Yleistä

Kuukauden kymmenen: syyskuu

Auringonlasku Texelissä

Syyskuu ja joidenkin mielestä syksy on täällä. Alankomaissa ei kyllä ole vielä ollut syksystä tietoakaan, ja eilenkin oli vielä 30 astetta lämmintä. Elokuussa ei tullut tehtyä mitään erikoista Texelissä käyntiä lukuun ottamatta, sieltä on muuten tuo auringonlaskukin. Tässä kuussa onkin onneksi vähän muutakin suunniteltuna!

Kuukauden ensimmäisen aamun ensimmäinen ajatus: 
Heräilin aika monta kertaa yöllä, että en oikein tiedä mikä ensimmäinen ajatus oli. Varmaan mietin, että ei kyllä yhtään huvittaisi juosta pitkää lenkkiä, mutta niin vain 30 kilometrin lenkki tuli juostua. Nyt on jalat vähän väsyneet ja jatkuva nälkä.

Tämän kirjan aion lukea:
Jatkan varmaan Tulen ja jään laulu -sarjan lukemista ja koitan saada keskeneräisiä kirjoja luettua (esim. se Influence, josta joku kuukausi mainitsin, on edelleen kesken).

Työasia, jonka aion saada valmiiksi:
Edellisen kuukauden laskutuksesta on varmaan hyvä aloittaa. Sen lisäksi listalla on ainakin parin lehdistötiedotteen ja yhden artikkelin kirjoittaminen ja viimeistely.

Uusi asia, jonka aion oppia, kokeilla tai kokea:
Tässä oli aiemmin kysymyksenä “työasia, jonka tiedä roikkuvan puolivalmiina vielä tämän kuukauden jälkeenkin”, mutta koin sen jotenkin ahdistavana. Muutinkin tähän tilalle nyt tällaisen kysymyksen, jonka tarkoituksena on miettiä yksi uusi asia, jonka haluaa kokea tai oppia kuukauden aikana. Uusien asioiden kokeilu ja oppiminen piristävät ja mieluummin kerään kokemuksia kuin fyysisiä asioita.

Tässä kuussa aion aloittaa lyhyen ohjelmointi-verkkokurssin. Tarkoituksenani ei ole ryhtyä koodariksi, vaan lähinnä ymmärtää hieman paremmin mistä ohjelmoinnissa on kyse.

Asia, josta saan juuri nyt energiaa arkeeni: 
Tulevaisuuden suunnitelmat. Vaikka pitäisikin nauttia nykyhetkestä, niin suunnittelu ja haaveilu tuovat silti mukavasti energiaa. Ei ole vielä yhtään varmaa mihin me ensi vuonna päädymme, mutta ainakin tavoite on lähteä Hollannista johonkin vähän vuoristoisempaan paikkaan.

Ruoka, jota aion kokeilla:
Aion esitellä Matille kaikki (tai ainakin osan) Barcelonan lemppariravintolani ja -baarini. Eli tiedossa on varmaan ainakin tapaksia, meksikolaista ja hamppareita.

Tässä kuussa tapahtuvista asioista eniten olen laittanut aikaa tämän suunnitteluun ja nyt se viimein toteutuu: 
Mennään pitkäksi viikonlopuksi Barcelonaan, jossa olin itse 2014 vuoden syksyllä vaihdossa. Niin ihanaa päästä moikkaamaan kavereita ja näyttää Matille paikkoja. Barcelonan reissun lisäksi pikkuveljeni tulee tänne käymään loppukuusta ja mennään kaikki hyppäämään Teugessa oleviin boogeihin.

Asia, joka tuntuu ristiriitaisimmalta:
Varmaankin lentäminen, minulla on aina välillä ikävä Barcelonaa ja on todella kiva päästä käymään siellä. Mutta mennään lentämällä, mistä tulee hieman huono omatunto. Aion kuitenkin nauttia reissusta ja hyvittää lennon päästöt (vaikka se ei mikään todellinen ratkaisu olekaan, mutta tyhjää parempi).

Yksi tavoite, joka on mahdollista saavuttaa:
Ajattelin laittaa tämän kuun tavoitteeksi 30 kilometrin lenkin juoksemisen. Ja se tulikin heti näin kuukauden alkuun jo toteutettua. Nyt on hieman enemmän luottoa siihen, että lokakuussa jaksan juosta vielä yli kymmenen kilometriä pidemmän matkan.

Minkä asian haluaisin muistaa tästä kuukaudesta:
Barcelonan auringon, hyvän ruuan, seuran ja rennon fiiliksen. Ehkä myös juoksulenkit merinäköalalla.

