Alankomaat Paku

Auton rekisteröinti Alankomaihin

Auton rekisteröinti Alankomaihin voi olla hermoja raastava projekti, mutta lopulta mekin saimme keltaiset kilvet autoon

VIHDOIN! Noiden keltaisten kilpien saaminen autoon tuntui aikamoiselta projektilta, mutta nyt vihdoin saimme rekisteröinnin tänne Alankomaihin hoidettua. Kaikki ei ollut niin helppoa tai mennyt kerrasta oikein, joten ajattelin nyt jakaa tänne lyhyesti ohjeet, kuinka auton rekisteröinti Hollantiin onnistuu. Jos joku vaikka tuskailee samojen asioden kanssa ja haluaa vertaistukea tai ohjeita suomeksi. Koska tästä tuli aika pitkä sepustus, laitan tähän alkuun lyhyen tiivistelmän.

  1. Autoveron (BPM) poikkeushakemus, ohjeet ja lomake täältä.
  2. Ajanvaraus RDW:n rekisteröintiin, onnistuu täällä.
  3. Täytetään BPM-verolappu, myös vaikka olisi saanut vapautuksen. Ohjeet & linkki täällä.
  4. Käydään ostamassa kilvet jostain hyväksytystä liikkeestä sen jälkeen, kun on saatu pankkikortin kokoinen rekisteröintitodistus postilla kotiin.
  5. Otetaan vakuutus ja maksetaan tieverot (kun tulee lasku kotiin).

Noniin ja tässä siis tarkemmat ohjeet ja kuvaus siitä, kuinka me nämä asiat hoidimme.

Ensin: Mahdollinen BPM:n eli autoveron poikkeushakemus. Yleensä Alankomaihin autoa tuodessa joutuu maksamaan melko suuret verot (keskimäärin 5000e). Mutta ei hätää, jos auton tuo osana muuttokuormaa, niin veron maksamiseen voi hakea vapautusta. Lomake löytyy paikallisen veroviranomaisen (Belastingdienst) sivuilta ja samalta sivulta löytyvät myös ehdot ja muut tiedot englanniksi. Tuo lomake on valitettavasti hollanniksi, joten kannattaa varata aikaa ja Google Translate valmiiksi, jos hollanti on samalla tasolla kuin meillä.

Me täytimme laput siis itse ja etsimme kaikki mainitut liitteet (niitä on sitten paljon, mukaan tarvittiin niin paikalliset kuin edelliset vuokrasopimukset Suomesta, auton lappuja ja lisäksi esim. työtodistuksia todisteeksi, että ei ole aiemmin asunut tai työskennellyt Alankomaissa). Sen jälkeen tuo lomake printataan, allekirjoitetaan ja lähetetään postilla tuolla sivullakin mainittuun osoitteeseen. Ja kannattaa ehkä ostaa kerralla muutama postimerkki, koska tuntuu että niitä täällä tarvitaan.

Hauskinta tässä on tietysti se, että jos auto on tarpeeksi vanha (yli 17,5 vuotta), niin BPM-veroa ei tarvitse maksaa. Täytimme tavallaan nuo laput siis turhaan, koska olin jostain lukenut rajan olevan 20 vuotta. Mutta eipä siitä haittaakaan ollut, ja uudempaa autoa tuodessa tämä on erittäin tärkeä vaihe, jos ei halua maksaa tuhansien eurojen veroja.

Autoilu Hollannissa on paljon kalliimpaa kuin Suomessa

Ja sitten: Ajanvaraus katsastukseen/rekisteröintiin. Ajanvarauksen RDW:lle, joka on paikallinen Trafi, voi hoitaa netissä. Puhun nyt katsastuksesta, kun en tiedä mikä oikea termi tälle tarkastukselle tai rekisteröinnille on, mutta kyseessä ei siis ole vuosikatsastus (sen voi kyllä hoitaa samalla reissulla). Me emme tehneet vuosikatsastusta nyt, vaan papereihin merkittiin auton nykyinen katsastuspäivä. Tämän käynnin yhteydessä paperiasiat hoidettiin kuntoon ja autolle tehtiin tarkastus (mitattiin renkaiden etäisyyksiä toisistaan ja muuta vastaavaa). Kaikkien, joiden nimi halutaan auton omistajiksi/haltijoiksi, tulee olla paikalla katsastusasemalla. Tämä tarkastus/rekisteröinti maksoi noin 100e. Tässä vielä lista papereista, jotka pitää olla mukana:

