Reissut

Pakulla talvea pakoon

Pakumatkalla talveksi etelään

Terveisiä Espanjasta! Lokakuun ensimmäisenä päivänä lähdettiin Suomesta ja ollaan nyt oltu yli kuukausi tien päällä. Pakuelämä on siis alkanut ihan kunnolla, kun enää ei olla jatkuvasti parkissa vanhempien pihoissa suihkujen, pyykinpesukoneiden ja keittiöiden äärellä. Mutta kaikki on mennyt oikeastaan tosi kivasti tähän asti. Ollaan tehty töitä, ajeltu hitaasti kohti etelää, pesty pyykit itsepalvelupesuloissa ja käyty suihkussa tai uimassa milloin missäkin kylmässä vedessä (ja välillä jopa ihan lämpimässäkin).

Mutta aloitetaan kuitenkin alusta. Meillä on pitkään ollut suunnitelmissa pakussa asuminen ja pidempi reissu Euroopassa. Heinäkuussa muutettiin pois Sveitsistä, vietettiin kesä Suomessa ja nyt lokakuussa lähdettiin liikkeelle ja otettiin lautta Ruotsiin. Käytiin lentämässä wingsuit-tunnelissa, minkä jälkeen ajeltiin muutaman päivän aikana Ruotsin läpi Malmöön. Matkan ehkä ikävin sattuma osui heti ensimmäisiin päiviin, kun Matin läppäri hajosi. Tukholmasta onneksi löytyi käytettynä melkein samanlainen Lenovo ja kaikki tiedot pysyivät tallessa. Päästiin siis jatkamaan matkaa suunnitellusti.

Pakumatkalla Ruotsi
Puskaparkissa Ruotsissa
Pakumatkalla järvi Ruotsissa

Malmöstä otettiin päivälautta Saksaan (laivalla oli sauna ja suihku!), missä vietettiin muutama päivä töitä tehden ja aina pari tuntia päivässä edeten. Käytiin moikkaamassa Matin siskoa Dortmundissa, mistä ajettiin viikonlopuksi hyppäämään Teugeen. Alankomaissa käytiin myös moikkaamassa muutamia kavereita sekä Noordwijkissä että Eindhovenissa. Ei siis olla tultu ihan suorinta reittiä vaan oikeastaan ajettu siksakkia alaspäin.

Kun kelit Hollannissa uhkasivat käydä sateisiksi, ajeltiin viikonlopun aikana Ranskan kautta Sveitsiin paremman ennusteen perässä. Vietettiin muutama päivä Lauterissa ja Matti kävi entisellä toimistolla Zurichissa. Sveitsi tuntui tosi kotoiselta ja tutulta, ja oli ihanaa kävellä vuorilla. Päästiin myös nauttimaan ensimmäiset fonduet ja gluhweinit tälle talvelle. Sveitsissä hoidettiin viimeiset sovitut kaverien tapaamiset, joten sen jälkeen ollaan edetty rennosti omaan tahtiin aina tunti tai pari päivässä ajaen.

Pakumatkalla Saksassa
Pakuelämää ja kavereiden tapaamista
Pakumatkalla Belgiassa
Pakulla Sveitsissä

Sveitsin jälkeen ajeltiin ensin Ranskan läpi kohti länttä noin viikon ajan. Välteltiin tietulleja, eli keskinopeus oli noin 60 kilometriä tunnissa ja teiden leveys oli välillä normaali ja välillä jotain muuta. Mutta nähtiin paljon pikkukyliä ja poikettiin joka päivä leipomossa ostamassa tuore patonki. Koitettiin myös ulkoilla ja käydä kävelyillä iltapäivisin, kun oli lämmintä. Saatiin myös hieman huutelua paikalliselta nuorisolta, kun lokakuun lopussa uitiin melko viileässä järvivedessä.

Lopulta päädyttiin Bordeauxin kautta yhdeksi yöksi kävelymatkan päähän Atlantista. Käytiin rannalla kävelyllä, kastettiin varpaita veteen ja päätettiin jatkaa matkaa kohti etelää. Koko kuukauden ajan ajettiin syksyä pakoon ja pikkuhiljaa keltaisten lehtien määrä väheni ja yöt lämpenivät.

