Koska jotkut ovat kyselleet pakun modaamisesta reissukäyttöön, kirjoittelen nyt muutamassa osassa vähän vinkkejä. Ensin ajattelin kertoa että mistä me lähdettiin liikkeelle ja kuinka päädyimme ostamaan juuri tuollaisen pakun. En ole mikään autoasiantuntija, joten kaikki vinkit pohjautuvat muilta saatuihin neuvoihin ja omaan kokemukseen tuon yhden auton osalta. Kerron lyhyesti myös miten pakua remontoimme. Parissa myöhemmässä kirjoituksessa esittelen reissupakun sisustuksen ja Matti kertoo sähköistä. Jossain kohtaa annan ehkä vielä pieniä käytännön vinkkejä, jotka parantavat asuttavuutta pakussa. Mutta tässä siis ensimmäinen osa meidän reissupakun rakennustarinasta.
Kuinka päädyimme juuri tällaiseen pakettiautoon?
Meidän pakumme on Volkswagen Transporter T4, vuosimalliltaan 2000. Halusimme luotettavan auton, johon mahtuu sänky ja pieni keittiö. Auton tuli myös olla alle 2 metriä korkea ja näppärän kokonoinen parkkeerata kaupungissakin, eli sen tuli mahtua normaaliin parkkiruutuun. Meillä vaihtoehdot olivat käytännössä Hiace tai Portteri, joista päädyimme lopulta Transporteriin ajomukavuuden vuoksi. Meillä oli aika paljon kriteerejä autolle, joista osa täyttyi:
- T4 malli (moottoriltaan ehkä kestävämpiä kuin uudemmat mallit, huonona puolena ruostuminen)
- Valkoinen (ei kuumene niin paljon auringossa)
- Ylöspäin aukeava takaovi (toimii sateensuojana, koska meillä on keittiö takana)
- Sivu- ja takaikkuna (helpottaa peruuttamista ja näkee ulos)
- Lyhyt malli (mahtuu normaaliin parkkiruutuun)
- Alle 300.000 kilometriä ajettu
Ja sitten oli kriteerejä, jotka jäivät haaveeksi:
- 2.5l moottori (tuossa on siis 1.9l moottori, jolla pärjää, mutta esim. motarilla olisi kiva, jos se olisi vähän tehokkaampi)
- Ilmastointi (kesällä ajaessa tulisi monesti tarpeeseen)
- Kääntyvät penkit (tosi harvassa on, eikä kyllä olleet ihan välttämättömät)
- Webasto (saa jälkeenpäinkin asennettua, jos joskus tulee tarvetta)
Aluksi päätettiin, että mitä mukavuuksia ja kuinka paljon tilaa autoon halutaan. Sen jälkeen kartoitettiin sopivan kokoiset mallit ja valittiin meille se oikea. Kriteerejen päättäminen aluksi auttaa, koska autoja on kuitenkin myynnissä niin paljon. Kannattaa kuitenkin päättää ne asiat, joista ei ole valmis joustamaan (meillä väri ja ovi) ja ne joista voi tarvittaessa joustaa.
Kauanko remontoinnissa kesti?
Meillä remontointiin meni noin 6 viikkoa, kun tehtiin autoa aina iltaisin töiden jälkeen ja viikonloppuisin vähän enemmän. Kauanko aikaa sitten lopulta menee, riippuu ihan siitä, mitä autoon haluaa tehdä.
Rempattiin autoa pääasiassa hyppykerholla, Matin työpaikalla ja kummankin vanhempien pihoissa. Meillä ei siis ollut mitään katosta tai autotallia missään, mutta onneksi kelit sattuivat suosimaan tuon pari kuukautta. Muuten olisi voinut remontti vähän viivästyä. Helpottaa siis tietysti kummasti tekemistä, jos on joku hyvä paikka jossa autoa tehdä, mutta onnistuu se näköjään näinkin.
Kuinka me remontoimme autoa ennen varsinaista sisustamista?
