Paku

Pakuprojekti: Kameroiden ja vakionopeudensäätimen asennus

Takakamera sisältä

Matti pääsi viikonloppuna vauhtiin ja kirjoitteli useamman postauksen pakuprojektiin liittyen. Julkaisen näitä pikkuhiljaa, ja ensimmäisenä ovat nyt vuorossa kamerat ja vakionopeuden säädin.

Peruutuskamera oli yksi hyödyllisimmistä asennuksista edelliseen Transporteriin. Vaikka dashcam olikin jatkuvalla käytöllä, ei sitä oikeasti kertaakaan tarvittu. Mutta sen olemassa olo keventää mieltä kummasti, kun ei tarvitse niin paljoa pelätä joutuvansa muiden tötöilyjen seurauksena maksumieheksi.

Uuteen pakuun päätimme asentaa peruutuskameran ja etummaisen dascamin lisäksi myös toisen dashcamin taakse. Vaikka peräänajo ei ehkä olekaan niin todennäköistä, voi dashcamejä käyttää myös auton ympäristön valvontaan, ja ehkä jos autoon murtaudutaan, on vorosta tallentunut jotain kameroille.

Asensimme myös vakionopeudensäätimen helpottamaan pitkien matkojen ajamista. Transportteria oli helppo ajaa tasaisella nopeudella kaasun tunnottomuudesta johtuen, mutta sporttisempi Ducato vaatii hieman enemmän kaasujalan säätelyä varsinkin pienissä mäissä.

Vakionopeudensäädin

Vakionopeudensäädin asennettuna ratin vasemmalle puolelle
Vakionopeudensäädin asennettuna

Hankimme autoon vakionopeudensäädin paketin brittiläisestä verkkokaupasta. Emme valinneet alkuperäistä Fiatin “viikseä”, koska sen toimivuudesta ilman auton uudelleenohjelmointia ei ollut täysiä takeita. Paketin mukana tuli selkeät ohjeet asennuksesta ja testauksesta.

Roikkuvia johtoja vakionopeudensäädintä asennettaessa, ratin katteet auki
Keskeneräinen asennus näyttää hieman sotkuiselta.

Ainoa hieman kuumottavampi asennusseikka oli, että OBD-portin ja auton starttipiuhat tuli katkaista ja uudet piuhat liittää vanhojen rinnalle. Ohjeet suosittelevat kolvaamista, mutta kolvin puutteessa käytin perusliittimiä. Luulen että juottaminen olisi kestävämpi ratkaisu, koska johdot ovat aika ohuet ja nyt teippeus on välttämätön jottei auton tärinä ajan saatossa rikkoisi liitosta.

Lopputulos on aika siisti ja syntyneet johtohässäkät sai hyvin piiloon kojelaudan alle. Vakionopeudensäädintä oli mukava käyttää Suomen teillä sekä Saksassa, mutta päivittäisessä käytössä Sveitsissä sitä on tullut käytettyä aika vähän. Tosin hintaan ja vaivaan nähden aika kannattava hankinta.

Dashcamit

Takakamera kuvaa takalasin läpi

Valitsimme dashcameiksi Viofon valmistamat A119 V3-kamerat. Etummaiseen kameraan lisäsimme myös GPS-moduulin. Jotta kameroita voisi käyttää auton ympäristön kuvaamiseen auton ollessa pysähdyksissä, tulee hankkia myös erillinen virtalähde, joka auton moottorin sammuessa pitää kameran edelleen virroissa, mutta lähettää erillisen viestin kameralle, jolloin se osaa hidastaa kuvausnopeutta.

Vakionopeudensäädin, etukamera sekä peruutuskameran näyttö ohjaamossa

Kamerassa on useita parkkimodeja, joista hydyllisin olisi omasta mielestäni liikkeestä kuvauksen aloittava moodi. Harmillisesti en kuitenkaan ole saanut tätä moodia toimimaan luotettavasti, joten kameran kuvaavat nyt jatkuvasti kaksi kuvaa sekunnissa auton moottorin ollessa sammuksissa. Tässä tilassa 64GB muistikortti riittää noin kolme päivää, joka on toivottavasti riittävä aika mahdollisen ilkivallan havaitsemiseen.