  • Passi/henkilötodistus
  • Auton paperit, kuten rekisteröintiote (myös se toinen osa, jota meillä ei tietenkään ollut. Onnistui ilmankin mutta hintaa tuli 40e lisää ja viivästytti hieman) ja viimeisin katsastustodistus
  • Alle 3kk vanha todistus Alankomaissa asumisesta (Uittreksel Basisregistratie Personen (BRP)) Tätäkään minulla ei ollut ja kävin näyttämässä sen jälkeenpäin. Todistuksen saa omalta kaupungintalolta (gemeente). Joissain kaupungeissa pitää varata aika ja hakea paikanpäältä, mutta Eindhovenissa sen sai tilattua netistä ja tuli kotiin postilla.

Kolmanneksi: Täytetään verolappu. Ihan sama vaikka olisi saanut tuon ensimmäisessä kohdassa mainitun poikkeuksen BPM-veron maksamiseen, tämä declaration pitää silti tehdä. Täältä löytyy vähän ohjeita ja linkki pdf-lomakkeeseen. Siinä kysellään joitain haastavia kysymyksiä, mutta senkin saa kyllä ajan kanssa täytettyä (vinkki: älä tee niin kuin me ja kirjoita alustanumeroa väärin. Olin vahingossa kirjoittanut VW, kun piti olla WV ja sitä ei tietenkään voi korjata puhelimitse tai sähköpostilla, vaan pitää lähettää kirje, jossa tämän asian kertoo. Onneksi ostin useampia postimerkkejä..). Ja tämäkin lomake tosiaan printataan ja lähetetään postilla.

Seuraavaksi: Odotetaan postia ja käydään ostamassa kilvet. Kun sekä RDW:n että veroviranomaisten mukaan asiat ovat kunnossa, tulee kotiin postilla kasa kirjeitä, joiden mukana on uusi Alankomaalainen rekisteröintitodistus, joka on vihertävä luottokortin näköinen lirpake. Kaikki paperit kannattaa pitää tallessa, koska niitä tarvitaan esimerkiksi autoa myydessä.

Tuon rekisteröintitodistuskortin ja henkkarin (ajokortti riittää) kanssa mennään sitten johonkin liikkeeseen, joka tekee rekisterikilpiä. Tästä dokumentista löytyy lista hyväksytyistä valmistajista. Kilvet saa odottaessa ja hintaa kahdelle kilvelle ja kahdelle muoviselle telineelle tuli 36 euroa.

Lopuksi: Otetaan vakuutus ja maksetaan verot. Myös täällä on pakollista olla vakuutus autoa ajaessa. Tuo vakuutus kattaa onnettomuuksissa sen toisen osapuolen vahingot. Perusvakuutuksen lisäksi on saatavissa osakaskoa ja täyskaskoa vastaavat vakuutukset. Otimme nopeasti vain omasta vakuutusyhtiöstämme vakuutuksen, mutta se on aika kallis (yli 100e/kk), joten ajattelimme vielä koittaa löytää halvemman vaihtoehdon.

Vakuutuksen lisäksi tulee maksettavaksi tievero, joka kaikkien on pakko maksaa. Veron suuruus tuollaisesta diesel-pakusta on noin 330e/3 kk eli vuodessa noin 1300 euroa. Kallista on siis auton omistaminen. Veron suuruus selittää ehkä osittain miksi täällä tiet ovat aika hyvässä kunnossa.

Auton poisto Suomen rekisteristä: Ja jotta ei tarvitse maksaa veroja ja vakuutuksia tuplana, niin auto pitää tietysti poistaa Suomen rekisteristä. Yleensä EU:n sisällä tieto kulkee maasta toiseen, mutta soitettuani Trafille (tai nykyisin siis Traficomille), sain ohjeet lähettää sähköpostilla kopion uudesta rekisteröintitodistuksesta kirjaamoon, josta asia sitten etenee. Virkailija ei muistanut, tuleeko Alankomaista tietoa Suomeen. Vielä meidän autoamme ei ole Suomen rekisteristä poistettu, mutta kun se tehdään, niin myös verot saa takautuvasti rekisteröintipäivältä takaisin. Ja sitten kun tieto on rekistereissä, niin myös Suomen vakuutuksen voi irtisanoa (ja maksun saa toivottavasti myös takaisin rekisteröintipäivästä alkaen).

