Your back is fully healed. You can do whatever you want. Näin sanoi tänään ortopedi katsottuaan röntgenkuvia ja luokitteli selkäni täysin parantuneeksi. Saan kuulemma tehdä ihan mitä haluan. Varmistin vielä, että sisältäähän se ihan mitä vaan myös esimerkiksi laskuvarjohyppäämisen ja kiipeilyn. Ja kyllä, nyt on lupa tehdä IHAN MITÄ VAAN. Mitä se sitten tuleekaan olemaan.
Aikalailla seitsemän kuukautta sitten mursin siis selästä yhden nikaman tyhmästi itse mokaamalla ja harmistus on ollut aika kova. Eikä selkä vieläkään ihan entisensä ole ja välillä kipuilee, mutta on helpottavaa tietää, että nikama on hyvin luutunut ja kaiken pitäisi nyt olla kunnossa.
Ja kaiken kukkuraksi tänne tuli kevät ihan pikavauhdilla. Vielä reilu viikko sitten oli lunta ja pakkasta, ja nyt viikonloppuna aurinko paistoi ja mittari näytti parhaimmillaan 15 astetta. Valon ja lämmön innoittamana päätin lähteä mukaan Matin ja kaverimme lenkille ja juostiinkin sitten vahingossa 15 kilometriä. Oli yllättävän mukavaa pitkästä aikaa juosta vähän pidempi lenkki, vaikka jalat loppumatkasta alkoivatkin olla aika väsyneet.
Krookukset ovat sunnuntain palauttavan kävelyn varrelta. Hullua kuinka helmikuussa voi olla tällaiset kelit. Mutta en kyllä valita, ja eiköhän ne viileämmät ilmat jossain kohtaa kuitenkin tule takaisin.
Nyt odotellaan siis vain koronarajoitusten lievennyksiä, että päästään vuorille, via ferratoille ja ehkä hyppäämäänkin. Tässä on nyt aika pitkään vaan tehty töitä ja stressattu, joten on ihanaa, että kevät tulee, päivät pitenee ja voi ehkä alkaa varovaisesti suunnitella jotain kivaa tekemistä.
