Kuulumisia

Tee ihan mitä haluat

Your back is fully healed. You can do whatever you want. Näin sanoi tänään ortopedi katsottuaan röntgenkuvia ja luokitteli selkäni täysin parantuneeksi. Saan kuulemma tehdä ihan mitä haluan. Varmistin vielä, että sisältäähän se ihan mitä vaan myös esimerkiksi laskuvarjohyppäämisen ja kiipeilyn. Ja kyllä, nyt on lupa tehdä IHAN MITÄ VAAN. Mitä se sitten tuleekaan olemaan.

Aikalailla seitsemän kuukautta sitten mursin siis selästä yhden nikaman tyhmästi itse mokaamalla ja harmistus on ollut aika kova. Eikä selkä vieläkään ihan entisensä ole ja välillä kipuilee, mutta on helpottavaa tietää, että nikama on hyvin luutunut ja kaiken pitäisi nyt olla kunnossa.

Ja kaiken kukkuraksi tänne tuli kevät ihan pikavauhdilla. Vielä reilu viikko sitten oli lunta ja pakkasta, ja nyt viikonloppuna aurinko paistoi ja mittari näytti parhaimmillaan 15 astetta. Valon ja lämmön innoittamana päätin lähteä mukaan Matin ja kaverimme lenkille ja juostiinkin sitten vahingossa 15 kilometriä. Oli yllättävän mukavaa pitkästä aikaa juosta vähän pidempi lenkki, vaikka jalat loppumatkasta alkoivatkin olla aika väsyneet.

Krookukset ovat sunnuntain palauttavan kävelyn varrelta. Hullua kuinka helmikuussa voi olla tällaiset kelit. Mutta en kyllä valita, ja eiköhän ne viileämmät ilmat jossain kohtaa kuitenkin tule takaisin.

Nyt odotellaan siis vain koronarajoitusten lievennyksiä, että päästään vuorille, via ferratoille ja ehkä hyppäämäänkin. Tässä on nyt aika pitkään vaan tehty töitä ja stressattu, joten on ihanaa, että kevät tulee, päivät pitenee ja voi ehkä alkaa varovaisesti suunnitella jotain kivaa tekemistä.

-
Ei kommentteja

Kuulumisia

Lumisen viikon kuulumisia

Viime viikonloppuna puut notkuivat lumesta ja Zurichissa oli “flockdown”, kun julkinen liikenne lakkasi kinosten takia kulkemasta. Metsässä lunta oli lähes puoli metriä ja kaatuneita puita ja katkenneita oksia oli siellä täällä. Eikä ihme, kun ilmeisesti Sveitsissä on näin paljon lunta noin kerran 20 vuodessa.

Täytin viikko sitten perjantaina 28. Pidin kokonaan vapaan viikonlopun, virkkasin, joogasin ja leivoin brownieita. Lumen ja koronan takia ei oikein voinut tehdä mitään erikoisempaa, mutta ihan hyvä näinkin. Otin tämän vuoden tavoitteeksi pitää viikonloput vapaana ja koitan panostaa palautumiseen enemmän kuin viime syksynä. Ja nyt parina viikonloppuna olenkin onnistunut pitämään sähköpostit piilossa.

Saatiin myös vihdoin hoidettua ajokorttien vaihto sveitsiläisiin ja uudet kortit tulivatkin aika nopeasti postilla (kertoo jotain sveitsiläisten luotosta postiin). Ulkomaalaisella ajokortilla saa ajaa vuoden ja sen jälkeen kortti pitää vaihtaa paikalliseen. Vaihto oli onneksi aika helppo, piti vain käydä nopeassa (ja yllättävän halvassa) näkötarkastuksessa ja kiikuttaa yksi lomake paikalliseen Trafiin. Sen jälkeen uusi kortti tuli muutamassa päivässä. Suomalaiset kortit saadaan toivottavasti takaisin Suomeen palatessa.

En ole ollut yli vuoteen kipeänä, mutta alkuviikosta olin aika väsynyt ja tulin vähän kipeäksi. Se meni kuitenkin nopeasti ohi ja koronatestikin oli onneksi negatiivinen. Pääsin testiin samana päivänä kun soitin lääkäriin, ja tuloksetkin olivat tulleet jo samana iltana (mitä en kyllä huomannut, kun menin joka ilta nukkumaan ennen ysiä).

Koronatilanne ei ole vieläkään kauheasti parantunut. Sveitsissä on uuden viirusmuunnoksen takia esimerkiksi kaikki muut paitsi päivittäistavarakaupat kiinni ja tätä sulkua jatkuu kai ainakin helmikuun loppuun. Alkaa jo vähän puuduttaa, mutta toivottavasti rokotukset alkavat pian helpottaa tilannetta. Toiveissa on, että kesällä jo saisimme tänne vieraita Suomesta. Mutta saa nähdä.

Nyt lumet ovat sulaneet teiltä ja ensi viikko on jo tämän kuukauden viimeinen. Tammikuu on mennyt hurjan nopeasti ja tuntuu että kevät saisi jo tulla.

