Paku

Pakuprojekti: Ilmanvaihto, eristys ja lattia

Pakukodin rakentaminen

Noniin! Aloitan nyt (vihdoin) tällaisen postaussarjan meidän uudesta pakuprojektista. Työkiireet ja yksi murtunut selkä ovat hieman haitanneet projektin etenemistä ja varsinkin siitä kirjoittamista, mutta koitan nyt pikkuhiljaa jakaa tänne kuulumisia remontin etenemisestä.

Ostettiin siis alkukesästä tuollainen 2018 vuoden Fiat Ducato, josta olisi tarkoitus hyvin avoimella aikataululla remontoida pieni sängyllä, työtiloilla ja keittiöllä varustettu liikkuva koti. Kirjoittelin projektista ja suunnitelmista yleisemmin tässä postauksessa.

Projekti on nyt tosiaan alkanut ja tähän mennessä pakuun on asennettu jo vaikka mitä. Ajattelin jakaa asioita ja tähän ensimmäisen postauksen aiheiksi valikoituivat eristys, ilmanvaihto ja lattia. Kokoan tähän nyt vähän tietoa näistä, jos siellä on joku, jota tarkemmat kuvaukset kiinnostavat.

Pieni huomio kuitenkin heti alkuun. Me emme ole millään mittarilla mitattuna ammattilaisia rakentamisessa tai auto-asioissa, joten kaikki asiat mitä täällä kerron, perustuvat vain ja ainoastaan meidän omiin selvittelyihimme ja kokemuksiimme. Monissa ratkaisuissa on omat hyvät ja huonot puolensa, ja harvoin on yhtä oikeaa tapaa tehdä asioita. Ja välillä voimme olla täysin väärässä. Mutta nyt siis pidemmittä puheitta eristeiden ja ilmanvaihdon kimppuun!

Pakun lattia ja eristys

Pakun eristäminen

Koska kyseessä on pakettiauto, halusimme tietenkin eristeen, joka ei ime itseensä kosteutta ja saa autoa ruostumaan. Lisäksi kriteereinä olivat riittävän hyvä lämpöarvo ja äänen eristys. Vertailujen ja kokemusten selvittämisen jälkeen päädyimme käyttämään itsestään liimautuvaa solukumia (Armaflex), koska se tuntuu olevan todella suosittua Sveitsin ja Saksan suunnilla, sitä oli helposti saatavilla ja asennus oli melko helppoa. Armaflexin alle asensimme myös pieniä paloja alubutyyli-mattoa lisä-äänieristykseksi. Alubutyyli ei ole tuollaisen eristyksen kanssa mitenkään pakollinen, mutta koska se ei ollut kauhean kallista ja lisääminen jälkikäteen on lähes mahdotonta, päätimme laittaa sitä tässä vaiheessa varmuuden varalta.

Me tilasimme sekä alubutyylit että Armaflexit netistä. Alubutyyliä tilasimme kaksi rullaa ja Armaflexiä päädyimme ottamaaan kolme rullaa 19mm ja kolme rullaa 25mm paksua mattoa. Paketista kuitenkin paljastui 25mm sijaan 32mm paksua eristettä, mutta emme jaksaneet valittaa, vaan käytimme sitä. Olimme onneksi laskeneet määrät vähän yläkanttiin, joten vaikka paksumpaa oli hieman vähemmän, riittivät nuo koko auton eristämiseen. Meillä eristettä kului siis tuollaiseen keskipitkään ducatoon 27 neliömetriä, ja hukkapaloja jäi aika vähän.

Ohuempaa 19 millistä laitoimme kattoon ja lattiaan (emme halunneet että sisäkorkeus kärsii liiaksi) ja paksumpaa sitten seiniin. 32 millinen oli ehkä asennuksen kannalta liian paksua, mutta muuten mahtui ihan hyvin seinän väliin. Pieniin koloihin, kuten tukipalkkien sisään, emme laittaneet ollenkaan eristettä. Mietimme niiden täyttämistä villalla, mutta tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että jätämme ne vapaiksi.

Muitakin vaihtoehtoja eristykselle tietysti löytyy. Suosittua ainakin jenkeissä tuntuu olevan ruiskutettava eristys (spray foam, mikä lie se onkaan suomeksi) ja villa. Ruiskutettava eristys on erittäin pysyvä ja sen laittamiseen suositellaan ammattilaista, joten me ajattelimme sen olevan liian työläs ja pysyvä ratkaisu. Lampaanvilla olisi voinut myös olla hyvä ja ekologinen vaihtoehto, mutta me päädyimme tällä kertaa siis solukumiin lähinnä saatavuuden, asennuksen helppouden ja lukemiemme kokemusten takia. Ja yksi vaihtoehto on jättää eristykset kokonaan tekemättä. Meidän vanhassa pakussamme ei ollut kunnon eristeitä, ja vaikka välillä olikin aika kuuma, niin kyllä siellä silti pärjäsi.

