Yleistä

Vuonna 2021 tehtyä ja luettua

Vuosi alkaa olla lopussa ja on aika miettiä, mitä kaikkea tänä vuonna on tullut tehtyä. Tämä oli sekä toinen koronavuosi että meidän toinen vuotemme Sveitsissä. Vaikka vuoteen mahtui aika paljon töitä ja stressiäkin, niin käytiin myös onneksi paljon vuorilla ja saatiin paku melkein valmiiksi. Koska aina ei ole helppo muistaa kaikkea mitä vuoteen on mahtunut, niin keräsin nyt ylös tämän vuoden tapahtumia.

Päätin yhdistää tähän samaan postaukseen myös tänä vuonna lukemani kirjat. Jos koronasta oli jotain hyötyä, niin se että innostuin taas lukemaan enemmän. Olen myös ollut mukana Zurichin lähistöllä asuvien suomalaisten naisten lukupiirissä, jossa ainoa sääntö on ollut, että kirjat ovat suomeksi ja suomalaisilta kirjailijoilta. Tästä johtuen listalla on aika paljon kotimaista kirjallisuutta. Listasin tänä vuonna lukemani kirjat lähinnä omaksi muistoksi mutta eihän siitä tietysti haittaakaan ole, jos joku löytää näistä jotain uutta lukulistalle.

Koska numerot ovat aina hauskoja, niin Goodreadsin mukaan luin tänä vuonna luin 43 kirjaa, joissa oli yhteensä 14 347 sivua. 26 kirjaa oli suomalaisilta kirjailijoilta ja 17 oli käännöskirjoja. Kursiivilla olevat kirjat kuuntelin äänikirjoina, muut luin joko kindlestä tai ihan oikeina kirjoina. Tähdellä merkityt ovat olleet lukupiirikirjoja.

Tammikuu

Vuosi alkoi Sveitsissä, kun emme koronatilanteesta johtuen päässeet Suomeen jouluksi. Tammikuussa Zurichissa satoi ennätysmäärät lunta samoihin aikoihin kuin täytin 28. Ei tehty oikein mitään erikoista, mutta laitettiin vähän autoa ja kuun lopussa juhlistettiin meidän ensimmäistä hääpäivää. Tammikuussa luettua:

Suon villi laulu – Delia Owens
Hienoa luontokuvausta ja hyvä tarina. Minulla oli korkeat odotukset, kun kirjaa on kehuttu niin paljon ja tykkäsin kyllä silti tästä teoksesta.

Korkeintaan vähän väsynyt – Eeva Kolu
Ehkä yksi tämän vuoden suosikkikirjoista. Hyvin samaistuttava ja kirja herätti paljon ajatuksia vaatimuksista, joita yhteiskunta ja omat ajatukset asettavat. Luen kirjan varmaan vielä joskus uudestaan.

Kissani Jugoslavia – Pajtim Statovci
Vähän outo ja hyvä tarina. Klassikko jonka varmasti moni on jo lukenut, itse tulen vähän jälkijunassa.

Helmikuu

Helmikuuhun mahtui sekä lunta että t-paitakelejä. Oltiin aikalailla kotosalla, mutta tehtiin myös vuoden ensimmäinen päiväretki Lägerngratille, joka on harjanne lähellä Badenin kaupunkia. Kuun lopussa lääkäri totesi selkäni täysin parantuneeksi ja antoi luvan tehdä ihan mitä haluan. Helmikuussa tuli luettua vain yksi kirja:

*Kun kuningas kuolee – Elina Backman
Viihdyttävä dekkari, jossa oli hyvää kuvausta suomen kesästä eikä liikaa verta ja väkivaltaa. Toimisi varmasti tosi hyvin kevyenä kesälukemisena.

Maaliskuu

Maaliskuussa lenkkeiltiin, rakennettiin autoa, nautittiin auringosta ja aloitin parvekeviljelyn. Käytiin Reinin putouksilla ja ihan kuun lopussa kirsikat alkoivat kukkia Zurichissa. Maaliskuussa luettua:

*Taivaslaulu – Pauliina Rintala
Kauniisti kirjoitettu kirja täynnä mielenkiintoista kuvausta vanhoillislestadiolaisuudesta, selviytymisestä ja rakkaudesta.

