Kuulumisia

Lumisen viikon kuulumisia

Viime viikonloppuna puut notkuivat lumesta ja Zurichissa oli “flockdown”, kun julkinen liikenne lakkasi kinosten takia kulkemasta. Metsässä lunta oli lähes puoli metriä ja kaatuneita puita ja katkenneita oksia oli siellä täällä. Eikä ihme, kun ilmeisesti Sveitsissä on näin paljon lunta noin kerran 20 vuodessa.

Täytin viikko sitten perjantaina 28. Pidin kokonaan vapaan viikonlopun, virkkasin, joogasin ja leivoin brownieita. Lumen ja koronan takia ei oikein voinut tehdä mitään erikoisempaa, mutta ihan hyvä näinkin. Otin tämän vuoden tavoitteeksi pitää viikonloput vapaana ja koitan panostaa palautumiseen enemmän kuin viime syksynä. Ja nyt parina viikonloppuna olenkin onnistunut pitämään sähköpostit piilossa.

Saatiin myös vihdoin hoidettua ajokorttien vaihto sveitsiläisiin ja uudet kortit tulivatkin aika nopeasti postilla (kertoo jotain sveitsiläisten luotosta postiin). Ulkomaalaisella ajokortilla saa ajaa vuoden ja sen jälkeen kortti pitää vaihtaa paikalliseen. Vaihto oli onneksi aika helppo, piti vain käydä nopeassa (ja yllättävän halvassa) näkötarkastuksessa ja kiikuttaa yksi lomake paikalliseen Trafiin. Sen jälkeen uusi kortti tuli muutamassa päivässä. Suomalaiset kortit saadaan toivottavasti takaisin Suomeen palatessa.

En ole ollut yli vuoteen kipeänä, mutta alkuviikosta olin aika väsynyt ja tulin vähän kipeäksi. Se meni kuitenkin nopeasti ohi ja koronatestikin oli onneksi negatiivinen. Pääsin testiin samana päivänä kun soitin lääkäriin, ja tuloksetkin olivat tulleet jo samana iltana (mitä en kyllä huomannut, kun menin joka ilta nukkumaan ennen ysiä).

Koronatilanne ei ole vieläkään kauheasti parantunut. Sveitsissä on uuden viirusmuunnoksen takia esimerkiksi kaikki muut paitsi päivittäistavarakaupat kiinni ja tätä sulkua jatkuu kai ainakin helmikuun loppuun. Alkaa jo vähän puuduttaa, mutta toivottavasti rokotukset alkavat pian helpottaa tilannetta. Toiveissa on, että kesällä jo saisimme tänne vieraita Suomesta. Mutta saa nähdä.

Nyt lumet ovat sulaneet teiltä ja ensi viikko on jo tämän kuukauden viimeinen. Tammikuu on mennyt hurjan nopeasti ja tuntuu että kevät saisi jo tulla.

-
Ei kommentteja

Kuulumisia

Joululomalla

Joulukuusi Zurichissa

Aloitin eilen joululoman ja automaattivastaaja sähköpostissa kertoo, että palaan töihin vasta tammikuun neljäs päivä. 12 päivää lomaa eikä mitään suunnitelmia. En edes muista, koska viimeksi olisi ollut loma niin, että ei ole mitään reissua tiedossa tai isompia suunnitelmia.

Tämä syksy on ollut töiden puolesta aika kiireinen ja viimeiset pari viikkoa on tullut tehtyä 15 tunnin päiviä. Pitää tietysti olla kiitollinen, että tänäkin vuonna töitä on riittänyt, mutta täytyy kyllä myöntää, että nyt tulee pieni loma enemmän kuin tarpeeseen. Tarkoitus olisi rentoilla, syödä, ulkoilla, lukea ja ehkä vähän tehdä pakua, jos huvittaa. Mutta mitään ei ole pakko tehdä. Paitsi ehkä syödä suklaata, kun Matti on sitä melkoiset määrät hamstrannut.

Aloitin loman tänään leipomalla joulutorttuja ja valmistelemalla huomisen ruokia. Eilen ostin kimpun amarylliksia ja Matti siivosi. Joululauluja on tullut soitettua jo pari viikkoa läppäriä naputtaessa. Käytiin myös toissaviikonloppuna ihan Zurichin keskustassa asti katsomassa jouluvaloja ja juomassa glühweinia. Tämän postauksen kuvat ovat tuolta reissulta.

Zurichin jouluvalot
Joulu Sveitsissä

Vietetään joulua ensimmäistä kertaa ulkomailla. Joulun aikaan tulee varmasti skypeteltyä Suomeen ja syötyä tuttuja jouluruokia, vaikka perunalaatikon imeltyminen ei tainnut ihan täydellisesti onnistuakaan (syytän paikallisia perunoita). Saunaan olisi ollut ihana päästä, mutta meidän välipäiville varaamamme sauna peruuntui koronan takia (sopii vuoden teemaan) ja seuraava vapaa aika oli niinkin aikaisin kuin toukokuussa. Tulee aika pitkä saunatauko, mutta minkäs teet.