Vaelluksella Ranskassa
Pyykin pesua pakumatkalla
Pakumatka Atlantin rannalla
Maisemia Ranskassa
Paku parkissa järven rannalla
Parkissa Ranskassa

Espanjan raja ylitettiin vihdoin viime viikonloppuna ja todettiin että täällä on melkoisen kuivaa. Järvi, jonka rantaan meinattiin pysähtyä, olikin hiekkakuoppa ja maisemat muistuttivat aavikkoa. Käytiin Zaragosassa ja vietettiin yksi yö aivan todella söpössä sadan hengen La Cañada de Verich -nimisessä vuoristokylässä, mihin oli rakennettu matkaparkki hienolle paikalle. Kylän nähtävyys on muinainen lumisäilö, paikallinen minikauppa on auki pari tuntia päivässä ja kaikki paikalliset moikkailivat ja olivat tosi ystävällisiä. Tosi sympaattinen paikka siis.

Pikkuhiljaa vehreyskin alkoi lisääntyä ja lopulta löydettiin taas tiemme meren rantaan, tällä kertaa Välimeren puolelle. Oltiin pari yötä aika hienolla kivikkorannalla Peniscolassa, minkä jälkeen on ajettu rantaa seuraillen mandariinipeltojen keskellä kohti Malagaa.

Muiden reissaajien määrä on kasvanut samaa tahtia palmuhavaintojen kanssa. Ranskassa nähtiin muita matkailijoita harvakseltaan ja monessa paikassa oltiin ainoita yöpyjiä. Espanjassa taas ollaan parilta paikalta ajettu eteenpäin, kun on ollut täyttä ja matkailuautoja ja pakuja tuntuu olevan melko paljon liikenteessä. Mutta aika hyvin on sekaan mahduttu, nyt on kuitenkin matalan sesongin aika. En edes osaa arvata millaista meininki on kesällä.

Pakumatkalla pienessä Espanjalaiskylässä
Zaragoza
Aurinko nousee Espanjassa
Peniscola, Espanja

Tuntuu myös hullulta, että on jo marraskuu. Täällä on suorastaan kesäistä, iltapäivisin on melkein hellettä ja öisinkään lämpötila ei laske alle kymmenen asteen. Aurinko tietysti laskee jo kuuden maissa, mutta ollaan pyritty ottamaan ilo irti aurinkoisista iltapäivistä. Yllättävän lämpimässä merivedessäkin on käyty pulahtamassa jo useamman kerran. Yleensä kyllä ollaan ainoat hullut uimassa, eli rannoilla ei varsinaisesti ole ruuhkaa.

Koko alkureissun ajan ollaan pääasiassa nukuttu puskaparkeissa tai ilmaisissa matkailuautoalueilla, missä on myös täytetty ja tyhjätty vesiä. Meillä on noin 50 litraa puhdasta vettä, 10 litran harmaavesi ja kemiallinen vessa, eli huoltopäiviä on pakko pitää pari kertaa viikossa. Muutamia öitä ollaan vietetty myös leirintäalueilla Hollannissa ja Sveitsissä, kun siellä puskaparkkeeraaminen ei ole kaikissa paikoissa sallittua tai edes mahdollista.

Laskin huvikseen, että tämän viiden viikon aikana ollaan käyty lämpimässä kunnon suihkussa alle 15 kertaa, lähinnä jos ollaan oltu leirintäalueilla tai kavereilla kylässä. Muuten on hyödynnetty ilmaisia kylmiä ulkosuihkuja tai käytetty meidän omaa ämpärisuihkua. Täytyy todeta, että yllättävän pienellä vesimäärällä itsensä pystyy pesemään ja ihan joka päivä ei ole pakko ottaa kunnon suihkua.

Mutta yhteenvetona voi siis todeta, että hyvin menee! Elämä on tuntunut aika rennolta ja yksinkertaiselta. Murehditaan lähinnä siitä missä nukutaan seuraava yö ja mitä syödään. Töitä tietysti joutuu tekemään ja varmistamaan että netti toimii, mutta muuten on tuntunut aika vapaalta. Ensi viikolla saadaan äiti vieraaksi, eli tiedossa on ehkä vähän aktiivisempaa tekemistä ja jopa muutama ylimääräinen vapaapäivä.

