Yleistä

Vuonna 2021 tehtyä ja luettua

Vuosi alkaa olla lopussa ja on aika miettiä, mitä kaikkea tänä vuonna on tullut tehtyä. Tämä oli sekä toinen koronavuosi että meidän toinen vuotemme Sveitsissä. Vaikka vuoteen mahtui aika paljon töitä ja stressiäkin, niin käytiin myös onneksi paljon vuorilla ja saatiin paku melkein valmiiksi. Koska aina ei ole helppo muistaa kaikkea mitä vuoteen on mahtunut, niin keräsin nyt ylös tämän vuoden tapahtumia.

Päätin yhdistää tähän samaan postaukseen myös tänä vuonna lukemani kirjat. Jos koronasta oli jotain hyötyä, niin se että innostuin taas lukemaan enemmän. Olen myös ollut mukana Zurichin lähistöllä asuvien suomalaisten naisten lukupiirissä, jossa ainoa sääntö on ollut, että kirjat ovat suomeksi ja suomalaisilta kirjailijoilta. Tästä johtuen listalla on aika paljon kotimaista kirjallisuutta. Listasin tänä vuonna lukemani kirjat lähinnä omaksi muistoksi mutta eihän siitä tietysti haittaakaan ole, jos joku löytää näistä jotain uutta lukulistalle.

Koska numerot ovat aina hauskoja, niin Goodreadsin mukaan luin tänä vuonna luin 43 kirjaa, joissa oli yhteensä 14 347 sivua. 26 kirjaa oli suomalaisilta kirjailijoilta ja 17 oli käännöskirjoja. Kursiivilla olevat kirjat kuuntelin äänikirjoina, muut luin joko kindlestä tai ihan oikeina kirjoina. Tähdellä merkityt ovat olleet lukupiirikirjoja.

Tammikuu

Vuosi alkoi Sveitsissä, kun emme koronatilanteesta johtuen päässeet Suomeen jouluksi. Tammikuussa Zurichissa satoi ennätysmäärät lunta samoihin aikoihin kuin täytin 28. Ei tehty oikein mitään erikoista, mutta laitettiin vähän autoa ja kuun lopussa juhlistettiin meidän ensimmäistä hääpäivää. Tammikuussa luettua:

Suon villi laulu – Delia Owens
Hienoa luontokuvausta ja hyvä tarina. Minulla oli korkeat odotukset, kun kirjaa on kehuttu niin paljon ja tykkäsin kyllä silti tästä teoksesta.

Korkeintaan vähän väsynyt – Eeva Kolu
Ehkä yksi tämän vuoden suosikkikirjoista. Hyvin samaistuttava ja kirja herätti paljon ajatuksia vaatimuksista, joita yhteiskunta ja omat ajatukset asettavat. Luen kirjan varmaan vielä joskus uudestaan.

Kissani Jugoslavia – Pajtim Statovci
Vähän outo ja hyvä tarina. Klassikko jonka varmasti moni on jo lukenut, itse tulen vähän jälkijunassa.

Helmikuu

Helmikuuhun mahtui sekä lunta että t-paitakelejä. Oltiin aikalailla kotosalla, mutta tehtiin myös vuoden ensimmäinen päiväretki Lägerngratille, joka on harjanne lähellä Badenin kaupunkia. Kuun lopussa lääkäri totesi selkäni täysin parantuneeksi ja antoi luvan tehdä ihan mitä haluan. Helmikuussa tuli luettua vain yksi kirja:

*Kun kuningas kuolee – Elina Backman
Viihdyttävä dekkari, jossa oli hyvää kuvausta suomen kesästä eikä liikaa verta ja väkivaltaa. Toimisi varmasti tosi hyvin kevyenä kesälukemisena.

Maaliskuu

Maaliskuussa lenkkeiltiin, rakennettiin autoa, nautittiin auringosta ja aloitin parvekeviljelyn. Käytiin Reinin putouksilla ja ihan kuun lopussa kirsikat alkoivat kukkia Zurichissa. Maaliskuussa luettua:

*Taivaslaulu – Pauliina Rintala
Kauniisti kirjoitettu kirja täynnä mielenkiintoista kuvausta vanhoillislestadiolaisuudesta, selviytymisestä ja rakkaudesta.