Huhh! Sellainen projekti siis. Luultavasti pääsee aika paljon helpommalla kun ottaa asioista kunnolla selvää etukäteen ja tekee kaiken oikein kerralla. Mutta näin vain mekin saatiin kilvet, vaikkakin ehkä vaikeimman kautta.

-
Ei kommentteja

Alankomaat

Retkiä lähelle ja vähän kauemmas

Palataan vielä vähän pääsiäiseen ja äitin vierailuun. Aiemmin kirjoitin reissuistamme Utrechtiin (samalla kerroin lyhyesti Amsterdamin vierailustamme) ja Keukenhofiin. Noiden lisäksi vietimme myös yhden viikonlopun Haagissa ja kävimme parissa lähellä olevassa kansallispuistossa. Tässä nyt vielä vähän kuvia noilta retkiltä.

Den Haag

Haagissa vietimme yhden yön. Kelit suosivat ja syötiin kaikki ruuat ulkona terassilla. Kierrettiin keskustaa, käytiin rannalla ja vierailtiin valokuvamuseossa. Ei varsinaisesti tehty mitään erikoista, mutta oli hauska nähdä millainen kaupunki Alankomaiden hallinnollinen keskus oikein on. Ja tulos oli, että siellä on paljon hienoja vanhoja taloja, iso ranta ja paljon käveltävää. Rannalla oli vielä vähän viileä tuuli ja vesi oli kylmää.

Haag, uutta, vanhaa ja vettä
Äitin kanssa Haagissa puistossa
Korkeita taloja Haagissa

Nationaal Park De Groote Peel

Ei haluttu jonottaa moottoriteiden ruuhkissa, joten mentiin tähän läheiseen kansallispuistoon kävelylle. Kyseessä on kosteikkoalue, jossa on paljon lintuja. Bongailtiin siellä sitten erilaisia vesilintuja ja muita siivekkäitä muiden (hieman ammattimaisempien) lintubongareiden seurassa. Puistossa ei todellakaan ollut ruuhkaa, mikä oli aika mukavaa vaihtelua. Mutta koska Alankomaissa ollaan, niin ei siellä mitään metsääkään oikein ollut, vaan lähinnä vettä, heinikkoa ja pusikkoa.

De Groote Peel kansallispuistossa oli paljon niin vesilintuja kuin muitakin lintuja
Groote Peel kansallispuiston "pitkospuut"
Hollannin kansallispuistoissa ei ole paljoakaan korkeita puita
De Groote Peel kansallispuistossa oli vesialuieita, heinikoita ja pusikkoa,

Nationaal Park De Loonse en Drunense Duinen

Hollannin aavikko. Täällä oli perheitä piknikillä ja reittejä niin kävelijöille, pyöräilijöille kuin hevosillekin. Kyseessä on siis isot dyynit, joissa on todella hienoa hiekkaa ja auringon porottaessa myös aika kuuma. Käveltiin hiekalla paljain jaloin yli tunnin ajan, eli aika isosta alueesta on kyse. Ja seuraavana päivänä tuntui kyllä vähän pohkeissa.

Loonse en Drunense Duinen dyyneillä retkellä
Hiekkaa, hiekkaa. Alankomaiden aavikko on noin puolen tunnin matkan päässä Eindhovenista.

Nyt ollaankin kohta lähdössä retkelle Amsterdamiin, minne kaverini poikaystävineen saapui eilen. On muuten kevään ensimmäinen pakuyökin tiedossa. Kivaa viikonloppua!

-
Ei kommentteja

Alankomaat

Miljoonien tulppaanien Keukenhof

Keukenhofissa tulppaaneja oli monessa värissä ja koossa

Kiirastorstaina ajeltiin äitin kanssa Keukenhofiin ihailemaan tulppaaneja ja muita sipulikasveja. Noita kevätkukkia puistosta löytyykin yhteensä yli seitsemän miljoonaa ja yksinään tulppaaneja on 800 eri lajikkeesta. Eli ihailtavaa tuolla 32 hehtaarin kokoisella alueella riitti useammaksi tunniksi. Eikä todellakaan oltu ainoita ihailijoita, sillä Keukenhof on vuodesta auki vain kahdeksan viikkoa maalis-toukokuussa ja tuona aikana siellä vierailee yli miljoona kävijää.

