Yleistä

Fiilikset ensimmäisen maratonin jälkeen

Nyt se on ohi! Kahdeksan kuukauden treenaus palkittiin ja jännitys laukesi, kun sunnuntaina päästiin 42,195 kilometrin juoksun jälkeen maaliviivan yli. Ja olihan se nyt raskasta, varsinkin kun aurinko paistoi koko iltapäivän pilvettömältä taivaalta ja lämpöä riitti. Nyt kun pahimmasta jalkojen jumituksestakin on selvitty, niin ajattelin kirjoitella tänne vähän fiiliksiä tuosta ensimmäisestä maratonista.

Olimme tosiaan Matin kanssa valmistautuneet maratonille kahdeksan kuukauden ajan juoksemalla 4-5 kertaa viikossa. Noudatimme ensimmäiset kuukaudet vähän rennompaa ohjelmaa ja viimeiset kolme kuukautta hieman vaativampaa ohjelmaa. Kun alussa kympin lenkki tuntui pitkältä, meni puolimaratoni loppuvaiheessa jo aika kevyesti. Eli ehkä noiden kuukausien aikana jotain kehitystäkin tapahtui.

Kisaviikolla otettiin rennosti, tankattiin ja käytiin vain parilla lyhyellä lenkillä. Sunnuntaina sitten kunnon aamupala muutama tunti ennen lähtöä ja kävely startille, joka oli vähän yli kilometrin päässä kotiovelta. Olimme viimeisessä lähtöryhmässä ennen firmasarjalaisia, eli aika viimeisten joukossa pääsimme lähtöviivan yli.

Ensimmäiset kilometrit menivät kevyesti ja hyvällä fiiliksellä, annettiin läpyjä kannustamassa olleille lapsille ja nautittiin juoksusta. Koitettiin kuitenkin pitää rauhallinen tahti eikä juosta muiden mukana, mutta taidettiin silti juosta alussa vähän liian kovaa. Puolivälin lähestyessä alkoi oikea polveni kipeytyä ja jouduin ottamaan särkylääkettä. Myös jalat alkoivat olla puolen välin kohdalla jo aika väsyneet.

Juoksimme alkumatkan 4.45 ja 5 tunnin kirittäjien välissä, mutta 30 kilometrin kohdalla 5 tunnin jänis meni meistä ohi. Ei annettu sen häiritä vaan jatkettiin omaa vauhtiamme. Vasta jossain 35 kilometrin kohdalla uskalsin vähän koventaa tahtia, kun tiesin että kyllä me vielä maaliin päästään. Ja viimeiset kaksi kilometriä mentiinkin jo sitten hieman kovempaa vauhtia.

Ilma oli tosiaan aika lämmin ja aurinko paistoi, joten joimme kaikilla juomapisteillä joko vettä tai urheilujuomaa, syötiin pari palaa banaania ja vähän rusinoita ja viilennettiin itseämme osalla pisteistä jaetuilla kylmillä sienillä.

Meillä oli kisaan kaksi tavoitetta: päästä maaliin ja vielä niin, että ei olla viimeisiä. Ja kumpikin tavoite täyttyi, kun ylitimme maaliviivan 5 tunnin ja 1 minuutin jälkeen. Juoksimme koko matka juomapisteitä lukuunottamatta, mistä olen aika ylpeä. Olen aika hidas juoksija, joten tuo aika oli aikalailla se aika mitä odotimmekin. Ja kelin huomioon ottaen olen siihen jopa ihan tyytyväinen.

Maaliin päästyämme hörpimme vähän jotain pahanmakuista palautusjuomaa ja kävelimme kotiin, missä söimme ihan kunnon ruokaa. Minulla oli aika huono olo koko sunnuntain (Matti oli tietysti ihan elämänsä kunnossa), mutta maanantaina alkoi ruokakin jo maistua kunnolla. Jalat olivat vähän kipeät muutaman päivän ajan, mutta nyt nekin alkavat jo olemaan kunnossa.

Ja mitäs sitten seuraavaksi? En ainakaan heti ole toista maratonia juoksemassa, kun polvet eivät kerran sitä kestä. Ajattelin keskittyä ihan vaan kuntoliikuntaan ja monipuoliseen treenaamiseen pelkän juoksun sijaan. Nyt kun kunto on vähän kohonnut, ei sitä halua rapistumaankaan päästää. Luultavasti siis jatkossa tulee kiipeiltyä, juostua ja joogattua sopivassa suhteessa.