Naiset joita ajattelen öisin – Mia Kankimäki
Tykkäsin kirjan alusta ja Karen Blixenin osuudesta, mutta loppua kohti kirja ehkä vähän lässähti. Kirjassa oli mielenkiintoisia kertomuksia monista oman aikansa vaikuttavista naisista, jotka eivät ehkä ole niitä kaikkein tunnetuimpia.

Huhtikuu

Huhtikuussa tehtiin pari vaellusta vuorilla ja nautittiin aurinkoisista päivistä aina räntäsateen välissä. Rakennettiin autoon yläkaapit ja keittiön laatikostot. Loppukuusta käytiin vielä retkellä Walenseen ympäristössä. Huhtikuussa luettua:

Loistava ystäväni – Elena Ferrante
Napoli-sarjan ensimmäinen osa. Tykkäsin koko sarjasta ja siitä, kuinka se kuvaa napolilaista elämää, luokkia ja köyhyyttä. Osa hahmoista on välillä ärsyttäviä ja heidän ystävyytensä ongelmallista, mutta se on varmasti yksi asia, joka tekee kirjasta mielenkiintoisen.

Kuinka olla piittaamatta p*skaakaan – Mark Manson
Hyvin nopeasti luettu kirja, jossa oli ihan hyviä pointteja. Mutta aika pitkästi kirjoitettu melko yksinkertaiset ajatukset.

*Margarita – Anni Kytömäki
Myös yksi tämän vuoden lemppareista. Erittäin hyvä tarina ja jotenkin ajankohtainen, vaikka kirja onkin kirjoitettu ennen koronaa.

Toukokuu

Toukokuussa ostin uuden pyörän ja poljettiin Pfäffikerseellä olevalla rantasaunalle, mikä oli ihanaa. Rakennettiin myös pakua valmiiksi ja siivottiin se, jotta päästiin reissaamaan äitin vierailun aikana. Viikon aikana käytiin vuorilla, järvillä ja kierrettiin vähän Zurichissa. Oli tosi kiva saada vieraita. Toukokuun lopussa sain toisen koronarokotteen. Toukokuussa luettua:

Uuden nimen tarina – Elena Ferrante
Napoli-sarjan toinen osa jatkaa siihen mihin ensimmäinen osa päättyi. Kirjassa kuvataan naisen asemaa, väkivaltaa ja Napolia.

*Ei kertonut katuvansa – Tommi Kinnunen
Mielenkiintoinen tarina, joka sai googlailemaan saksalaisten mukaan lähteneitä naisia ja Lapin sotaa. En tykkää sotakirjoista, mutta tällaiset sodan jälkeiseen aikaan liittyvät selviytymistarinat ovat mielenkiintoisia.

Kesäkuu

Kesäkuussa oltiin Lauterissa ja käytiin parilla via ferratalla. Lisäksi treenattiin ylämäkikuntoa kiipeämällä Grosser Mythen -vuorelle. Kesäkuussa tuli myös vuosi pakuprojektia täyteen. Kesäkuussa luettua:

Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät – Elena Ferrante
Napoli-sarjan kolmas osa kuvaa ehkä enemmän myös yleisesti poliittista ilmapiiriä 60-luvulla.

Auschwitzin tatuoija – Heather Morris
Surullinen kuvaus kamaluuksista, joita Puolassa tapahtui tuolloin. Kirjan teki vielä vaikuttavammaksi sen taustatarina, jota päädyin vielä googlailemaan lisää.

*Westend – Suvi Vaarla
Hyvä ja mielenkiintoinen tarina lamasta. Jotenkin kirja sai ajattelemaan paljon omaa asemaa ja myös sitä, että koska seuraava isompi romahdus on edessä.

Mielikuvituspoikaystävä ja muita sinkkuelämän perusasioita – Henriikka Rönkkönen
Vaikka kieli oli välillä vähän liiankin ronskia ja monet jutut menivät omasta mielestäni vähän yli, nauroin silti muutamassa kohdassa ääneen. Kevyt ja nopealukuinen kesäkirja.

Helvetillinen vaelluskirja – Are Kalvø
Hauska kirja vaeltamisesta ja pohjoismaalaisten ehkä välillä erikoisestakin luontosuhteesta. Kirjassa oli osuvaa kuvausta vaeltamisen kurjemmista puolista ja tragikoomisiin kohtiin oli helppo samaistua, varsinkin kun itse tykkää liikkua luonnossa ja vuorilla.

