Alankomaat Kuulumisia

Minireissu Texeliin

Reissupaku auringonlaskussa Texelissä

Arki koostuu tällä hetkellä aikalailla töistä, juoksemisesta, syömisestä ja nukkumisesta. Kun parina viikonloppuna kelit ovat olleet kurjahkot, on kotona makoilu houkuttanut enemmän kuin lentokentällä hengailu ja odottelu, joten hyppäämisestäkin on ollut vähän taukoa. Varsinkin kun ohjelmassa on melkein joka sunnuntai ollut 22-25 kilometrin lenkki, on lepo tullut tarpeeseen. Täytyy kyllä sanoa, että alkaa jo pikkuhiljaa tympiä tämä jatkuva juokseminen, eli ehkä sitten maratonin jälkeen (johon on enää alle 7 viikkoa, kääk) voi keskittyä vähän muuhunkin urheiluun.

Viime viikonloppuna kelit olivat kuitenkin sen verran kivat, että päätettiin lähteä käymään Texelissä, missä on Alankomaiden tunnetuin ja isoin hyppykeskus ja paljon rantoja. Texeliin lähtö on ollut mielessä jo jonkun aikaa ja oli kiva, että nyt tuli sielläkin käytyä. Kyseessä on siis noin 20 kilometriä pitkä saari, jonne pitää mennä lautalla. Lauttamatka maksaa 37e meno-paluulta ja lauttoja menee yleensä kerran tunnissa ja ruuhkaisimpina aikoina puolen tunnin välein. Texel sijaitsee jonkin verran Amsterdamista pohjoiseen ja meiltä matkaa tuli noin kolme tuntia suuntaansa.

Oli kiva viikonloppu, mutta en tiedä mennäänkö Texeliin enää uudestaan. Kenttä oli hyvä ja laskeutumisalue mukavasti pakkaushallin vieressä, mutta jostain syystä toiminta ei ollut ihan niin toimivaa kuin oltiin ajateltu. Käytössä oli vain yksi kone, joten vaikka heti laskeuduttua manifestautui, niin meni parhaimmillaan pari tuntia seuraavaan hyppyyn. Toiselle koneelle olisi siis ehdottomasti ollut tarvetta, kun jonot olivat noin pitkät. Voi olla että meille sattui vain huono viikonloppu, mutta ehkä silti mennään jatkossakin vähän lähemmille kentille hyppäämään.

Vapaapudotusta ja laskuvarjohyppy Texelissä
Texelin maisemat Laskuvarjohypyltä

Texelissä myös kaikki maksaa. Koska kyseessä on pieni ja matkailijoiden suosima saari, ei autossa saa nukkua missään muualla kuin maksullisilla leirintäalueilla, ei siis mielellään edes hyppykerhon parkkipaikalla (poliisit kuulemma seuraavat kaikkia parkkipaikkoja aika tarkasti). Hyppykeskuksella ei ole mitään bunkkaria ja ovet laitetaan tietysti yöksi kiinni, joten kaikki yöpyvät hotellissa tai leirintäalueelle. Mekin päädyimme sitten läheisen maatilan pihalla olevalle “leirintäalueelle” nukkumaan kumpanakin yönä. Monet leirintäalueet olivat täynnä ja etukäteen varaaminen olisi kannattanut, mutta onneksi muutaman puhelintiedustelun jälkeen löytyi paikka, jossa oli tilaa.

Texel ranta ja tyrnipensaat

Hyppäämisen lisäksi kävimme pyörähtämässä saaren pohjoiskärjessä olevalla rannalla. Ranta oli iso, mutta uimaan ei voimakkaiden merivirtojen takia saanut mennä. Me teimme vain pienen lenkin rannalla ja majakalla ennen kuin nälkä ja väsymys veivät voiton ja lähdimme viettämään iltaa leirintäalueelle.

