Reissut Sveitsi

Syysloman pieni pakureissu

Sain tällä viikolla hyväntahtoisen reklamaation, jossa toivottiin tiheämpää postaustahtia. Täytyy myöntää, että kirjoitusinto on ollut vähän hukassa, kun olen tehnyt aika paljon töitä, stressannut koronasta ja parannellut murtunutta selkää (joka ei vieläkään valitettavasti ole ihan kunnossa, mutta minkäs teet). Mutta pari viikkoa sitten päätettiin kaikesta kiireestä ja hässäkästä huolimatta pitää lomaa. Ja se teki hyvää.

Niin hyvää ettei olisi huvittanut töiden pariin juuri palatakaan. Samalla päätin, että taidan lopettaa tai ainakin vähentää viikonloppuisin töiden tekemistä ja laittaa oman palautumisen korkeammalle prioriteetille.

Vietimme loman alkupuolen remppaamalla pakua reissukuntoon ja toisen puolikkaan ajelemalla täällä Sveitsissä lähemmäs vuoria ja testaamalla kuinka pakun lämmitys toimii. Toimihan se ja muutenkin oli hauskaa pitkästä aikaa olla vain reissussa ilman sen suurempia suunnitelmia.

Vietimme loman kierrellen tässä lähistöllä, juuttuen lumeen, ihaillen keltaisia lehtiä ja nauttien vuorista ja auringosta. Auto pelasi kivasti, lämmitys toimi ja oli hauskaa kun meillä oli jo penkit ja pöytäkin käytettävissä. Totesimme myös että säilytystilojen puutteen todellakin huomaa, eli seuraavaksi pitää varmaan koittaa saada kaappeja ja laatikoita paikoilleen. Eikä veden ja kaasun asentamisestakaan haittaa olisi, vaikka kyllä retkikeittimellä ja vesipulloillakin pärjäsi.

Vuorilla satoi jonkin verran lunta ja aika moni tie oli suljettuna. Lumisade yllätti meidät (ja aika monet muut) yhden tunnelin jälkeen ja jäimme 4season-renkaillamme ylämäkeen jumiin. Juuri sillä kohdalla sattui onneksi olemaan levähdyspaikka tai isohko levennys, joten ajattelimme että jäämme siihen odottamaan lumisateen loppumista. Emmekä me siitä olisi kyllä enää liikkeelle päässeetkään.

Melkein heti edessämme sattui nokkakolari, joka tallentui meidän dashcamiimme. Ketään ei onneksi sattunut kolarissa, mutta kumpikin auto meni lunastukseen. Matti meni auttamaan varoituskolmioiden ja muiden kanssa, ja tarjosimme kolarin osapuolille lämmintä tilaa meidän pakussamme odotella poliisia ja hinausta. Lopulta myös kuulustelut tehtiin meidän autossamme ja poliisit olivat erittäin kiitollisia saamastaan avusta ja tarjoutuivat hinaamaan meidät alas vuorelta. Pääsimme kuitenkin siinä kohtaa jo itse liikkeelle ja päädyimme sitten kiitoksena nukkumaan poliisiaseman aidattuun pihaan. Saattoi olla yksi turvallisimmista paikoista, jossa olemme koskaan nukkuneet. Siellä sitten juotiin viiniä ja syötiin fondueta minun nimipäiväni seikkailujen kunniaksi.

Aamulla jatkoimme matkaa ja kävimme Aareschluchtissa, joka on kanjoni Meiringenissä. Pystysuorien kallioiden välissä virtaa joki, ja kapeimmillaan kanjoni on vain metrin levyinen ja parhaimmillaan lähes 200 metrin korkuinen. Sieltä jatkoimme Lauteriin, jossa nautimme vuoristomaisemista ja Matti hyppäsi muutaman hypyn. Viikonlopuksi saatiin vielä ihan mahtavat aurinkoiset kelit, joihin oli mukava päättää loma.

Nyt koronatapaukset ovat taas aika jyrkässä nousussa täällä Sveitsissä, eikä voi tietää miten lähiaikoina pääsee taas reissaamaan. Ainakin jouluksi Suomeen tulosta päätimme jo luopua, toivotaan että keväällä tämä tilanne jo helpottaisi.