Jatkuva kuvaaminen syö noin 0.1A per kamera, joka pidemmällä ajalla tyhjentäisi auton akun. Erillinen kameran virtalähde osaa huolehtia kameran sammuttamisesta tarvittaessa, mutta myös aurinkopaneeli ja lataussäädin varmistavat, ettei käynnistysakku pääse tyhjenemään.

Takakameran asensimme oikeanpuoleiseen takaoveen pienen puupalikan päälle, jolloin kamera kurkistaa ulos ikkunan alareunasta. Täysin huomaamattomaksi tätä asennusta ei voi sanoa, mutta ehkä kamera toimii myös kurkkijoiden karkoittimena.

Peruutuskamera

Peruutuskamera asennettuna

Ducatolle myydään edullisia peruutuskameroita, jotka sopivat takajarruvalon paikalle. Hankimmekin tällaisen ja sen asennus oli hyvin helppo ja nopea.

Peruutuskameran asennus jakoavaimella ahtaassa tilassa

Asennus on hieman ahdas, mutta onnistui myös jakoavaimella takakulman palkin sisälle. Kameran mukana tullut kaapeli oli yllättävän pitkä ja sen vetäminenkin eteen näytölle onnistui helposti.

Auton A pilarin sisälltä kulkee kasa johtoja

Piuha tippuu katon rajasta alas kojelautaan A-pilarin läpi, jossa on hyvin tilaa useammallekin johdolle. A-pilarin sisällä kulkee myös etummaisen dashcamin johto.

Asensimme 7 tuuman näytön A-pilarin viereen. Tällä kertaa näyttö on jatkuvasti virroissa ja se pitää sammuttaa ja käynnistää erikseen. Tämä ei tunnu kauhealta vaivalta, mutta edellinen Transportterin automaattisesti toimiva peruutuskamera oli kyllä ergonomialtaan parempi.

Valitsemassamme kameramallissa on mahdollista laittaa “apuviivat” näkyviin, mutta ne ovat täysin päin honkia ja selkeästi tarkoitettu kameramallille, joka asennetaan lähemmäs tienpintaa. Kameran kuvassa on myös melko selkeitä raitoja, jotka varmaan johtuvat pitkään johtoon indusoituneista häiriöistä. Muuten kuva on selkeä ja myös pimeällä käyttökelpoinen.

Kaikenkaikkiaan näiden lisälaitteiden asentaminen ei vienyt tavattomasti aikaa tai rahaa ja ne varmasti lisäävät turvallisuutta ja mukavuutta.

Aiemmat kirjoitukset pakuprojektista:
Pakuprojekti: Ilmanvaihto, eristys ja lattia
Uusi projekti: Fiat Ducaton rakentaminen reissupakuksi

-
1 kommentti

Reissut Sveitsi

Syysloman pieni pakureissu

Sain tällä viikolla hyväntahtoisen reklamaation, jossa toivottiin tiheämpää postaustahtia. Täytyy myöntää, että kirjoitusinto on ollut vähän hukassa, kun olen tehnyt aika paljon töitä, stressannut koronasta ja parannellut murtunutta selkää (joka ei vieläkään valitettavasti ole ihan kunnossa, mutta minkäs teet). Mutta pari viikkoa sitten päätettiin kaikesta kiireestä ja hässäkästä huolimatta pitää lomaa. Ja se teki hyvää.

Niin hyvää ettei olisi huvittanut töiden pariin juuri palatakaan. Samalla päätin, että taidan lopettaa tai ainakin vähentää viikonloppuisin töiden tekemistä ja laittaa oman palautumisen korkeammalle prioriteetille.

Vietimme loman alkupuolen remppaamalla pakua reissukuntoon ja toisen puolikkaan ajelemalla täällä Sveitsissä lähemmäs vuoria ja testaamalla kuinka pakun lämmitys toimii. Toimihan se ja muutenkin oli hauskaa pitkästä aikaa olla vain reissussa ilman sen suurempia suunnitelmia.

Vietimme loman kierrellen tässä lähistöllä, juuttuen lumeen, ihaillen keltaisia lehtiä ja nauttien vuorista ja auringosta. Auto pelasi kivasti, lämmitys toimi ja oli hauskaa kun meillä oli jo penkit ja pöytäkin käytettävissä. Totesimme myös että säilytystilojen puutteen todellakin huomaa, eli seuraavaksi pitää varmaan koittaa saada kaappeja ja laatikoita paikoilleen. Eikä veden ja kaasun asentamisestakaan haittaa olisi, vaikka kyllä retkikeittimellä ja vesipulloillakin pärjäsi.