Täällä Sveitsissä tiukennettiin tällä viikolla koronarajoituksia muutenkin, joten ihan hyväkin ettei ollut sen enempää isompia suunnitelmia. Rajoitukset ovat voimassa ainakin tammikuulle, mutta ulkoilla saa onneksi vapaasti. Tarkoitus olisi käydä ainakin välipäivinä pienellä lähimetsäretkellä suomalaisten kaverien kanssa ja muutenkin koittaa käydä ulkona valoisaan aikaan.

Kokoan varmaan taas vuoden lopuksi koontipostauksen tästä vuodesta, mutta ennen sitä haluan toivottaa kaikille oikein ihanaa ja rauhallista joulua!

Zurichin joulu

-
Ei kommentteja

Kuulumisia

Korona-ajan ajatuksia

Sain vähän aikaa sitten eräältä lukijalta meilin, jossa hän esitteli omaa pakuaan ja toivoi pian uusia reissutarinoita. Tämän kaksi kuukautta kestäneen korona-ajan keskellä tuntuu lohdulliselta ajatella, että kyllä niitä reissuja ja tarinoita vielä tulee. Eivätkä vuoret onneksi katoa minnekään.

Mutta suoraan sanottuna en kyllä olisi osannut arvata, että muutamme Sveitsiin ja puhkeaa pandemia, joka eristää lähes kaikki ihmiset koteihinsa. Olimme kuitenkin jo suunnitelleet kaikkia kivoja reissuja ja viikonloppuretkiä ja vannoneet, että tässä maassa sitten tutustumme uusiin ihmisiin ja teemme kaikkea kivaa. Ja kuinkas kävikään. Mutta onneksi tämäkin varmasti vielä joskus menee ohi ja toivottavasti jo kesän aikana pääsemme reissaamaan ja ehkä jopa rakentamaan uutta pakua (joka pitää kyllä ensin löytää).

Mutta nyt reissukuulumisten sijaan sekalaisia ajatuksia ja kukkakuvia näiden parin korona-kuukauden varrelta. Eilen istuin parvekkeella hameessa ja t-paidassa, nautin helteestä ja kirjoitin tämän postauksen. Eilen oli myös ensimmäinen päivä, kun lähdin ovesta ulos lyhythihaisessa paidassa ja ilman sukkia. Tuntui aika mukavalta.

Kuinka usein olen oikein aiemmin kosketellut naamaani kaupassa?

Parveke parantaa elämänlaatua aika paljon.

Kahdestaan mahtuu ihan hyvin asumaan ja tekemään etätöitä yksiössä.

Mutta miten palaverit aina osuvatkin samaan aikaan, ja miten se olen aina minä, kuka skypettää vessassa?

Afrikan tähteä voi pelata myös etänä.

Koska tämä korona loppuu?

Miksi en ole aiemmin pessyt puhelintani säännöllisesti (lue: juuri koskaan)?

Kun on elänyt kolme kuukautta ilman uunia, oli aika ihanaa muuttaa vihdoin pysyvämpään asuntoon ja päästä leipomaan ja tekemään pizzaa.

Lenkkeilystä onkin yhtäkkiä tullut ainoa keino päästä ulkoilemaan, joten sekin kiinnostaa paljon enemmän kuin yleensä.

En silti haaveile toisesta maratonista.

Onneksi on Skype ja muut etäviestintävälineet.

Koska tämä korona loppuu?

Olen joogannut vähän enemmän ja miettinyt, että pitäisi saada siitä taas rutiini.

Olen lukenut kahdessa kuukaudessa enemmän kirjoja kuin koko viime vuonna.

Kaupassa käynti tavallaan piristää (pääsee ihmistenilmoille) ja ahdistaa (joutuu ihmisten lähelle) yhtä paljon.

Kevät ja kukat ihastuttivat lenkkien varrella, ja yhtäkkiä tuli kesä ja on ihan vihreää.

Miten voi olla, että odotan koko viikon kotona pakettia, ja en kuule, kun postinjakaja soitti ovikelloa?

Onneksi se paketti meni sitten lähipostiin ja me saimme vihdoin netin asuntoomme.

Koska tämä korona loppuu?

Koskakohan pääsee taas hyppäämään?

Tai matkustamaan?

Koska rajat avataan ja päästään ajamaan meidän Sveitsiin kelpaamaton pakumme takaisin Suomeen?

Välillä harmittaa, ärsyttää ja väsyttää, erityisesti ystävien puolesta joiden elämään korona on vaikuttanut enemmän.

Välillä taas osaan nauttia pienistä asioista ja ajatella positiivisesti. Välillä naurattaa ja on mukavaa.

Kyllä tämä korona vielä joskus loppuu.

-
Ei kommentteja