Reissut

Reissusuunnitelmia ja saunomista

Reissusuunnitelmia, toukokuussa kohteena taas Lauterbrunnen, Sveitsi

Viikonloppu meni taas äkkiä. Keli oli hieman huono, satoi vähän väliä ja tuuli niin paljon, että kävellen ei meinannut päästä eteenpäin. Lähdettiin kuitenkin lauantaina käymään Tilburgissa, mikä osoittautui tosi kivaksi pikareissuksi. Käytiin tekstiili-museossa, joka oli itseasiassa aika mielenkiintoinen. Erityisesti Matti innostui liikkuvista laitteista ja käynnissä olevista kutomakoneista. Museon jälkeen kierrettiin keskustaa vähän, käytiin syömässä ja päätettiin päivä saunomalla Tilburgin CitySaunassa. Oli ihana päästä saunaan, ja vettäkin sai heittää kiukaalle ihan itse. Se ei täällä ole ihan itsestään selvää.

Eilen otettiinkin sitten rennosti ja tuulen vähän tyynnyttyä käytiin pitkällä kävelylenkillä. Lenkillä myös suunniteltiin vähän tulevia reissuja. Ajattelin, että voisin täälläkin vähän kertoa meidän tulevien kuukausien suunnitelmista. Alankomaiden lisäksi reissuja on suunnitteilla ainakin Sveitsiin ja Norjaan.

Huhtikuussa (eli ihan kohta!) äiti tulee tänne puoleksitoista viikoksi. Tarkoituksena on käydä ainakin Haagissa ja Amsterdamissa ja ihailla tulppaaneja. Toivottavasti eivät vain ehdi kukkia ennen sitä.

Toukokuussa puolestaan paras ystäväni tulee poikaystävänsä kanssa poikkeamaan Amsterdamissa ja meilläkin pikaisesti, kivaa! Pikaretki Amsterdamiin tulossa siis myös toukokuussa.

Toukokuun loppupuolella mennään myös käymään Lauterbrunnenissa Sveitsissä. Pari suomalaista on menossa sinne hyppäämään, joten mennään samaan aikaan muutamaksi päiväksi nauttimaan vuorista. Lauterbrunnenissa käytiin myös viime kesän roadtripillä, ja sen verran hieno paikka on kyseessä, että ei yhtään haittaa mennä uudestaan.

Lauterbrunnen, Sveitsi

Kesäkuulle ei ole vielä tarkempia suunnitelmia, mutta tarkoituksena olisi tehdä jossain kohtaa viikonloppuretket Lontooseen ja Pariisin Disneylandiin. Lontooseen pääsee täältä junalla ja Pariisiin puolestaan ajaa noin 5 tuntia. Ehkä ainakin jompikumpi näistä reissuista toteutuu kesäkuussa, jollei molemmat.

Heinäkuussa on varmaan pidemmän reissun vuoro (Matin lomat eivät ole vielä selvillä, joten suunnitelmat saattavat vielä muuttua). Meillä on ollut ajatuksena tulla Suomeen loman alussa ja olla Suomessa noin viikko. Ajankohta on mahdollisesti lähellä Cessna-boogeja, joissa olisi kiva käydä moikkaamassa hyppääjäkavereita.

Suomesta ajellaan sitten pohjoiseen ja Norjaan. Parin viikon aikana meinataan ajella Norjan rannikkoa alaspäin ja käydä ainakin Lofooteilla ja Kjeragilla. Odotan tätä reissua jo aika paljon, koska Norjan roadtrip on ollut suunnitelmissa jo useamman vuoden ajan. Jos jollain on siis hyviä Norja-vinkkejä, niin laittakaa tulemaan!

Åndalsnes, Norja
Vuono Norjassa, Åndalsnesissa
Huipulla. Åndalsnes, Norja

Mitäs muuta? Kun kelit tästä vähän lämpenevät ja sateet lakkaavat, niin tehdään varmasti lyhyitä viikonloppuretkiä täällä Alankomaissa ja naapurimaissa. Esimerkiksi Saksan puolella olisi tarkoitus myös vähän retkeillä, tästä kun on rajalle alle tunnin ajomatka.

