Kuukausi sitten vietettiin Matin kanssa pitkä viikonloppu Lontoossa. Kumpikaan meistä ei ollut koskaan käynyt Britteinsaarilla, eli nähtävää olisi varmasti riittänyt vähän pidemmällekin lomalle. Olimme kaupungissa siis lauantaista maanantaihin ja ehdimme aika hyvin nähdä paikkoja ja kävellä ympäriinsä, joten ajattelin nyt tännekin jakaa vähän kuulumisia ja kuvia tuolta reissulta.
Matkustimme trendikkäästi maata pitkin bussilla Lontooseen ja junalla takaisin. Melko pitkä bussimatka taittui yöaikaan, sillä bussi lähti täältä yhdeltätoista perjantaina ja oli sitten aamulla vähän ennen kahdeksaa Lontoossa. Matka meni melko kivuttomasti, mutta en ehkä ihan heti uudestaan lähde yöbussilla matkustamaan. Aamuyöstä kaikkien piti nousta bussista pois passintarkastukseen sekä Ranskan rajalla että heti perään Iso-Britannian rajalla. Sen jälkeen bussi ajoi junaan ja alitti kanaalin junan kyydissä. Suora bussi Eindhovenista Lontooseen maksoi noin 25 euroa matkustajalta, kun ostimme liput hyvissä ajoin etukäteen.
Takaisin tultiinkin sitten suoraan junalla, joka maksoi noin 60 euroa per naama. Ensin tulimme Eurostarilla Rotterdamiin ja siitä olisi pitänyt tulla paikallisjunalla kotiin. Mutta me tulimme Rotterdamista kotiin taksilla, koska VR ei näköjään ole ainoa liikennöijä, jolla voi olla ongelmia. Ranskan puolelle päästyämme edellä oleva juna hajosi ja me jouduimme odottamaan useamman tunnin matkan jatkumista. Sen jälkeen Hollannin puolella piti jostain syystä ajaa hiljempaa kuin normaalisti, joten lopulta olimme ehkä neljä tuntia myöhässä Rotterdamissa. Ja mitään junia ei tietenkään enää keskellä yötä kulkenut Eindhoveniin. Meitä ohjeistettiin ottamaan taksi, ja tulimmekin sitten kotiin samaa matkaa jonkun muun eindhovenilaisen kanssa. Nyt taistellaan Eurostarin kanssa, että maksavatko he sen taksin kokonaan vai eivät. Että semmoinen rentouttava junamatka.
Ja vinkkinä jos joku on matkustamassa Eurostarilla (mikä kai yleensä on hyvin ajoissa, meillä vaan kävi huono tuuri), niin suosittelen kyllä menemään asemalle ajoissa. Me olimme noin tunti ennen junan lähtöaikaa ja pääsimme lähtöselvityksistä läpi kaksi minuuttia ennen kuin junan piti aikataulun mukaan lähteä.
Matkustuksen rankkuudesta huolimatta meillä oli Lontoossa mukava miniloma. Kävelimme aika paljon, kävimme parissa museossa, söimme ja kävimme katsomassa The Lion King -musikaalin, joka oli kyllä kaikkien kehujen arvoinen. Sattumalta tuona viikonloppuna juhlistettiin myös esityksen 20-vuotista taivalta, ja paikalla oli paljon vanhoja näyttelijöitä sekä joitakin puheita ja esityksiä varsinaisen musikaalin jälkeen.
Turistinähtävyyksistä kävimme London Eyessa, johon olin ensin vahingossa ostanut liput väärälle viikonlopulle. Päätimme kuitenkin hankkia uudet liput, jotta ei jäisi harmittamaan niin paljon. Olin siis varannut liput samaiselle väärälle viikonlopulle myös Sky Gardeniin, joka nyt jäi sitten käymättä. Eli note to self, kannattaa aina tarkistaa päivämäärät ennen kuin varailee mitään. Näkymät tuosta 60 metriä korkeasta maailmanpyörästä olivat kuitenkin hienot ja valokin juuri ennen auringonlaskua mukavan pehmeä, kuten kuvista ehkä näkyy.
Monet Lontoon museoista ovat ilmaisia, joten myös muita kävijöitä voi olla aika paljon. Me kävimme British Museumissa ja Natural History Museumissa, joissa varsinkin jälkimmäisessä oli aikamoinen ruuhka ja lasten kiljunta kaikui korvissa vielä ulospääsyn jälkeenkin. British Museumista löytyy esimerkiksi Rosettan kivi, joka Matin mukaan kaikkien pitäisi tietää. Kyseessä on siis se kivi, jossa on sama teksti useammalla kielellä ja jonka avulla ratkaistiin hieroglyfit. Tuon kiven lisäksi museossa on vaikka mitä patsaita ja historiaa lähes joka maailman kolkasta. Vähän mietittiin, että miten ne kaikki patsaat ja historialliset esineet olivat Britteihin päätyneet, mutta hieno museo kaiken kaikkiaan.
Natural History Museumissa olikin sitten dinosauruksia ja muita tieteellisiä näyttelyitä. Museo oli ehkä enemmän suunnattu lapsille, ja meitä alkoi jossain kohtaa hieman ahdistaa ihmispaljous.
Ja eihän kaupunkilomilla (tai koskaan muulloinkaan) sovi unohtaa ruokaa. Kuten ehkä aiemmin mainitsinkin, oli meillä tavoitteena maistaa kalatonta fish and chips -annosta, koska emme kumpikaan syö kalaa. Päädyimme siis Canvas Cafe nimiseen ravintolaan/kahvilaan syömään tuollaiset vegaaniset tofish&chips -annokset, jotka ajoivat ainakin meille asiansa. Eihän tofu nyt kalalta maistu, mutta annos oli muuten oikein hyvä. Pitää kyllä sanoa, että en ole koskaan maistanut kalaa, eli olen vähän huono arvioimaan annosta kalamaisuuden näkökulmasta.
Muuten syötiin vähän mitä sattui huvittamaan. Herkuteltiin vähän ja käytiin pizzalla. Lauantaina kävimme Bill’s ketjun ravintolassa brunssilla ja treffasimme samalla nykyään Lontoossa asuvaa ystävääni. Sunnuntaina kävimme vielä ennen lähtöä kolmen ruokalajin lounaalla Kensingtonin The Ivy -ravintolassa, jonka Matti valitsi. Itselläni oli ehkä hieman nälkäkiukun oireita enkä osannut päättää mitään ruokapaikkaa. Mutta ruoka oli hyvää ja saatiin kiukut kuriin.
Koko viikonlopun ajan liikuimme joko kävellen tai metrolla, joka toimi oikein hyvin. Samaan tapaan kuin Milanossa, voi Lontoossakin metron porteilla maksaa suoraan pankkikortin etämaksulla ja maksu menee automaattisesti tililtä. Hinnat ovat myös täysin samat kuin paikallisella Oyster-kortilla maksaessa, eli todella näppärä systeemi kyseessä. Metromatkoissa oli myös päiväkohtainen hintakatto, eli vaikka kuinka paljon matkustaisi, ei hinta pomppaa korkeaksi.
Mukava reissu siis kaiken kaikkiaan. Britteinsaarilla olisi Lontoon lisäksi paljon muitakin käymisen arvoisia paikkoja, eli ehkä sinne pitää joskus mennä uudestaankin. Oli mukavaa, kun joka paikassa puhuttiin englantia ja ymmärsi kaikki kyltit ja ohjeet. Mutta oikeanpuoleisessa liikenteessä olisi kyllä varmaan pakulla matkustaessa totuttelemista.