Etätöitä pakussa
Auringon nousu pakussa
Pakuelämää Espanjassa auringon noustessa
Pakuelämää Espanjassa

-
2 kommenttia

Reissut Sveitsi

Syysloman pieni pakureissu

Sain tällä viikolla hyväntahtoisen reklamaation, jossa toivottiin tiheämpää postaustahtia. Täytyy myöntää, että kirjoitusinto on ollut vähän hukassa, kun olen tehnyt aika paljon töitä, stressannut koronasta ja parannellut murtunutta selkää (joka ei vieläkään valitettavasti ole ihan kunnossa, mutta minkäs teet). Mutta pari viikkoa sitten päätettiin kaikesta kiireestä ja hässäkästä huolimatta pitää lomaa. Ja se teki hyvää.

Niin hyvää ettei olisi huvittanut töiden pariin juuri palatakaan. Samalla päätin, että taidan lopettaa tai ainakin vähentää viikonloppuisin töiden tekemistä ja laittaa oman palautumisen korkeammalle prioriteetille.

Vietimme loman alkupuolen remppaamalla pakua reissukuntoon ja toisen puolikkaan ajelemalla täällä Sveitsissä lähemmäs vuoria ja testaamalla kuinka pakun lämmitys toimii. Toimihan se ja muutenkin oli hauskaa pitkästä aikaa olla vain reissussa ilman sen suurempia suunnitelmia.

Vietimme loman kierrellen tässä lähistöllä, juuttuen lumeen, ihaillen keltaisia lehtiä ja nauttien vuorista ja auringosta. Auto pelasi kivasti, lämmitys toimi ja oli hauskaa kun meillä oli jo penkit ja pöytäkin käytettävissä. Totesimme myös että säilytystilojen puutteen todellakin huomaa, eli seuraavaksi pitää varmaan koittaa saada kaappeja ja laatikoita paikoilleen. Eikä veden ja kaasun asentamisestakaan haittaa olisi, vaikka kyllä retkikeittimellä ja vesipulloillakin pärjäsi.

Vuorilla satoi jonkin verran lunta ja aika moni tie oli suljettuna. Lumisade yllätti meidät (ja aika monet muut) yhden tunnelin jälkeen ja jäimme 4season-renkaillamme ylämäkeen jumiin. Juuri sillä kohdalla sattui onneksi olemaan levähdyspaikka tai isohko levennys, joten ajattelimme että jäämme siihen odottamaan lumisateen loppumista. Emmekä me siitä olisi kyllä enää liikkeelle päässeetkään.

Melkein heti edessämme sattui nokkakolari, joka tallentui meidän dashcamiimme. Ketään ei onneksi sattunut kolarissa, mutta kumpikin auto meni lunastukseen. Matti meni auttamaan varoituskolmioiden ja muiden kanssa, ja tarjosimme kolarin osapuolille lämmintä tilaa meidän pakussamme odotella poliisia ja hinausta. Lopulta myös kuulustelut tehtiin meidän autossamme ja poliisit olivat erittäin kiitollisia saamastaan avusta ja tarjoutuivat hinaamaan meidät alas vuorelta. Pääsimme kuitenkin siinä kohtaa jo itse liikkeelle ja päädyimme sitten kiitoksena nukkumaan poliisiaseman aidattuun pihaan. Saattoi olla yksi turvallisimmista paikoista, jossa olemme koskaan nukkuneet. Siellä sitten juotiin viiniä ja syötiin fondueta minun nimipäiväni seikkailujen kunniaksi.

Aamulla jatkoimme matkaa ja kävimme Aareschluchtissa, joka on kanjoni Meiringenissä. Pystysuorien kallioiden välissä virtaa joki, ja kapeimmillaan kanjoni on vain metrin levyinen ja parhaimmillaan lähes 200 metrin korkuinen. Sieltä jatkoimme Lauteriin, jossa nautimme vuoristomaisemista ja Matti hyppäsi muutaman hypyn. Viikonlopuksi saatiin vielä ihan mahtavat aurinkoiset kelit, joihin oli mukava päättää loma.