Naiset joita ajattelen öisin – Mia Kankimäki
Tykkäsin kirjan alusta ja Karen Blixenin osuudesta, mutta loppua kohti kirja ehkä vähän lässähti. Kirjassa oli mielenkiintoisia kertomuksia monista oman aikansa vaikuttavista naisista, jotka eivät ehkä ole niitä kaikkein tunnetuimpia.

Huhtikuu

Huhtikuussa tehtiin pari vaellusta vuorilla ja nautittiin aurinkoisista päivistä aina räntäsateen välissä. Rakennettiin autoon yläkaapit ja keittiön laatikostot. Loppukuusta käytiin vielä retkellä Walenseen ympäristössä. Huhtikuussa luettua:

Loistava ystäväni – Elena Ferrante
Napoli-sarjan ensimmäinen osa. Tykkäsin koko sarjasta ja siitä, kuinka se kuvaa napolilaista elämää, luokkia ja köyhyyttä. Osa hahmoista on välillä ärsyttäviä ja heidän ystävyytensä ongelmallista, mutta se on varmasti yksi asia, joka tekee kirjasta mielenkiintoisen.

Kuinka olla piittaamatta p*skaakaan – Mark Manson
Hyvin nopeasti luettu kirja, jossa oli ihan hyviä pointteja. Mutta aika pitkästi kirjoitettu melko yksinkertaiset ajatukset.

*Margarita – Anni Kytömäki
Myös yksi tämän vuoden lemppareista. Erittäin hyvä tarina ja jotenkin ajankohtainen, vaikka kirja onkin kirjoitettu ennen koronaa.

Toukokuu

Toukokuussa ostin uuden pyörän ja poljettiin Pfäffikerseellä olevalla rantasaunalle, mikä oli ihanaa. Rakennettiin myös pakua valmiiksi ja siivottiin se, jotta päästiin reissaamaan äitin vierailun aikana. Viikon aikana käytiin vuorilla, järvillä ja kierrettiin vähän Zurichissa. Oli tosi kiva saada vieraita. Toukokuun lopussa sain toisen koronarokotteen. Toukokuussa luettua:

Uuden nimen tarina – Elena Ferrante
Napoli-sarjan toinen osa jatkaa siihen mihin ensimmäinen osa päättyi. Kirjassa kuvataan naisen asemaa, väkivaltaa ja Napolia.

*Ei kertonut katuvansa – Tommi Kinnunen
Mielenkiintoinen tarina, joka sai googlailemaan saksalaisten mukaan lähteneitä naisia ja Lapin sotaa. En tykkää sotakirjoista, mutta tällaiset sodan jälkeiseen aikaan liittyvät selviytymistarinat ovat mielenkiintoisia.

Kesäkuu

Kesäkuussa oltiin Lauterissa ja käytiin parilla via ferratalla. Lisäksi treenattiin ylämäkikuntoa kiipeämällä Grosser Mythen -vuorelle. Kesäkuussa tuli myös vuosi pakuprojektia täyteen. Kesäkuussa luettua:

Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät – Elena Ferrante
Napoli-sarjan kolmas osa kuvaa ehkä enemmän myös yleisesti poliittista ilmapiiriä 60-luvulla.

Auschwitzin tatuoija – Heather Morris
Surullinen kuvaus kamaluuksista, joita Puolassa tapahtui tuolloin. Kirjan teki vielä vaikuttavammaksi sen taustatarina, jota päädyin vielä googlailemaan lisää.

*Westend – Suvi Vaarla
Hyvä ja mielenkiintoinen tarina lamasta. Jotenkin kirja sai ajattelemaan paljon omaa asemaa ja myös sitä, että koska seuraava isompi romahdus on edessä.

Mielikuvituspoikaystävä ja muita sinkkuelämän perusasioita – Henriikka Rönkkönen
Vaikka kieli oli välillä vähän liiankin ronskia ja monet jutut menivät omasta mielestäni vähän yli, nauroin silti muutamassa kohdassa ääneen. Kevyt ja nopealukuinen kesäkirja.

Helvetillinen vaelluskirja – Are Kalvø
Hauska kirja vaeltamisesta ja pohjoismaalaisten ehkä välillä erikoisestakin luontosuhteesta. Kirjassa oli osuvaa kuvausta vaeltamisen kurjemmista puolista ja tragikoomisiin kohtiin oli helppo samaistua, varsinkin kun itse tykkää liikkua luonnossa ja vuorilla.