Äänieristys alubutyylillä
Pakun eristys armaflexillä
Armaflexillä eristetty paku

Ilmanvaihto

Pelkkä eristys ei tietenkään riitä, vaan kosteus ja kuumuus pitää saada myös ulos autosta. Ilmanvaihdon tärkeyttä ei voi oikein liikaa pakua rakentaessa korostaa, koska se auttaa oleellisesti sekä kondensaation vähentämisessä että viilennyksessä. Meillä oli aiemmassa pakussa pieni Dometicin räppänä, johon olimme laittaneet tietokoneen tuulettimen, mikä ajoi kyllä pienessä pakussa hyvin asiansa ja oli mukavan hiljainen. Tällä kertaa halusimme vähän isomman tuulettimen ja päädyimme asentamaan katolle MaxxFanin. MaxxFanit tuntuvat olevan erittäin suosittuja ja luultavasti myös parhaimpia tuulettimia, mitä tällä hetkellä on saatavilla. Ne ovat siis ikäänkuin standardi pakurakentajien keskuudessa. Tuulettimen lisäksi hankimme etuikkunoihin tuuletusritilät, joilla ikkunat saa raolleen niiden kuitenkaan olematta auki.

Meidän tuulettimemme on malliltaan valkoinen kokonaan kaukosäädettävä MaxxFan Deluxe (mielestämme tilasimme halvemman mallin, mutta moottoroidulla avauksella oleva malli sieltä kuitenkin tuli), jossa on kymmenportainen nopeussäätö. Isoimmalla teholla tuuletin pitää aikamoista meteliä ja imee tai puhaltaa aika kovaa, mutta pienemmillä tehoilla ääni ei ole ollenkaan häiritsevä. MaxxFan onkin yksi hiljaisimmista tuulettimista, mikä on meille erittäin tärkeää.

Me asensimme tuulettimen auton takaosaan, jotta etuikkunoiden ollessa auki saadaan mukava läpiveto. Näin se on myös nukkuessa sängyn yläpuolella ja ajaessa kaukana ohjaamosta, jolloin tuulettimen kautta ei kuulu niin paljon meteliä. Huono puoli tässä paikassa on, että valkoisen tuulettimen läpi tulee kesäöinä aika paljon valoa, joka siis paistaa suoraan naamaan nukkuessa.

Tuulettimen asennus oli melko helppoa ja netistä löytyy hyviä asennusvideoita ja -ohjeita tuulettimen mukana tulleen ohjeen lisäksi, joten en nyt tässä ala kertomaan asennuksesta sen tarkemmin. Ohjeessa ei kuitenkaan mainita, että tuulettimen alle katon sisäpuolelle kannattaa ehkä lisätä pienet pätkät lautaa, jotta katon läpi poratut ruuvit eivät törrötä ja pysyvät vähän tukevammin paikallaan, kun ovat muussakin kuin ohuessa metallissa kiinni.

Tuulettimen asennus pakuun
Maxxfan tuuletin asennus pakuun
Pakun tuuletin paikallaan

Lattia

Lattiaan laitoimme ennen eristeen asennusta pienet tukilaudat, joiden päälle laitoimme takaisin auton alkuperäisen vanerin. Ilman mitään tukea lattiasta saattaisi tulla aika epätasainen ja jalan alla muljuava. Ja vanhan vanerin päälle asensimme vielä melko ohuen vinyyli-lattian. Valitsimme vinyylin, koska se kestää kosteutta ja kolhuja vähän normaalia laminaatti-lattiaa paremmin ja on helppo asentaa. Vinyylit käytännössä vaan leikattiin mattopuukolla ja taittamalla oikean kokoisiksi ja aseteltiin paikoilleen. Reunojen asentaminen oli vähän hitaampaa muotojen takia, mutta keskelle asentaminen oli todella nopeaa.

Meillä meni koko lattian asentamiseen muutamia tunteja tehokasta työaikaa. Lisäksi aikaa kului vähän vinyyli-palojen lajitteluun ja siivoukseen, mutta alle yhdessä päivässä lattia oli täysin valmis. Paloissa toistuvat samat kuviot, joten lajittelemalla samanlaiset palat kasoihin ja valitsemalla paloja sitten eri kasoista saimme vähän luonnollisemman näköisen lattian, jossa ei ole toistuvia kuvioita lähekkäin. Ja ainakin minun mielestäni siitä tuli oikein nätti.

Vinyylilattian asennus pakuun
Pakun lattia

Mitä seuraavaksi?

