Alankomaat

Miljoonien tulppaanien Keukenhof

Keukenhofissa tulppaaneja oli monessa värissä ja koossa

Kiirastorstaina ajeltiin äitin kanssa Keukenhofiin ihailemaan tulppaaneja ja muita sipulikasveja. Noita kevätkukkia puistosta löytyykin yhteensä yli seitsemän miljoonaa ja yksinään tulppaaneja on 800 eri lajikkeesta. Eli ihailtavaa tuolla 32 hehtaarin kokoisella alueella riitti useammaksi tunniksi. Eikä todellakaan oltu ainoita ihailijoita, sillä Keukenhof on vuodesta auki vain kahdeksan viikkoa maalis-toukokuussa ja tuona aikana siellä vierailee yli miljoona kävijää.

Lähdettiin ajalemaan puistoon aamusta ja ennen yhtätoista Lissen kaupungin halki mateli jono kohti Keukenhofia. Meillä taisi mennä yli puoli tuntia viimeisten kolmen kilometrin matkalla. Saatiin auto kuitenkin hyvin parkkiin, mikä ei ilmeisesti ollut enää pääsiäisen aikaan mikään itsestäänselvyys. Liput puistoon saa ostettua netistä tai paikanpäältä ja ne maksoivat 17 euroa, jonka päälle tuli vielä kuuden euron parkkimaksu. Mutta ymmärrettäväähän se on, ettei miljoonien sipulien istuttaminen käsin ihan halpaa touhua ole, vaikka sipulit tulevatkin ilmaiseksi paikallisilta kasvattajilta.

Seitsemän miljoonaa tulpaania ja valtavasti ihmisiä
Keukenhof on sipulikukkiin erikoistunut puisto Lissessä, Alankomaissa

Keukehof toimii siis kukkakasvattajien näyttelyalueena, jossa esitellään uudet ja vanhat lajikkeet. Kaupalliset ostajat voivat Keukenhofissa nähdä kasvit ennen ostopäätöstä. Vuodessa kukkasipuleiden kasvatus ja vienti on Hollannissa 600 miljoonan euron bisnes, eli mistään ihan pienestä puuhastelusta ei ole kyse. Sipuleita ei muuten puistossa myydä mukaan, mutta opin vasta jälkikäteen, että niitä voi tilata ja ne toimitetaan kotiin (jopa Suomeen) istutusaikaan. Näin sipulit ovat tuoreita ja hyvälaatuisia.

Keukenhof ja suihkulähde
Karvareunuksisia ja raidallisia tulppaaneita

1630-luvun tulppaanimania oli ehkä maailman ensimmäinen finanssikupla (esim. täältä voi lukea lisää). Tuolloin Hollannissa seottiin tulppaaneista ja sipulit olivat kirjaimellisesti kultaakin kalliimpia. Lopulta hinnat nousivat käsittämättömiksi ja yksi kukkasipuli saattoi maksaa saman verran kuin talo. Ja sitten kupla puhkesi yhdessä yössä, kun kaikki alkoivat paniikissa myydä sipuleitaan. Ihan samanlaista maniaa ei enää ole, mutta tuolla kukkien keskellä voi ymmärtää, miten Alankomaista on tullut kuuluisa tulppaaneistaan.

Tulppaaneita jalostetaan, jotta saadaan aina vain uusia värejä ja malleja. Uuden lajikkeen jalostaminen voi viedä yli 15 vuotta. Keukenhofista löytyy tulppaaneja eri värisinä, kokoisina ja mallisina. Oli esimerkiksi tuollaisia karvareunaisia, suippoja, puoli metriä korkeita ja ruusumaisia tulppaaneja. Kamala työ ollut kaikkien 800 eri lajikkeen jalostamisessa, mutta olivat ne kyllä hienojakin.

Moniväriset tulppaanit

Kukat istutetaan kerroksittain, jotta koko kahdeksan viikon ajan katseltavaa riittää. Ensin kukkivat krookukset ja narsissit, sitten hyasintit ja helmililjat ja viimeisimpinä tulppaanit, joista myös osa kukkii aiemmin ja osa myöhemmin. Krookukset olivat jo kukkimisen lopettaneet, mutta edelleen puistossa oli monia kukkia narsisseista tulppaaneihin. Pääpaino oli kuitenkin jo selkeästi tulppaaneissa.