Kesäloman ensimmäiset päivät vuorilla

Heinäkuu

Heinäkuussa alkanut kesäloma startattiin vuorilla yöpyen ja via ferratalla, jonka jälkeen tultiin Suomeen melkein kuukaudeksi. Pääsin pitkästä aikaa mökille, hypättiin lisenssit takaisin voimaan ja nähtiin ystäviä ja sukulaisia. Onnistuin myös murtamaan yhden sormen jättämällä sen autonoven väliin. Heinäkuussa tuli luettua aika paljon:

Kadonneen lapsen tarina – Elena Ferrante
Napoli-sarjan viimeinen osa. Tykkäsin koko sarjasta ja Italian poliittisen ja sosiaalisen tilanteen kuvaus oli mielenkiintoista.

Pienen hauen pyydystys – Juhani Karila
Kirjaa on kehuttu oudoksi ja hyväksi, ja aluksi mietin että onkohan se ainoastaan outo. Mutta kun kirjaan pääsi sisään, oli se lopulta ehkä yksi vuoden parhaista. Hauskan juonen lisäksi tykkäsin kirjan murteesta.

Bolla – Pajtim Statovci
Kaunis kieli, hyvä tarina ja mielenkiintoista kuvausta sodasta ja ihmissuhteista.

Tiranan sydän – Pajtim Statovci
Ei ehkä yhtä hyvä kuin Bolla, mutta silti lukemisen arvoinen.

Aleppon mehiläistarhuri – Christy Lehteri
Koskettava, surullinen ja kaunis kuvaus Syyrian pakolaisten matkasta, mehiläisistä ja menettämisestä.

Paperilla toinen – Emmi-Liia Sjöholm
Avoin kirja äitiydestä, ihmissuhteista ja elämästä.

Rikospaikka – Anna-Leena Härkönen
Kevyt kesälukeminen, joka ei kyllä erikoisemmin säväyttänyt.

Torstain murhakerho – Richard Osman
Väkivallaton ja kevyt dekkari, jossa seniorikylän murhakerho päätyy osaksi oikeaa murhatutkintaa. Tähänkin kesti hetki päästä kärryille, mutta lopulta kirja oli oikein viihdyttävä. En arvannut murhaajaa.

Elokuu

Elokuussa lennettiin takaisin Sveitsiin ja löydettiin kaikki kasvit kuolleina parvekkeelta. Oltiin aika aktiivisia ja kiivettiin sekä Pilatukselle että käytiin vaeltamassa Sveitsin kansallispuistossa. Elokuussa luin pari kirjaa:

*Pintaremontti – Miika Nousiainen
Viidyttävä ja vähän kevyempi kirja, jossa kuitenkin käsiteltiin muutamia isompia/vaikeampiakin teemoja. Miika Nousiaisen tyyli kirjoittaa on hauska ja luulen, että olisin tykännyt tästä kirjasta vielä enemmän luettuna kuin kuunneltuna, vaikka hauska näinkin.

*Joko ollaan perillä – Nina Rousu
Mielenkiintoinen tarina elämästä Afrikassa ja matkasta “rantapummista” diplomaattirouvaksi.

Syyskuu

Syyskuussa tehtiin vuoden rankin vaellus, kun käveltiin Hardergratin harjanteen 20-kilometrinen reitti kauniissa maisemissa. Vietettiin myös meidän viidettä vuosipäivää, pyöräiltiin Zurich-järven ympäri ja ehdittiin loppukuusta myös Lauteriin. Syyskuussa luettua:

*Ruskeat Tytöt – Koko Hubara
Tätä esseekokoelmaa ei ollut kirjoitettu minulle enkä voi samaistua kaikkiin kokemuksiin, mutta koin kirjan silti tärkeäksi keskustelunavaukseksi sekä arkisesta että rakenteellisesta rasismista Suomessa.

Maailman onnellisin mies – Eddie Jaku
Koskettava kertomus Eddien elämästä keskitysleireillä ja siitä, kuinka kauheimmista kokemuksista selvinnyt mies voi kokea olevansa maailman onnellisin.

Normaaleja ihmisiä – Sally Rooney
Paljon kehuttu kirja suositulta kirjailijalta. Kirjassa on paljon hyviä kohtauksia ja vähän erilainen tarina, mutta en silti ihan lämmennyt tälle, vaikka viihdyttävä kirja olikin. Ehkä myös odotukset olivat liian kovat.