Vuorilla satoi jonkin verran lunta ja aika moni tie oli suljettuna. Lumisade yllätti meidät (ja aika monet muut) yhden tunnelin jälkeen ja jäimme 4season-renkaillamme ylämäkeen jumiin. Juuri sillä kohdalla sattui onneksi olemaan levähdyspaikka tai isohko levennys, joten ajattelimme että jäämme siihen odottamaan lumisateen loppumista. Emmekä me siitä olisi kyllä enää liikkeelle päässeetkään.

Melkein heti edessämme sattui nokkakolari, joka tallentui meidän dashcamiimme. Ketään ei onneksi sattunut kolarissa, mutta kumpikin auto meni lunastukseen. Matti meni auttamaan varoituskolmioiden ja muiden kanssa, ja tarjosimme kolarin osapuolille lämmintä tilaa meidän pakussamme odotella poliisia ja hinausta. Lopulta myös kuulustelut tehtiin meidän autossamme ja poliisit olivat erittäin kiitollisia saamastaan avusta ja tarjoutuivat hinaamaan meidät alas vuorelta. Pääsimme kuitenkin siinä kohtaa jo itse liikkeelle ja päädyimme sitten kiitoksena nukkumaan poliisiaseman aidattuun pihaan. Saattoi olla yksi turvallisimmista paikoista, jossa olemme koskaan nukkuneet. Siellä sitten juotiin viiniä ja syötiin fondueta minun nimipäiväni seikkailujen kunniaksi.

Aamulla jatkoimme matkaa ja kävimme Aareschluchtissa, joka on kanjoni Meiringenissä. Pystysuorien kallioiden välissä virtaa joki, ja kapeimmillaan kanjoni on vain metrin levyinen ja parhaimmillaan lähes 200 metrin korkuinen. Sieltä jatkoimme Lauteriin, jossa nautimme vuoristomaisemista ja Matti hyppäsi muutaman hypyn. Viikonlopuksi saatiin vielä ihan mahtavat aurinkoiset kelit, joihin oli mukava päättää loma.

Nyt koronatapaukset ovat taas aika jyrkässä nousussa täällä Sveitsissä, eikä voi tietää miten lähiaikoina pääsee taas reissaamaan. Ainakin jouluksi Suomeen tulosta päätimme jo luopua, toivotaan että keväällä tämä tilanne jo helpottaisi.

-
Ei kommentteja

Paku

Pakuprojekti: Ilmanvaihto, eristys ja lattia

Pakukodin rakentaminen

Noniin! Aloitan nyt (vihdoin) tällaisen postaussarjan meidän uudesta pakuprojektista. Työkiireet ja yksi murtunut selkä ovat hieman haitanneet projektin etenemistä ja varsinkin siitä kirjoittamista, mutta koitan nyt pikkuhiljaa jakaa tänne kuulumisia remontin etenemisestä.

Ostettiin siis alkukesästä tuollainen 2018 vuoden Fiat Ducato, josta olisi tarkoitus hyvin avoimella aikataululla remontoida pieni sängyllä, työtiloilla ja keittiöllä varustettu liikkuva koti. Kirjoittelin projektista ja suunnitelmista yleisemmin tässä postauksessa.

Projekti on nyt tosiaan alkanut ja tähän mennessä pakuun on asennettu jo vaikka mitä. Ajattelin jakaa asioita ja tähän ensimmäisen postauksen aiheiksi valikoituivat eristys, ilmanvaihto ja lattia. Kokoan tähän nyt vähän tietoa näistä, jos siellä on joku, jota tarkemmat kuvaukset kiinnostavat.

Pieni huomio kuitenkin heti alkuun. Me emme ole millään mittarilla mitattuna ammattilaisia rakentamisessa tai auto-asioissa, joten kaikki asiat mitä täällä kerron, perustuvat vain ja ainoastaan meidän omiin selvittelyihimme ja kokemuksiimme. Monissa ratkaisuissa on omat hyvät ja huonot puolensa, ja harvoin on yhtä oikeaa tapaa tehdä asioita. Ja välillä voimme olla täysin väärässä. Mutta nyt siis pidemmittä puheitta eristeiden ja ilmanvaihdon kimppuun!