-
Ei kommentteja

Yleistä

Kuukauden kymmenen: lokakuu

Taas olisi vuorossa kuukauden alun kuulumisia ja suunnitelmia. Syyskuu hujahti äkkiä ja nyt täälläkin alkaa olla syksyä ilmassa, kun puissa on jo keltaisia lehtiä ja vähän väliä sataa ja tuulee. Viime kuussa kävimme Barcelonassa ja loppukuusta veljeni saapui tänne käymään hyppylomalle. Päästiin hyppäämään viikonloppuna yksi hyppy, ennen kuin tuuli ja sateet pilasivat boogiet, mutta on silti aina mukava saada vieraita. Näin lokakuun alun kunniaksi kävimme tänään päiväretkellä Amsterdamissa. Pari pientä sadekuuroa ei onneksi haitannut kaupungin kiertämistä ja Rijksmuseumissa vierailua.

Kuukauden ensimmäisen aamun ensimmäinen ajatus: 
Varmaan ajattelin, että pitää nousta heti ylös ja ehtiä seitsemältä alkavaan palaveriin. Aikaerosta johtuen joutuu välillä työajoista vähän joustamaan, mutta tulipahan tehokas alku muuten ei niin tehokkaalle päivälle.

Tämän kirjan aion lukea:
Voisin kopioida tähän edellisen kuukauden vastauksen, koska viime kuussa tuli luettua ihan liian vähän. Ehkä tässä kuussa koitan taas saada lukurutiinista kiinni.

Työasia, jonka aion saada valmiiksi:
Tälle kuukaudelle ei ole mitään isompaa projektia, mutta aion kirjoittaa pari artikkelia ja tehdä kaikki pienetkin hommat valmiiksi. Yksi työtavoite voisi olla blogipostauksen kirjoittaminen nettisivuilleni, minne en ole kirjoittanut mitään piiitkäään aikaan.

Uusi asia, jonka aion oppia, kokeilla tai kokea:
Aion opetella uusia kikkoja videoiden editointiin ja tehdä samalla kausikoostetta. Kelit kun näyttävät siltä, että tänä vuonna ei enää paljoa tarvitse hypätä.

Asia, josta saan juuri nyt energiaa arkeeni: 
Olen huomannut, että säännöllinen liikunta antaa aika paljon energiaa arkeen. Ja tiesin tämän kyllä ennenkin, mutta aina sen jotenkin unohtaa, jos on pidempään taukoa säännöllisestä urheilusta. Varsinkin nyt flunssan jälkeen tuntui todella mukavalta päästä liikkumaan.

Ruoka, jota aion kokeilla:
Lontoossa haluaisin kokeilla kasvisversiota fish&chips -annoksesta. Löysin meille jo ravintolan, jossa pääsen kala-allergisena kasvissyöjänä testaamaan tuota klassikkoruokaa.

Tässä kuussa tapahtuvista asioista eniten olen laittanut aikaa tämän suunnitteluun ja nyt se viimein toteutuu: 
Taas on minireissu tiedossa, kun menemme maratonin jälkeen pitkäksi viikonlopuksi Lontooseen. Tämä reissu toteutetaan trendikkäästi maata pitkin, kun lähdemme perjantaina yöbussilla Lontooseen ja palaamme maanantaina junalla pois.

Asia, joka tuntuu ristiriitaisimmalta:
Varmaan juokseminen. Tavallaan olen jo ihan kyllästynyt jatkuvaan lenkkeilyyn ja haluaisin harrastaa jotain muutakin liikuntaa. Samalla on kuitenkin kiva koittaa juosta maratoni ja toteuttaa yksi pitkän ajan tavoite. Ollaan myös huomattu, kuinka lenkkeily on parantanut kestävyyttä ja jaksamista, eikä esimerkiksi pitkät kävelyt reissussa ole tuntuneet ollenkaan jaloissa. Ehkä siis jatkossa jatkan juoksemista, mutta vähän pienemmissä määrin.