Lokakuu

Lokakuussa käytiin hyppäämässä, oltiin Lauterissa ja tehtiin syyslomareissu Pohjois-Italiaan, jossa sattumalta oli myös pari suomalaista kaveria. Loppukuusta syötiin fondueta ja juotiin ensimmäiset gluhweinit. Lokakuussa luettua:

Caracasissa on vielä yö – Karina Sainz Borgo
Samaan aikaan kaunis ja surullinen kuvaus kaaoksen partaalla olevasta Venezuelasta ja ihmisten eriarvoisuudesta.

Bechi – Koko Hubara
Avartava esikoisromaani, joka kuvaa vaikeaa äiti-tytärsuhdetta ja ruskean ihmisen elämää Suomessa.

Aprikoosiyöt – Vera Vala
Kuunneltiin kirjaa kun ajettiin Italiaan, eli sopi hyvin tunnelmaan. Kevyt ja viihdyttävä hömppäkirja, mutta Italian kuvausta olisi voinut olla enemmänkin.

*Akvarellaja Engelin kaupungista – Jukka Viikilä
Runollisella kielellä kirjoitettuja Engelin päiväkirjamerkintöjä 1800-luvun Helsingistä. Vaikka kirja on fiktiivinen, niin oli silti mielenkiintoista miettiä, kuinka paljon merkittäviä rakennuksia yksi arkkitehti on ehtinyt Suomeen suunnitella.

Marraskuu

Marraskuussa käytiin varjoliitokurssilla ja saatiin neljä lentoa Lauterin hienoissa maisemissa. Lisäksi käytiin päiväretkellä Bernissä. Kuun lopussa ensilumi satoi Zurichiin. Marraskuussa luettua:

Kultarinta – Anni Kytömäki
Kaunista luontokuvausta ja mielenkiintoinen tarina, aivan kuten Margaritassakin.

Jänniä aikoja – Naoise Dolan
Tätä kirjaa on kehuttu, mutta jotenkin siinä oli ehkä vähän liikaa stereotypioita ja monet hahmot olivat melko ärsyttäviä. Mutta ihan viihdyttävä tarina kuitenkin.

*Sinun, Margot – Meri Valkama
Erittäin hyvä esikoiskirja, jota olen suositellut monelle. Kirja yhdistää taitavasti nykyaikaa, ihmissuhteita, unohtamista ja DDR:n loppuaikoja mielenkiintoiseen tarinaan.

Idiootit ympärilläni: Kuinka ymmärtää muita ja itseään – Thomas Erikson
Markkinointia ja viestintää työkseni tekevänä olisi varmaan pitänyt lukea tämä kirja jo aiemmin. Kirja auttaa ehkä hieman ymmärtämään paremmin ihmisten erilaisia viestintätapoja ja miksi jotkut reagoivat ja käyttäytyvät tilanteissa aivan eritavalla kuin itse.

Joulukuu

Joulukuussa käytiin parilla joulutorilla ja saatiin paku muutoskatsastuksesta läpi, mikä tarkoittaa että se on nyt virallisesti matkailuauto. Uskallettiin myös lopulta lähteä lomalle Suomeen pienen karanteenin ja testien jälkeen. Joulu vietettiin Keuruulla Matin perheen kanssa, jonka jälkeen ollaan oltu Tampereella. Joulukuun luetut:

Väylä – Rosa Liksom
Meänkielellä kirjoitettu tarina 13-vuotiaasta tytöstä, joka kuljettaa sotien aikaan karjaa evakkoon väylän toiselle puolelle. Mielenkiintoinen tarina ja erittäin hellyyttävää kuvausta lehmistä.

Kaikki rahasta – Julia Thuren
Hyvä yleisteos talouden hallinassa ja sijoittamisesta. Kirja sopii mielestäni kaikille, oli oma taloustilanne mikä tahansa. Olen sijoittanut rahastoon jo vuosia, mutta kirjan myötä kiinnostuin myös suorasta osakesijoittamisesta.

Keskusteluja ystävien kesken – Sally Rooney
Viihdyttävää ihmissuhdekuvausta, kuten Rooneylla yleensäkin. Mutta en oikein tykännyt kirjan yhdestäkään hahmosta.