Kesäloman ensimmäiset päivät vuorilla

Heinäkuu

Heinäkuussa alkanut kesäloma startattiin vuorilla yöpyen ja via ferratalla, jonka jälkeen tultiin Suomeen melkein kuukaudeksi. Pääsin pitkästä aikaa mökille, hypättiin lisenssit takaisin voimaan ja nähtiin ystäviä ja sukulaisia. Onnistuin myös murtamaan yhden sormen jättämällä sen autonoven väliin. Heinäkuussa tuli luettua aika paljon:

Kadonneen lapsen tarina – Elena Ferrante
Napoli-sarjan viimeinen osa. Tykkäsin koko sarjasta ja Italian poliittisen ja sosiaalisen tilanteen kuvaus oli mielenkiintoista.

Pienen hauen pyydystys – Juhani Karila
Kirjaa on kehuttu oudoksi ja hyväksi, ja aluksi mietin että onkohan se ainoastaan outo. Mutta kun kirjaan pääsi sisään, oli se lopulta ehkä yksi vuoden parhaista. Hauskan juonen lisäksi tykkäsin kirjan murteesta.

Bolla – Pajtim Statovci
Kaunis kieli, hyvä tarina ja mielenkiintoista kuvausta sodasta ja ihmissuhteista.

Tiranan sydän – Pajtim Statovci
Ei ehkä yhtä hyvä kuin Bolla, mutta silti lukemisen arvoinen.

Aleppon mehiläistarhuri – Christy Lehteri
Koskettava, surullinen ja kaunis kuvaus Syyrian pakolaisten matkasta, mehiläisistä ja menettämisestä.

Paperilla toinen – Emmi-Liia Sjöholm
Avoin kirja äitiydestä, ihmissuhteista ja elämästä.

Rikospaikka – Anna-Leena Härkönen
Kevyt kesälukeminen, joka ei kyllä erikoisemmin säväyttänyt.

Torstain murhakerho – Richard Osman
Väkivallaton ja kevyt dekkari, jossa seniorikylän murhakerho päätyy osaksi oikeaa murhatutkintaa. Tähänkin kesti hetki päästä kärryille, mutta lopulta kirja oli oikein viihdyttävä. En arvannut murhaajaa.

Elokuu

Elokuussa lennettiin takaisin Sveitsiin ja löydettiin kaikki kasvit kuolleina parvekkeelta. Oltiin aika aktiivisia ja kiivettiin sekä Pilatukselle että käytiin vaeltamassa Sveitsin kansallispuistossa. Elokuussa luin pari kirjaa:

*Pintaremontti – Miika Nousiainen
Viidyttävä ja vähän kevyempi kirja, jossa kuitenkin käsiteltiin muutamia isompia/vaikeampiakin teemoja. Miika Nousiaisen tyyli kirjoittaa on hauska ja luulen, että olisin tykännyt tästä kirjasta vielä enemmän luettuna kuin kuunneltuna, vaikka hauska näinkin.

*Joko ollaan perillä – Nina Rousu
Mielenkiintoinen tarina elämästä Afrikassa ja matkasta “rantapummista” diplomaattirouvaksi.

Syyskuu

Syyskuussa tehtiin vuoden rankin vaellus, kun käveltiin Hardergratin harjanteen 20-kilometrinen reitti kauniissa maisemissa. Vietettiin myös meidän viidettä vuosipäivää, pyöräiltiin Zurich-järven ympäri ja ehdittiin loppukuusta myös Lauteriin. Syyskuussa luettua:

*Ruskeat Tytöt – Koko Hubara
Tätä esseekokoelmaa ei ollut kirjoitettu minulle enkä voi samaistua kaikkiin kokemuksiin, mutta koin kirjan silti tärkeäksi keskustelunavaukseksi sekä arkisesta että rakenteellisesta rasismista Suomessa.

Maailman onnellisin mies – Eddie Jaku
Koskettava kertomus Eddien elämästä keskitysleireillä ja siitä, kuinka kauheimmista kokemuksista selvinnyt mies voi kokea olevansa maailman onnellisin.

