Sveitsi

Vuoden ensimmäinen vaellus vuorilla

Vuorinäkymät Sattel-Hochstucklin vaellukselta

Tämän kevään keli on ollut ehkä lievästi sanottuna vaihteleva. Välillä sataa lunta ja kannan kaikki kasvit sisään parvekkeelta pakoon pakkasta ja sitten heti parin päivän päästä saattaa olla 20 astetta lämmintä. Eilen käytiin kävelemässä ja vähän meinasi otsa alkaa punoittaa aurinkorasvasta huolimatta, ja tänään satoikin räntää ja oli ihan synkkää. Mutta onneksi lämpimien jaksojen aikana lumet ovat alkaneet sulaa myös vuorilta ja ollaan jo uskaltauduttu matalammille nyppylöille kävelemään. Ja vitsit, nyt taas muistaa kaikkien koronasulkujen keskellä miksi asutaan Sveitsissä. Ensinnäkin maaliskuussa voi jo nauttia lähes kesäkeleistä ja toisekseen voi noin vain tunnissa ajaa keskelle hienoja maisemia.

Sveitsissä kyllä on ihan uskomattomia paikkoja, ja monesti ne ei niin suositut ja ei ne kaikista upeimmat paikat ovat myös aika hienoja. Kun välillä on vain ajeltu johonkin randomille parkkipaikalle tai järvelle ja lähdetty kävelemään, niin lähes aina tulee vastaan hienoja maisemia. Se on ihan uskomatonta.

Pääsiäisenä sitten päätettiin, että nyt on lumet saaneet jo sulaa riittävästi ja ajeltiin Sattel-Hochstucklin hissin ala-asemalle. Itse hissi oli huollossa, joten ajateltiin, että ylhäällä ei varmaan ole paljoa porukkaa. Ja lisäyllärinä myös parkkeeraaminen oli ilmaista, mistä huolimatta koko parkkipaikka oli aika tyhjä ja saatiin kävellä ihan rauhassa. Päädyttiin kävelemään noin 13km lenkki pienen mäen ympäri ja koko matkalla nousua tuli yhteensä 600 metriä. Ihan hyvä treeni siis , minkä lisäksi päästiin nauttimaan yllättävän kivoista maisemista, vaikka korkein kohta olikin vain noin 1300 metriä. Lopussa käveltiin vielä aika pitkä riippusilta ja Mattia vähän jännitti, kun lattia oli läpinäkyvää ritilää.

Tähän aikaan vuodesta polut ovat kyllä aika mutaisia tai ylempänä vielä lumisia, ja Matti liukuikin kerran aika nätisti mutarinteeseen kyljelleen. Mutta on kyllä silti ollut niin kiva päästä vuorille. Nyt meillä on tavoitteena käydä jossain kävelemässä aina viikonloppuisin, jos on kiva keli. Ja parin kuukauden päästä varmaan pääsee jo ylempänä oleville via ferratoillekin.

Sveitsin vuoret

-
Ei kommentteja

Kuulumisia

Tee ihan mitä haluat

Your back is fully healed. You can do whatever you want. Näin sanoi tänään ortopedi katsottuaan röntgenkuvia ja luokitteli selkäni täysin parantuneeksi. Saan kuulemma tehdä ihan mitä haluan. Varmistin vielä, että sisältäähän se ihan mitä vaan myös esimerkiksi laskuvarjohyppäämisen ja kiipeilyn. Ja kyllä, nyt on lupa tehdä IHAN MITÄ VAAN. Mitä se sitten tuleekaan olemaan.

Aikalailla seitsemän kuukautta sitten mursin siis selästä yhden nikaman tyhmästi itse mokaamalla ja harmistus on ollut aika kova. Eikä selkä vieläkään ihan entisensä ole ja välillä kipuilee, mutta on helpottavaa tietää, että nikama on hyvin luutunut ja kaiken pitäisi nyt olla kunnossa.