Vaella, kalasta, rakasta – Omaa polkua etsimässä – Monni Himari
Kertomus Pohjois-Norjaan muuttaneesta matkabloggaajasta, joka opettelee pohjoista omavaraisuutta ja nauttii Norjan luonnosta. Kirja on kaunis kuvaus pohjoisen luonnosta ja rauhallisuudesta.

Paikka vapaana – J. K. Rowling
Hyvä kirja pikkukaupungin valtataistelusta ja sosiaalisista ongelmista. Hahmoja oli melko paljon, mutta tykkäsin kyllä kirjasta kun pääsin kärryille henkilöistä ja heidän kytköksistään.

-
Ei kommentteja

Kuulumisia

Lokakuussa

Tuntuu että lokakuu vierähti tosi nopeasti. Kuukauteen mahtui hyppäämistä, pakuilua, syysloma Italiassa ja parit fondue-juustoöverit. Ja aika paljon töitä, minkä takia en ole koko kuussa tänne mitään kirjoitellutkaan.

Kuun alussa käytiin Zurichin kerholla hyppäämässä muutama hyppy ja saatiin myös kutsu jäädä fonduelle illalla. Hypyt olivat kivoja ja oli hauskaa tavata paikallisia hyppääjiä, vaikka välillä keskustelut olivat sveitsinsaksaksi eikä ihan pysytty mukana.

Yksi viikonloppu vietettiin Lauterissa syysauringosta nauttien, jonka jälkeen lähdettiin lyhyelle lomalla Italiaan. Tai pitkä viikonloppu se oli, mutta tuntui lomalta, kun käytiin ihan ulkomailla, heh. Italiassa kiivettiin yksi via ferrata (josta kuvatkin ovat), käytiin pyöräillen Arcossa, syötiin pizza ja gelatoa ja hengailtiin sattumalla paikalla olleiden suomalaisten kavereiden kanssa. Vaikka Trentinon suunnilla yöt olivatkin jo aika kylmiä, oli päivisin kuitenkin lähemmän 20 astetta lämmintä. Vähän kuin pieni kesän jatko siis.

Tämä oli eka kerta kun otettiin molemmat pyörät mukaan reissuun. Oli hyvä huomata, että ne oikeasti mahtuvat sängyn alle, kun etupyörät irroittaa. Ison auton kanssa pyörä helpottaa liikkumista, kun ei aina tarvitse löytää parkkipaikkaa ihan kävelymatkan päästä tai selvittää julkista liikennettä.

Nyt loppukuusta Zurichissakin puut ovat kellastuneet ja aurinkoisista päivistä huolimatta huomaa, että syksy tulee vauhdilla. Käytiin vielä toisenkin kerran fonduella ja juotiin myös ensimmäiset glühweinit. Vielä tarkeni istuskella terassilla talvitakki päällä. Loppukuu onkin vierähtänyt aikalailla töitä tehden ja rentoillen, ilman sen suurempia suunnitelmia.

Parin viikonlopun lepäily onkin tullut tarpeeseen, koska ollaan menossa ensi viikolla varjoliitokurssille Lauteriin. Hauskaa ja jännittävää. Kurssi kestää neljä päivää ja kelit ovat vähän arvaamattomat, joten saa nähdä päästäänkö oikeasti lentämään vai katselemaan sumua ja lumisadetta.

-
Ei kommentteja

Paku

Pakuprojekti: keittiö ja yläkaapit

Pakettiauton keittiö ja yläkaapit

Nyt tulee taas lisää pakuasiaa ja sisätiloja, tällä kertaa keittiöstä ja yläkaapeista. Aiempi kirjoitus seinistä, penkeistä, ruokapöydästä ja sängystä löytyy täältä.

Keittiö

Meillä on pakussa noin 130 cm leveä pieni keittiö, josta löytyy hana ja lavuaari, jääkaappi, kaasuliesi ja säilytystilaa. Koko keittiö suunniteltiin oikeastaan lieden ja jääkaapin ympärille. Päädyimme laittamaan lieden ja jääkaapin keittiön vasemmalle puolelle, koska halusimme matkan liedeltä penkin alla olevalle kaasupullolle olevan mahdollisimman lyhyt. Lavuaari päätyi siis kuskin penkin viereen ja väliin jäi vähän työskentelytilaa.

Kaapistossa jääkapin ja lavuaarin väliin jäävään tilaan rakensimme neljä kapeaa mutta syvään vetolaatikkoa, ja lavuaarin alla olevassa kaapissa on pienen harmaavesisäiliön lisäksi tilaa roskikselle, siivousvälineille ja muulle tavaralle.