Lähdettiin ajalemaan puistoon aamusta ja ennen yhtätoista Lissen kaupungin halki mateli jono kohti Keukenhofia. Meillä taisi mennä yli puoli tuntia viimeisten kolmen kilometrin matkalla. Saatiin auto kuitenkin hyvin parkkiin, mikä ei ilmeisesti ollut enää pääsiäisen aikaan mikään itsestäänselvyys. Liput puistoon saa ostettua netistä tai paikanpäältä ja ne maksoivat 17 euroa, jonka päälle tuli vielä kuuden euron parkkimaksu. Mutta ymmärrettäväähän se on, ettei miljoonien sipulien istuttaminen käsin ihan halpaa touhua ole, vaikka sipulit tulevatkin ilmaiseksi paikallisilta kasvattajilta.

Seitsemän miljoonaa tulpaania ja valtavasti ihmisiä
Keukenhof on sipulikukkiin erikoistunut puisto Lissessä, Alankomaissa

Keukehof toimii siis kukkakasvattajien näyttelyalueena, jossa esitellään uudet ja vanhat lajikkeet. Kaupalliset ostajat voivat Keukenhofissa nähdä kasvit ennen ostopäätöstä. Vuodessa kukkasipuleiden kasvatus ja vienti on Hollannissa 600 miljoonan euron bisnes, eli mistään ihan pienestä puuhastelusta ei ole kyse. Sipuleita ei muuten puistossa myydä mukaan, mutta opin vasta jälkikäteen, että niitä voi tilata ja ne toimitetaan kotiin (jopa Suomeen) istutusaikaan. Näin sipulit ovat tuoreita ja hyvälaatuisia.

Keukenhof ja suihkulähde
Karvareunuksisia ja raidallisia tulppaaneita

1630-luvun tulppaanimania oli ehkä maailman ensimmäinen finanssikupla (esim. täältä voi lukea lisää). Tuolloin Hollannissa seottiin tulppaaneista ja sipulit olivat kirjaimellisesti kultaakin kalliimpia. Lopulta hinnat nousivat käsittämättömiksi ja yksi kukkasipuli saattoi maksaa saman verran kuin talo. Ja sitten kupla puhkesi yhdessä yössä, kun kaikki alkoivat paniikissa myydä sipuleitaan. Ihan samanlaista maniaa ei enää ole, mutta tuolla kukkien keskellä voi ymmärtää, miten Alankomaista on tullut kuuluisa tulppaaneistaan.

Tulppaaneita jalostetaan, jotta saadaan aina vain uusia värejä ja malleja. Uuden lajikkeen jalostaminen voi viedä yli 15 vuotta. Keukenhofista löytyy tulppaaneja eri värisinä, kokoisina ja mallisina. Oli esimerkiksi tuollaisia karvareunaisia, suippoja, puoli metriä korkeita ja ruusumaisia tulppaaneja. Kamala työ ollut kaikkien 800 eri lajikkeen jalostamisessa, mutta olivat ne kyllä hienojakin.

Moniväriset tulppaanit

Kukat istutetaan kerroksittain, jotta koko kahdeksan viikon ajan katseltavaa riittää. Ensin kukkivat krookukset ja narsissit, sitten hyasintit ja helmililjat ja viimeisimpinä tulppaanit, joista myös osa kukkii aiemmin ja osa myöhemmin. Krookukset olivat jo kukkimisen lopettaneet, mutta edelleen puistossa oli monia kukkia narsisseista tulppaaneihin. Pääpaino oli kuitenkin jo selkeästi tulppaaneissa.

Keukenhof on puisto, jossa kasvaa miljoonia sipulikukkia, kuten tulppaaneja, helmililjoja, narsisseja ja hyasintteja.
Keukenhofin tuulimylly ja tulppaaneja

Matka Lissestä Eindhoveniin on noin 150 kilometriä ja siihen menee yleensä noin puolitoista tuntia. Pääsiäisen aikaan tänne Alankomaihin tuli yli miljooona turistia, joista suurin osa Saksasta ja Belgiasta. Ja samaan aikaan hollantilaiset lähtivät autoineen loman viettoon. Moottoritiet olivatkin siis melko tukossa, ja meillä meni yli kolme tuntia päästä kotiin. Ruuhkissa istumisesta saatiinkin sitten tarpeeksemme ja pääsiäisen aikaan käytiin junalla Haagissa ja muuten ajeltiin vain lähellä oleviin paikkoihin.

-
Ei kommentteja