Nyt meidän kaunis lattiamme on pahvien alla piilossa, ja jatkamme pakun sisätilojen rakentamista. Seuraavaksi tulee varmaankin päivitystä auton kameroiden ja vakionopeudensäätimen asentamisesta. Lisäsimme autoon tosiaan peruutuskameran ja kaksi dashcamia ja asensimme (lue: Matti asensi) autoon vakionopeudensäätimen.

Noiden pienten asennuksten lisäksi sänky on myös jo melko valmis, ja siitä tulee varmasti oma postauksensa hieman myöhemmin, kun sisätilat alkavat muutenkin olla valmiit. Seuraavaksi jatkamme keittiön ja penkkien rakentamisella, sähköillä (saimme vihdoin viime viikonloppuna aurinkopaneelit!) ja vesiasioilla.

-
Ei kommentteja

Sveitsi

Säntiksen huiputus

Vaellus Säntis-vuorelle Sveitsissä

Ennen kuin blogi täyttyy vain pakun rempasta, niin ajattelin palata kuvien kautta meidän päiväreissuumme Säntikselle. Tämän seitsemän tunnin vaelluksen jälkeen jalat olivat melko poikki ja otsa punoitti aurinkorasvasta huolimatta, mutta oli kyllä kiva haastaa itseään vähän hankalammalla polulla.

Säntis on noin 2500 metriä korkea vuori, joka sijaitsee melko lähellä Lichtensteinin rajaa. Ajomatkaa ala-aseman parkkipaikalle tulee Zurichista noin 1,5 tuntia ja ylös pääsee myös kaapelihissillä. Oikein hyvä päiväkohde siis kyseessä. Me olimme Säntiksellä ennen kuin hissit avautuivat, joten kiipesimme melko mielenkiintoisen, jännittävän ja paikkapaikoin aika lumisen polun huipulle asti. Nousua parkkipaikalta huipulle tuli noin 1200 metriä ja matkalla on yksi välietappi, Tierwies. Sauvat olisivat voineet olla hyvät, mutta ihan perus vaelluskamoillakin pärjäsi, vaikka muutamissa jyrkissä lumikohdissa meinasikin vähän pelottaa ja jouduin ottamaan käsillä tukea lumesta.

Pelottavia lumiylityksiä vuorilla
Säntiksen vaellus on kesäreitti
Tierwies, välietappi Säntikselle noustessa
Toukokuussa Säntiksellä oli vielä jonkin verran lunta
Jyrkkää nousua Säntikselle
Alppinaakat

Koko reissun aikana nähtiin muutamia vaellusporukoita ja huipulla tavattiin nuo kaksi alppinaakkaa, jotka tulivat varmaan herkkujen toivossa nätisti poseeraamaan kameralle. Ylhäällä oli iso ravintola-/näköalakompleksi, joka oli lähes aavemaisen hiljainen. Mutta ovet olivat onneksi auki ja päästiin vessaan, vaikka ketään ei koko rakennuksessa näkynytkään. Nyt hissin ollessa auki ylhäällä on varmaan aika paljon enemmän väkeä ja ravintolakin on luultavasti jo auki. Meillä onneksi oli paljon evästä mukana, joten jaksettiin kävellä huipulta vielä alaskin ilman suurempia kiukutteluja.

Maisemia Säntiksen vaellukselta
Maisemia Sveitsistä, Säntikseltä

Nyt vellukset ovat jääneet vähän vähemmälle, kun ollaan lähiaikoina keskitytty vain pakun remonttiin. Viikon päästä poiketaan varmaan Lauterissa ja sen jälkeen olisi tarkoitus tulla käymään Suomessa, joten koitetaan tässä aika pian saada auto edes jotenkuten nukuttavaan kuntoon. Tähän mennessä paikoillaan ovat tuuletin (ilman sähköä kylläkin) ja eristeet, ja niistä kirjoittelenkin varmaan tänne piakkoin lisää.

Maisemia Säntikseltä
Maisemia Säntikseltä
Säntis, Sveitsi

-
2 kommenttia

Paku

Uusi projekti: Fiat Ducaton rakentaminen reissupakuksi

Fiat Ducato pakettiauto, josta on tarkoitus rakentaa reissupaku

Siinä se nyt on: meidän uusi pakuprojektimme!

Kuusi metriä pitkä ja kaksi ja puoli metriä korkea metallikuori, josta olisi tarkoitus rempata jollakin aikataululla asuttava pieni koti. Tällä kertaa meillä on siis tarkoituksena panostaa remonttiin vähän enemmän kuin portterin kanssa ja jossain kohtaa ehkä jopa muuttaa autoon asumaan. Mutta ennen sitä edessä on aikamoinen rakennusprojekti, jota tulen tietysti tännekin dokumentoimaan.