-
Ei kommentteja

Paku

Pakuprojekti: Ilmanvaihto, eristys ja lattia

Pakukodin rakentaminen

Noniin! Aloitan nyt (vihdoin) tällaisen postaussarjan meidän uudesta pakuprojektista. Työkiireet ja yksi murtunut selkä ovat hieman haitanneet projektin etenemistä ja varsinkin siitä kirjoittamista, mutta koitan nyt pikkuhiljaa jakaa tänne kuulumisia remontin etenemisestä.

Ostettiin siis alkukesästä tuollainen 2018 vuoden Fiat Ducato, josta olisi tarkoitus hyvin avoimella aikataululla remontoida pieni sängyllä, työtiloilla ja keittiöllä varustettu liikkuva koti. Kirjoittelin projektista ja suunnitelmista yleisemmin tässä postauksessa.

Projekti on nyt tosiaan alkanut ja tähän mennessä pakuun on asennettu jo vaikka mitä. Ajattelin jakaa asioita ja tähän ensimmäisen postauksen aiheiksi valikoituivat eristys, ilmanvaihto ja lattia. Kokoan tähän nyt vähän tietoa näistä, jos siellä on joku, jota tarkemmat kuvaukset kiinnostavat.

Pieni huomio kuitenkin heti alkuun. Me emme ole millään mittarilla mitattuna ammattilaisia rakentamisessa tai auto-asioissa, joten kaikki asiat mitä täällä kerron, perustuvat vain ja ainoastaan meidän omiin selvittelyihimme ja kokemuksiimme. Monissa ratkaisuissa on omat hyvät ja huonot puolensa, ja harvoin on yhtä oikeaa tapaa tehdä asioita. Ja välillä voimme olla täysin väärässä. Mutta nyt siis pidemmittä puheitta eristeiden ja ilmanvaihdon kimppuun!

Pakun lattia ja eristys

Pakun eristäminen

Koska kyseessä on pakettiauto, halusimme tietenkin eristeen, joka ei ime itseensä kosteutta ja saa autoa ruostumaan. Lisäksi kriteereinä olivat riittävän hyvä lämpöarvo ja äänen eristys. Vertailujen ja kokemusten selvittämisen jälkeen päädyimme käyttämään itsestään liimautuvaa solukumia (Armaflex), koska se tuntuu olevan todella suosittua Sveitsin ja Saksan suunnilla, sitä oli helposti saatavilla ja asennus oli melko helppoa. Armaflexin alle asensimme myös pieniä paloja alubutyyli-mattoa lisä-äänieristykseksi. Alubutyyli ei ole tuollaisen eristyksen kanssa mitenkään pakollinen, mutta koska se ei ollut kauhean kallista ja lisääminen jälkikäteen on lähes mahdotonta, päätimme laittaa sitä tässä vaiheessa varmuuden varalta.

Me tilasimme sekä alubutyylit että Armaflexit netistä. Alubutyyliä tilasimme kaksi rullaa ja Armaflexiä päädyimme ottamaaan kolme rullaa 19mm ja kolme rullaa 25mm paksua mattoa. Paketista kuitenkin paljastui 25mm sijaan 32mm paksua eristettä, mutta emme jaksaneet valittaa, vaan käytimme sitä. Olimme onneksi laskeneet määrät vähän yläkanttiin, joten vaikka paksumpaa oli hieman vähemmän, riittivät nuo koko auton eristämiseen. Meillä eristettä kului siis tuollaiseen keskipitkään ducatoon 27 neliömetriä, ja hukkapaloja jäi aika vähän.

Ohuempaa 19 millistä laitoimme kattoon ja lattiaan (emme halunneet että sisäkorkeus kärsii liiaksi) ja paksumpaa sitten seiniin. 32 millinen oli ehkä asennuksen kannalta liian paksua, mutta muuten mahtui ihan hyvin seinän väliin. Pieniin koloihin, kuten tukipalkkien sisään, emme laittaneet ollenkaan eristettä. Mietimme niiden täyttämistä villalla, mutta tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että jätämme ne vapaiksi.

Muitakin vaihtoehtoja eristykselle tietysti löytyy. Suosittua ainakin jenkeissä tuntuu olevan ruiskutettava eristys (spray foam, mikä lie se onkaan suomeksi) ja villa. Ruiskutettava eristys on erittäin pysyvä ja sen laittamiseen suositellaan ammattilaista, joten me ajattelimme sen olevan liian työläs ja pysyvä ratkaisu. Lampaanvilla olisi voinut myös olla hyvä ja ekologinen vaihtoehto, mutta me päädyimme tällä kertaa siis solukumiin lähinnä saatavuuden, asennuksen helppouden ja lukemiemme kokemusten takia. Ja yksi vaihtoehto on jättää eristykset kokonaan tekemättä. Meidän vanhassa pakussamme ei ollut kunnon eristeitä, ja vaikka välillä olikin aika kuuma, niin kyllä siellä silti pärjäsi.

