen urakka, johon meni yhteensä noin kolme kuukautta. Matti opiskeli, teki yli kymmenen puhelin- ja skypehaastattelua, kävi kaksi kertaa Zürichissa ja teki yhden melko pitkän demoprojektin. Matkan varrelle osui vaikka minkälaisia vastoinkäymisiä ja jossain kohtaa oli luovuttaminen jo aika lähellä. Mutta sitten yhdestä paikasta tärppäsi. Jo ennen joulua Matti sai suullisen tarjouksen ja nyt vihdoin on siis myös työsopimus allekirjoitettu. Ei helppo prosessi, mutta todellakin sen arvoista!

Nyt odottelemme muuttofirman yhteydenottoa ja olemme jo alkaneet järjestellä asioita täällä Alankomaiden päässä. Uuteen maahan muuttaminen on aina melkoinen projekti ja tuntuu, että juuri kun on täällä saanut asiat järjestykseen, niin pitääkin taas alkaa selviytyä uudessa byrokratiaviidakossa. Mutta sellaista se välillä on!

On ollut kiva asua Alankomaissa ja olemme saaneet paljon erilaisia kokemuksia. Mutta jos ihan totta puhutaan, niin on aika kiva päästä täältä myös pois. Kun vuosi ja neljä kuukautta sitten lähdimme Suomesta Italiaan, oli meillä tavoitteena päästä asumaan lähelle vuoria. Eikä tuo haave ole kadonnut mihinkään, päinvastoin. Alankomaissa on paljon hyviä asioita ja koettavia asioita, mutta vuoria tai yleensäkään mitään maan muotoja ei täältä löydy. Olen kiitollinen tästä vuodesta ja kaikista kokemuksista täällä, mutta samaan aikaan olen erittäin innoissani Sveitsistä!

Kuvat ovat viime toukokuun Sveitsin reissulta. Toivotaan, että saan pian uusia vuoristokuvia tänne julkaistavaksi.

-
Ei kommentteja

Alankomaat Kuulumisia

Minireissu Texeliin

Reissupaku auringonlaskussa Texelissä

Arki koostuu tällä hetkellä aikalailla töistä, juoksemisesta, syömisestä ja nukkumisesta. Kun parina viikonloppuna kelit ovat olleet kurjahkot, on kotona makoilu houkuttanut enemmän kuin lentokentällä hengailu ja odottelu, joten hyppäämisestäkin on ollut vähän taukoa. Varsinkin kun ohjelmassa on melkein joka sunnuntai ollut 22-25 kilometrin lenkki, on lepo tullut tarpeeseen. Täytyy kyllä sanoa, että alkaa jo pikkuhiljaa tympiä tämä jatkuva juokseminen, eli ehkä sitten maratonin jälkeen (johon on enää alle 7 viikkoa, kääk) voi keskittyä vähän muuhunkin urheiluun.

Viime viikonloppuna kelit olivat kuitenkin sen verran kivat, että päätettiin lähteä käymään Texelissä, missä on Alankomaiden tunnetuin ja isoin hyppykeskus ja paljon rantoja. Texeliin lähtö on ollut mielessä jo jonkun aikaa ja oli kiva, että nyt tuli sielläkin käytyä. Kyseessä on siis noin 20 kilometriä pitkä saari, jonne pitää mennä lautalla. Lauttamatka maksaa 37e meno-paluulta ja lauttoja menee yleensä kerran tunnissa ja ruuhkaisimpina aikoina puolen tunnin välein. Texel sijaitsee jonkin verran Amsterdamista pohjoiseen ja meiltä matkaa tuli noin kolme tuntia suuntaansa.

Oli kiva viikonloppu, mutta en tiedä mennäänkö Texeliin enää uudestaan. Kenttä oli hyvä ja laskeutumisalue mukavasti pakkaushallin vieressä, mutta jostain syystä toiminta ei ollut ihan niin toimivaa kuin oltiin ajateltu. Käytössä oli vain yksi kone, joten vaikka heti laskeuduttua manifestautui, niin meni parhaimmillaan pari tuntia seuraavaan hyppyyn. Toiselle koneelle olisi siis ehdottomasti ollut tarvetta, kun jonot olivat noin pitkät. Voi olla että meille sattui vain huono viikonloppu, mutta ehkä silti mennään jatkossakin vähän lähemmille kentille hyppäämään.

Vapaapudotusta ja laskuvarjohyppy Texelissä
Texelin maisemat Laskuvarjohypyltä

Texelissä myös kaikki maksaa. Koska kyseessä on pieni ja matkailijoiden suosima saari, ei autossa saa nukkua missään muualla kuin maksullisilla leirintäalueilla, ei siis mielellään edes hyppykerhon parkkipaikalla (poliisit kuulemma seuraavat kaikkia parkkipaikkoja aika tarkasti). Hyppykeskuksella ei ole mitään bunkkaria ja ovet laitetaan tietysti yöksi kiinni, joten kaikki yöpyvät hotellissa tai leirintäalueelle. Mekin päädyimme sitten läheisen maatilan pihalla olevalle “leirintäalueelle” nukkumaan kumpanakin yönä. Monet leirintäalueet olivat täynnä ja etukäteen varaaminen olisi kannattanut, mutta onneksi muutaman puhelintiedustelun jälkeen löytyi paikka, jossa oli tilaa.

