Category: Sveitsi

Ennen kuin blogi täyttyy vain pakun rempasta, niin ajattelin palata kuvien kautta meidän päiväreissuumme Säntikselle. Tämän seitsemän tunnin vaelluksen jälkeen jalat olivat melko poikki ja otsa punoitti aurinkorasvasta huolimatta, mutta oli kyllä kiva haastaa itseään vähän hankalammalla polulla.

Säntis on noin 2500 metriä korkea vuori, joka sijaitsee melko lähellä Lichtensteinin rajaa. Ajomatkaa ala-aseman parkkipaikalle tulee Zurichista noin 1,5 tuntia ja ylös pääsee myös kaapelihissillä. Oikein hyvä päiväkohde siis kyseessä. Me olimme Säntiksellä ennen kuin hissit avautuivat, joten kiipesimme melko mielenkiintoisen, jännittävän ja paikkapaikoin aika lumisen polun huipulle asti. Nousua parkkipaikalta huipulle tuli noin 1200 metriä ja matkalla on yksi välietappi, Tierwies. Sauvat olisivat voineet olla hyvät, mutta ihan perus vaelluskamoillakin pärjäsi, vaikka muutamissa jyrkissä lumikohdissa meinasikin vähän pelottaa ja jouduin ottamaan käsillä tukea lumesta.

Koko reissun aikana nähtiin muutamia vaellusporukoita ja huipulla tavattiin nuo kaksi alppinaakkaa, jotka tulivat varmaan herkkujen toivossa nätisti poseeraamaan kameralle. Ylhäällä oli iso ravintola-/näköalakompleksi, joka oli lähes aavemaisen hiljainen. Mutta ovet olivat onneksi auki ja päästiin vessaan, vaikka ketään ei koko rakennuksessa näkynytkään. Nyt hissin ollessa auki ylhäällä on varmaan aika paljon enemmän väkeä ja ravintolakin on luultavasti jo auki. Meillä onneksi oli paljon evästä mukana, joten jaksettiin kävellä huipulta vielä alaskin ilman suurempia kiukutteluja.

Nyt vellukset ovat jääneet vähän vähemmälle, kun ollaan lähiaikoina keskitytty vain pakun remonttiin. Viikon päästä poiketaan varmaan Lauterissa ja sen jälkeen olisi tarkoitus tulla käymään Suomessa, joten koitetaan tässä aika pian saada auto edes jotenkuten nukuttavaan kuntoon. Tähän mennessä paikoillaan ovat tuuletin (ilman sähköä kylläkin) ja eristeet, ja niistä kirjoittelenkin varmaan tänne piakkoin lisää.

-
2 kommenttia

Ollaan uskaltauduttu taas pitkästä aikaa vuorille. Ja onneksi ollaan. Oli meinaan ihana päästä kunnolla ulkoilemaan hienoihin maisemiin.

Tuntuu että tämä korona-aika alkaa jo vähän tökkiä ja kaipaisin jo vähän lomaa ja uusia juttuja. Lyhytkin päiväretki saa ajatuksia onneksi vähän muualle, ainakin kun reisiä polttaa ja hengästyy ylämäessä niin, ettei voi oikein muuta ajatellakaan. Pitää olla kiitollinen, että täällä Sveitsissä välimatkat ovat lyhyitä ja vuoria riittää, joten päiväretkikohteista ei ainakaan ole ihan heti pulaa.

Vähän yli viikko sitten ajelimme siis Klöntalerseelle ja suunnitelmana oli kävellä kevyt lenkki järvimaisemissa. Paikan päällä Matti kuitenkin keksi, että käydään sittenkin katsomassa mihin kartassa näkyvä polku johtaa. Ja sehän johti sitten 600 metriä ylöspäin vuorilla olevalle vesiputoukselle. Lenkkarit eivät ehkä olleet paras kenkävalinta ja meinattiin muutaman kerran kääntyä ympäri keskellä metsää ylämäkeen tarpoessamme, mutta onneksi jatkettiin kuitenkin ylös asti. Puurajan yläpuolella paistoi mukavasti aurinko ja maisemat olivat aika upeita.

Mitkään kaapelihissit vuorille eivät ole vielä auki, mutta polkuja pitkin pääsee myös kauniisiin maisemiin. Järvellä parkkipaikka oli melko täynnä ja piknikporukoita oli siellä täällä, mutta vähän ylempänä ja kauempana parkkipaikasta ei näkynyt enää montaakaan ihmistä. Eväät syötiin rauhassa polun varressa olevalla tasaisella kivellä. Vesiputousta ja maisemia saimme ihailla ylhäällä ihan kahdestaan.

Stressitasot tuntuivat laskevan heti hieman, kun pääsi vähän tuulettumaan raikkaaseen vuoristoilmaan. Innostuimme itse asiassa tästä ensimmäisestä retkestä niin, että heti helatorstaina lähdimme uudestaan vuorilla ja huiputimme Säntiksen. Mutta siitä ehkä enemmän toisella kertaa.

Epävarmuus ahdistaa välillä aika paljon. Ei ole tietoa koska päästään käymään Suomeen, koska kannattaisi pitää lomaa tai miltä koko loppuvuosi näyttää. Pitäisi siis koittaa vain nauttia tästä hetkestä ja pienistä asioista. Olen huomannut että vuorissa on jotain maadoittavaa, ne ovat aina siellä eivätkä ole menossa minnekään ja fyysinen ponnistelu yhdistettynä hienoihin rentouttaa yllättävän paljon. Mutta toivon silti, että pääsisimme vähän pidempäänkin reissuun vielä tämän kesän aikana.

-
1 kommentti