Yleistä

Kaksi vuotta ulkomailla

Heta ja Eiger

Siitä on nyt yli kaksi vuotta, kun ajettiin pakulla laivaan ja lähdettiin kohti Italiaa. Aika hullua kuinka nopeasti aika meneekään ja kuinka paljon suunnitelmat voivat parissa vuodessa muuttua! Näin parin vuoden jälkeenkään en kuitenkaan miellä itseäni ulkosuomalaiseksi, vaan enemminkin väliaikaisesti ulkomailla seikkailevaksi suomalaiseksi.

Kaksi vuotta sitten lähdettiin siis aika tietämättöminä pakulla Italiaan tarkoituksenamme katsoa, miltä ulkomailla oleminen tuntuu ja olimme päättäneet olla ainakin vuoden pois Suomesta. Ajatuksena oli hakea paikallisia töitä ja muuttaa lähelle vuoria ja lämpöä. Vähän ennen lähtöä minä kuitenkin perustin toiminimen ja Matti teki sopimuksen etätöistä vanhaan työpaikkaansa, joten työnhaulla ei sitten ollutkaan niin kiire. Päätimme myös viikon Milanossa olon jälkeen, että ehkä iso ja kallis kaupunki ei ole meidän paikkamme, vaan voisimme vaihtaa paikkaa ja reissata Italiassa sillä aikaa, kun Matti hakisi töitä.

Vietimme aikaa Gardan lähellä ja Sisiliassa, kunnes Matti sai töitä. Mutta ei Italiasta tai edes läheltä vuoria – vaan Hollannista. Talvi oli tulossa ja tuntui mukavalta muutaman kuukauden reissaamisen ja stressaavan työnhaun jälkeen asettua aloilleen, joten ajoimme pakun Alankomaihin Eindhoveniin. Ja siellä viihdyimmekin vuoden ajan.

Vuoristomaisemia
Eiger-vuori

Alankomaissa ei (yllätys yllätys) kuitenkaan ole vuoria, joten kun Matin vuoden sopimus alkoi loppua, ajattelimme että on hyvä aika koittaa vielä saada töitä mielenkiintoisemmasta paikasta. Alankomaissa ei siis ollut mitään vikaa, mutta olimme kuitenkin aika innoissamme, kun Matti sai töitä Zurichista. Ja Sveitsissä ollaankin oltu nyt jo yhdeksän kuukautta.

Näiden parin vuoden aikana on muuttunut siis pari kertaa asuinmaa ja tänä vuonna vaihdoimme myös pakun isompaan. Ja menimme naimisiin! Mikään ei oikeastaan mennyt niin kuin aluksi ajateltiin, mutta ehkä kaikki meni kuitenkin juuri niin kuin piti. Tähän vuoteen on osunut myös kurjia juttuja (esim. yksi pandemia), jotka ovat omalta osaltaan muuttaneet suunnitelmiamme. Mutta kaikesta huolimatta ulkomailla asuminen on antanut aika paljon perspektiiviä ja uusia kokemuksia, ja koen olevani valtavan onnekas saadessani kokea tämän kaiken.

Vuoristoa
Luminen mökki vuorilla

Ajattelin nyt kahden vuoden kunniaksi koota yhteen vähän ulkomailla asumisen hyviä puolia ja mitä puolestaan kaipaan eniten Suomesta.

Ulkomailla asumisen hyvät puolet:

  • Reissumahdollisuudet. Keski-Euroopassa välimatkat ovat hämmentävän lyhyitä ja parissa tunnissa Zurichista ajaa Italiaan, Saksaan, Ranskaan tai Itävaltaan. Eikä Sveitsin paikallisissa kohteissakaan ole valittamista, päinvastoin.
  • Vuoret ja luonto. Erityisesti Italiassa ja Sveitsissä vuorien läheisyys ja luonnon nähtävyydet ovat omaa luokkaansa, vaikka tykkään kyllä paljon myös Suomen metsistä ja Lapin tuntureista.
  • Uusi kieli ja kulttuuri. Ulkomailla tulee väkisin opittua uusia kieliä ja puhuttua enemmän englantia (vaikka hollantia en kyllä puhu paria sanaa enempää). Tulee myös tutustuttua uusiin kulttuureihin ja laajennettua omaa ymmärrystä.
  • Uudet kokemukset. Ei aina välttämättä positiivisia, mutta uusia kokemuksia saa ulkomailla asuessa melkoisen määrän. Matti on saanut kokemusta myös ulkomaiden erilaisista työkulttuureista, minä itseni johtamisesta ja etätöiden tekemisestä.
  • Itsevarmuus ja rohkeus. Muistan kuinka paljon jännitti lähteä vaihtoon Barcelonaan ja kuinka mietin, että pärjäänkö ollenkaan. Ulkomailla olo ei todellakaan aina ole helppoa tai mukavaa, mutta siitä huolimatta olen saanut tiettyä itsevarmuutta ja uskoa omaan pärjäämiseen.