Matti meinaa säästää vähän lomaa myös syksylle, jolloin voitaisiin ehkä lähteä käymään jossain etelämpänä. Mietitään sitten lähempänä, että mihin silloin tekisi mieli lähteä.

Sveitsin kuvat ovat Lauterbrunnenista viime kesän reissulta ja Norjan kuvat Åndalsnesistä parin vuoden takaa.

-
Ei kommentteja

Reissut

Vaellus Kolin kansallismaisemissa

Maisemia ja vihreyttä Kolilla

Kolilla oli hienot, mäkiset maisemat, joita kelpasi ihailla

Niin kuin edellisessä kirjoituksessa jo vähän vinkkasin, tehtiin viime viikolla pieni vaellus Kolin kansallispuiston maisemissa. Reitiksi valikoitui Herajärven kierros, jonka lyhyempi versio oli noin 40 kilometriä. Oltiin retkellä kaksi yötä ja käveltiin reitti aika nopeasti, kun lähdettiin liikkeelle sunnuntaina iltapäivällä ja oltiin takaisin autolla jo tiistaina aamupäivällä. Näin jälkikäteen voisi sanoa, että vähän enemmänkin olisi voinut ehkä varata aikaa, koska tuolla mäkisessä maastossa eteneminen on välillä melko rankkaa ja hidasta.

Herajärven kierroksen kalliot Ukko-Kolilla

Kolin tunnetuimmat näkymät osuivat meillä heti reitin alkuun, koska kierrettiin kierros myötäpäivään. En osaa yhtään sanoa kumpaan suuntaan tuo voisi olla järkevämpi kiertää, ylä- ja alamäkiä taitaa kuitenkin osua reitille ihan yhtä paljon kiertosuunnasta riippumatta. Ukko-Koli, Akka-Koli ja Paha-Koli tarjosivat siis heti alkuun Kolin kuuluisia järvinäköaloja. Melkoiset nousut noiden huippujen päälle olikin, mutta maisemat olivat kyllä myös upeat.

Heta Ukko-Kolilla

Maisemat Akka-Kolilta ja aurinko paistaa

Vaarojen jälkeen reitin eteläpäässä polku kulkee tasaisemmin ja lähinnä metsässä. Osuipa reitille myös pari hakkuualuetta ja metsätiepätkiä, eli ihan koko matkaa kierros ei kulje kansallispuiston alueella.  Huomiona myös, että juomavettä sai reitin varrelta vain yhdestä paikasta luontokeskuksen jälkeen, eli kannattaa varautua keittämään vedet tai ottaa mukaan riittävästi pulloja.

Kumpikin yöpymispaikka missä oltiin oli aika tasainen nurmialue, mihin teltta oli todella helppo pystyttää. Leireily on kivaa ja ruoka hyvää. Ensimmäiset syksyn merkit olivat jo näkyvissä ja ensimmäisenä aamuna oli mukava sumuinen auringonnousu.

Ensimmäinen telttapaikka ja aamuaurinko

Puita ja ensimmäiset syksyn merkit Kolilla

Heta tekee ruokaa metsässä

Välillä meinasi vähän väsyttää ja huomattiinkin että taidetaan olla aika rapakunnossa. Itselläni kipeytyi myös polvi lähinnä jyrkistä laskuista, joten viimeiset kymmenen kilometriä meinasivat olla vähän tuskaisia. Alla olevassa kuvassa vähän näitä fiiliksiä, heh.

Väsynyt vaeltaja

Matti pitkospuilla Kolin metsässä

Viimeisenä päivänä oli aika sumuista

Kaiken kaikkiaan metsässä on kivaa ja aivot nollaantuu mukavasti. Vihreyden keskellä ja lihaksien särkiessä ei paljoa tule mietittyä työasioita tai stressattua muutosta. Nyt on enää VIIKKO lähtöön, joten eiköhän se stressi kohta palaa metsässä vietetystä ajasta huolimatta. Edit: Nyt sitä stressiä jo pukkaa, kun paku on korjaamolla eikä ole ihan varmuutta että koska se sieltä saadaan. Toivottavasti maanantaiksi se olisi valmis ja päästään lähtemään. Onneksi on äiti joka lainaa autoa ja iskä jolla on peräkärry, niin päästään tavarat sentään muuttamaan.