Keittiö on tehty vanerista ja muutamasta tukilaudasta, ja päällä on Bauhausista ostettu pyökkitaso, joka on samaa puuta kuin ruokapöytä mutta vähän paksumpi. Myös ovet ja laatikot on tehty vanerista ja maalattu valkoiseksi. Sveitsin rautakaupoissa on näppärä leikkauspalvelu, joten pyysimme jo kaupassa levyistä oikean kokoisia, jolloin saimme reunoista aika paljon suoremmat kuin meidän sahoillamme olisi tullut.

Keittiön kohdalla seinä on vanerista, joka on kiinnitetty auton runkoon. Välitilan kohdalle laitoimme valkoiset laatat, jotka liimasimme paikalleen märkätiloihin sopivalla, hieman elastisella laattaliimalla. Saumaukset ovat vaaleanharmaat. Ainakaan vielä yksikään laatta ei ole tippunut, toivotaan parasta myös jatkossa.

Pakettiauton keittiön rakentaminen
Pakukeittiön runko
Pakun keittiön taso
Pakukeittiön rakentaminen
Reissupakun keittiö
Harmaavesisäiliö lavuaarin alla
Keittiö pakettiautossa

Jääkaappi

Meillä on Dometicin 110-litrainen jääkaappi (Dometic CoolMatic CRX 110), jossa on myös pieni pakastinlokero. Aiemmassa pakussa meillä oli laatikkomallinen pienempi Dometicin jääkaappi, ja siihen verrattuna tämä ei ole ihan yhtä energiatehokas ja tasaisen kylmänä pysyvä. Mutta tykkään sivusta avattavasta kaapista ehkä kuitenkin enemmän, koska sieltä on helpompi löytää asioita ja se tuntuu kodikkaammalta.

Jääkaappi pakettiautossa
Kaasulevy pakun keittiössä

Kaasuliesi ja kaasun asennus

Lietenä meillä on kaksiliekkinen kaasulevy (Thetford Topline 922), joka on ainoa kaasulaitteemme. Tästä johtuen halusimme kaasun ja lieden mahdollisimman lähekkäin. Kaasu löytyykin viereisen penkin alta omasta ilmatiiviistä laatikostaan, josta on kaksi ilmastointireikää ulos. Laatikosta kaasu kulkee kupariputkilla liedelle. Kaasun asennuksen ja tarkistukset hoiti ammattilainen.

Lavuaari ja vedet

Tiskialtaana meillä on Ikean halvin malli (Fyndig) ja sen alla 10 litran harmaavesisäiliö. Pitää katsoa onko tuo säiliö pitkässä juoksussa liian pieni. Toisaalta on hyvä, että se pitää parin päivän välein tyhjätä, niin pysyy hajut kurissa. Hanan tilasimme Amazonista ja se toimii sekä hanana että käsisuihkuna (moodia voi vaihtaa napista). Hanan vierestä löytyy tasoon upotettu saippuapumppu, joka on aika näppärä kun ei tarvitse etsiä tiskiainetta kaapista. Vesisäiliöt ja pumppu löytyvät auton takaa, ja vesijärjestelmästä kirjoitan varmaan vielä ihan oman postauksensa.

Vetolaatikot

Vetolaatikoita on kolmea kokoa, kaksi matalaa ylhäällä, keskikoinen keskellä ja korkea alhaalla. Teimme laatikot valmiiksi oikean kokoisiksi sahatuista vanereista liimaamalla ja ruuvaamalla osat yhteen (ei ehkä oikeaoppisin laatikonrakennus, mutta meidän taidoillemme sopiva). Lopuksi kiinnitimme vielä laatikoihin etulevyt. Laatikot on kiinnitetty pehmeästi sulkeutuvilla kiskoilla, jotka ovat itseasiassa sen verran tiukat, että ne pitäisivät laatikot kiinni yksinäänkin. Koska olimme kuitenkin jo tilanneet matkailuautonupit, jotka sisään painettuina lukitsevat laatikot kiinni, niin käytimme myös niitä. Ongelma on, että muoviset nupit ja järeät kiskot eivät oikein ole yhteensopivat, vaan olemme jo kerran joutuneet liimaamaan irronneen nupin takaisin paikalleen.