Mitä kaipaan Suomesta:

  • Perhe ja ystävät. On kurjaa olla aina kaukana ja jäädä paitsi asioista. Ikävä on välillä kova ja varsinkin nyt koronan aikana tuntuu, että on täällä eristyksissä läheisistä. Toisaalta ikävän myötä osaa paremmin arvostaa kaikkia läheisiä ja nautin todella paljon niistä hetkistä, kun saa viettää aikaa perheen ja ystävien kanssa.
  • Asioiden hoitamisen helppous. Kuinka helppoa asioiden hoitaminen Suomessa onkaan! Puhutaan sitten veroilmoituksesta, yrityksen perustamisesta tai uuden asunnon löytämisestä. Kaiken voi hoitaa omalla äidinkielellä ja vielä luultavasti netissä. Ei ole turhaa byrokratiaa, kirjeiden lähettämistä tai toimistoissa jonottamista.
  • Sosiaaliturva ja terveydenhuolto. Sveitsissä on yksi maailman parhaimmista ja kalleimmista terveydenhuoltojärjestelmistä, eivätkä sairausvakuutukset Hollannissakaan halpoja olleet. Kun maksaa monta sataa kuussa vakuutuksesta ja silti vuodessa on monen tonnin omavastuu, niin kaipaa kummasti Suomen edullista terveydenhuoltoa.
  • Kasvisruokavaihtoehdot ja suomalainen ruoka. Välillä on ikävä ruisleipää ja pakkaseen kerättyjä mustikoita. Ja Suomessa haluan aina maistaa kaikkia uusia kasvisruokavaihtoehtoja, mitä kaupoista löytyy.

Tämän postauksen kuvat ovat muutaman viikon takaa Eigerin juurelta. En aina ihan ymmärrä, että nyt me oikeasti asumme lyhyen ajomatkan päässä tällaisista maisemista.

-
Ei kommentteja

Yleistä

Pienet häät nopealla aikataululla

Enpä olisi vajaa neljä vuotta sitten laskuvarjohyppykurssille ilmoittautuessani osannut arvata, että löydän sieltä harrastuksen lisäksi elämäni rakkauden, puolisoni ja parhaan ystäväni. Mutta niin vain kaksi kuukautta sitten juhlittiin meidän häitä! Juhlat olivat pienet ja paikalla vain lähimmät ihmiset, mutta siitä huolimatta (tai sen takia) vietimme rennon ja rakkaudentäyteisen päivän. Ja nyt kun kiitoskortitkin on vihdoin lähetetty, niin sain Matilta luvan kirjoittaa meidän juhlasta myös tänne blogin puolelle.

Nämä häät järjestettiin muutaman viikon aikataululla ja pienellä porukalla. Nopeasta aikataulusta huolimatta kaikki lähimmät ihmiset pääsivät paikalle, mikä oli tietysti todella mukavaa. Olisihan se ollut hauska järjestää isommat juhlat koko suvulle ja ystäville, mutta toisaalta tällainen pieni ja intiimi juhla oli ehkä kuitenkin enemmän meidän näköinen. Ja koska netti on pullollaan ohjeita siitä, kuinka häiden suunnittelu tulee aloittaa vuosia ennen juhlaa ja budjetinkin olla kymppitonnin paremmalla puolella, niin jaan nyt oman kokemukseni tällaisten pienten ja stressittömien häiden järjestämisestä melko nopealla aikataululla.

Päivän päättämisen jälkeen meillä oli vähän yli kaksi viikkoa aikaa järjestää vihkiminen ja juhla. Järjestelyt onnistuivat ihan hyvin ulkomailta käsin, ja Matti itseasiassa saapui Suomeen töiden takia vasta hääpäivää edeltävänä yönä. Ensin varasimme ajan maistraatista ja tilasimme esteiden selvityksen, minkä jälkeen katselimme ravintoloiden kabinetteja juhlapaikaksi. Päädyimme varaamaan Mylläreiden kabinetin menun ja tilan tunnelmallisuuden vuoksi. Ja kun järjestää häät viikolla tammikuussa, niin ei onneksi tarvitse paljon murehtia varauksista vuosia etukäteen.

Oikeita sormuksia oli tällä aikataululla mahdotonta hankkia, joten meillä on nyt edulliset väliaikaissormukset. Hankimme oikeat sitten ajan kanssa, niin saamme sellaiset kuin haluamme. Muutenkin mentiin aika pienillä hankinnoilla ja esimerkiksi vaatteissa pyrimme siihen, että niitä voi käyttää muissakin tilaisuuksissa. Ystäväni laittoi minun hiukseni ja oli hankkinut kukat sekä varannut meikin aamuksi. Iso kiitos siis Hennille kaikesta avusta ja kauniista kampauksesta, jollaista en ikimaailmassa olisi osannut itse tehdä!