Normaaleja ihmisiä – Sally Rooney
Paljon kehuttu kirja suositulta kirjailijalta. Kirjassa on paljon hyviä kohtauksia ja vähän erilainen tarina, mutta en silti ihan lämmennyt tälle, vaikka viihdyttävä kirja olikin. Ehkä myös odotukset olivat liian kovat.

Lokakuu

Lokakuussa käytiin hyppäämässä, oltiin Lauterissa ja tehtiin syyslomareissu Pohjois-Italiaan, jossa sattumalta oli myös pari suomalaista kaveria. Loppukuusta syötiin fondueta ja juotiin ensimmäiset gluhweinit. Lokakuussa luettua:

Caracasissa on vielä yö – Karina Sainz Borgo
Samaan aikaan kaunis ja surullinen kuvaus kaaoksen partaalla olevasta Venezuelasta ja ihmisten eriarvoisuudesta.

Bechi – Koko Hubara
Avartava esikoisromaani, joka kuvaa vaikeaa äiti-tytärsuhdetta ja ruskean ihmisen elämää Suomessa.

Aprikoosiyöt – Vera Vala
Kuunneltiin kirjaa kun ajettiin Italiaan, eli sopi hyvin tunnelmaan. Kevyt ja viihdyttävä hömppäkirja, mutta Italian kuvausta olisi voinut olla enemmänkin.

*Akvarellaja Engelin kaupungista – Jukka Viikilä
Runollisella kielellä kirjoitettuja Engelin päiväkirjamerkintöjä 1800-luvun Helsingistä. Vaikka kirja on fiktiivinen, niin oli silti mielenkiintoista miettiä, kuinka paljon merkittäviä rakennuksia yksi arkkitehti on ehtinyt Suomeen suunnitella.

Marraskuu

Marraskuussa käytiin varjoliitokurssilla ja saatiin neljä lentoa Lauterin hienoissa maisemissa. Lisäksi käytiin päiväretkellä Bernissä. Kuun lopussa ensilumi satoi Zurichiin. Marraskuussa luettua:

Kultarinta – Anni Kytömäki
Kaunista luontokuvausta ja mielenkiintoinen tarina, aivan kuten Margaritassakin.

Jänniä aikoja – Naoise Dolan
Tätä kirjaa on kehuttu, mutta jotenkin siinä oli ehkä vähän liikaa stereotypioita ja monet hahmot olivat melko ärsyttäviä. Mutta ihan viihdyttävä tarina kuitenkin.

*Sinun, Margot – Meri Valkama
Erittäin hyvä esikoiskirja, jota olen suositellut monelle. Kirja yhdistää taitavasti nykyaikaa, ihmissuhteita, unohtamista ja DDR:n loppuaikoja mielenkiintoiseen tarinaan.

Idiootit ympärilläni: Kuinka ymmärtää muita ja itseään – Thomas Erikson
Markkinointia ja viestintää työkseni tekevänä olisi varmaan pitänyt lukea tämä kirja jo aiemmin. Kirja auttaa ehkä hieman ymmärtämään paremmin ihmisten erilaisia viestintätapoja ja miksi jotkut reagoivat ja käyttäytyvät tilanteissa aivan eritavalla kuin itse.

Joulukuu

Joulukuussa käytiin parilla joulutorilla ja saatiin paku muutoskatsastuksesta läpi, mikä tarkoittaa että se on nyt virallisesti matkailuauto. Uskallettiin myös lopulta lähteä lomalle Suomeen pienen karanteenin ja testien jälkeen. Joulu vietettiin Keuruulla Matin perheen kanssa, jonka jälkeen ollaan oltu Tampereella. Joulukuun luetut:

Väylä – Rosa Liksom
Meänkielellä kirjoitettu tarina 13-vuotiaasta tytöstä, joka kuljettaa sotien aikaan karjaa evakkoon väylän toiselle puolelle. Mielenkiintoinen tarina ja erittäin hellyyttävää kuvausta lehmistä.

Kaikki rahasta – Julia Thuren
Hyvä yleisteos talouden hallinassa ja sijoittamisesta. Kirja sopii mielestäni kaikille, oli oma taloustilanne mikä tahansa. Olen sijoittanut rahastoon jo vuosia, mutta kirjan myötä kiinnostuin myös suorasta osakesijoittamisesta.