Laatikoiden rakentaminen
Itse tehdyt vetolaatikot
Valmiit vetolaatikot
Laatikot pakun keittiössä

Yläkaappien rakentaminen

Yläkaapit olivat yksi suuri ahdistuksen lähde, kun ei oikein tiedetty, että miten ne haluttaisiin auton runkoon kiinnittää. Mutta asiat selvisivät taas, kun alettiin vain hommiin. Päätimme kiinnittää yläkaappien tukipuut seinään ja kattoon pulteilla. Tämänkin olisi voinut suunnitella ennen seinien ja katon panelointia, mutta kuten yleensä, tehtiin tämäkin vaikeimman kautta. Porattiin siis panelointeihin isommat reiät, joiden kautta kiinnitettiin niittimutterit auton runkoon. Ja sitten mallattiin tukipuut niin, että saatiin niihin reiät samoille kohdille kuin nuo pulttien reiät ovat (ja jotenkin vielä onnistuttiin tässä). Tukipuut peittävät panelointien reiät ja koko homma näyttää yllättäen suhteellisen siistiltä. Mutta ehkä kannattaisi miettiä kaikki kiinnityspisteet hyvissä ajoin eikä lykätä epävarmoja hommia viimeiseksi.

Koitimme rakentaa kaapit itsessään melko kevyiksi. Käytännössä ruuvasimme ja liimasimme pystysuuntaiset puut suoraan kiinni tukipuuhun ennen sen pulttaamista kattoon ja kiinnitimme pohjavanerin näihin puihin ja seinän tukipuun päälle. Etureunaan, tukipuiden väleihin laitoimme vielä kapeat laudat, jotta tavarat eivät pääse suoraan luisumaan ovia vasten. Alareunassa on lisäksi alumiinilista siistimässä ulkonäköä ja varmistamassa pohjalevyä. Lisäksi teimme kaappien sisälle väliseiniä, jolloin yhdestä pitkästä yläkaapista tuli viisi kapeampaa. Molemmille on siis omat vaatekaapit, joiden lisäksi on kolme yläkaappia ruuille, kosmetiikalle ja muille tavaroille. Keskimmäisestä kaapista löytyy lisäksi usb- ja 12V-pistokkeet, jotta laitteita voi ladata kaapin sisällä.

Ovet rakensimme ohuemmasta vanerista, jonka reunoihin laitoimme paksumpaa vaneria vahvikkeeksi. Kuvat selventävät rakennelmaa ehkä hieman tätä sekavaa kuvausta paremmin. Oviin laitoimme vielä kaasujouset, jotta ne pysyvät ylhäällä. Jouset auttavat myös ovien kiinnipysymisessä, vaikka kaapeista ei kyllä ole mitään lentänyt ulos ennen niiden asentamistakaan.

Reissupakun yläkaappien kiinnitys
Yläkaappien tukipuut
Yläkaappien rakentaminen
Reissupakun yläkaappien rakentaminen
Reissupakun yläkaappien runko
Oven kiinnitys
Reissupakun yläkaapit
Valmiit yläkaapit pakussa

Nyt muutamien reissujen ja kokkailuiden jälkeen uskaltaa jo sanoa, että keittiö ja kaapit toimivat aika kivasti. Tilaa ei tietysti ole ihan kamalasti, mutta jos toinen pilkkoo ruokapöydällä ja toinen valmistaa ruokaa keittiössä, niin mahtuu ihan hyvin tekemään monenlaisia ruokia. Kaapeissa tavarat vielä vähän hakevat paikkojaan ja jonkinlaisia laatikoita tai koreja tarvitaan varmaan vielä lisää, mutta varsinkin lyhyillä reissuilla toimii ihan hyvin näinkin.

Reissupakun keittiö ja yläkaapit

Aiemmat kirjoitukset pakuprojektista:
Pakuprojekti: sisätilat, sänky, penkit ja pöytä
Vuosi pakuprojektia takana
Pakuprojekti: Kahden istuttava kääntöpenkki
Pakuprojekti: kiinalainen sisätilalämmitin
Pakuprojekti: Matilla on asiaa sähköistä ja asennuksesta
Pakuprojekti: Itse tehdyt kattotelineet
Pakuprojekti: Kameroiden ja vakionopeudensäätimen asennus
Pakuprojekti: Ilmanvaihto, eristys ja lattia
Uusi projekti: Fiat Ducaton rakentaminen reissupakuksi

-
1 kommentti