Kuulumisia Sveitsi

Muutosten viikko

Maisemia Klewenalp-reitiltä

Täällä istun huoneistohotellimme pöydän ääressä, katselen ulkona liikkuvia pilviä ja koitan sisäistää kaikkea, mitä on viimeisen vähän yli viikon aikana tapahtunut. Tänään on maanantai, meidän viides päivämme Zürichissä ja Matin ensimmäinen työpäivä. Viimeisten kymmenen päivän sisällä sisällä olimme Suomessa, menimme naimisiin, luovutimme asuntomme avaimet Alankomaissa ja muutimme Sveitsiin. Eli vähän erikoisempi viikko siis takana.

Tammikuun lopussa teimme tosiaan nopean reissun Suomeen ja menimme naimisiin. Vihkiminen tapahtui maistraatissa ja juhlakin oli hyvin pieni tilaisuus ravintolassa perheen kanssa. Saatan jakaa oman kokemukseni tällaisista pienistä pikahäistä tänne blogiinkin, kunhan saamme ensin valokuvat kuvaajalta.

Viikonlopun juhlintojen jälkeen palasimme maanantaina illalla Hollantiin. Pakkasimme loput tavarat autoon, siivosimme kämpän ja avainten luovutuksen jälkeen lähdimme keskiviikkona ajamaan kohti Sveitsiä. Matti oli onneksi hyvin perillä paperiasioista, joten pääsimme tullista melko näppärästi läpi ja ajoimme suoraan tänne hotellille, josta meillä on pieni vähän yli 20 neliön huoneisto varattu ensimmäiseksi kuukaudeksi.

Sveitsi ei kuulu EU:hun, mikä tekee muuttamiseen oman pienen lisäjännityksensä. Auton ja tavaroiden tullauksen lisäksi saimme kuitenkin heti ensimmäisten päivien aikana rekisteröidyttyä kaupuginosan toimistolla ja hankittua paikalliset puhelinliittymät. Muutamassa näytössäkin olemme jo käyneet ja lisää on sovittuna, joten toivotaan että myös asunto löytyy melko pian. Paperisotaa on vielä vähän jäljellä, kun asunnon lisäksi pitää hoitaa ainakin vakuutukset, pankkitilit, veroasiat ja auton rekisteröinti (mikä onkin sitten taas mielenkiintoinen projekti). Mutta eiköhän tässä taas pikkuhiljaa kaikki selviä.

Vuori Sveitsissä, Klewenalp
Klewenalp, maisemat järvelle ja vuorille

Kuvat ovat Klewenalpenista, missä kävimme eilen kävelemässä muutaman tunnin aurinkoisissa vuoristomaisemissa (vaikkakin laskettelukeskuksen ympäristössä). En oikein vieläkään voi uskoa, että asumme nyt niin lähellä vuoria ja muita hienoja paikkoja. Tuntuu, että nähtävää ja tekemistä olisi ihan hurjan paljon, mutta pitää koittaa taas saada arki rullaamaan ja asiat kuntoon ennen isompia reissuja.

-
Ei kommentteja

Kuulumisia

Hei me muutetaan (taas)

Nyt kun kaikki sopimukset on allekirjoitettu, niin voin vihdoin kertoa meidän seuraavista suunnitelmistamme täälläkin! Edessä on siis muutto Sveitsiin. SVEITSIIN! Vaikka hoidettavia ja selvitettäviä asioita onkin taas aikamoinen määrä, ollaan silti kumpikin todella innoissamme tästä tulevasta maisemien vaihdoksesta.

Työnhaku Sveitsistä oli aikamoinen urakka, johon meni yhteensä noin kolme kuukautta. Matti opiskeli, teki yli kymmenen puhelin- ja skypehaastattelua, kävi kaksi kertaa Zürichissa ja teki yhden melko pitkän demoprojektin. Matkan varrelle osui vaikka minkälaisia vastoinkäymisiä ja jossain kohtaa oli luovuttaminen jo aika lähellä. Mutta sitten yhdestä paikasta tärppäsi. Jo ennen joulua Matti sai suullisen tarjouksen ja nyt vihdoin on siis myös työsopimus allekirjoitettu. Ei helppo prosessi, mutta todellakin sen arvoista!