Keskusteluja ystävien kesken – Sally Rooney
Viihdyttävää ihmissuhdekuvausta, kuten Rooneylla yleensäkin. Mutta en oikein tykännyt kirjan yhdestäkään hahmosta.

Vaella, kalasta, rakasta – Omaa polkua etsimässä – Monni Himari
Kertomus Pohjois-Norjaan muuttaneesta matkabloggaajasta, joka opettelee pohjoista omavaraisuutta ja nauttii Norjan luonnosta. Kirja on kaunis kuvaus pohjoisen luonnosta ja rauhallisuudesta.

Paikka vapaana – J. K. Rowling
Hyvä kirja pikkukaupungin valtataistelusta ja sosiaalisista ongelmista. Hahmoja oli melko paljon, mutta tykkäsin kyllä kirjasta kun pääsin kärryille henkilöistä ja heidän kytköksistään.

-
Ei kommentteja

Yleistä

Vuosi 2020

2020 ei ollut paras vuosi. Ei minulle eikä varmaan monelle muullekaan. Mutta nyt vuosi on loppumetreillä ja kokosin taas yhteen tämän vuoden parhaat (ja pahimmat) palat. Kyllä tähänkin vuoteen mahtui niitä kivojakin hetkiä pienten ja suurempien vastoinkäymisten lisäksi.

Tammikuussa Australiassa riehuivat metsäpalot ja meillä vuosi vaihtui Hollannissa parvekkeella raketteja katsellen. Koko kuukausi vierähti tavaroita pakkaillen ja hääjuttuja hoitaen (vaikka ei niissä paljoa hoitamista ollutkaan). Loppukuussa lennettin Suomeen ja mentiin naimisiin. Oli ihanaa.

Helmikuun alussa ajettiin Eindhovenista Zurichiin ja majoituttiin väliaikaishotelliin ja viikon aikana tuli aika paljon muutoksia. Käytiin pienillä retkillä, asuntonäytöissä ja hoidettiin paperiasioita kuntoon. Matti aloitti työt Magic Leapilla. Korona alkoi levitä.

Maaliskuussa vaihdoimme toiseen väliaikaiskämppään odottamaan muuttoa oikeaan asuntoomme toukokuussa. Käytiin laskettelemassa ja retkeilemässä vuorilla, kunnes korona sulki kaiken. Peruin työreissun Suomeen juuri ennen lähtöä. Lisäksi kuulimme, että vanha pakumme on liian ruosteinen eikä tulisi pääsemään Sveitsin katsastuksesta läpi. Parin itkun jälkeen päätimme myydä pakun takaisin Suomeen sitten, kun korona sen sallii.

Huhtikuu vierähti töitä tehden ja koronauutisia lukien. Lenkkeiltiin ja tehtiin pitkiä työpäiviä, kun ei oikein muutakaan voinut (ja töitä riitti molemmilla, onneksi).

Toukokuussa ulkona alkoi kukkia, päästiin muuttamaan pidempiaikaiseen asuntoon ja kuun lopussa ostettiin uusi paku, jonka remppaa aloiteltiin pikkuhiljaa. Käytiin myös pitkästä aikaa vuorilla ja nautittiin auringosta.

Kesäkuu vierähti pakua rempatessa. Asennettin kameroita, tuuletin ja eristeet.

Heinäkuussa valmisteltiin autoa reissukuntoon ja jäätiin lomalle. Portterin uusi omistaja halusi tulla hakemaan auton Sveitsistä, joten vaihdettiin laivamatkan varaus isommalle pakulle ja lähdettiin lyhyen Lauterin reissun kautta kohti Suomea. Muutama päivä Suomeen saapumisen jälkeen tulin varjolla vähän kovaa maahan ja mursin selästä yhden nikaman. Harmitti paljon ja harmittaa edelleen. Enkä ole varmaan koskaan tuntenut itseäni niin tyhmäksi. Lyhyeksi suunniteltu Suomen loma venyi melkein kuukauden mittaiseksi.

Elokuussa sain luvan matkustaa ja ajettiin takaisin Sveitsiin. Matti ajoi koko matkan ja minä tuskailin istumisen kanssa, mutta selvittiin perille. Tein makramea, töitä ja koitin jumpata ja kävellä sen verran kuin pystyin.