Yksi tavoite, joka on mahdollista saavuttaa:
Maratonin juokseminen! Enää alle kaksi viikkoa kisapäivään. Vähän jännittää, vaikka viikonloppuna viimeinen pitkä lenkki menikin hyvin ja vielä ennätysajassa. Pitäkää peukut pystyssä, että päästään maaliin (muita tavoitteita ei tässä vaiheessa oikein olekaan).

Minkä asian haluaisin muistaa tästä kuukaudesta:
Toivottavasti sen tunteen, kun pääsee yli 42 kilometrin juoksun jälkeen maaliin.

Edelliset kuukaudet:
Kuukauden kymmenen: maaliskuu
Kuukauden kymmenen: huhtikuu
Kuukauden kymmenen: toukokuu
Kuukauden kymmenen: kesäkuu
Kuukauden kymmenen: heinäkuu
Kuukauden kymmenen: elokuu
Kuukauden kymmenen: syyskuu

-
Ei kommentteja

Yleistä

Ensimmäinen vuosi yrittäjänä

Ensimmäinen vuosi yrittäjänä ja työntekoa lattialla

Hyvää yrittäjän päivää! Vaikka eipä tätä päivää enää paljon ole jäljellä, mutta ehdinpähän sentään julkaista tämän vielä oikean vuorokauden puolella.

Viime viikonloppuna tuli kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun naputtelin viimeisen palkallisen työpäivän jälkeen toiminimen perustamisilmoitusta ja join skumppaa kaaoksen vallassa olevassa asunnossamme. Olimme päättäneet lähteä Italiaan, tavaroiden pakkaus ja muuttohommat oli jo aloitettu ja päätin siihen samaan syssyyn ryhtyä vielä yrittäjäksi, eli virallisesti yksityiseksi elinkeinonharjoittajaksi.

Syyskuun alussa hankin paremman läppärin, hoidin paperiasiat kuntoon, selvitin kirjanpidon, pakkasimme mukaan tulevan omaisuuden pakuun ja parin viikon sisällä lähdimme kohti Italiaa. Ja tehän varmaan tiedättekin, miten siinä kävi. Muutaman kuukauden etätyöskentelyn jälkeen Matti sai töitä Alankomaista ja täällä sitä nyt ollaan. Mutta yritystoiminta jatkuu ja on omalta osaltaan mahdollistanutkin tämän ulkomailla asumisen.

Yrittäminen ulkomailla voi olla haastavaa, mutta myös palkitsevaa

Minun ei pitänyt ryhtyä yrittäjäksi, sillä ajattelin verotuksen ja muun olevan liian hankalaa ulkomailta käsin. Viimeisinä työpäivinäni sain useamman kyselyn asiasta ja päätin sitten kuitenkin pistää yrityksen pystyyn pikavauhtia. Minulla oli siis vähän kysyntää jo valmiina, mutta hyppäsin aika rohkeasti suoraan palkkatöistä päätoimiseksi yrittäjäksi. Olisin varmasti saanut enemmän rahaa ensimmäisinä kuukausina työttömyysturvan kautta, mutta päätin, että haluan mieluummin kehittää omaa tekemistäni ja koittaa paikkariippumatonta työskentelyä. Ja ihan hyvinhän se sitten lopulta menikin.

Jos perustaisin yrityksen nyt, niin valmistelisin asiaa luultavasti vähän paremmin. Tekisin kunnon liiketoimintasuunnitelman, hakisin starttirahaa ja selvittäisin asiat kunnolla etukäteen. Alussa jouduin vähän opettelemaan kaikkea veroista laskutukseen ja nettisivujen tekemiseen, mutta niin vain kaikesta selviää, kun vaan yrittää (heh). Esimerkiksi kirjanpidon ulkoistin heti aluksi, vaikka kirjanpito sivuaineeni yliopistossa olikin. En halua stressata ja käyttää aikaa ylimääräisiin asioihin, jos ei ole pakko. Ja löysinkin kirjanpitäjäkseni Mian ja yhteistyö on sujunut loistavasti.

Pakko sanoa, että olen kyllä oppinut viimeisen vuoden aikana paljon ja myös pyrkinyt aktiivisesti kehittämään itseäni. Ja parastahan se onkin, jos työssä voi oppia uutta ja haastaa itseään. Mutta aivan kuten elämässäkin, myös yrittämisessä on välillä haastavampia aikoja. Välillä tuntuu siltä, että aika ei riitä kaikkeen ja on liikaa tekemistä, kun taas välillä taas miettii, että tuleeko tästä nyt yhtään mitään ja miksi kukaan ostaisi minulta mitään. Listaankin nyt loppuun vielä vähän ensimmäisen vuoden onnistumisia ja haasteita.