Keukenhof on puisto, jossa kasvaa miljoonia sipulikukkia, kuten tulppaaneja, helmililjoja, narsisseja ja hyasintteja.
Keukenhofin tuulimylly ja tulppaaneja

Matka Lissestä Eindhoveniin on noin 150 kilometriä ja siihen menee yleensä noin puolitoista tuntia. Pääsiäisen aikaan tänne Alankomaihin tuli yli miljooona turistia, joista suurin osa Saksasta ja Belgiasta. Ja samaan aikaan hollantilaiset lähtivät autoineen loman viettoon. Moottoritiet olivatkin siis melko tukossa, ja meillä meni yli kolme tuntia päästä kotiin. Ruuhkissa istumisesta saatiinkin sitten tarpeeksemme ja pääsiäisen aikaan käytiin junalla Haagissa ja muuten ajeltiin vain lähellä oleviin paikkoihin.

-
Ei kommentteja

Alankomaat

Utrecht – se rauhallisempi kanaalikaupunki

Utrecht on kaunis kanavakaupunki puolen tunnin päässä Amsterdamista

Saatiin vieraita tänne Eindhoveniin, kun äiti tuli viime viikon lauantaina käymään ja lähti tänään takaisin Suomeen. Viikon aikana käytiin Amsterdamissa, Utrechtissa, Haagissa ja parissa kansallispuistossa, ihailtiin kukkia Keukenhoffissa ja syötiin ulkona useampaan kertaan. Säät suosivat ja vuoden ensimmäiset kesäpäivätkin olivat loppuviikosta (täällä on kesäpäivä, kun lämpötila menee yli 25 asteen). Kirjoittelen varmaankin vähän lisää ainakin Keukenhoffista ja muistakin paikoista, mutta tässä nyt ensin vähän asiaa Utrechtista.

Utrecht on Alankomaiden neljänneksi suurin kaupunki ja se sijaitsee puolen tunnin junamatkan päässä Amsterdamista ja noin tunnin matkan päässä täältä Eindhovenista. Viime viikolla auton ollessa vielä huollossa, käytiin äitin kanssa junalla tuossa yhdessä Alankomaiden vanhimmista kaupungeista. Yksi päivä vierähtikin sitten kanaalien varsia kävellessä ja nähtävyyksiä katsellessa.

Utrechtin nähtävyyksiin kuuluvat Dom-torni sekä kanavaverkosto

Aiemmin olimme käyneet jo Amsterdamissa, joka oli täynnä ihmisiä ja mihinkään museoon ei päässyt ilman ennakkovarausta (pieni vinkki siis Amsterdamiin matkaajille, että esimerkiksi Anne Frankin -taloon kannattaa varata liput yli kuukausi ennen matkaa). Kirjoitan ehkä Amsterdamista enemmän parin viikon päästä, kun menemme sinne toisen kerran (saadaan taas vieraita, jee!). Mutta näin yhden päivän vierailujen perusteella Utrecht oli mielestäni yhtä kaunis kaupunki, mutta ilman turisteja ja jonoja. Pienempi toki ja samalla myös helpommin hahmotettava. Ei Utrechtia ehkä suotta ole luonnehdittu mini-Amsterdamiksi.

Kanaaleja, aitoihin kiinnitettyjä polkupyöriä ja kukkivia puita. Paljon ravintoloita ja elämää, sillä Utrechtista löytyy myös Alankomaiden suurin yliopisto. Me vietimme päivän ympäriinsä kävellen ja terasseilla istuen. Kävimme keskustassa olevassa katedraalissa ja sympaattisella sisäpihalla, mutta Alankomaiden korkeinpaan kirkontorniin Domiin emme tällä kertaa kiivenneet. Vierailimme myös Centraal Museumissa ja pienessä kasvitieteellisessä puutarhassa. Kaiken kaikkiaan huhtikuu tuntui olevan hyvä aika vierailla Utrechtissa.

