Heta | Pakumatkalla

Yleistä 10.11.202006.11.2020 by Heta

Kaksi vuotta ulkomailla

Siitä on nyt yli kaksi vuotta, kun ajettiin pakulla laivaan ja lähdettiin kohti Italiaa. Aika hullua kuinka nopeasti aika meneekään ja kuinka paljon suunnitelmat voivat parissa vuodessa muuttua! Näin parin vuoden jälkeenkään en kuitenkaan miellä itseäni ulkosuomalaiseksi, vaan enemminkin väliaikaisesti ulkomailla seikkailevaksi suomalaiseksi.

Kaksi vuotta sitten lähdettiin siis aika tietämättöminä pakulla Italiaan tarkoituksenamme katsoa, miltä ulkomailla oleminen tuntuu ja olimme päättäneet olla ainakin vuoden pois Suomesta. Ajatuksena oli hakea paikallisia töitä ja muuttaa lähelle vuoria ja lämpöä. Vähän ennen lähtöä minä kuitenkin perustin toiminimen ja Matti teki sopimuksen etätöistä vanhaan työpaikkaansa, joten työnhaulla ei sitten ollutkaan niin kiire. Päätimme myös viikon Milanossa olon jälkeen, että ehkä iso ja kallis kaupunki ei ole meidän paikkamme, vaan voisimme vaihtaa paikkaa ja reissata Italiassa sillä aikaa, kun Matti hakisi töitä.

Vietimme aikaa Gardan lähellä ja Sisiliassa, kunnes Matti sai töitä. Mutta ei Italiasta tai edes läheltä vuoria – vaan Hollannista. Talvi oli tulossa ja tuntui mukavalta muutaman kuukauden reissaamisen ja stressaavan työnhaun jälkeen asettua aloilleen, joten ajoimme pakun Alankomaihin Eindhoveniin. Ja siellä viihdyimmekin vuoden ajan.

Alankomaissa ei (yllätys yllätys) kuitenkaan ole vuoria, joten kun Matin vuoden sopimus alkoi loppua, ajattelimme että on hyvä aika koittaa vielä saada töitä mielenkiintoisemmasta paikasta. Alankomaissa ei siis ollut mitään vikaa, mutta olimme kuitenkin aika innoissamme, kun Matti sai töitä Zurichista. Ja Sveitsissä ollaankin oltu nyt jo yhdeksän kuukautta.

Näiden parin vuoden aikana on muuttunut siis pari kertaa asuinmaa ja tänä vuonna vaihdoimme myös pakun isompaan. Ja menimme naimisiin! Mikään ei oikeastaan mennyt niin kuin aluksi ajateltiin, mutta ehkä kaikki meni kuitenkin juuri niin kuin piti. Tähän vuoteen on osunut myös kurjia juttuja (esim. yksi pandemia), jotka ovat omalta osaltaan muuttaneet suunnitelmiamme. Mutta kaikesta huolimatta ulkomailla asuminen on antanut aika paljon perspektiiviä ja uusia kokemuksia, ja koen olevani valtavan onnekas saadessani kokea tämän kaiken.

Ajattelin nyt kahden vuoden kunniaksi koota yhteen vähän ulkomailla asumisen hyviä puolia ja mitä puolestaan kaipaan eniten Suomesta.

Ulkomailla asumisen hyvät puolet:

Reissumahdollisuudet. Keski-Euroopassa välimatkat ovat hämmentävän lyhyitä ja parissa tunnissa Zurichista ajaa Italiaan, Saksaan, Ranskaan tai Itävaltaan. Eikä Sveitsin paikallisissa kohteissakaan ole valittamista, päinvastoin.
Vuoret ja luonto. Erityisesti Italiassa ja Sveitsissä vuorien läheisyys ja luonnon nähtävyydet ovat omaa luokkaansa, vaikka tykkään kyllä paljon myös Suomen metsistä ja Lapin tuntureista.
Uusi kieli ja kulttuuri. Ulkomailla tulee väkisin opittua uusia kieliä ja puhuttua enemmän englantia (vaikka hollantia en kyllä puhu paria sanaa enempää). Tulee myös tutustuttua uusiin kulttuureihin ja laajennettua omaa ymmärrystä.
Uudet kokemukset. Ei aina välttämättä positiivisia, mutta uusia kokemuksia saa ulkomailla asuessa melkoisen määrän. Matti on saanut kokemusta myös ulkomaiden erilaisista työkulttuureista, minä itseni johtamisesta ja etätöiden tekemisestä.
Itsevarmuus ja rohkeus. Muistan kuinka paljon jännitti lähteä vaihtoon Barcelonaan ja kuinka mietin, että pärjäänkö ollenkaan. Ulkomailla olo ei todellakaan aina ole helppoa tai mukavaa, mutta siitä huolimatta olen saanut tiettyä itsevarmuutta ja uskoa omaan pärjäämiseen.