Meillä on ollut jo jonkun aikaa suunnitelmissa hankkia hieman isompi paku ja aloittaa uusi projekti, vaikka muistelenkin meidän viimeksi vannoneen, että emme enää rupea isoihin remontteihin. Mutta niin se aika kultaa muistot. Alun perin suunnitelmana oli ostaa auto joskus myöhemmin Saksasta ja ajaa Suomeen. Mutta koska Sveitsin säännöt autoille ovat niin tiukat, että emme saa tuota vanhaa pakua tänne rekisteröityä (pohjassa on ruostetta, joka pitäisi lähes kokonaan poistaa), niin myymme sen Suomeen ja ostimme uuden pakun jo nyt täältä Sveitsistä. Hyvillä suunnitelmilla on yleensä tapana muuttua, niin siis tälläkin kertaa.

Pakun lähtötilanne, kun hylly ja väliseinä ovat vielä paikallaan

Miksi ostaa auto Sveitsistä eikä hakea Saksasta halvemmalla? Vertailimme hintoja ja tullien ja verojen määriä ja totesimme, että aika samoissa hinnoissa noin uusien autojen kohdalla pyöritään. Joten säästimme itsemme yhdeltä byroktariaseikkailulta ja ostimme pakun suoraan Sveitsistä. Ja täällä prosessi oli helppo, kävimme koeajamassa ja katsomassa muutamaa, kunnes päädyimme ostamaan tämän yksilön hyvän hinta-kilometri-kunto-suhteen (oho, mikä sana) vuoksi. Kyseessä ei ollut varsinainen autoliike, mutta ei ihan yksityinenkään myyjä, vaan enemminkin autokorjaamo/garage, joka myy myös autoja. Ostopäätöksen jälkeen täytimme paperit noin kymmenessä minuutissa ja lähdimme kotiin, jossa parin seuraavan päivän aikana kilpailutimme ja otimme autoon vakuutuksen, ja maksoimme auton. Myyjä hoiti rekisteröinnin puolestamme ja teki autoon pari pientä korjausta, ja me haimme auton viime viikolla. Aika helppo prosessi siis kaiken kaikkiaan.

Reissupakun lähtötilanne

Tämä uusi auto on Fiat Ducato 2.3 (L3H2) pakettiauto, jossa on 150 hevosvoimaa. Auto on ensirekisteröity vuonna 2018 ja sillä on ajettu nyt vähän vajaa 40 tuhatta kilometriä. Sisätila on 3,7 metriä pitkä, 1,87 metriä leveä ja 1,93 metriä korkea, ja sinne olisi tarkoitus rakentaa kiinteä sänky, keittiö ja ruokailu/työskentelyalue. Suunnitelmissa on laittaa auton ainakin ilmanvaihto, eristykset, lämmitys, vedet, sähköt ja mahdollisesti asentaa eteen kääntyvä penkki ja tavaratilan puolelle sivuikkuna. Aikataulu on onneksi löysä, eikä meillä ole tämän kanssa kiire. Muutoskatsastus matkailuautoksi hoidetaan kuitenkin heti kun mahdollista, koska sitten saa vakuutusmaksuja kai aikapaljon halvemmiksi.

Alla on alustava suunnitelma pakun sisustukselle (ihan itse tein ammattimaisen 3D-mallin, heh). Kiinteä sänky tulee auton takaosaan ja sen alle säilytystilaa harrastusvälineille ja muille tavaroille. Sängyn eteen tulee työskentely- ja ruokailutila kiinteillä penkeillä ja pöydällä. Keittiö tulee kuskin penkin taakse ja siihen tulee jääkaappi, lavuaari ja keittolevyt. Kummallekin puolelle laitetaan myös luultavasti yläkaapit vaatteiden, astioiden ja ruokien säilyttämiseen. Pääväreiksi on ajateltu valkoista ja puuta. Kommentteja ja ideoita suunnitelmasta saa vapaasti esittää!

Suunnitelma reissupakun sisustuksesta

Paku on nyt siivottu, väliseinä ja paneelit on irrotettu ja sisällä ollut raskas hylly purettu osiin. Kaikki kävi jotenkin todella näppärästi viime kertaan verrattuna. Väliseinä oli kiinni pulteilla eikä pistehitseillä, mikä helpotti prosessia aika paljon, eikä lattiapaneelin alta löytynyt yhtään ruosteyllätystä. Hieman hiekkaa sieltä kyllä löytyi, kuten alla olevasta kuvasta näkyy. Mutta nyt paku on siis tyhjä ja rakentaminen voi alkaa. Ensin pitää vain odotella, että Saksan raja aukeaa parin viikon päästä ja päästään hakemaan tavaraa sieltä “hieman” Sveitsin hintoja halvemmalla.

Fiat Ducaton väliseinä irroitettuna
Pakun siivous
Hyllyjen purkaminen

-
5 kommenttia