Domin vieressä Utrechtissa on pieni kirkon sisäpiha, jossa oli rauhallista istuskella
Utrechtin keskustassa on pieni kasvitieteellinen puutarha, jossa oli paljon kukkia huhtikuussa.

Eli mikäli Amsterdamin ihmispaljous alkaa ahdistaa, voin lämpimästi suositella junamatkaa Utrechtiin.

-
Ei kommentteja

Alankomaat

Ostin polkupyörän

Uusi käytetty polkupyöräni

Lauantaina satoi räntää, mutta käveltiin silti reippaina melko lähellä sijaitsevaan pyöräkauppaan. Täällä pyöräily on tehty niin helpoksi, että tottakai minunkin piti pyörä hankkia. Tuolta kaupasta löytyi erilaisia ja monen hintaisia käytettyjä pyöriä, joista muutama jopa tällaiselle keskimääräistä hollantilaista lyhyemmälle sopivia. Kaupan myyntilupaukseen kuului myös, että he ostavat pyörän kuittia vastaan takaisin, minkä ajattelin olevan aika helppo vaihtoehto, jos en halua pyörää ottaa mukaan sitten kun lähdetään.

Ja tuollainen violetti mummomankelihan sieltä sitten löytyi. Siinä on viisi vaihdetta ja se painaa Matin mukaan ainakin 40 kiloa, mutta toimii varmasti täällä Eindhovenin tasaisilla pyöräkaistoilla ihan riittävän hyvin. Samasta kaupasta sattui löytymään käytetty pyörän eteen asennettava tavarateline muutamalla eurolla, johon laitettiin vielä tuollainen isohko kori kiinni. Nyt pitäisi kaupassa käynnin onnistua helposti!

Minä ja polkupyörä kotitalon edessä

Ja tottakai ostin pyörään myös semijykevän kettinkilukon, täällä kun pyörät ilmeisesti lähtevät kävelemään melko helposti. Myös meille kämpän avaimet luovuttanut mies suositteli säilyttämään pyöriä asunnon varastokopissa, koska hänen mukaansa Alankomaat on kuuluisa tasan kahdesta asiasta. Huumeista ja pyörävarkauksista.

Yleisesti ottaen pyöräiljät ovat Alankomaissa todella hyvässä asemassa. Lähes joka paikkaan menee pyörätie ja autoilijat väistävät pyöräilijöitä lähes poikkeuksetta. Osin tuo johtuu tietysti siitä, että täällä auton ja pyörän törmätessä vika on aina autoilijan. Ja kun ei niitä mäkiäkään ole, niin polkeminen tasaisessa maastossa on oikein mukavaa.

Pyöräillessä pitää tietysti muistaa pakolliset varusteet, kuten heijastimet, kello sekä etu- ja takavalot. Kypärää taas ei käytä kukaan, eivät edes lapset tai skootterikuskit (joita muuten myös kannattaa varoa pyöräteillä). Ja baariin ei kannata mennä pyörällä, kun tankojuoppouden promilleraja on 0,5. Luin expat-oppaasta, että tankojuoppoudesta voi pahimmillaan menettää jopa ajokorttinsa. Sitä en kyllä tiedä, kuinka tarkasti tätä valvotaan tai pyöräilijöitä puhallutetaan.

Philips-museo Eindhovenissa
Philipsin ensimmäinen lamppumalli

Eilen käytiin myös heti testaamassa pyöräilyä aurinkoisessa säässä ja pyörähdettiin keskustassa Philips-museossa ja vohveleilla. Viikolla postissa saapuneilla museokorteilla pääsee yli 400 museoon Alankomaissa, ja päätettiin aloittaa kiertely tutustumalla lamppujen historiaan ja yhteen Eindhovenin tärkeimmistä yrityksistä. Museo oli aika pieni, mutta ihan mukava. Ja vohvelit olivat ihan hyviä, vaikka paikkana kahvila ei ollut kauhean kiva ja rasvanhaju tarttui jopa vaatteisiin. Seuraavan museon jälkeen siis johonkin muualle herkuttelemaan.

Hauska vohveli ei niin hauskassa Waffelicious-kahvilassa

-
Ei kommentteja