Meidät vihittiin perjantaisena aamupäivänä Tampereen maistraatissa, missä koko seremonia kesti ehkä noin kaksi minuuttia. Kyse oli siis melkoisen nopeasta toimituksesta, joka sisälsi lähinnä muutaman lauseen, kysymykset ja sormusten vaihdon. Tilana maistraatin huone ei ehkä ole se romanttisin, mutta ajoi kuitenkin asiansa. Meitä oli paikalla yhteensä yhdeksän henkeä ja hyvin mahduttiin.

Varsinainen juhla oli sitten Mylläreissa, missä söimme kolmen ruokalajin menun viineineen ja alkumaljoineen. Tamperelaisen silmään punatiiliset rakennukset sopivat tietysti hyvin, ja Myllärit toimi tällaisiin pieniin juhliin meidän mielestämme loistavasti. Kabinetti toi mukavan yksityisyyden, mutta ei kuitenkaan tarvinnut itse tehdä mitään, vaan ruuat ja juomat kannettiin eteen. Ja olihan se nyt ihanaa juhlia yhdessä läheisten kanssa. Mylläreistä siirryimme vielä Tornin yläkertaan drinksuille, kun monikaan seurueestamme ei ollut siellä käynyt.

Me jatkoimme juhlia vielä hyppykaverien kanssa perjantaina illasta toisen tapahtuman yhteydessä. Emme olleet kertoneet kenellekään naimisiin menostamme etukäteen, joten oli hauska yllättää kaikki isoilla uutisillamme. Ja yöksi suuntasimme Lapland Hotelsiin, jonka aamupalaa voin ainakin lämpimästi suositella.

Arkipäivää on kiittäminen myös siitä, että saimme nopeasta aikataulusta huolimatta haluamamme kuvaajan nappaamaan meistä potretit vihkimisen ja juhlan välissä. Kuten näkyy, Minna ottaa ihanan tunnelmallisia ja persoonallisia kuvia. Nyt näitä kuvia ihan onnessani katsellessa olen enemmän kuin tyytyväinen, että päätimme juhlan pienuudesta huolimatta ottaa potretit kuvaajan kanssa. Ne ovat kuitenkin yksi asia, mikä hääpäivästä jää muistoksi.

Mutta nyt on juhlat juhlittu ja en voisi olla onnellisempi meidän tulevista vuosista. Onhan se ihana juhlistaa rakkautta ja häitä on aina ihana juhlia (erityisesti tietysti omia, heh), mutta tärkeämpää on omasta mielestäni kuitenkin se, että saan jakaa elämäni tuollaisen ihanan miehen kanssa.

Tartu käteen niin mennään, lennetään läpi vuosien.
Tuulen lailla sinun kanssa kevyesti kuin höyhenet.
Sulje silmät niin mennään, lennetään yli vuorien.
Samaan tahtiin sinun kanssa sydämeni on luotu kulkemaan.

Mikko Harju – Mä olen tässä

-
Ei kommentteja

Yleistä

Vuosikymmenen kohokohdat

Vuosi(kymmen) lähenee uhkaavasti loppuaan. Vielä hetki sitten vietimme joulua lumisissa maisemissa Suomessa. Nyt olemme jo takaisin Alankomaissa ja odotamme vuoden vaihtumista. Rakettien pauketta on kuulunut jo parin päivän ajan ja pieni skumppapullo odottaa jääkaapissa. Mutta ennen kuin juhlitaan tulevaa ja kerron enemmän meidän ensi vuoden suunnitelmistamme, on aika muistella vähän menneitä ja kerrata, mitä näiden viimeisimpien kymmenen vuoden aikana on oikein ehtinyt tapahtua.

2010 Oli ensimmäiset kevätjuhlat lukiossa ja kävimme perheen ja yhden kaverini kanssa reissussa Malagassa Espanjassa. Tänä ja myös tulevina vuosina tein töitä satunnaisesti lastenhoitajana ja jaoin mainospostia kaksi kertaa viikossa.

2011 Lukion toinen vuosi oli vauhdissa ja pyörähtelin vanhojen tanssit itseäni yli päätä pidemmän pojan kanssa. Ennen tansseja olin täyttänyt 18 vuotta, juhlinut täysi-ikäisyyttä ja saanut ajokortin. Loppuvuodesta teimme koulusta reissun Teneriffalle, missä olemme pari viikkoa vapaaehtoisina AWDF-järjestössä, mikä tarkoitti valaiden bongailua turistilaivoilla.

