Yleistä

Vuosi 2020

2020 ei ollut paras vuosi. Ei minulle eikä varmaan monelle muullekaan. Mutta nyt vuosi on loppumetreillä ja kokosin taas yhteen tämän vuoden parhaat (ja pahimmat) palat. Kyllä tähänkin vuoteen mahtui niitä kivojakin hetkiä pienten ja suurempien vastoinkäymisten lisäksi.

Tammikuussa Australiassa riehuivat metsäpalot ja meillä vuosi vaihtui Hollannissa parvekkeella raketteja katsellen. Koko kuukausi vierähti tavaroita pakkaillen ja hääjuttuja hoitaen (vaikka ei niissä paljoa hoitamista ollutkaan). Loppukuussa lennettin Suomeen ja mentiin naimisiin. Oli ihanaa.

Helmikuun alussa ajettiin Eindhovenista Zurichiin ja majoituttiin väliaikaishotelliin ja viikon aikana tuli aika paljon muutoksia. Käytiin pienillä retkillä, asuntonäytöissä ja hoidettiin paperiasioita kuntoon. Matti aloitti työt Magic Leapilla. Korona alkoi levitä.

Maaliskuussa vaihdoimme toiseen väliaikaiskämppään odottamaan muuttoa oikeaan asuntoomme toukokuussa. Käytiin laskettelemassa ja retkeilemässä vuorilla, kunnes korona sulki kaiken. Peruin työreissun Suomeen juuri ennen lähtöä. Lisäksi kuulimme, että vanha pakumme on liian ruosteinen eikä tulisi pääsemään Sveitsin katsastuksesta läpi. Parin itkun jälkeen päätimme myydä pakun takaisin Suomeen sitten, kun korona sen sallii.

Huhtikuu vierähti töitä tehden ja koronauutisia lukien. Lenkkeiltiin ja tehtiin pitkiä työpäiviä, kun ei oikein muutakaan voinut (ja töitä riitti molemmilla, onneksi).

Toukokuussa ulkona alkoi kukkia, päästiin muuttamaan pidempiaikaiseen asuntoon ja kuun lopussa ostettiin uusi paku, jonka remppaa aloiteltiin pikkuhiljaa. Käytiin myös pitkästä aikaa vuorilla ja nautittiin auringosta.

Kesäkuu vierähti pakua rempatessa. Asennettin kameroita, tuuletin ja eristeet.

Heinäkuussa valmisteltiin autoa reissukuntoon ja jäätiin lomalle. Portterin uusi omistaja halusi tulla hakemaan auton Sveitsistä, joten vaihdettiin laivamatkan varaus isommalle pakulle ja lähdettiin lyhyen Lauterin reissun kautta kohti Suomea. Muutama päivä Suomeen saapumisen jälkeen tulin varjolla vähän kovaa maahan ja mursin selästä yhden nikaman. Harmitti paljon ja harmittaa edelleen. Enkä ole varmaan koskaan tuntenut itseäni niin tyhmäksi. Lyhyeksi suunniteltu Suomen loma venyi melkein kuukauden mittaiseksi.

Elokuussa sain luvan matkustaa ja ajettiin takaisin Sveitsiin. Matti ajoi koko matkan ja minä tuskailin istumisen kanssa, mutta selvittiin perille. Tein makramea, töitä ja koitin jumpata ja kävellä sen verran kuin pystyin.

Syyskuussa pakuun saatiin sähköt ja aloin käydä fysioterapiassa. Selkä alkoi vetreytyä. Juhlistettiin meidän neljättä vuosipäivää ja tajuttiin, että ollaan oltu puolet koko seurustelumme ajasta ulkomailla. Aika hassua.

Lokakuussa asennettiin pakuun lämmitys ja keittiön runko. Pidettiin myös viikon syysloma. Lokakuun loppupuolella kävin magneettikuvissa, missä selvisi, että nikama on luutunut, mutta välilevyssä on vikaa. En saa vieläkään hypätä, mutta juoksemiseen ja muuhun normaaliin liikuntaan sain luvan.

Marraskuussa työtahti taas kiihtyi. Asennettiin autoon vedet ja pysyteltiin aikalailla Zurichin alueella. Sveitsin koronaluvut kävivät parhaillaan noin 10 tuhannessa päivittäisessä tapauksessa.

Joulukuussa availtiin äitin Suomesta lähettämän partiolaisten joulukalenterin luukkuja ja odotettiin lomaa. Töitä oli oikeastaan enemmän kuin ehdin tehdä. Joulua ja uuttavuotta vietettiin Zurichissa.

Nyt kun ensimmäiset koronarokotukset on pistetty monessa Euroopan maassa, alkaa tuntua, että kyllä tämä koronakin joskus loppuu. Toivon, että ensi vuonna matkustaminen on jo mahdollista ja saadaan myös tänne Sveitsiin vieraita. Tavoitteena on saada auto valmiiksi ja tedä ehkä vähän vähemmän töitä. Saa nähdä kuinka käy.