Teltta ja auringonlasku

-
Ei kommentteja

Reissut

Jännitystä Via Ferratalla Lauterbrunnenissa

Kiipesin Sveitsissä Via Ferratan ensimmäistä kertaa ja voi vitsit! Parissa kohtaa jännitti hulluna, mutta oli kyllä niin hauskaa että pitää vielä päästä uudestaankin. Italiasta ferratoja löytyy kai aika paljonkin, että siellä sitten ainakin!

Via Ferrata on siis eräänlainen kiipeilyreitti, jossa kulkee metallinen vaijeri, mihin itsensä voi kiinnittää. Varusteiksi riittää valjaat, varmistuslaite (kaksi karabinia joustavilla slingeillä), kypärä, kengät ja hanskat. Hanskat eivät ole ihan pakolliset, mutta yleensä mukavat jos joutuu vaikka puristamaan kovaa sitä vaijeria tai on teräviä kiviä. Ferratat ovat ilmaisia ja netistä hakemalla löytyy reittejä ainakin Italiasta, Sveitsistä, Itävallasta ja Saksasta.

Lauterbrunnenissa googlattiin reitin vaikeusaste ja katsottiin kartasta missä reitti menee. Alkupiste oli aika helppo löytää, eikä reitillä näkynyt muita kiipeilijöitä koko matkalla. Lauterin ferrata on noin 3 kilometriä pitkä ja meillä aikaa meni kaksi tuntia. Eli aika hidasta etenemistä aina paikoitellen, heh.

Via Ferratalla Lauterbrunnenissa

Lauterin ferrata ei ole fyysisesti kauhean haastava eikä siinä ole paljoakaan nousuja tai laskuja. Yhdessä kohtaa oli vähän pidempi lasku ja useammat tikkaat, mutta muuten seinällä mentiin lähinnä vaakasuunnassa. Jännittävän tuosta reitistä tekivät pari kohtaa, joissa alla oli satojen metrien pudotus. Ensimmäinen pelottava kohta oli keskellä pystysuoraa seinää, jossa  mentiin eteenpäin metallisia lenkkuja pitkin. Tästä ei ole edes kuvaa, kun puristettiin kumpikin vaijeria eikä todellakaan kaivettu puhelimia esiin. Toinen pelottava kohta oli metallinen silta reitin loppupuolella. Riippusillan toisella puolella ei ollut “kaidetta” tai vaijeria, josta olisi saanut pidettyä kiinni. Silta tietysti heilui tuulessa, mikä teki etenemisestä aika jännää. Muutamia esimerkiksi jokien ylityksiäkin oli, mutta niissä alla ei ollut niin pitkää pudotusta.

Hurja silta Via Ferratalla Lauterbrunnenissa

Tikapuilla Via Ferratalla

Mikä sitten tekee tuollaisesta reitistä jännemmän kuin esimerkiksi kiipeilypuisto? Itselleni se oli fakta, että jos putoaa, niin joutuu luultavasti soittamaan helikopterikyydin alas. Varmistuslaitteet ovat siis sellaisia, jotka avautuvat jos putoaa. Avautuminen pehmentää putoamista, mutta samalla joutuu lopettamaan kiipeämisen ja hoitamaan itsensä pois reitiltä. Ja sitten joutuu ostamaan vielä uuden varmistuslaitteen. Ei siis todellakaan tehnyt mieli tippua.

Reittejä on monentasoisia, eikä tuokaan oikeasti ollut vaikea, vähän jännittävä vaan. Eikä oltu missään kohtaa lähelläkään putoamista, mutta tuli vaan olo, että vitsit jos tässä nyt mokaa.

Jos kiipeily ulkona kiinnostaa, niin tämä on tämmöinen helppo vaihtoehto! Yhdistelee mukavasti kiipeilyä ja kävelyä, eikä vaadi kauhean isoa alkuinvestointia. Meillä on omat varmistuslaitteet ja muut varusteet, mutta Via Ferrata kittejä saa kyllä vuokrattua monesta paikasta, jos haluaa vain käydä koittamassa.

Via Ferratalla oli myös vähemmän pelottavia kohtia

Maisemia Via Ferratalla

-
Ei kommentteja