Syyskuussa pakuun saatiin sähköt ja aloin käydä fysioterapiassa. Selkä alkoi vetreytyä. Juhlistettiin meidän neljättä vuosipäivää ja tajuttiin, että ollaan oltu puolet koko seurustelumme ajasta ulkomailla. Aika hassua.

Lokakuussa asennettiin pakuun lämmitys ja keittiön runko. Pidettiin myös viikon syysloma. Lokakuun loppupuolella kävin magneettikuvissa, missä selvisi, että nikama on luutunut, mutta välilevyssä on vikaa. En saa vieläkään hypätä, mutta juoksemiseen ja muuhun normaaliin liikuntaan sain luvan.

Marraskuussa työtahti taas kiihtyi. Asennettiin autoon vedet ja pysyteltiin aikalailla Zurichin alueella. Sveitsin koronaluvut kävivät parhaillaan noin 10 tuhannessa päivittäisessä tapauksessa.

Joulukuussa availtiin äitin Suomesta lähettämän partiolaisten joulukalenterin luukkuja ja odotettiin lomaa. Töitä oli oikeastaan enemmän kuin ehdin tehdä. Joulua ja uuttavuotta vietettiin Zurichissa.

Nyt kun ensimmäiset koronarokotukset on pistetty monessa Euroopan maassa, alkaa tuntua, että kyllä tämä koronakin joskus loppuu. Toivon, että ensi vuonna matkustaminen on jo mahdollista ja saadaan myös tänne Sveitsiin vieraita. Tavoitteena on saada auto valmiiksi ja tedä ehkä vähän vähemmän töitä. Saa nähdä kuinka käy.

-
Ei kommentteja

Yleistä

Kaksi vuotta ulkomailla

Heta ja Eiger

Siitä on nyt yli kaksi vuotta, kun ajettiin pakulla laivaan ja lähdettiin kohti Italiaa. Aika hullua kuinka nopeasti aika meneekään ja kuinka paljon suunnitelmat voivat parissa vuodessa muuttua! Näin parin vuoden jälkeenkään en kuitenkaan miellä itseäni ulkosuomalaiseksi, vaan enemminkin väliaikaisesti ulkomailla seikkailevaksi suomalaiseksi.

Kaksi vuotta sitten lähdettiin siis aika tietämättöminä pakulla Italiaan tarkoituksenamme katsoa, miltä ulkomailla oleminen tuntuu ja olimme päättäneet olla ainakin vuoden pois Suomesta. Ajatuksena oli hakea paikallisia töitä ja muuttaa lähelle vuoria ja lämpöä. Vähän ennen lähtöä minä kuitenkin perustin toiminimen ja Matti teki sopimuksen etätöistä vanhaan työpaikkaansa, joten työnhaulla ei sitten ollutkaan niin kiire. Päätimme myös viikon Milanossa olon jälkeen, että ehkä iso ja kallis kaupunki ei ole meidän paikkamme, vaan voisimme vaihtaa paikkaa ja reissata Italiassa sillä aikaa, kun Matti hakisi töitä.

Vietimme aikaa Gardan lähellä ja Sisiliassa, kunnes Matti sai töitä. Mutta ei Italiasta tai edes läheltä vuoria – vaan Hollannista. Talvi oli tulossa ja tuntui mukavalta muutaman kuukauden reissaamisen ja stressaavan työnhaun jälkeen asettua aloilleen, joten ajoimme pakun Alankomaihin Eindhoveniin. Ja siellä viihdyimmekin vuoden ajan.

Vuoristomaisemia
Eiger-vuori

Alankomaissa ei (yllätys yllätys) kuitenkaan ole vuoria, joten kun Matin vuoden sopimus alkoi loppua, ajattelimme että on hyvä aika koittaa vielä saada töitä mielenkiintoisemmasta paikasta. Alankomaissa ei siis ollut mitään vikaa, mutta olimme kuitenkin aika innoissamme, kun Matti sai töitä Zurichista. Ja Sveitsissä ollaankin oltu nyt jo yhdeksän kuukautta.