-
Ei kommentteja

Kuulumisia

Joululomalla

Joulukuusi Zurichissa

Aloitin eilen joululoman ja automaattivastaaja sähköpostissa kertoo, että palaan töihin vasta tammikuun neljäs päivä. 12 päivää lomaa eikä mitään suunnitelmia. En edes muista, koska viimeksi olisi ollut loma niin, että ei ole mitään reissua tiedossa tai isompia suunnitelmia.

Tämä syksy on ollut töiden puolesta aika kiireinen ja viimeiset pari viikkoa on tullut tehtyä 15 tunnin päiviä. Pitää tietysti olla kiitollinen, että tänäkin vuonna töitä on riittänyt, mutta täytyy kyllä myöntää, että nyt tulee pieni loma enemmän kuin tarpeeseen. Tarkoitus olisi rentoilla, syödä, ulkoilla, lukea ja ehkä vähän tehdä pakua, jos huvittaa. Mutta mitään ei ole pakko tehdä. Paitsi ehkä syödä suklaata, kun Matti on sitä melkoiset määrät hamstrannut.

Aloitin loman tänään leipomalla joulutorttuja ja valmistelemalla huomisen ruokia. Eilen ostin kimpun amarylliksia ja Matti siivosi. Joululauluja on tullut soitettua jo pari viikkoa läppäriä naputtaessa. Käytiin myös toissaviikonloppuna ihan Zurichin keskustassa asti katsomassa jouluvaloja ja juomassa glühweinia. Tämän postauksen kuvat ovat tuolta reissulta.

Zurichin jouluvalot
Joulu Sveitsissä

Vietetään joulua ensimmäistä kertaa ulkomailla. Joulun aikaan tulee varmasti skypeteltyä Suomeen ja syötyä tuttuja jouluruokia, vaikka perunalaatikon imeltyminen ei tainnut ihan täydellisesti onnistuakaan (syytän paikallisia perunoita). Saunaan olisi ollut ihana päästä, mutta meidän välipäiville varaamamme sauna peruuntui koronan takia (sopii vuoden teemaan) ja seuraava vapaa aika oli niinkin aikaisin kuin toukokuussa. Tulee aika pitkä saunatauko, mutta minkäs teet.

Täällä Sveitsissä tiukennettiin tällä viikolla koronarajoituksia muutenkin, joten ihan hyväkin ettei ollut sen enempää isompia suunnitelmia. Rajoitukset ovat voimassa ainakin tammikuulle, mutta ulkoilla saa onneksi vapaasti. Tarkoitus olisi käydä ainakin välipäivinä pienellä lähimetsäretkellä suomalaisten kaverien kanssa ja muutenkin koittaa käydä ulkona valoisaan aikaan.

Kokoan varmaan taas vuoden lopuksi koontipostauksen tästä vuodesta, mutta ennen sitä haluan toivottaa kaikille oikein ihanaa ja rauhallista joulua!

Zurichin joulu

-
Ei kommentteja

Yleistä

Kaksi vuotta ulkomailla

Heta ja Eiger

Siitä on nyt yli kaksi vuotta, kun ajettiin pakulla laivaan ja lähdettiin kohti Italiaa. Aika hullua kuinka nopeasti aika meneekään ja kuinka paljon suunnitelmat voivat parissa vuodessa muuttua! Näin parin vuoden jälkeenkään en kuitenkaan miellä itseäni ulkosuomalaiseksi, vaan enemminkin väliaikaisesti ulkomailla seikkailevaksi suomalaiseksi.

Kaksi vuotta sitten lähdettiin siis aika tietämättöminä pakulla Italiaan tarkoituksenamme katsoa, miltä ulkomailla oleminen tuntuu ja olimme päättäneet olla ainakin vuoden pois Suomesta. Ajatuksena oli hakea paikallisia töitä ja muuttaa lähelle vuoria ja lämpöä. Vähän ennen lähtöä minä kuitenkin perustin toiminimen ja Matti teki sopimuksen etätöistä vanhaan työpaikkaansa, joten työnhaulla ei sitten ollutkaan niin kiire. Päätimme myös viikon Milanossa olon jälkeen, että ehkä iso ja kallis kaupunki ei ole meidän paikkamme, vaan voisimme vaihtaa paikkaa ja reissata Italiassa sillä aikaa, kun Matti hakisi töitä.

Vietimme aikaa Gardan lähellä ja Sisiliassa, kunnes Matti sai töitä. Mutta ei Italiasta tai edes läheltä vuoria – vaan Hollannista. Talvi oli tulossa ja tuntui mukavalta muutaman kuukauden reissaamisen ja stressaavan työnhaun jälkeen asettua aloilleen, joten ajoimme pakun Alankomaihin Eindhoveniin. Ja siellä viihdyimmekin vuoden ajan.