Vuosi yrittäjyyttä takana, täällä Hollannissa minulla on aika hyvä työpiste

Omasta mielestäni yrittämisessä parasta on vapaus. Sen mukana tulee tietysti vastuu ja itseään pitää pystyä johtamaan, mutta nautin erittäin paljon siitä, että voin tehdä työni juuri niin kuin haluan ja silloin kuin haluan (aikataulujen ja asiakkaan ohjeistusten puitteissa tietenkin).

Ensimmäisenä mieleen tulee, että olen onnistunut työllistämään itseni (vaikka tulot eivät vielä ihan palkkatyön tasolla olekaan) ja joka kuussa on ollut laskutusta. Sen lisäksi:

  • Olen saanut tehdä paljon erilaisia ja mielenkiintoisia tehtäviä. Töiden vaihtelevuus lisää itselläni merkittävästi työn mielekkyyttä ja ylläpitää mielenkiintoa.
  • Olen onnistunut luomaan itselleni työn, joka on joustava ja kulkee mukana maailmalla. Kun minulla työt kulkevat mukana, Matti voi tehdä töitä siellä, mistä mielenkiintoisin paikka löytyy. Tai voimme kumpikin tehdä töitä etänä ja matkustaa.
  • Olen saanut hyviä asiakkaita ja yhteistyökumppaneita, joiden kanssa työnteko on mukavaa. Olen myös saanut hyvää palautettani työstäni, mikä on tietysti aina mukavaa ja parantaa luottoa omaan tekemiseen.

Ja tietysti kaikkeen elämässä liittyy haasteita, eikä (yllätys yllätys) myöskään yrityksen perustaminen ja ulkomaille muuttaminen samassa kuussa ole aina ollut pelkkää ruusuilla tanssimista. En koe ulkomailla asumisen olevan suuri este työnteon kannalta, mutta muita haasteita matkan varrella on kyllä ollut:

  • Teen etätöitä, mikä on ihan mahtavaa ja juuri sitä mitä haluankin, mutta silti kaipaan entisestä työpaikasta eniten työkavereita. Skypen kautta työt onnistuvat ihan hyvin, mutta välillä on ikävä lounasseuraa tai muita yhteisiä asioita, jotka toimistolla olivat osa arkea. Tässäkin voisi tietysti petrata ja koittaa löytää paikallista lounasseuraa ja verkostoja.
  • Olen myös kokenut oman osaamiseni ja tekemiseni markkinoinnin yllättävän haastavaksi (ja väitän olevani markkinoinnin ammattilainen). Minulle ei tuota ongelmia tuottaa julkaisuja asiakkaan kanaviin, mutta kun kyse on itseni markkinoinnista, tuntuu kaikki paljon vaikeammalta ja henkilökohtaisemmalta. Pitäisi vaan koittaa olla rohkeammin esillä.
  • Edelliseen liittyen en myöskään ole tehnyt niin ahkerasti sisältöä omille sivuilleni, kuin alussa ajattelin. Osittain tämä johtuu myös siitä, että laskutettavat työt ja harrastukset ovat menneet edelle.
Yrittämisessä parasta on vapaus

Ensimmäinen vuosi hujahti äkkiä, enkä voisi olla enempää tyytyväinen tähän päätökseeni uskaltaa. Haluan kiittää kaikkia, jotka ovat tukeneet minua tämän ensimmäisen vuoden aikana. On mahtavaa, kun on hyvät tukijoukot, jotka jaksavat uskoa ja tsempata. Ja tietysti iso kiitos kuuluu myös ihanille asiakkailleni, jotka mahdollistavat tämän kaiken. Kehitettävää ja opittavaa riittää, joten tästä on taas hyvä jatkaa eteenpäin.

Kiinnostaako yrittäminen tai etätyöskentely? Haluaisin kuulla, että kiinnostavatko tällaiset aiheet ja kannattaako niistä kirjoitella enemmänkin. Myös postaustoiveita saa aina laittaa tulemaan 🙂

-
Ei kommentteja