Edelliset kuukaudet:
Kuukauden kymmenen: maaliskuu
Kuukauden kymmenen: huhtikuu
Kuukauden kymmenen: toukokuu
Kuukauden kymmenen: kesäkuu
Kuukauden kymmenen: heinäkuu
Kuukauden kymmenen: elokuu

-
Ei kommentteja

Alankomaat Kuulumisia

Minireissu Texeliin

Reissupaku auringonlaskussa Texelissä

Arki koostuu tällä hetkellä aikalailla töistä, juoksemisesta, syömisestä ja nukkumisesta. Kun parina viikonloppuna kelit ovat olleet kurjahkot, on kotona makoilu houkuttanut enemmän kuin lentokentällä hengailu ja odottelu, joten hyppäämisestäkin on ollut vähän taukoa. Varsinkin kun ohjelmassa on melkein joka sunnuntai ollut 22-25 kilometrin lenkki, on lepo tullut tarpeeseen. Täytyy kyllä sanoa, että alkaa jo pikkuhiljaa tympiä tämä jatkuva juokseminen, eli ehkä sitten maratonin jälkeen (johon on enää alle 7 viikkoa, kääk) voi keskittyä vähän muuhunkin urheiluun.

Viime viikonloppuna kelit olivat kuitenkin sen verran kivat, että päätettiin lähteä käymään Texelissä, missä on Alankomaiden tunnetuin ja isoin hyppykeskus ja paljon rantoja. Texeliin lähtö on ollut mielessä jo jonkun aikaa ja oli kiva, että nyt tuli sielläkin käytyä. Kyseessä on siis noin 20 kilometriä pitkä saari, jonne pitää mennä lautalla. Lauttamatka maksaa 37e meno-paluulta ja lauttoja menee yleensä kerran tunnissa ja ruuhkaisimpina aikoina puolen tunnin välein. Texel sijaitsee jonkin verran Amsterdamista pohjoiseen ja meiltä matkaa tuli noin kolme tuntia suuntaansa.

Oli kiva viikonloppu, mutta en tiedä mennäänkö Texeliin enää uudestaan. Kenttä oli hyvä ja laskeutumisalue mukavasti pakkaushallin vieressä, mutta jostain syystä toiminta ei ollut ihan niin toimivaa kuin oltiin ajateltu. Käytössä oli vain yksi kone, joten vaikka heti laskeuduttua manifestautui, niin meni parhaimmillaan pari tuntia seuraavaan hyppyyn. Toiselle koneelle olisi siis ehdottomasti ollut tarvetta, kun jonot olivat noin pitkät. Voi olla että meille sattui vain huono viikonloppu, mutta ehkä silti mennään jatkossakin vähän lähemmille kentille hyppäämään.

Vapaapudotusta ja laskuvarjohyppy Texelissä
Texelin maisemat Laskuvarjohypyltä

Texelissä myös kaikki maksaa. Koska kyseessä on pieni ja matkailijoiden suosima saari, ei autossa saa nukkua missään muualla kuin maksullisilla leirintäalueilla, ei siis mielellään edes hyppykerhon parkkipaikalla (poliisit kuulemma seuraavat kaikkia parkkipaikkoja aika tarkasti). Hyppykeskuksella ei ole mitään bunkkaria ja ovet laitetaan tietysti yöksi kiinni, joten kaikki yöpyvät hotellissa tai leirintäalueelle. Mekin päädyimme sitten läheisen maatilan pihalla olevalle “leirintäalueelle” nukkumaan kumpanakin yönä. Monet leirintäalueet olivat täynnä ja etukäteen varaaminen olisi kannattanut, mutta onneksi muutaman puhelintiedustelun jälkeen löytyi paikka, jossa oli tilaa.

Texel ranta ja tyrnipensaat

Hyppäämisen lisäksi kävimme pyörähtämässä saaren pohjoiskärjessä olevalla rannalla. Ranta oli iso, mutta uimaan ei voimakkaiden merivirtojen takia saanut mennä. Me teimme vain pienen lenkin rannalla ja majakalla ennen kuin nälkä ja väsymys veivät voiton ja lähdimme viettämään iltaa leirintäalueelle.

Majakka Texelissä
Tyrnit
Texel on tunnettu hiekkarannoistaan

Koko saari on paria kylää lukuunottamatta täynnä maaseutua, peltoja ja rantaa. Erilaisia leirintäalueita ja majoituksia oli joka toisen maatilan pihassa, ja lampaita ja lehmiä näkyi vähän väliä. Mutta saari on tosiaan myös suosittu matkailukohde, joten pyöriä ja autoja oli jonkin verran liikkeellä, eikä missään tarvinnut ihan yksinään olla. Mutta sen verran kaukana olimme isoista kaupungeista, että tähdet näkyivät hienosti ja kärpäsiä oli pimeän tultua auto täynnä.

Matti on jo jonkin aikaa haaveillut tähtien kuvaamisesta, kun siihen soveltuva linssikin löytyy. Oli niin pimeää, että autolle vessasta kävellessä kävelin melkein puskaan, kun ei meinannut nähdä yhtään mitään, paitsi niitä tähtiä. Linnunrataa ei ihan noin hyvin paljaalla silmällä erottanut, mutta kuvassa näkyy aika kivasti. Todellisuudessa Matti otti siis pilkkopimeässä kuvia ja minä makoilin sängyssä tuossa meidän miljoonan tähden hotellissa.