Ja kaiken kukkuraksi tänne tuli kevät ihan pikavauhdilla. Vielä reilu viikko sitten oli lunta ja pakkasta, ja nyt viikonloppuna aurinko paistoi ja mittari näytti parhaimmillaan 15 astetta. Valon ja lämmön innoittamana päätin lähteä mukaan Matin ja kaverimme lenkille ja juostiinkin sitten vahingossa 15 kilometriä. Oli yllättävän mukavaa pitkästä aikaa juosta vähän pidempi lenkki, vaikka jalat loppumatkasta alkoivatkin olla aika väsyneet.

Krookukset ovat sunnuntain palauttavan kävelyn varrelta. Hullua kuinka helmikuussa voi olla tällaiset kelit. Mutta en kyllä valita, ja eiköhän ne viileämmät ilmat jossain kohtaa kuitenkin tule takaisin.

Nyt odotellaan siis vain koronarajoitusten lievennyksiä, että päästään vuorille, via ferratoille ja ehkä hyppäämäänkin. Tässä on nyt aika pitkään vaan tehty töitä ja stressattu, joten on ihanaa, että kevät tulee, päivät pitenee ja voi ehkä alkaa varovaisesti suunnitella jotain kivaa tekemistä.

-
Ei kommentteja

Kuulumisia

Lumisen viikon kuulumisia

Viime viikonloppuna puut notkuivat lumesta ja Zurichissa oli “flockdown”, kun julkinen liikenne lakkasi kinosten takia kulkemasta. Metsässä lunta oli lähes puoli metriä ja kaatuneita puita ja katkenneita oksia oli siellä täällä. Eikä ihme, kun ilmeisesti Sveitsissä on näin paljon lunta noin kerran 20 vuodessa.

Täytin viikko sitten perjantaina 28. Pidin kokonaan vapaan viikonlopun, virkkasin, joogasin ja leivoin brownieita. Lumen ja koronan takia ei oikein voinut tehdä mitään erikoisempaa, mutta ihan hyvä näinkin. Otin tämän vuoden tavoitteeksi pitää viikonloput vapaana ja koitan panostaa palautumiseen enemmän kuin viime syksynä. Ja nyt parina viikonloppuna olenkin onnistunut pitämään sähköpostit piilossa.

Saatiin myös vihdoin hoidettua ajokorttien vaihto sveitsiläisiin ja uudet kortit tulivatkin aika nopeasti postilla (kertoo jotain sveitsiläisten luotosta postiin). Ulkomaalaisella ajokortilla saa ajaa vuoden ja sen jälkeen kortti pitää vaihtaa paikalliseen. Vaihto oli onneksi aika helppo, piti vain käydä nopeassa (ja yllättävän halvassa) näkötarkastuksessa ja kiikuttaa yksi lomake paikalliseen Trafiin. Sen jälkeen uusi kortti tuli muutamassa päivässä. Suomalaiset kortit saadaan toivottavasti takaisin Suomeen palatessa.

En ole ollut yli vuoteen kipeänä, mutta alkuviikosta olin aika väsynyt ja tulin vähän kipeäksi. Se meni kuitenkin nopeasti ohi ja koronatestikin oli onneksi negatiivinen. Pääsin testiin samana päivänä kun soitin lääkäriin, ja tuloksetkin olivat tulleet jo samana iltana (mitä en kyllä huomannut, kun menin joka ilta nukkumaan ennen ysiä).

Koronatilanne ei ole vieläkään kauheasti parantunut. Sveitsissä on uuden viirusmuunnoksen takia esimerkiksi kaikki muut paitsi päivittäistavarakaupat kiinni ja tätä sulkua jatkuu kai ainakin helmikuun loppuun. Alkaa jo vähän puuduttaa, mutta toivottavasti rokotukset alkavat pian helpottaa tilannetta. Toiveissa on, että kesällä jo saisimme tänne vieraita Suomesta. Mutta saa nähdä.

Nyt lumet ovat sulaneet teiltä ja ensi viikko on jo tämän kuukauden viimeinen. Tammikuu on mennyt hurjan nopeasti ja tuntuu että kevät saisi jo tulla.

-
Ei kommentteja