Texel ranta ja tyrnipensaat

Hyppäämisen lisäksi kävimme pyörähtämässä saaren pohjoiskärjessä olevalla rannalla. Ranta oli iso, mutta uimaan ei voimakkaiden merivirtojen takia saanut mennä. Me teimme vain pienen lenkin rannalla ja majakalla ennen kuin nälkä ja väsymys veivät voiton ja lähdimme viettämään iltaa leirintäalueelle.

Majakka Texelissä
Tyrnit
Texel on tunnettu hiekkarannoistaan

Koko saari on paria kylää lukuunottamatta täynnä maaseutua, peltoja ja rantaa. Erilaisia leirintäalueita ja majoituksia oli joka toisen maatilan pihassa, ja lampaita ja lehmiä näkyi vähän väliä. Mutta saari on tosiaan myös suosittu matkailukohde, joten pyöriä ja autoja oli jonkin verran liikkeellä, eikä missään tarvinnut ihan yksinään olla. Mutta sen verran kaukana olimme isoista kaupungeista, että tähdet näkyivät hienosti ja kärpäsiä oli pimeän tultua auto täynnä.

Matti on jo jonkin aikaa haaveillut tähtien kuvaamisesta, kun siihen soveltuva linssikin löytyy. Oli niin pimeää, että autolle vessasta kävellessä kävelin melkein puskaan, kun ei meinannut nähdä yhtään mitään, paitsi niitä tähtiä. Linnunrataa ei ihan noin hyvin paljaalla silmällä erottanut, mutta kuvassa näkyy aika kivasti. Todellisuudessa Matti otti siis pilkkopimeässä kuvia ja minä makoilin sängyssä tuossa meidän miljoonan tähden hotellissa.

Miljoonia tähtiä ja reissupaku

-
Ei kommentteja

Kuulumisia

Viime viikot puhelimen kamerassa

Ajattelin jakaa vähän puhelimen kuvia ja kertoa viime viikkojen kuulumisia. Mitään kauhean erikoista ei ole tapahtunut, enkä ole tännekään oikein mitään kirjoittanut. Viime aikoina ollaan vaan tehty töitä, käyty juoksemassa ja viikonloppuisin hypätty. Mutta tässä nyt vähän sekalaisia juttuja viime viikkojen ajalta.

Ensinnäkin, puhelimeni kuvista varmaan puolet on ruuasta. Ensimmäinen kuva on edelliseltä viikonlopulta, kun Matin sisko ja hänen poikaystävänsä olivat täällä käymässä. Lauantai-iltana kävimme syömässä viiden ruokalajin menun meidän lähellämme olevassa vegaanisessa ravintolassa. Ruoka oli ihan hyvää, seura parempaa ja viiniä riittävästi. Toinen kuva onkin sitten parin päivän takaa, kun käytiin testaamassa lähinnä meitä oleva pizzapaikka pitkän lenkin jälkeen.

Matti aina nauraa kun kuvaan kukkia. Itse en ymmärrä mitä väärää on kauniiden asioiden kuvaamisessa, olivat ne sitten ruokaa tai kukkia. Tämän puskan Matti toi muuten vaan jonain maanantaina piristämään, mikä oli todella kiva yllätys.

Ja viime viikon kohokohta oli kyllä Alankomaiden kilpien saaminen autoon! Aikamoinen paperisota se olikin kaikkien verolappujen ja muiden kanssa, mutta niin se vaan lopulta selvisi. Tästä ei-niin-ihanasta projektista on tulossa pian ihan oma postauksensa.

Juhlistettiin pakun uusia keltaisia kilpiä käymällä jätskillä. Eindhovenin ehkä paras jäätelöpaikka sijaitsee vähän liian lähellä meitä ja ollaankin käyty siellä jo varmaan kymmenen kertaa jäätelöllä. Tarjolla on välillä hyvinkin erikoisia jäätelöitä, mutta tällä kertaa otin turvallisesti pallot vadelmaa ja salted caramelia. Illalla piti vielä napata auringonlaskukuva parvekkeelta kesken Chernobylin katsomisen, kun oli niin nätti valo.

Viime lauantaina käytiin myös DAF-museossa, jossa autoja, busseja ja rekkoja riitti. Söpöin oli minun mielestäni tuo vanha poliisiauto, joka oli tuolla ylhäällä ensimmäisessä kuvassa. DAF on siis Alankomaalainen automerkki, joka nykyään valmistaa kai ainoastaan rekkoja. Ihan hauska museokäynti, vaikka Mattia ehkä rekkojen moottorit kiinnostivatkin enemmän kuin minua. Ja sunnuntaina käytiin hyppäämässä Belgiassa muutama hyppy.

Sellaisia kuulumisia tällä kertaa! Palataan seuraavaksi auton rekisteröinnin merkeissä.

-
Ei kommentteja