Nyt koronatapaukset ovat taas aika jyrkässä nousussa täällä Sveitsissä, eikä voi tietää miten lähiaikoina pääsee taas reissaamaan. Ainakin jouluksi Suomeen tulosta päätimme jo luopua, toivotaan että keväällä tämä tilanne jo helpottaisi.

-
Ei kommentteja

Reissut

Bussilla ja junalla Lontooseen

Näkymät Thamesille London Eyesta

Kuukausi sitten vietettiin Matin kanssa pitkä viikonloppu Lontoossa. Kumpikaan meistä ei ollut koskaan käynyt Britteinsaarilla, eli nähtävää olisi varmasti riittänyt vähän pidemmällekin lomalle. Olimme kaupungissa siis lauantaista maanantaihin ja ehdimme aika hyvin nähdä paikkoja ja kävellä ympäriinsä, joten ajattelin nyt tännekin jakaa vähän kuulumisia ja kuvia tuolta reissulta.

Matkustimme trendikkäästi maata pitkin bussilla Lontooseen ja junalla takaisin. Melko pitkä bussimatka taittui yöaikaan, sillä bussi lähti täältä yhdeltätoista perjantaina ja oli sitten aamulla vähän ennen kahdeksaa Lontoossa. Matka meni melko kivuttomasti, mutta en ehkä ihan heti uudestaan lähde yöbussilla matkustamaan. Aamuyöstä kaikkien piti nousta bussista pois passintarkastukseen sekä Ranskan rajalla että heti perään Iso-Britannian rajalla. Sen jälkeen bussi ajoi junaan ja alitti kanaalin junan kyydissä. Suora bussi Eindhovenista Lontooseen maksoi noin 25 euroa matkustajalta, kun ostimme liput hyvissä ajoin etukäteen.

Takaisin tultiinkin sitten suoraan junalla, joka maksoi noin 60 euroa per naama. Ensin tulimme Eurostarilla Rotterdamiin ja siitä olisi pitänyt tulla paikallisjunalla kotiin. Mutta me tulimme Rotterdamista kotiin taksilla, koska VR ei näköjään ole ainoa liikennöijä, jolla voi olla ongelmia. Ranskan puolelle päästyämme edellä oleva juna hajosi ja me jouduimme odottamaan useamman tunnin matkan jatkumista. Sen jälkeen Hollannin puolella piti jostain syystä ajaa hiljempaa kuin normaalisti, joten lopulta olimme ehkä neljä tuntia myöhässä Rotterdamissa. Ja mitään junia ei tietenkään enää keskellä yötä kulkenut Eindhoveniin. Meitä ohjeistettiin ottamaan taksi, ja tulimmekin sitten kotiin samaa matkaa jonkun muun eindhovenilaisen kanssa. Nyt taistellaan Eurostarin kanssa, että maksavatko he sen taksin kokonaan vai eivät. Että semmoinen rentouttava junamatka.

Ja vinkkinä jos joku on matkustamassa Eurostarilla (mikä kai yleensä on hyvin ajoissa, meillä vaan kävi huono tuuri), niin suosittelen kyllä menemään asemalle ajoissa. Me olimme noin tunti ennen junan lähtöaikaa ja pääsimme lähtöselvityksistä läpi kaksi minuuttia ennen kuin junan piti aikataulun mukaan lähteä.

Pitkä viikonloppu Lontoossa

Matkustuksen rankkuudesta huolimatta meillä oli Lontoossa mukava miniloma. Kävelimme aika paljon, kävimme parissa museossa, söimme ja kävimme katsomassa The Lion King -musikaalin, joka oli kyllä kaikkien kehujen arvoinen. Sattumalta tuona viikonloppuna juhlistettiin myös esityksen 20-vuotista taivalta, ja paikalla oli paljon vanhoja näyttelijöitä sekä joitakin puheita ja esityksiä varsinaisen musikaalin jälkeen.