Miljoonia tähtiä ja reissupaku

-
Ei kommentteja

Reissut

Pakureissu Norjaan: Lysebotn ja Kjerag

Näkymä Kjeragilta vuonolle

Noniin, tässä vielä tämän kesän viimeinen Norja-päivitys. Lofoottien ja Loenin jälkeen suuntasimme siis vielä Lysebotniin, jossa tarkoituksena oli olla useampi päivä. Säät menivät kuitenkin parin päivän jälkeen kurjiksi eikä ennuste näyttänyt sateen loppuvan seuraavien päivien aikana, joten päätimme lähteä kotia kohti hieman etuajassa.

Lysebotn on pieni kylä Lysefjord-vuonon päässä ja sijaitsee siellä eristyksissä vuorten välissä. Kylään pääsee joko lautalla (ilmeisesti kyytiin menee vain 12 autoa, eli kannattaa varata paikka etukäteen) tai ajamalla hyvin kapeaa ja mutkaista vuoristotietä pitkin (kuten me teimme). Lysebotnissa on leirintäalue, pari ravintolaa ja pari bed&breakfast tyyppista majoitusta, mutta esimerkiksi kauppaa ei kylästä löydy. Lähimmät kauppa ja huoltoasema löytyvät noin tunnin ajomatkan päästä, eli matkalla kannattaa ostaa ruokaa matkaan ja täyttää tankki täyteen.

Pienestä koostaan huolimatta Lysebotn kauniine ympäristöineen on melko suosittu turistikohde niin base-hyppääjien kuin meidän “tavallisten” ihmistenkin keskuudessa.

Tie Lysebotniin on kapea ja mutkainen
Lysebotn on kylä vuonon päässä ja vuorten välissä

Suosion taustalla on Kjerag, yli 1000 metriä korkea vuori, ja sen lähellä kallioiden välissä jumissa oleva Kjeragbolten. Eli se kuuluisa kivi, jonka päällä pitää ottaa kuva sosiaaliseen mediaan. Kiven lisäksi Lysebotnin ympäristössä vuoristoa, kauniita vuonomaisemia ja pystysuoria jyrkänteitä riitti.

Kjeragboltenille voi mennä seisomaan
Ihmisiä Kjeragilla odottamassa pääsyä Kjeragboltenille

Vaellus Kjeragille on melko rankka ja mukaan kannattaa varata hyvät kengät ja juomista, ehkä vähän evästäkin. Matkalla ylitetään pari huippua, joten ylä- ja alamäkeä on kumpaankin suuntaan. Meillä meni ylös ehkä pari tuntia ja kävelin sitten itsekseni alas omaa tahtiani. Me myös lähdimme aika aikaisin liikkeelle, jotta kivelle pääsisi mahdollisimman vähällä jonottamisella. Ja se kannatti, koska pois kävellessä vastaan tuli kokoajan porukkaa. Parhaimmillaan (tai pahimmillaan) kivelle voi kai olla jopa tunnin jono, mutta minua ennen jonossa oli onneksi vain yksi ihminen.

Itse kivelle on aika helppo mennä ja vaikka paikalla olisi paljon muitakin, on jono kätevästi piilossa kallion takana eikä näy kuvissa. Kiipeilytaitoja ei tarvita, mutta hieman rohkeutta ja varmat jalat tulevat tarpeeseen. Pikaisen selvityksen perusteella kiveltä ei ole koskaan kukaan vahingossa tippunut, vaikka alla pudotusta se 984 metriä onkin. En muuten katsonut alas.

Samana päivänä kävin vielä katsomassa hyppyjä ja laskeutumisia maasta käsin. Base-hyppääjien laskeutumisalueelle mennään veneellä ja se on tuollainen pienehkö ruohikkoalue kivikon keskellä.

Veneessä matkalla laskeutumisalueelle
Lysefjord-vuono ja vuoria
Kjeragin pystysuoria kallioita

Kokonaisuudessaan Norja oli oikein mukava kohde pakumatkailuun ja kävelyyn. Jokamiehenoikeuksien myötä leiriytyä voi melkein mihin vain, kauniita maisemia on vähän väliä ja nähtävää riittää. Ainoat huonot puolet ovat pitkät välimatkat ja hitaat tiet, sekä mahdollisesti huono sää. Meillä sää kyllä suosi nyt ja pari vuotta sitten, mutta toisinkin voisi olla ja Norjassa saattaa sataa viikkoja putkeen. Mekin olimme henkisesti varautuneet sateeseen, joten oli mukava yllätys kun sadepäiviä olikin vain muutama.

-
Ei kommentteja