Mitä kaipaan Suomesta:

Perhe ja ystävät. On kurjaa olla aina kaukana ja jäädä paitsi asioista. Ikävä on välillä kova ja varsinkin nyt koronan aikana tuntuu, että on täällä eristyksissä läheisistä. Toisaalta ikävän myötä osaa paremmin arvostaa kaikkia läheisiä ja nautin todella paljon niistä hetkistä, kun saa viettää aikaa perheen ja ystävien kanssa.
Asioiden hoitamisen helppous. Kuinka helppoa asioiden hoitaminen Suomessa onkaan! Puhutaan sitten veroilmoituksesta, yrityksen perustamisesta tai uuden asunnon löytämisestä. Kaiken voi hoitaa omalla äidinkielellä ja vielä luultavasti netissä. Ei ole turhaa byrokratiaa, kirjeiden lähettämistä tai toimistoissa jonottamista.
Sosiaaliturva ja terveydenhuolto. Sveitsissä on yksi maailman parhaimmista ja kalleimmista terveydenhuoltojärjestelmistä, eivätkä sairausvakuutukset Hollannissakaan halpoja olleet. Kun maksaa monta sataa kuussa vakuutuksesta ja silti vuodessa on monen tonnin omavastuu, niin kaipaa kummasti Suomen edullista terveydenhuoltoa.
Kasvisruokavaihtoehdot ja suomalainen ruoka. Välillä on ikävä ruisleipää ja pakkaseen kerättyjä mustikoita. Ja Suomessa haluan aina maistaa kaikkia uusia kasvisruokavaihtoehtoja, mitä kaupoista löytyy.

Tämän postauksen kuvat ovat muutaman viikon takaa Eigerin juurelta. En aina ihan ymmärrä, että nyt me oikeasti asumme lyhyen ajomatkan päässä tällaisista maisemista.

-
Ei kommentteja

Syysloman pieni pakureissu

Sain tällä viikolla hyväntahtoisen reklamaation, jossa toivottiin tiheämpää postaustahtia. Täytyy myöntää, että kirjoitusinto on ollut vähän hukassa, kun olen tehnyt aika paljon töitä, stressannut koronasta ja parannellut murtunutta selkää (joka ei vieläkään valitettavasti ole ihan kunnossa, mutta minkäs teet). Mutta pari viikkoa sitten päätettiin kaikesta kiireestä ja hässäkästä huolimatta pitää lomaa. Ja se teki hyvää.

Niin hyvää ettei olisi huvittanut töiden pariin juuri palatakaan. Samalla päätin, että taidan lopettaa tai ainakin vähentää viikonloppuisin töiden tekemistä ja laittaa oman palautumisen korkeammalle prioriteetille.

Vietimme loman alkupuolen remppaamalla pakua reissukuntoon ja toisen puolikkaan ajelemalla täällä Sveitsissä lähemmäs vuoria ja testaamalla kuinka pakun lämmitys toimii. Toimihan se ja muutenkin oli hauskaa pitkästä aikaa olla vain reissussa ilman sen suurempia suunnitelmia.

Vietimme loman kierrellen tässä lähistöllä, juuttuen lumeen, ihaillen keltaisia lehtiä ja nauttien vuorista ja auringosta. Auto pelasi kivasti, lämmitys toimi ja oli hauskaa kun meillä oli jo penkit ja pöytäkin käytettävissä. Totesimme myös että säilytystilojen puutteen todellakin huomaa, eli seuraavaksi pitää varmaan koittaa saada kaappeja ja laatikoita paikoilleen. Eikä veden ja kaasun asentamisestakaan haittaa olisi, vaikka kyllä retkikeittimellä ja vesipulloillakin pärjäsi.