-
Ei kommentteja

Yleistä

Vuosi 2020

2020 ei ollut paras vuosi. Ei minulle eikä varmaan monelle muullekaan. Mutta nyt vuosi on loppumetreillä ja kokosin taas yhteen tämän vuoden parhaat (ja pahimmat) palat. Kyllä tähänkin vuoteen mahtui niitä kivojakin hetkiä pienten ja suurempien vastoinkäymisten lisäksi.

Tammikuussa Australiassa riehuivat metsäpalot ja meillä vuosi vaihtui Hollannissa parvekkeella raketteja katsellen. Koko kuukausi vierähti tavaroita pakkaillen ja hääjuttuja hoitaen (vaikka ei niissä paljoa hoitamista ollutkaan). Loppukuussa lennettin Suomeen ja mentiin naimisiin. Oli ihanaa.

Helmikuun alussa ajettiin Eindhovenista Zurichiin ja majoituttiin väliaikaishotelliin ja viikon aikana tuli aika paljon muutoksia. Käytiin pienillä retkillä, asuntonäytöissä ja hoidettiin paperiasioita kuntoon. Matti aloitti työt Magic Leapilla. Korona alkoi levitä.

Maaliskuussa vaihdoimme toiseen väliaikaiskämppään odottamaan muuttoa oikeaan asuntoomme toukokuussa. Käytiin laskettelemassa ja retkeilemässä vuorilla, kunnes korona sulki kaiken. Peruin työreissun Suomeen juuri ennen lähtöä. Lisäksi kuulimme, että vanha pakumme on liian ruosteinen eikä tulisi pääsemään Sveitsin katsastuksesta läpi. Parin itkun jälkeen päätimme myydä pakun takaisin Suomeen sitten, kun korona sen sallii.

Huhtikuu vierähti töitä tehden ja koronauutisia lukien. Lenkkeiltiin ja tehtiin pitkiä työpäiviä, kun ei oikein muutakaan voinut (ja töitä riitti molemmilla, onneksi).

Toukokuussa ulkona alkoi kukkia, päästiin muuttamaan pidempiaikaiseen asuntoon ja kuun lopussa ostettiin uusi paku, jonka remppaa aloiteltiin pikkuhiljaa. Käytiin myös pitkästä aikaa vuorilla ja nautittiin auringosta.

Kesäkuu vierähti pakua rempatessa. Asennettin kameroita, tuuletin ja eristeet.

Heinäkuussa valmisteltiin autoa reissukuntoon ja jäätiin lomalle. Portterin uusi omistaja halusi tulla hakemaan auton Sveitsistä, joten vaihdettiin laivamatkan varaus isommalle pakulle ja lähdettiin lyhyen Lauterin reissun kautta kohti Suomea. Muutama päivä Suomeen saapumisen jälkeen tulin varjolla vähän kovaa maahan ja mursin selästä yhden nikaman. Harmitti paljon ja harmittaa edelleen. Enkä ole varmaan koskaan tuntenut itseäni niin tyhmäksi. Lyhyeksi suunniteltu Suomen loma venyi melkein kuukauden mittaiseksi.

Elokuussa sain luvan matkustaa ja ajettiin takaisin Sveitsiin. Matti ajoi koko matkan ja minä tuskailin istumisen kanssa, mutta selvittiin perille. Tein makramea, töitä ja koitin jumpata ja kävellä sen verran kuin pystyin.

Syyskuussa pakuun saatiin sähköt ja aloin käydä fysioterapiassa. Selkä alkoi vetreytyä. Juhlistettiin meidän neljättä vuosipäivää ja tajuttiin, että ollaan oltu puolet koko seurustelumme ajasta ulkomailla. Aika hassua.

Lokakuussa asennettiin pakuun lämmitys ja keittiön runko. Pidettiin myös viikon syysloma. Lokakuun loppupuolella kävin magneettikuvissa, missä selvisi, että nikama on luutunut, mutta välilevyssä on vikaa. En saa vieläkään hypätä, mutta juoksemiseen ja muuhun normaaliin liikuntaan sain luvan.

Marraskuussa työtahti taas kiihtyi. Asennettiin autoon vedet ja pysyteltiin aikalailla Zurichin alueella. Sveitsin koronaluvut kävivät parhaillaan noin 10 tuhannessa päivittäisessä tapauksessa.

Joulukuussa availtiin äitin Suomesta lähettämän partiolaisten joulukalenterin luukkuja ja odotettiin lomaa. Töitä oli oikeastaan enemmän kuin ehdin tehdä. Joulua ja uuttavuotta vietettiin Zurichissa.

Nyt kun ensimmäiset koronarokotukset on pistetty monessa Euroopan maassa, alkaa tuntua, että kyllä tämä koronakin joskus loppuu. Toivon, että ensi vuonna matkustaminen on jo mahdollista ja saadaan myös tänne Sveitsiin vieraita. Tavoitteena on saada auto valmiiksi ja tedä ehkä vähän vähemmän töitä. Saa nähdä kuinka käy.

-
Ei kommentteja