Nyt se on ohi! Kahdeksan kuukauden treenaus palkittiin ja jännitys laukesi, kun sunnuntaina päästiin 42,195 kilometrin juoksun jälkeen maaliviivan yli. Ja olihan se nyt raskasta, varsinkin kun aurinko paistoi koko iltapäivän pilvettömältä taivaalta ja lämpöä riitti. Nyt kun pahimmasta jalkojen jumituksestakin on selvitty, niin ajattelin kirjoitella tänne vähän fiiliksiä tuosta ensimmäisestä maratonista.
Olimme tosiaan Matin kanssa valmistautuneet maratonille kahdeksan kuukauden ajan juoksemalla 4-5 kertaa viikossa. Noudatimme ensimmäiset kuukaudet vähän rennompaa ohjelmaa ja viimeiset kolme kuukautta hieman vaativampaa ohjelmaa. Kun alussa kympin lenkki tuntui pitkältä, meni puolimaratoni loppuvaiheessa jo aika kevyesti. Eli ehkä noiden kuukausien aikana jotain kehitystäkin tapahtui.
Kisaviikolla otettiin rennosti, tankattiin ja käytiin vain parilla lyhyellä lenkillä. Sunnuntaina sitten kunnon aamupala muutama tunti ennen lähtöä ja kävely startille, joka oli vähän yli kilometrin päässä kotiovelta. Olimme viimeisessä lähtöryhmässä ennen firmasarjalaisia, eli aika viimeisten joukossa pääsimme lähtöviivan yli.
Ensimmäiset kilometrit menivät kevyesti ja hyvällä fiiliksellä, annettiin läpyjä kannustamassa olleille lapsille ja nautittiin juoksusta. Koitettiin kuitenkin pitää rauhallinen tahti eikä juosta muiden mukana, mutta taidettiin silti juosta alussa vähän liian kovaa. Puolivälin lähestyessä alkoi oikea polveni kipeytyä ja jouduin ottamaan särkylääkettä. Myös jalat alkoivat olla puolen välin kohdalla jo aika väsyneet.
Juoksimme alkumatkan 4.45 ja 5 tunnin kirittäjien välissä, mutta 30 kilometrin kohdalla 5 tunnin jänis meni meistä ohi. Ei annettu sen häiritä vaan jatkettiin omaa vauhtiamme. Vasta jossain 35 kilometrin kohdalla uskalsin vähän koventaa tahtia, kun tiesin että kyllä me vielä maaliin päästään. Ja viimeiset kaksi kilometriä mentiinkin jo sitten hieman kovempaa vauhtia.
Ilma oli tosiaan aika lämmin ja aurinko paistoi, joten joimme kaikilla juomapisteillä joko vettä tai urheilujuomaa, syötiin pari palaa banaania ja vähän rusinoita ja viilennettiin itseämme osalla pisteistä jaetuilla kylmillä sienillä.
Meillä oli kisaan kaksi tavoitetta: päästä maaliin ja vielä niin, että ei olla viimeisiä. Ja kumpikin tavoite täyttyi, kun ylitimme maaliviivan 5 tunnin ja 1 minuutin jälkeen. Juoksimme koko matka juomapisteitä lukuunottamatta, mistä olen aika ylpeä. Olen aika hidas juoksija, joten tuo aika oli aikalailla se aika mitä odotimmekin. Ja kelin huomioon ottaen olen siihen jopa ihan tyytyväinen.
Maaliin päästyämme hörpimme vähän jotain pahanmakuista palautusjuomaa ja kävelimme kotiin, missä söimme ihan kunnon ruokaa. Minulla oli aika huono olo koko sunnuntain (Matti oli tietysti ihan elämänsä kunnossa), mutta maanantaina alkoi ruokakin jo maistua kunnolla. Jalat olivat vähän kipeät muutaman päivän ajan, mutta nyt nekin alkavat jo olemaan kunnossa.
Ja mitäs sitten seuraavaksi? En ainakaan heti ole toista maratonia juoksemassa, kun polvet eivät kerran sitä kestä. Ajattelin keskittyä ihan vaan kuntoliikuntaan ja monipuoliseen treenaamiseen pelkän juoksun sijaan. Nyt kun kunto on vähän kohonnut, ei sitä halua rapistumaankaan päästää. Luultavasti siis jatkossa tulee kiipeiltyä, juostua ja joogattua sopivassa suhteessa.