Nyt odottelemme muuttofirman yhteydenottoa ja olemme jo alkaneet järjestellä asioita täällä Alankomaiden päässä. Uuteen maahan muuttaminen on aina melkoinen projekti ja tuntuu, että juuri kun on täällä saanut asiat järjestykseen, niin pitääkin taas alkaa selviytyä uudessa byrokratiaviidakossa. Mutta sellaista se välillä on!

On ollut kiva asua Alankomaissa ja olemme saaneet paljon erilaisia kokemuksia. Mutta jos ihan totta puhutaan, niin on aika kiva päästä täältä myös pois. Kun vuosi ja neljä kuukautta sitten lähdimme Suomesta Italiaan, oli meillä tavoitteena päästä asumaan lähelle vuoria. Eikä tuo haave ole kadonnut mihinkään, päinvastoin. Alankomaissa on paljon hyviä asioita ja koettavia asioita, mutta vuoria tai yleensäkään mitään maan muotoja ei täältä löydy. Olen kiitollinen tästä vuodesta ja kaikista kokemuksista täällä, mutta samaan aikaan olen erittäin innoissani Sveitsistä!

Kuvat ovat viime toukokuun Sveitsin reissulta. Toivotaan, että saan pian uusia vuoristokuvia tänne julkaistavaksi.

-
Ei kommentteja

Yleistä

Vuosikymmenen kohokohdat

Vuosi(kymmen) lähenee uhkaavasti loppuaan. Vielä hetki sitten vietimme joulua lumisissa maisemissa Suomessa. Nyt olemme jo takaisin Alankomaissa ja odotamme vuoden vaihtumista. Rakettien pauketta on kuulunut jo parin päivän ajan ja pieni skumppapullo odottaa jääkaapissa. Mutta ennen kuin juhlitaan tulevaa ja kerron enemmän meidän ensi vuoden suunnitelmistamme, on aika muistella vähän menneitä ja kerrata, mitä näiden viimeisimpien kymmenen vuoden aikana on oikein ehtinyt tapahtua.

2010 Oli ensimmäiset kevätjuhlat lukiossa ja kävimme perheen ja yhden kaverini kanssa reissussa Malagassa Espanjassa. Tänä ja myös tulevina vuosina tein töitä satunnaisesti lastenhoitajana ja jaoin mainospostia kaksi kertaa viikossa.

2011 Lukion toinen vuosi oli vauhdissa ja pyörähtelin vanhojen tanssit itseäni yli päätä pidemmän pojan kanssa. Ennen tansseja olin täyttänyt 18 vuotta, juhlinut täysi-ikäisyyttä ja saanut ajokortin. Loppuvuodesta teimme koulusta reissun Teneriffalle, missä olemme pari viikkoa vapaaehtoisina AWDF-järjestössä, mikä tarkoitti valaiden bongailua turistilaivoilla.

2012 Abiristeilyn ja lukuloman jälkeen kirjoitin viimeiset aineet ja valmistuin keväällä ylioppilaaksi. Kirjoitusten jälkeen lähdimme parhaan ystäväni kanssa viikoksi lomailemaan Kreetalle, minkä jälkeen luin pääsykokeisiin ja suureksi yllätyksekseni pääsinkin opiskelemaan kauppatieteitä Vaasan yliopistoon. Muutin siis pois kotoa ja aloitin opinnot. Ennen sitä olin kuitenkin kesän puhelinmyyjänä Enialla myymässä liittymiä.