Äänieristys alubutyylillä
Pakun eristys armaflexillä
Armaflexillä eristetty paku

Ilmanvaihto

Pelkkä eristys ei tietenkään riitä, vaan kosteus ja kuumuus pitää saada myös ulos autosta. Ilmanvaihdon tärkeyttä ei voi oikein liikaa pakua rakentaessa korostaa, koska se auttaa oleellisesti sekä kondensaation vähentämisessä että viilennyksessä. Meillä oli aiemmassa pakussa pieni Dometicin räppänä, johon olimme laittaneet tietokoneen tuulettimen, mikä ajoi kyllä pienessä pakussa hyvin asiansa ja oli mukavan hiljainen. Tällä kertaa halusimme vähän isomman tuulettimen ja päädyimme asentamaan katolle MaxxFanin. MaxxFanit tuntuvat olevan erittäin suosittuja ja luultavasti myös parhaimpia tuulettimia, mitä tällä hetkellä on saatavilla. Ne ovat siis ikäänkuin standardi pakurakentajien keskuudessa. Tuulettimen lisäksi hankimme etuikkunoihin tuuletusritilät, joilla ikkunat saa raolleen niiden kuitenkaan olematta auki.

Meidän tuulettimemme on malliltaan valkoinen kokonaan kaukosäädettävä MaxxFan Deluxe (mielestämme tilasimme halvemman mallin, mutta moottoroidulla avauksella oleva malli sieltä kuitenkin tuli), jossa on kymmenportainen nopeussäätö. Isoimmalla teholla tuuletin pitää aikamoista meteliä ja imee tai puhaltaa aika kovaa, mutta pienemmillä tehoilla ääni ei ole ollenkaan häiritsevä. MaxxFan onkin yksi hiljaisimmista tuulettimista, mikä on meille erittäin tärkeää.

Me asensimme tuulettimen auton takaosaan, jotta etuikkunoiden ollessa auki saadaan mukava läpiveto. Näin se on myös nukkuessa sängyn yläpuolella ja ajaessa kaukana ohjaamosta, jolloin tuulettimen kautta ei kuulu niin paljon meteliä. Huono puoli tässä paikassa on, että valkoisen tuulettimen läpi tulee kesäöinä aika paljon valoa, joka siis paistaa suoraan naamaan nukkuessa.

Tuulettimen asennus oli melko helppoa ja netistä löytyy hyviä asennusvideoita ja -ohjeita tuulettimen mukana tulleen ohjeen lisäksi, joten en nyt tässä ala kertomaan asennuksesta sen tarkemmin. Ohjeessa ei kuitenkaan mainita, että tuulettimen alle katon sisäpuolelle kannattaa ehkä lisätä pienet pätkät lautaa, jotta katon läpi poratut ruuvit eivät törrötä ja pysyvät vähän tukevammin paikallaan, kun ovat muussakin kuin ohuessa metallissa kiinni.

Tuulettimen asennus pakuun
Maxxfan tuuletin asennus pakuun
Pakun tuuletin paikallaan

Lattia

Lattiaan laitoimme ennen eristeen asennusta pienet tukilaudat, joiden päälle laitoimme takaisin auton alkuperäisen vanerin. Ilman mitään tukea lattiasta saattaisi tulla aika epätasainen ja jalan alla muljuava. Ja vanhan vanerin päälle asensimme vielä melko ohuen vinyyli-lattian. Valitsimme vinyylin, koska se kestää kosteutta ja kolhuja vähän normaalia laminaatti-lattiaa paremmin ja on helppo asentaa. Vinyylit käytännössä vaan leikattiin mattopuukolla ja taittamalla oikean kokoisiksi ja aseteltiin paikoilleen. Reunojen asentaminen oli vähän hitaampaa muotojen takia, mutta keskelle asentaminen oli todella nopeaa.