Turistinähtävyyksistä kävimme London Eyessa, johon olin ensin vahingossa ostanut liput väärälle viikonlopulle. Päätimme kuitenkin hankkia uudet liput, jotta ei jäisi harmittamaan niin paljon. Olin siis varannut liput samaiselle väärälle viikonlopulle myös Sky Gardeniin, joka nyt jäi sitten käymättä. Eli note to self, kannattaa aina tarkistaa päivämäärät ennen kuin varailee mitään. Näkymät tuosta 60 metriä korkeasta maailmanpyörästä olivat kuitenkin hienot ja valokin juuri ennen auringonlaskua mukavan pehmeä, kuten kuvista ehkä näkyy.

London Eye maailmanpyörä Lontoossa
Auringonlasku ja London Eye

Monet Lontoon museoista ovat ilmaisia, joten myös muita kävijöitä voi olla aika paljon. Me kävimme British Museumissa ja Natural History Museumissa, joissa varsinkin jälkimmäisessä oli aikamoinen ruuhka ja lasten kiljunta kaikui korvissa vielä ulospääsyn jälkeenkin. British Museumista löytyy esimerkiksi Rosettan kivi, joka Matin mukaan kaikkien pitäisi tietää. Kyseessä on siis se kivi, jossa on sama teksti useammalla kielellä ja jonka avulla ratkaistiin hieroglyfit. Tuon kiven lisäksi museossa on vaikka mitä patsaita ja historiaa lähes joka maailman kolkasta. Vähän mietittiin, että miten ne kaikki patsaat ja historialliset esineet olivat Britteihin päätyneet, mutta hieno museo kaiken kaikkiaan.

Natural History Museumissa olikin sitten dinosauruksia ja muita tieteellisiä näyttelyitä. Museo oli ehkä enemmän suunnattu lapsille, ja meitä alkoi jossain kohtaa hieman ahdistaa ihmispaljous.

British Museumin näyttävä aula

Ja eihän kaupunkilomilla (tai koskaan muulloinkaan) sovi unohtaa ruokaa. Kuten ehkä aiemmin mainitsinkin, oli meillä tavoitteena maistaa kalatonta fish and chips -annosta, koska emme kumpikaan syö kalaa. Päädyimme siis Canvas Cafe nimiseen ravintolaan/kahvilaan syömään tuollaiset vegaaniset tofish&chips -annokset, jotka ajoivat ainakin meille asiansa. Eihän tofu nyt kalalta maistu, mutta annos oli muuten oikein hyvä. Pitää kyllä sanoa, että en ole koskaan maistanut kalaa, eli olen vähän huono arvioimaan annosta kalamaisuuden näkökulmasta.

Lontoon Tower Bridge

Muuten syötiin vähän mitä sattui huvittamaan. Herkuteltiin vähän ja käytiin pizzalla. Lauantaina kävimme Bill’s ketjun ravintolassa brunssilla ja treffasimme samalla nykyään Lontoossa asuvaa ystävääni. Sunnuntaina kävimme vielä ennen lähtöä kolmen ruokalajin lounaalla Kensingtonin The Ivy -ravintolassa, jonka Matti valitsi. Itselläni oli ehkä hieman nälkäkiukun oireita enkä osannut päättää mitään ruokapaikkaa. Mutta ruoka oli hyvää ja saatiin kiukut kuriin.

Koko viikonlopun ajan liikuimme joko kävellen tai metrolla, joka toimi oikein hyvin. Samaan tapaan kuin Milanossa, voi Lontoossakin metron porteilla maksaa suoraan pankkikortin etämaksulla ja maksu menee automaattisesti tililtä. Hinnat ovat myös täysin samat kuin paikallisella Oyster-kortilla maksaessa, eli todella näppärä systeemi kyseessä. Metromatkoissa oli myös päiväkohtainen hintakatto, eli vaikka kuinka paljon matkustaisi, ei hinta pomppaa korkeaksi.

Mukava reissu siis kaiken kaikkiaan. Britteinsaarilla olisi Lontoon lisäksi paljon muitakin käymisen arvoisia paikkoja, eli ehkä sinne pitää joskus mennä uudestaankin. Oli mukavaa, kun joka paikassa puhuttiin englantia ja ymmärsi kaikki kyltit ja ohjeet. Mutta oikeanpuoleisessa liikenteessä olisi kyllä varmaan pakulla matkustaessa totuttelemista.

-
2 kommenttia