Pakun lattia ja eristys

Pakun eristäminen

Koska kyseessä on pakettiauto, halusimme tietenkin eristeen, joka ei ime itseensä kosteutta ja saa autoa ruostumaan. Lisäksi kriteereinä olivat riittävän hyvä lämpöarvo ja äänen eristys. Vertailujen ja kokemusten selvittämisen jälkeen päädyimme käyttämään itsestään liimautuvaa solukumia (Armaflex), koska se tuntuu olevan todella suosittua Sveitsin ja Saksan suunnilla, sitä oli helposti saatavilla ja asennus oli melko helppoa. Armaflexin alle asensimme myös pieniä paloja alubutyyli-mattoa lisä-äänieristykseksi. Alubutyyli ei ole tuollaisen eristyksen kanssa mitenkään pakollinen, mutta koska se ei ollut kauhean kallista ja lisääminen jälkikäteen on lähes mahdotonta, päätimme laittaa sitä tässä vaiheessa varmuuden varalta.

Me tilasimme sekä alubutyylit että Armaflexit netistä. Alubutyyliä tilasimme kaksi rullaa ja Armaflexiä päädyimme ottamaaan kolme rullaa 19mm ja kolme rullaa 25mm paksua mattoa. Paketista kuitenkin paljastui 25mm sijaan 32mm paksua eristettä, mutta emme jaksaneet valittaa, vaan käytimme sitä. Olimme onneksi laskeneet määrät vähän yläkanttiin, joten vaikka paksumpaa oli hieman vähemmän, riittivät nuo koko auton eristämiseen. Meillä eristettä kului siis tuollaiseen keskipitkään ducatoon 27 neliömetriä, ja hukkapaloja jäi aika vähän.

Ohuempaa 19 millistä laitoimme kattoon ja lattiaan (emme halunneet että sisäkorkeus kärsii liiaksi) ja paksumpaa sitten seiniin. 32 millinen oli ehkä asennuksen kannalta liian paksua, mutta muuten mahtui ihan hyvin seinän väliin. Pieniin koloihin, kuten tukipalkkien sisään, emme laittaneet ollenkaan eristettä. Mietimme niiden täyttämistä villalla, mutta tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että jätämme ne vapaiksi.

Muitakin vaihtoehtoja eristykselle tietysti löytyy. Suosittua ainakin jenkeissä tuntuu olevan ruiskutettava eristys (spray foam, mikä lie se onkaan suomeksi) ja villa. Ruiskutettava eristys on erittäin pysyvä ja sen laittamiseen suositellaan ammattilaista, joten me ajattelimme sen olevan liian työläs ja pysyvä ratkaisu. Lampaanvilla olisi voinut myös olla hyvä ja ekologinen vaihtoehto, mutta me päädyimme tällä kertaa siis solukumiin lähinnä saatavuuden, asennuksen helppouden ja lukemiemme kokemusten takia. Ja yksi vaihtoehto on jättää eristykset kokonaan tekemättä. Meidän vanhassa pakussamme ei ollut kunnon eristeitä, ja vaikka välillä olikin aika kuuma, niin kyllä siellä silti pärjäsi.

Äänieristys alubutyylillä
Pakun eristys armaflexillä
Armaflexillä eristetty paku

Ilmanvaihto

Pelkkä eristys ei tietenkään riitä, vaan kosteus ja kuumuus pitää saada myös ulos autosta. Ilmanvaihdon tärkeyttä ei voi oikein liikaa pakua rakentaessa korostaa, koska se auttaa oleellisesti sekä kondensaation vähentämisessä että viilennyksessä. Meillä oli aiemmassa pakussa pieni Dometicin räppänä, johon olimme laittaneet tietokoneen tuulettimen, mikä ajoi kyllä pienessä pakussa hyvin asiansa ja oli mukavan hiljainen. Tällä kertaa halusimme vähän isomman tuulettimen ja päädyimme asentamaan katolle MaxxFanin. MaxxFanit tuntuvat olevan erittäin suosittuja ja luultavasti myös parhaimpia tuulettimia, mitä tällä hetkellä on saatavilla. Ne ovat siis ikäänkuin standardi pakurakentajien keskuudessa. Tuulettimen lisäksi hankimme etuikkunoihin tuuletusritilät, joilla ikkunat saa raolleen niiden kuitenkaan olematta auki.