Majakka Texelissä
Tyrnit
Texel on tunnettu hiekkarannoistaan

Koko saari on paria kylää lukuunottamatta täynnä maaseutua, peltoja ja rantaa. Erilaisia leirintäalueita ja majoituksia oli joka toisen maatilan pihassa, ja lampaita ja lehmiä näkyi vähän väliä. Mutta saari on tosiaan myös suosittu matkailukohde, joten pyöriä ja autoja oli jonkin verran liikkeellä, eikä missään tarvinnut ihan yksinään olla. Mutta sen verran kaukana olimme isoista kaupungeista, että tähdet näkyivät hienosti ja kärpäsiä oli pimeän tultua auto täynnä.

Matti on jo jonkin aikaa haaveillut tähtien kuvaamisesta, kun siihen soveltuva linssikin löytyy. Oli niin pimeää, että autolle vessasta kävellessä kävelin melkein puskaan, kun ei meinannut nähdä yhtään mitään, paitsi niitä tähtiä. Linnunrataa ei ihan noin hyvin paljaalla silmällä erottanut, mutta kuvassa näkyy aika kivasti. Todellisuudessa Matti otti siis pilkkopimeässä kuvia ja minä makoilin sängyssä tuossa meidän miljoonan tähden hotellissa.

Miljoonia tähtiä ja reissupaku

-
Ei kommentteja

Kuulumisia

Viime viikot puhelimen kamerassa

Ajattelin jakaa vähän puhelimen kuvia ja kertoa viime viikkojen kuulumisia. Mitään kauhean erikoista ei ole tapahtunut, enkä ole tännekään oikein mitään kirjoittanut. Viime aikoina ollaan vaan tehty töitä, käyty juoksemassa ja viikonloppuisin hypätty. Mutta tässä nyt vähän sekalaisia juttuja viime viikkojen ajalta.

Ensinnäkin, puhelimeni kuvista varmaan puolet on ruuasta. Ensimmäinen kuva on edelliseltä viikonlopulta, kun Matin sisko ja hänen poikaystävänsä olivat täällä käymässä. Lauantai-iltana kävimme syömässä viiden ruokalajin menun meidän lähellämme olevassa vegaanisessa ravintolassa. Ruoka oli ihan hyvää, seura parempaa ja viiniä riittävästi. Toinen kuva onkin sitten parin päivän takaa, kun käytiin testaamassa lähinnä meitä oleva pizzapaikka pitkän lenkin jälkeen.

Matti aina nauraa kun kuvaan kukkia. Itse en ymmärrä mitä väärää on kauniiden asioiden kuvaamisessa, olivat ne sitten ruokaa tai kukkia. Tämän puskan Matti toi muuten vaan jonain maanantaina piristämään, mikä oli todella kiva yllätys.

Ja viime viikon kohokohta oli kyllä Alankomaiden kilpien saaminen autoon! Aikamoinen paperisota se olikin kaikkien verolappujen ja muiden kanssa, mutta niin se vaan lopulta selvisi. Tästä ei-niin-ihanasta projektista on tulossa pian ihan oma postauksensa.

Juhlistettiin pakun uusia keltaisia kilpiä käymällä jätskillä. Eindhovenin ehkä paras jäätelöpaikka sijaitsee vähän liian lähellä meitä ja ollaankin käyty siellä jo varmaan kymmenen kertaa jäätelöllä. Tarjolla on välillä hyvinkin erikoisia jäätelöitä, mutta tällä kertaa otin turvallisesti pallot vadelmaa ja salted caramelia. Illalla piti vielä napata auringonlaskukuva parvekkeelta kesken Chernobylin katsomisen, kun oli niin nätti valo.

Viime lauantaina käytiin myös DAF-museossa, jossa autoja, busseja ja rekkoja riitti. Söpöin oli minun mielestäni tuo vanha poliisiauto, joka oli tuolla ylhäällä ensimmäisessä kuvassa. DAF on siis Alankomaalainen automerkki, joka nykyään valmistaa kai ainoastaan rekkoja. Ihan hauska museokäynti, vaikka Mattia ehkä rekkojen moottorit kiinnostivatkin enemmän kuin minua. Ja sunnuntaina käytiin hyppäämässä Belgiassa muutama hyppy.