Aloitettiin auton remontti irroittelemalla kaikki paneelit ja pesemällä pinnat niiden alta. Autossa oli joskus aiemmin kuljetettu heinää, joten lattian alta löytyi ihan mukavasti multaa ja kaikkea muuta moskaa. Kaikki eivät välttämättä irroittele paneeleita, mutta meille se oli hyvä ratkaisu, koska haluttiin tietää, mitä kaikkea meidän nukkumatilan seinissä on. Lisäksi maalattiin seinien paneelit, sekä lisättiin joka väliin vähän eristettä (eli solumuovia) estämään hälyä ja lämmönvaihteluita. Uusittiin myös huonoimman näköiset levyt, jotka olivat lattia, katto ja ovien paneelit. Vanhoja paneeleja ei siis kannata heti heittää pois, vaan niitä kannattaa käyttää mallina uusien levyjen leikkaamisessa.
Poistettiin pakusta myös väliseinä puolesta välistä ylöspäin. Haluttiin, että tarvittaessa takaa pystyy heittämään etupenkille tavaroita, ja että ilma kiertää autossa vähän paremmin. Nyt etupenkiltä pääsee tarvittaessa myös siirtymään taakse ja toisinpäin, jos jostain syystä ei halua mennä ulos. Väliseinä oli pistehitseillä kiinni, joiden poraaminen auki oli melkoinen urakka. Osa hitseistä jouduttiin rälläköimään auki ja yhteensä aikaa irrottamiseen meni noin kaksi työpäivää.
Tuon jälkeen paikkailtiin pohjaa ja maalipintaa. Lattiavanerin alla oli jonkin verran ruostetta, jotka hiottiin ja maalattiin. Pohjasta löytyi myös pari isompaa ruostealuetta, jotka jouduttiin hitsaamaan (kiitos iskä!). Käytännössä maalattiin projektin aikana autoa sekä sisältä että ulkoa, koska haluttiin estää ruostumista mahdollisimman paljon.
Lisäksi asennettiin katolle ilmanvaihtoa varten Dometicin räppänä, joka muuten on auton ainoa ilmanvaihtoventtiili. Sisäpuolella on tietokoneen tuuletin, joka tunkee ilmaa ulospäin. Tuloilma tulee raollaan olevista ikkunoista.
Katolta löytyy myös aurinkopaneeli, joka lataa hupiakkua. Kaikki laitteet mitä meillä autossa on, ottavat virran hupiakusta, jolloin auton oma akku ei tyhjene, vaikka oltaisiin pidempään paikallaan. Ajaessa laturi kuitenkin lataa kumpaakin akkua. Johdot vedettiin pääasiassa paneelien alle, ripoteltiin autoon muutama pistorasia ja asennettiin invertteri. Matti vierailikin täällä blogissa ja kirjoitteli sähköistä tarkemman kuvauksen.
Ja mitä reissupaku sitten maksoi?
Tehtiin ennen pakun ostamista budjetti, jonka avulla myös seurattiin kuluja projektin aikana melko tarkasti. Autoon on tällä hetkellä mennyt rahaa noin 5500 euroa, josta itse auton osuus on 2700 euroa. Matkailuautoon verrattuna ei niin kallis, mutta kyllä se jonkin verran maksaa.
Ylivoimaisesti kallein yksittäinen hankinta oli jääkaappi (400e), koska haluttiin varmasti hiljainen ja toimiva kompressorikaappi. Sen lisäksi invertteri, akku, pohjavaneri ja aurinkopaneeli maksoivat jonkin verran. Jos kokonaisuuksia miettii, niin sähköasennuksiin ja maalauksiin meni iso osa budjettia. Jos siellä on joku joka miettii auton modausta ja haluaa tietää tarkan budjetin, niin ota yhteyttä!
Tiedän että jotkut laittavat tällaisiin pakuihin kymmeniä tuhansia euroja, mutta näin budjetillakin voi tehdä. Ja ilman sähköjä saisi varmaan aika paljon lisää karsittua hinnasta.