Meillä meni koko lattian asentamiseen muutamia tunteja tehokasta työaikaa. Lisäksi aikaa kului vähän vinyyli-palojen lajitteluun ja siivoukseen, mutta alle yhdessä päivässä lattia oli täysin valmis. Paloissa toistuvat samat kuviot, joten lajittelemalla samanlaiset palat kasoihin ja valitsemalla paloja sitten eri kasoista saimme vähän luonnollisemman näköisen lattian, jossa ei ole toistuvia kuvioita lähekkäin. Ja ainakin minun mielestäni siitä tuli oikein nätti.

Vinyylilattian asennus pakuun
Pakun lattia

Mitä seuraavaksi?

Nyt meidän kaunis lattiamme on pahvien alla piilossa, ja jatkamme pakun sisätilojen rakentamista. Seuraavaksi tulee varmaankin päivitystä auton kameroiden ja vakionopeudensäätimen asentamisesta. Lisäsimme autoon tosiaan peruutuskameran ja kaksi dashcamia ja asensimme (lue: Matti asensi) autoon vakionopeudensäätimen.

Noiden pienten asennuksten lisäksi sänky on myös jo melko valmis, ja siitä tulee varmasti oma postauksensa hieman myöhemmin, kun sisätilat alkavat muutenkin olla valmiit. Seuraavaksi jatkamme keittiön ja penkkien rakentamisella, sähköillä (saimme vihdoin viime viikonloppuna aurinkopaneelit!) ja vesiasioilla.

-
4 kommenttia

Sveitsi

Säntiksen huiputus

Vaellus Säntis-vuorelle Sveitsissä

Ennen kuin blogi täyttyy vain pakun rempasta, niin ajattelin palata kuvien kautta meidän päiväreissuumme Säntikselle. Tämän seitsemän tunnin vaelluksen jälkeen jalat olivat melko poikki ja otsa punoitti aurinkorasvasta huolimatta, mutta oli kyllä kiva haastaa itseään vähän hankalammalla polulla.

Säntis on noin 2500 metriä korkea vuori, joka sijaitsee melko lähellä Lichtensteinin rajaa. Ajomatkaa ala-aseman parkkipaikalle tulee Zurichista noin 1,5 tuntia ja ylös pääsee myös kaapelihissillä. Oikein hyvä päiväkohde siis kyseessä. Me olimme Säntiksellä ennen kuin hissit avautuivat, joten kiipesimme melko mielenkiintoisen, jännittävän ja paikkapaikoin aika lumisen polun huipulle asti. Nousua parkkipaikalta huipulle tuli noin 1200 metriä ja matkalla on yksi välietappi, Tierwies. Sauvat olisivat voineet olla hyvät, mutta ihan perus vaelluskamoillakin pärjäsi, vaikka muutamissa jyrkissä lumikohdissa meinasikin vähän pelottaa ja jouduin ottamaan käsillä tukea lumesta.

Pelottavia lumiylityksiä vuorilla
Säntiksen vaellus on kesäreitti
Tierwies, välietappi Säntikselle noustessa
Toukokuussa Säntiksellä oli vielä jonkin verran lunta
Jyrkkää nousua Säntikselle
Alppinaakat

Koko reissun aikana nähtiin muutamia vaellusporukoita ja huipulla tavattiin nuo kaksi alppinaakkaa, jotka tulivat varmaan herkkujen toivossa nätisti poseeraamaan kameralle. Ylhäällä oli iso ravintola-/näköalakompleksi, joka oli lähes aavemaisen hiljainen. Mutta ovet olivat onneksi auki ja päästiin vessaan, vaikka ketään ei koko rakennuksessa näkynytkään. Nyt hissin ollessa auki ylhäällä on varmaan aika paljon enemmän väkeä ja ravintolakin on luultavasti jo auki. Meillä onneksi oli paljon evästä mukana, joten jaksettiin kävellä huipulta vielä alaskin ilman suurempia kiukutteluja.

Maisemia Säntiksen vaellukselta
Maisemia Sveitsistä, Säntikseltä

Nyt vellukset ovat jääneet vähän vähemmälle, kun ollaan lähiaikoina keskitytty vain pakun remonttiin. Viikon päästä poiketaan varmaan Lauterissa ja sen jälkeen olisi tarkoitus tulla käymään Suomessa, joten koitetaan tässä aika pian saada auto edes jotenkuten nukuttavaan kuntoon. Tähän mennessä paikoillaan ovat tuuletin (ilman sähköä kylläkin) ja eristeet, ja niistä kirjoittelenkin varmaan tänne piakkoin lisää.

Maisemia Säntikseltä
Maisemia Säntikseltä
Säntis, Sveitsi

-
2 kommenttia