Vuorilla satoi jonkin verran lunta ja aika moni tie oli suljettuna. Lumisade yllätti meidät (ja aika monet muut) yhden tunnelin jälkeen ja jäimme 4season-renkaillamme ylämäkeen jumiin. Juuri sillä kohdalla sattui onneksi olemaan levähdyspaikka tai isohko levennys, joten ajattelimme että jäämme siihen odottamaan lumisateen loppumista. Emmekä me siitä olisi kyllä enää liikkeelle päässeetkään.

Melkein heti edessämme sattui nokkakolari, joka tallentui meidän dashcamiimme. Ketään ei onneksi sattunut kolarissa, mutta kumpikin auto meni lunastukseen. Matti meni auttamaan varoituskolmioiden ja muiden kanssa, ja tarjosimme kolarin osapuolille lämmintä tilaa meidän pakussamme odotella poliisia ja hinausta. Lopulta myös kuulustelut tehtiin meidän autossamme ja poliisit olivat erittäin kiitollisia saamastaan avusta ja tarjoutuivat hinaamaan meidät alas vuorelta. Pääsimme kuitenkin siinä kohtaa jo itse liikkeelle ja päädyimme sitten kiitoksena nukkumaan poliisiaseman aidattuun pihaan. Saattoi olla yksi turvallisimmista paikoista, jossa olemme koskaan nukkuneet. Siellä sitten juotiin viiniä ja syötiin fondueta minun nimipäiväni seikkailujen kunniaksi.

Aamulla jatkoimme matkaa ja kävimme Aareschluchtissa, joka on kanjoni Meiringenissä. Pystysuorien kallioiden välissä virtaa joki, ja kapeimmillaan kanjoni on vain metrin levyinen ja parhaimmillaan lähes 200 metrin korkuinen. Sieltä jatkoimme Lauteriin, jossa nautimme vuoristomaisemista ja Matti hyppäsi muutaman hypyn. Viikonlopuksi saatiin vielä ihan mahtavat aurinkoiset kelit, joihin oli mukava päättää loma.

Nyt koronatapaukset ovat taas aika jyrkässä nousussa täällä Sveitsissä, eikä voi tietää miten lähiaikoina pääsee taas reissaamaan. Ainakin jouluksi Suomeen tulosta päätimme jo luopua, toivotaan että keväällä tämä tilanne jo helpottaisi.

-
Ei kommentteja

Paku 08.09.202031.10.2020 by Heta

Pakuprojekti: Ilmanvaihto, eristys ja lattia

Noniin! Aloitan nyt (vihdoin) tällaisen postaussarjan meidän uudesta pakuprojektista. Työkiireet ja yksi murtunut selkä ovat hieman haitanneet projektin etenemistä ja varsinkin siitä kirjoittamista, mutta koitan nyt pikkuhiljaa jakaa tänne kuulumisia remontin etenemisestä.

Ostettiin siis alkukesästä tuollainen 2018 vuoden Fiat Ducato, josta olisi tarkoitus hyvin avoimella aikataululla remontoida pieni sängyllä, työtiloilla ja keittiöllä varustettu liikkuva koti. Kirjoittelin projektista ja suunnitelmista yleisemmin tässä postauksessa.

Projekti on nyt tosiaan alkanut ja tähän mennessä pakuun on asennettu jo vaikka mitä. Ajattelin jakaa asioita ja tähän ensimmäisen postauksen aiheiksi valikoituivat eristys, ilmanvaihto ja lattia. Kokoan tähän nyt vähän tietoa näistä, jos siellä on joku, jota tarkemmat kuvaukset kiinnostavat.

Pieni huomio kuitenkin heti alkuun. Me emme ole millään mittarilla mitattuna ammattilaisia rakentamisessa tai auto-asioissa, joten kaikki asiat mitä täällä kerron, perustuvat vain ja ainoastaan meidän omiin selvittelyihimme ja kokemuksiimme. Monissa ratkaisuissa on omat hyvät ja huonot puolensa, ja harvoin on yhtä oikeaa tapaa tehdä asioita. Ja välillä voimme olla täysin väärässä. Mutta nyt siis pidemmittä puheitta eristeiden ja ilmanvaihdon kimppuun!