Näiden parin vuoden aikana on muuttunut siis pari kertaa asuinmaa ja tänä vuonna vaihdoimme myös pakun isompaan. Ja menimme naimisiin! Mikään ei oikeastaan mennyt niin kuin aluksi ajateltiin, mutta ehkä kaikki meni kuitenkin juuri niin kuin piti. Tähän vuoteen on osunut myös kurjia juttuja (esim. yksi pandemia), jotka ovat omalta osaltaan muuttaneet suunnitelmiamme. Mutta kaikesta huolimatta ulkomailla asuminen on antanut aika paljon perspektiiviä ja uusia kokemuksia, ja koen olevani valtavan onnekas saadessani kokea tämän kaiken.

Vuoristoa
Luminen mökki vuorilla

Ajattelin nyt kahden vuoden kunniaksi koota yhteen vähän ulkomailla asumisen hyviä puolia ja mitä puolestaan kaipaan eniten Suomesta.

Ulkomailla asumisen hyvät puolet:

  • Reissumahdollisuudet. Keski-Euroopassa välimatkat ovat hämmentävän lyhyitä ja parissa tunnissa Zurichista ajaa Italiaan, Saksaan, Ranskaan tai Itävaltaan. Eikä Sveitsin paikallisissa kohteissakaan ole valittamista, päinvastoin.
  • Vuoret ja luonto. Erityisesti Italiassa ja Sveitsissä vuorien läheisyys ja luonnon nähtävyydet ovat omaa luokkaansa, vaikka tykkään kyllä paljon myös Suomen metsistä ja Lapin tuntureista.
  • Uusi kieli ja kulttuuri. Ulkomailla tulee väkisin opittua uusia kieliä ja puhuttua enemmän englantia (vaikka hollantia en kyllä puhu paria sanaa enempää). Tulee myös tutustuttua uusiin kulttuureihin ja laajennettua omaa ymmärrystä.
  • Uudet kokemukset. Ei aina välttämättä positiivisia, mutta uusia kokemuksia saa ulkomailla asuessa melkoisen määrän. Matti on saanut kokemusta myös ulkomaiden erilaisista työkulttuureista, minä itseni johtamisesta ja etätöiden tekemisestä.
  • Itsevarmuus ja rohkeus. Muistan kuinka paljon jännitti lähteä vaihtoon Barcelonaan ja kuinka mietin, että pärjäänkö ollenkaan. Ulkomailla olo ei todellakaan aina ole helppoa tai mukavaa, mutta siitä huolimatta olen saanut tiettyä itsevarmuutta ja uskoa omaan pärjäämiseen.

Mitä kaipaan Suomesta:

  • Perhe ja ystävät. On kurjaa olla aina kaukana ja jäädä paitsi asioista. Ikävä on välillä kova ja varsinkin nyt koronan aikana tuntuu, että on täällä eristyksissä läheisistä. Toisaalta ikävän myötä osaa paremmin arvostaa kaikkia läheisiä ja nautin todella paljon niistä hetkistä, kun saa viettää aikaa perheen ja ystävien kanssa.
  • Asioiden hoitamisen helppous. Kuinka helppoa asioiden hoitaminen Suomessa onkaan! Puhutaan sitten veroilmoituksesta, yrityksen perustamisesta tai uuden asunnon löytämisestä. Kaiken voi hoitaa omalla äidinkielellä ja vielä luultavasti netissä. Ei ole turhaa byrokratiaa, kirjeiden lähettämistä tai toimistoissa jonottamista.
  • Sosiaaliturva ja terveydenhuolto. Sveitsissä on yksi maailman parhaimmista ja kalleimmista terveydenhuoltojärjestelmistä, eivätkä sairausvakuutukset Hollannissakaan halpoja olleet. Kun maksaa monta sataa kuussa vakuutuksesta ja silti vuodessa on monen tonnin omavastuu, niin kaipaa kummasti Suomen edullista terveydenhuoltoa.
  • Kasvisruokavaihtoehdot ja suomalainen ruoka. Välillä on ikävä ruisleipää ja pakkaseen kerättyjä mustikoita. Ja Suomessa haluan aina maistaa kaikkia uusia kasvisruokavaihtoehtoja, mitä kaupoista löytyy.

Tämän postauksen kuvat ovat muutaman viikon takaa Eigerin juurelta. En aina ihan ymmärrä, että nyt me oikeasti asumme lyhyen ajomatkan päässä tällaisista maisemista.

-
Ei kommentteja