2013 Toinen vuosi yliopistossa alkoi. Pääaineekseni olin valinnut johtamisen ja sivuaineenani luin kirjanpitoa. Tein opintojen ohessa töitä Saunalahden ständillä ja kesän olin Metsolla vahtimassa kutomakoneita. Työ oli kolmivuorotyötä tuotannossa, enkä tainnut olla koko kesänä vapaalla kuin parina viikonloppuna. Vuoden aikana reissasin Ranskaan ja Thaimaaseen.

2014 Kevät meni opiskellessa ja kesäksi pääsin toimistotöihin Metson automaatiopuolelle varaosakoordinaattoriksi. Syksyksi lähdin vaihtoon Barcelonaan, missä opin puhumaan paremmin sekä englantia että espanjaa, ja tajusin, ettei ulkomailla asuminen olekaan niin pelottavaa.

2015 Alkuvuodesta palasin Espanjasta kotiin, aloitin kandin kirjoittamisen ja sainkin paperit ulos keväällä. Kesän olin töissä samoissa koordinaattorin hommissa, vain firman nimi oli vaihtunut Metsosta Valmetiksi. Kesän alussa reissasin Itävallassa äitini ja tätini kanssa ja loppukesästä kävimme kaverini kanssa vaeltamassa Islannissa. Syksyllä aloitin opinnot kansainvälisessä Strategic Business Development -maisteriohjelmassa Vaasassa.

2016 Jatkoin maisteriopintoja ja alkuvuodesta kävimme äitini kanssa Kuubassa. Työt jatkuivat Valmetilla kesällä ja syksylläkin opintojen ohessa. Kesällä päätin myös mennä kokeilemaan laskuvarjohyppäämistä ja jäin heti ensimmäisestä hypystä koukkuun. Sen jälkeen lähes kaikki viikonloput vierähtivät Jämillä. Siellä tapasin myös Matin, ja aloimme seurustella syyskuussa.

2017 Tein gradun Valmetille ja valmistuin maisteriksi. Jo ennen graduni valmistumista sain työpaikan Valmetin markkinointitiimistä. Valmistumisen kunniaksi teimme äitini kanssa reissun New Yorkiin ja Islantiin. Kesällä muutimme yhteen Matin kanssa ja kävimme lyhyellä reissulla Norjassa.

2018 Alkuvuodesta päätimme ostaa pakettiauton ja rempata siitä reissupakun. Kesällä teimme kolmen viikon reissun Eurooppaan ja muutamia lyhyempiä retkiä. Jatkoin töissä Valmetilla syyskuuhun asti, minkä jälkeen perustin yrityksen ja lähdimme Italiaan. Kirjoitin tästä tapahtumarikkaasta vuodesta enemmän viime vuodenvaihteessa.

2019 Ja tämä vuosikymmenen viimeinen vuosi vierähti Alankomaissa. Tammikuussa saimme avaimet asuntoomme ja Matti aloitti työt. Itse jatkoin töiden tekemistä toiminimen kautta ja totuttelin etätyöhön ja kotona olemiseen. Vuoden aikana meillä kävi vieraita ja reissasimme täällä Alankomaissa sekä matkustimme pakulla Sveitsiin ja Suomen kautta Norjaan. Vietimme myös pari pitkää viikonloppua Barcelonassa ja Lontoossa. Yksi tavoite tuli myös täytettyä, kun lokakuussa juoksimme maratonin.

Tämä vuosi ei ollut yhtä hektinen kuin edellinen, mutta näin jälkikäteen ajateltuna koimme kyllä paljon kaikenlaista ja opimme paljon uutta. Uuteen maahan muuttaminen on aina melko stressaavaa, mutta ainakin itse ajattelen sen olevan sen arvoista. Välillä on raskasta asua kaukana kaikista lähimmäisistä, mutta uskon että tämä kokemus kuitenkin antaa enemmän kuin ottaa. Ehkä ensi vuonna pääsemme taas kokeilemaan asumista jossain uudessa paikassa ja nauttimaan uusista seikkailuista.

Mutta ennen sitä haluan toivottaa kaikille oikein hyvää uutta vuotta!

-
Ei kommentteja