Pakun eristäminen

Koska kyseessä on pakettiauto, halusimme tietenkin eristeen, joka ei ime itseensä kosteutta ja saa autoa ruostumaan. Lisäksi kriteereinä olivat riittävän hyvä lämpöarvo ja äänen eristys. Vertailujen ja kokemusten selvittämisen jälkeen päädyimme käyttämään itsestään liimautuvaa solukumia (Armaflex), koska se tuntuu olevan todella suosittua Sveitsin ja Saksan suunnilla, sitä oli helposti saatavilla ja asennus oli melko helppoa. Armaflexin alle asensimme myös pieniä paloja alubutyyli-mattoa lisä-äänieristykseksi. Alubutyyli ei ole tuollaisen eristyksen kanssa mitenkään pakollinen, mutta koska se ei ollut kauhean kallista ja lisääminen jälkikäteen on lähes mahdotonta, päätimme laittaa sitä tässä vaiheessa varmuuden varalta.

Me tilasimme sekä alubutyylit että Armaflexit netistä. Alubutyyliä tilasimme kaksi rullaa ja Armaflexiä päädyimme ottamaaan kolme rullaa 19mm ja kolme rullaa 25mm paksua mattoa. Paketista kuitenkin paljastui 25mm sijaan 32mm paksua eristettä, mutta emme jaksaneet valittaa, vaan käytimme sitä. Olimme onneksi laskeneet määrät vähän yläkanttiin, joten vaikka paksumpaa oli hieman vähemmän, riittivät nuo koko auton eristämiseen. Meillä eristettä kului siis tuollaiseen keskipitkään ducatoon 27 neliömetriä, ja hukkapaloja jäi aika vähän.

Ohuempaa 19 millistä laitoimme kattoon ja lattiaan (emme halunneet että sisäkorkeus kärsii liiaksi) ja paksumpaa sitten seiniin. 32 millinen oli ehkä asennuksen kannalta liian paksua, mutta muuten mahtui ihan hyvin seinän väliin. Pieniin koloihin, kuten tukipalkkien sisään, emme laittaneet ollenkaan eristettä. Mietimme niiden täyttämistä villalla, mutta tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että jätämme ne vapaiksi.

Muitakin vaihtoehtoja eristykselle tietysti löytyy. Suosittua ainakin jenkeissä tuntuu olevan ruiskutettava eristys (spray foam, mikä lie se onkaan suomeksi) ja villa. Ruiskutettava eristys on erittäin pysyvä ja sen laittamiseen suositellaan ammattilaista, joten me ajattelimme sen olevan liian työläs ja pysyvä ratkaisu. Lampaanvilla olisi voinut myös olla hyvä ja ekologinen vaihtoehto, mutta me päädyimme tällä kertaa siis solukumiin lähinnä saatavuuden, asennuksen helppouden ja lukemiemme kokemusten takia. Ja yksi vaihtoehto on jättää eristykset kokonaan tekemättä. Meidän vanhassa pakussamme ei ollut kunnon eristeitä, ja vaikka välillä olikin aika kuuma, niin kyllä siellä silti pärjäsi.

Ilmanvaihto

Pelkkä eristys ei tietenkään riitä, vaan kosteus ja kuumuus pitää saada myös ulos autosta. Ilmanvaihdon tärkeyttä ei voi oikein liikaa pakua rakentaessa korostaa, koska se auttaa oleellisesti sekä kondensaation vähentämisessä että viilennyksessä. Meillä oli aiemmassa pakussa pieni Dometicin räppänä, johon olimme laittaneet tietokoneen tuulettimen, mikä ajoi kyllä pienessä pakussa hyvin asiansa ja oli mukavan hiljainen. Tällä kertaa halusimme vähän isomman tuulettimen ja päädyimme asentamaan katolle MaxxFanin. MaxxFanit tuntuvat olevan erittäin suosittuja ja luultavasti myös parhaimpia tuulettimia, mitä tällä hetkellä on saatavilla. Ne ovat siis ikäänkuin standardi pakurakentajien keskuudessa. Tuulettimen lisäksi hankimme etuikkunoihin tuuletusritilät, joilla ikkunat saa raolleen niiden kuitenkaan olematta auki.