Sellaisia kuulumisia tällä kertaa! Palataan seuraavaksi auton rekisteröinnin merkeissä.

-
Ei kommentteja

Kuulumisia

Kevättä ilmassa

Aurinkoinen sää ja iso laskeutumisalue

Kevät on täällä! Lämpötilat eivät enää edes öisin taida laskea pakkasen puolelle ja päivisin on lähemmäs 15 astetta lämmintä. Auringossa tarkenee helposti ilman takkia ja terassit ovat monena päivänä olleet ihan täynnä. Krookukset kukkivat ja Matin silmät kutisevat välillä siitepölystä, varmoja kevään merkkejä siis ilmassa! Tuntuu niin mukavalta melko sateisen ja kolean tammikuun jälkeen.

Kevääseen liittyy tietysti myös hyppääminen. Käytiin avaamassa kausi sunnuntaina, oli kyllä mukavaa hypätä aurinkoisessa ilmassa ja laskeutua jättimäiselle, kuivalle nurmikolle. Eikä jäätyä ensin ilmassa ja laskeutua sen jälkeen loskaan kastelemaan kenkänsä. Vaikka on sekin aina aika mukavaa pitkän tauon jälkeen. Alankomaissa on aika tiukat varjojen kokorajat, mutta päästivät minutkin onneksi hyppäämään, eikä tarvinnut oppilasvarjolla lähteä. Vinkiksi siis hyppääjille, että jos joku on tulossa tänne päin joskus hyppyreissulle, niin kannattaa tarkistaa täältä, saako hypätä omalla varjolla. Alle 400 hypyn kokemuksella ei siis periaatteessa ole asiaa alle 150 neliöjalkaisen kuvun alle.

Laskuvarjo menossa pakettiin

Näin keväällä on myös mukavaa päästä juoksemaan kevyemmissä vaatteissa ja motivaatiota onkin taas löytynyt lenkille lähtöön. Pelkän auringon piikkiin ei kuitenkaan tätä innostusta voi pistää. Keskusteltiin nimittäin yhtenä iltana, ehkä hieman huonon päivän jälkeen, tavoitteista ja siitä mitä haluttaisiin elämän aikana saavuttaa (kevyitä iltamietteitä) ja sanoin että haluaisin juosta maratonin. Koska Matilla se on myös ollut jo jonkin aikaa tavoitteissa, niin päätettiin että lokakuussa mennään, kun startille voi kävellä kotiovelta. Eli noin kahdeksan kuukauden päästä meidät löytää Eindhovenin maratonilta, jos nyt ei mitään mutkia tai loukkaantumisia tule matkaan. Aika jännää! Nyt on siis ollut hyvin motivaatiota juosta ja treenata. Uudet lenkkaritkin tulivat tiistaina postissa ja tänään pääsee vihdoin testaamaan!

Niin ja miksi tilasin kengät postissa? Koska Alankomaissa ei ilmeisesti kenelläkään ole alle 38 jalkaa, niin oli melko mahdotonta löytää juoksukenkiä, vaikka tällaisessa Tampereen kokoisessa kaupungissa ollaankin. Lasten kengät olisivat olleet ainoa vaihtoehto, mutta olen kuullut että ne eivät välttämättä ole vaimennuksilta ja muilta ominaisuuksilta ihan niin hyviä. Päädyin siis tilaamaan samanlaiset lenkkarit kuin nuo kuluneet vanhatkin, niin ei tarvinnut arpoa sopivuuden ja koon kanssa. Malli oli vähän muuttunut ja yhtä pirteää väriä ei enää ollut saatavilla, mutta ovatpahan sopivat.

Nyt pitää jatkaa töiden tekemistä, niitäkin kun tuppaa tässä olemaan ainakin riittävästi.

-
Ei kommentteja