2012 Abiristeilyn ja lukuloman jälkeen kirjoitin viimeiset aineet ja valmistuin keväällä ylioppilaaksi. Kirjoitusten jälkeen lähdimme parhaan ystäväni kanssa viikoksi lomailemaan Kreetalle, minkä jälkeen luin pääsykokeisiin ja suureksi yllätyksekseni pääsinkin opiskelemaan kauppatieteitä Vaasan yliopistoon. Muutin siis pois kotoa ja aloitin opinnot. Ennen sitä olin kuitenkin kesän puhelinmyyjänä Enialla myymässä liittymiä.

2013 Toinen vuosi yliopistossa alkoi. Pääaineekseni olin valinnut johtamisen ja sivuaineenani luin kirjanpitoa. Tein opintojen ohessa töitä Saunalahden ständillä ja kesän olin Metsolla vahtimassa kutomakoneita. Työ oli kolmivuorotyötä tuotannossa, enkä tainnut olla koko kesänä vapaalla kuin parina viikonloppuna. Vuoden aikana reissasin Ranskaan ja Thaimaaseen.

2014 Kevät meni opiskellessa ja kesäksi pääsin toimistotöihin Metson automaatiopuolelle varaosakoordinaattoriksi. Syksyksi lähdin vaihtoon Barcelonaan, missä opin puhumaan paremmin sekä englantia että espanjaa, ja tajusin, ettei ulkomailla asuminen olekaan niin pelottavaa.

2015 Alkuvuodesta palasin Espanjasta kotiin, aloitin kandin kirjoittamisen ja sainkin paperit ulos keväällä. Kesän olin töissä samoissa koordinaattorin hommissa, vain firman nimi oli vaihtunut Metsosta Valmetiksi. Kesän alussa reissasin Itävallassa äitini ja tätini kanssa ja loppukesästä kävimme kaverini kanssa vaeltamassa Islannissa. Syksyllä aloitin opinnot kansainvälisessä Strategic Business Development -maisteriohjelmassa Vaasassa.

2016 Jatkoin maisteriopintoja ja alkuvuodesta kävimme äitini kanssa Kuubassa. Työt jatkuivat Valmetilla kesällä ja syksylläkin opintojen ohessa. Kesällä päätin myös mennä kokeilemaan laskuvarjohyppäämistä ja jäin heti ensimmäisestä hypystä koukkuun. Sen jälkeen lähes kaikki viikonloput vierähtivät Jämillä. Siellä tapasin myös Matin, ja aloimme seurustella syyskuussa.

2017 Tein gradun Valmetille ja valmistuin maisteriksi. Jo ennen graduni valmistumista sain työpaikan Valmetin markkinointitiimistä. Valmistumisen kunniaksi teimme äitini kanssa reissun New Yorkiin ja Islantiin. Kesällä muutimme yhteen Matin kanssa ja kävimme lyhyellä reissulla Norjassa.

2018 Alkuvuodesta päätimme ostaa pakettiauton ja rempata siitä reissupakun. Kesällä teimme kolmen viikon reissun Eurooppaan ja muutamia lyhyempiä retkiä. Jatkoin töissä Valmetilla syyskuuhun asti, minkä jälkeen perustin yrityksen ja lähdimme Italiaan. Kirjoitin tästä tapahtumarikkaasta vuodesta enemmän viime vuodenvaihteessa.

2019 Ja tämä vuosikymmenen viimeinen vuosi vierähti Alankomaissa. Tammikuussa saimme avaimet asuntoomme ja Matti aloitti työt. Itse jatkoin töiden tekemistä toiminimen kautta ja totuttelin etätyöhön ja kotona olemiseen. Vuoden aikana meillä kävi vieraita ja reissasimme täällä Alankomaissa sekä matkustimme pakulla Sveitsiin ja Suomen kautta Norjaan. Vietimme myös pari pitkää viikonloppua Barcelonassa ja Lontoossa. Yksi tavoite tuli myös täytettyä, kun lokakuussa juoksimme maratonin.

Tämä vuosi ei ollut yhtä hektinen kuin edellinen, mutta näin jälkikäteen ajateltuna koimme kyllä paljon kaikenlaista ja opimme paljon uutta. Uuteen maahan muuttaminen on aina melko stressaavaa, mutta ainakin itse ajattelen sen olevan sen arvoista. Välillä on raskasta asua kaukana kaikista lähimmäisistä, mutta uskon että tämä kokemus kuitenkin antaa enemmän kuin ottaa. Ehkä ensi vuonna pääsemme taas kokeilemaan asumista jossain uudessa paikassa ja nauttimaan uusista seikkailuista.

Mutta ennen sitä haluan toivottaa kaikille oikein hyvää uutta vuotta!

-
Ei kommentteja