Kuulumisia

Kevättä ilmassa

Aurinkoinen sää ja iso laskeutumisalue

Kevät on täällä! Lämpötilat eivät enää edes öisin taida laskea pakkasen puolelle ja päivisin on lähemmäs 15 astetta lämmintä. Auringossa tarkenee helposti ilman takkia ja terassit ovat monena päivänä olleet ihan täynnä. Krookukset kukkivat ja Matin silmät kutisevat välillä siitepölystä, varmoja kevään merkkejä siis ilmassa! Tuntuu niin mukavalta melko sateisen ja kolean tammikuun jälkeen.

Kevääseen liittyy tietysti myös hyppääminen. Käytiin avaamassa kausi sunnuntaina, oli kyllä mukavaa hypätä aurinkoisessa ilmassa ja laskeutua jättimäiselle, kuivalle nurmikolle. Eikä jäätyä ensin ilmassa ja laskeutua sen jälkeen loskaan kastelemaan kenkänsä. Vaikka on sekin aina aika mukavaa pitkän tauon jälkeen. Alankomaissa on aika tiukat varjojen kokorajat, mutta päästivät minutkin onneksi hyppäämään, eikä tarvinnut oppilasvarjolla lähteä. Vinkiksi siis hyppääjille, että jos joku on tulossa tänne päin joskus hyppyreissulle, niin kannattaa tarkistaa täältä, saako hypätä omalla varjolla. Alle 400 hypyn kokemuksella ei siis periaatteessa ole asiaa alle 150 neliöjalkaisen kuvun alle.

Laskuvarjo menossa pakettiin

Näin keväällä on myös mukavaa päästä juoksemaan kevyemmissä vaatteissa ja motivaatiota onkin taas löytynyt lenkille lähtöön. Pelkän auringon piikkiin ei kuitenkaan tätä innostusta voi pistää. Keskusteltiin nimittäin yhtenä iltana, ehkä hieman huonon päivän jälkeen, tavoitteista ja siitä mitä haluttaisiin elämän aikana saavuttaa (kevyitä iltamietteitä) ja sanoin että haluaisin juosta maratonin. Koska Matilla se on myös ollut jo jonkin aikaa tavoitteissa, niin päätettiin että lokakuussa mennään, kun startille voi kävellä kotiovelta. Eli noin kahdeksan kuukauden päästä meidät löytää Eindhovenin maratonilta, jos nyt ei mitään mutkia tai loukkaantumisia tule matkaan. Aika jännää! Nyt on siis ollut hyvin motivaatiota juosta ja treenata. Uudet lenkkaritkin tulivat tiistaina postissa ja tänään pääsee vihdoin testaamaan!

Niin ja miksi tilasin kengät postissa? Koska Alankomaissa ei ilmeisesti kenelläkään ole alle 38 jalkaa, niin oli melko mahdotonta löytää juoksukenkiä, vaikka tällaisessa Tampereen kokoisessa kaupungissa ollaankin. Lasten kengät olisivat olleet ainoa vaihtoehto, mutta olen kuullut että ne eivät välttämättä ole vaimennuksilta ja muilta ominaisuuksilta ihan niin hyviä. Päädyin siis tilaamaan samanlaiset lenkkarit kuin nuo kuluneet vanhatkin, niin ei tarvinnut arpoa sopivuuden ja koon kanssa. Malli oli vähän muuttunut ja yhtä pirteää väriä ei enää ollut saatavilla, mutta ovatpahan sopivat.

Nyt pitää jatkaa töiden tekemistä, niitäkin kun tuppaa tässä olemaan ainakin riittävästi.

-
Ei kommentteja