Meidän tuulettimemme on malliltaan valkoinen kokonaan kaukosäädettävä MaxxFan Deluxe (mielestämme tilasimme halvemman mallin, mutta moottoroidulla avauksella oleva malli sieltä kuitenkin tuli), jossa on kymmenportainen nopeussäätö. Isoimmalla teholla tuuletin pitää aikamoista meteliä ja imee tai puhaltaa aika kovaa, mutta pienemmillä tehoilla ääni ei ole ollenkaan häiritsevä. MaxxFan onkin yksi hiljaisimmista tuulettimista, mikä on meille erittäin tärkeää.

Me asensimme tuulettimen auton takaosaan, jotta etuikkunoiden ollessa auki saadaan mukava läpiveto. Näin se on myös nukkuessa sängyn yläpuolella ja ajaessa kaukana ohjaamosta, jolloin tuulettimen kautta ei kuulu niin paljon meteliä. Huono puoli tässä paikassa on, että valkoisen tuulettimen läpi tulee kesäöinä aika paljon valoa, joka siis paistaa suoraan naamaan nukkuessa.

Tuulettimen asennus oli melko helppoa ja netistä löytyy hyviä asennusvideoita ja -ohjeita tuulettimen mukana tulleen ohjeen lisäksi, joten en nyt tässä ala kertomaan asennuksesta sen tarkemmin. Ohjeessa ei kuitenkaan mainita, että tuulettimen alle katon sisäpuolelle kannattaa ehkä lisätä pienet pätkät lautaa, jotta katon läpi poratut ruuvit eivät törrötä ja pysyvät vähän tukevammin paikallaan, kun ovat muussakin kuin ohuessa metallissa kiinni.

Lattia

Lattiaan laitoimme ennen eristeen asennusta pienet tukilaudat, joiden päälle laitoimme takaisin auton alkuperäisen vanerin. Ilman mitään tukea lattiasta saattaisi tulla aika epätasainen ja jalan alla muljuava. Ja vanhan vanerin päälle asensimme vielä melko ohuen vinyyli-lattian. Valitsimme vinyylin, koska se kestää kosteutta ja kolhuja vähän normaalia laminaatti-lattiaa paremmin ja on helppo asentaa. Vinyylit käytännössä vaan leikattiin mattopuukolla ja taittamalla oikean kokoisiksi ja aseteltiin paikoilleen. Reunojen asentaminen oli vähän hitaampaa muotojen takia, mutta keskelle asentaminen oli todella nopeaa.

Meillä meni koko lattian asentamiseen muutamia tunteja tehokasta työaikaa. Lisäksi aikaa kului vähän vinyyli-palojen lajitteluun ja siivoukseen, mutta alle yhdessä päivässä lattia oli täysin valmis. Paloissa toistuvat samat kuviot, joten lajittelemalla samanlaiset palat kasoihin ja valitsemalla paloja sitten eri kasoista saimme vähän luonnollisemman näköisen lattian, jossa ei ole toistuvia kuvioita lähekkäin. Ja ainakin minun mielestäni siitä tuli oikein nätti.

Mitä seuraavaksi?

Nyt meidän kaunis lattiamme on pahvien alla piilossa, ja jatkamme pakun sisätilojen rakentamista. Seuraavaksi tulee varmaankin päivitystä auton kameroiden ja vakionopeudensäätimen asentamisesta. Lisäsimme autoon tosiaan peruutuskameran ja kaksi dashcamia ja asensimme (lue: Matti asensi) autoon vakionopeudensäätimen.

Noiden pienten asennuksten lisäksi sänky on myös jo melko valmis, ja siitä tulee varmasti oma postauksensa hieman myöhemmin, kun sisätilat alkavat muutenkin olla valmiit. Seuraavaksi jatkamme keittiön ja penkkien rakentamisella, sähköillä (saimme vihdoin viime viikonloppuna aurinkopaneelit!) ja vesiasioilla.

-
6 kommenttia