Vuoristomaisemia
Eiger-vuori

Alankomaissa ei (yllätys yllätys) kuitenkaan ole vuoria, joten kun Matin vuoden sopimus alkoi loppua, ajattelimme että on hyvä aika koittaa vielä saada töitä mielenkiintoisemmasta paikasta. Alankomaissa ei siis ollut mitään vikaa, mutta olimme kuitenkin aika innoissamme, kun Matti sai töitä Zurichista. Ja Sveitsissä ollaankin oltu nyt jo yhdeksän kuukautta.

Näiden parin vuoden aikana on muuttunut siis pari kertaa asuinmaa ja tänä vuonna vaihdoimme myös pakun isompaan. Ja menimme naimisiin! Mikään ei oikeastaan mennyt niin kuin aluksi ajateltiin, mutta ehkä kaikki meni kuitenkin juuri niin kuin piti. Tähän vuoteen on osunut myös kurjia juttuja (esim. yksi pandemia), jotka ovat omalta osaltaan muuttaneet suunnitelmiamme. Mutta kaikesta huolimatta ulkomailla asuminen on antanut aika paljon perspektiiviä ja uusia kokemuksia, ja koen olevani valtavan onnekas saadessani kokea tämän kaiken.

Vuoristoa
Luminen mökki vuorilla

Ajattelin nyt kahden vuoden kunniaksi koota yhteen vähän ulkomailla asumisen hyviä puolia ja mitä puolestaan kaipaan eniten Suomesta.

Ulkomailla asumisen hyvät puolet:

  • Reissumahdollisuudet. Keski-Euroopassa välimatkat ovat hämmentävän lyhyitä ja parissa tunnissa Zurichista ajaa Italiaan, Saksaan, Ranskaan tai Itävaltaan. Eikä Sveitsin paikallisissa kohteissakaan ole valittamista, päinvastoin.
  • Vuoret ja luonto. Erityisesti Italiassa ja Sveitsissä vuorien läheisyys ja luonnon nähtävyydet ovat omaa luokkaansa, vaikka tykkään kyllä paljon myös Suomen metsistä ja Lapin tuntureista.
  • Uusi kieli ja kulttuuri. Ulkomailla tulee väkisin opittua uusia kieliä ja puhuttua enemmän englantia (vaikka hollantia en kyllä puhu paria sanaa enempää). Tulee myös tutustuttua uusiin kulttuureihin ja laajennettua omaa ymmärrystä.
  • Uudet kokemukset. Ei aina välttämättä positiivisia, mutta uusia kokemuksia saa ulkomailla asuessa melkoisen määrän. Matti on saanut kokemusta myös ulkomaiden erilaisista työkulttuureista, minä itseni johtamisesta ja etätöiden tekemisestä.
  • Itsevarmuus ja rohkeus. Muistan kuinka paljon jännitti lähteä vaihtoon Barcelonaan ja kuinka mietin, että pärjäänkö ollenkaan. Ulkomailla olo ei todellakaan aina ole helppoa tai mukavaa, mutta siitä huolimatta olen saanut tiettyä itsevarmuutta ja uskoa omaan pärjäämiseen.

Mitä kaipaan Suomesta:

  • Perhe ja ystävät. On kurjaa olla aina kaukana ja jäädä paitsi asioista. Ikävä on välillä kova ja varsinkin nyt koronan aikana tuntuu, että on täällä eristyksissä läheisistä. Toisaalta ikävän myötä osaa paremmin arvostaa kaikkia läheisiä ja nautin todella paljon niistä hetkistä, kun saa viettää aikaa perheen ja ystävien kanssa.
  • Asioiden hoitamisen helppous. Kuinka helppoa asioiden hoitaminen Suomessa onkaan! Puhutaan sitten veroilmoituksesta, yrityksen perustamisesta tai uuden asunnon löytämisestä. Kaiken voi hoitaa omalla äidinkielellä ja vielä luultavasti netissä. Ei ole turhaa byrokratiaa, kirjeiden lähettämistä tai toimistoissa jonottamista.
  • Sosiaaliturva ja terveydenhuolto. Sveitsissä on yksi maailman parhaimmista ja kalleimmista terveydenhuoltojärjestelmistä, eivätkä sairausvakuutukset Hollannissakaan halpoja olleet. Kun maksaa monta sataa kuussa vakuutuksesta ja silti vuodessa on monen tonnin omavastuu, niin kaipaa kummasti Suomen edullista terveydenhuoltoa.
  • Kasvisruokavaihtoehdot ja suomalainen ruoka. Välillä on ikävä ruisleipää ja pakkaseen kerättyjä mustikoita. Ja Suomessa haluan aina maistaa kaikkia uusia kasvisruokavaihtoehtoja, mitä kaupoista löytyy.

Tämän postauksen kuvat ovat muutaman viikon takaa Eigerin juurelta. En aina ihan ymmärrä, että nyt me oikeasti asumme lyhyen ajomatkan päässä tällaisista maisemista.

-
Ei kommentteja