Meidän tuulettimemme on malliltaan valkoinen kokonaan kaukosäädettävä MaxxFan Deluxe (mielestämme tilasimme halvemman mallin, mutta moottoroidulla avauksella oleva malli sieltä kuitenkin tuli), jossa on kymmenportainen nopeussäätö. Isoimmalla teholla tuuletin pitää aikamoista meteliä ja imee tai puhaltaa aika kovaa, mutta pienemmillä tehoilla ääni ei ole ollenkaan häiritsevä. MaxxFan onkin yksi hiljaisimmista tuulettimista, mikä on meille erittäin tärkeää.

Me asensimme tuulettimen auton takaosaan, jotta etuikkunoiden ollessa auki saadaan mukava läpiveto. Näin se on myös nukkuessa sängyn yläpuolella ja ajaessa kaukana ohjaamosta, jolloin tuulettimen kautta ei kuulu niin paljon meteliä. Huono puoli tässä paikassa on, että valkoisen tuulettimen läpi tulee kesäöinä aika paljon valoa, joka siis paistaa suoraan naamaan nukkuessa.

Tuulettimen asennus oli melko helppoa ja netistä löytyy hyviä asennusvideoita ja -ohjeita tuulettimen mukana tulleen ohjeen lisäksi, joten en nyt tässä ala kertomaan asennuksesta sen tarkemmin. Ohjeessa ei kuitenkaan mainita, että tuulettimen alle katon sisäpuolelle kannattaa ehkä lisätä pienet pätkät lautaa, jotta katon läpi poratut ruuvit eivät törrötä ja pysyvät vähän tukevammin paikallaan, kun ovat muussakin kuin ohuessa metallissa kiinni.

Tuulettimen asennus pakuun
Maxxfan tuuletin asennus pakuun
Pakun tuuletin paikallaan

Lattia

Lattiaan laitoimme ennen eristeen asennusta pienet tukilaudat, joiden päälle laitoimme takaisin auton alkuperäisen vanerin. Ilman mitään tukea lattiasta saattaisi tulla aika epätasainen ja jalan alla muljuava. Ja vanhan vanerin päälle asensimme vielä melko ohuen vinyyli-lattian. Valitsimme vinyylin, koska se kestää kosteutta ja kolhuja vähän normaalia laminaatti-lattiaa paremmin ja on helppo asentaa. Vinyylit käytännössä vaan leikattiin mattopuukolla ja taittamalla oikean kokoisiksi ja aseteltiin paikoilleen. Reunojen asentaminen oli vähän hitaampaa muotojen takia, mutta keskelle asentaminen oli todella nopeaa.

Meillä meni koko lattian asentamiseen muutamia tunteja tehokasta työaikaa. Lisäksi aikaa kului vähän vinyyli-palojen lajitteluun ja siivoukseen, mutta alle yhdessä päivässä lattia oli täysin valmis. Paloissa toistuvat samat kuviot, joten lajittelemalla samanlaiset palat kasoihin ja valitsemalla paloja sitten eri kasoista saimme vähän luonnollisemman näköisen lattian, jossa ei ole toistuvia kuvioita lähekkäin. Ja ainakin minun mielestäni siitä tuli oikein nätti.

Vinyylilattian asennus pakuun
Pakun lattia

Mitä seuraavaksi?

Nyt meidän kaunis lattiamme on pahvien alla piilossa, ja jatkamme pakun sisätilojen rakentamista. Seuraavaksi tulee varmaankin päivitystä auton kameroiden ja vakionopeudensäätimen asentamisesta. Lisäsimme autoon tosiaan peruutuskameran ja kaksi dashcamia ja asensimme (lue: Matti asensi) autoon vakionopeudensäätimen.

Noiden pienten asennuksten lisäksi sänky on myös jo melko valmis, ja siitä tulee varmasti oma postauksensa hieman myöhemmin, kun sisätilat alkavat muutenkin olla valmiit. Seuraavaksi jatkamme keittiön ja penkkien rakentamisella, sähköillä (saimme vihdoin viime viikonloppuna aurinkopaneelit!) ja vesiasioilla.

-
4 kommenttia