Kuulumisia Sveitsi

Kaksi vuotta kahdestaan yksiössä

Kahdestaan yksiössä asuminen Zurichissa

Otettiin toissa viikonloppuna kuvia meidän asunnosta vuokrailmoitukseen ja ajattelin nyt samalla hyödyntää kuvia ja kertoa vähän miten on asuttu täällä Sveitsissä. Meillä ei ole kauhean paljoa tavaraa, ja Zurichissa asuntojen vuokrat ovat aika korkeita, joten päädyttiin etsimään pientä asuntoa ja löydettiin tällainen aika uusi 38 neliön yksiö. Haluttiin mieluummin laittaa rahaa säästöön kuin käyttää monta tonnia kuussa asumiseen. Ja täällä on nyt yli kaksi vuotta asuttu kahdestaan ja viihdytty tosi hyvin.

Vaikka tämä kämppä onkin pieni, niin täältä löytyy kuitenkin aika lailla kaikki mitä meidän aiemmista isommista asunnoistakin. Kylppärissä on pesukone ja kuivausrumpu, keittiössä jääkaappi-pakastin, uuni ja astianpesukone, ja asunnossa on iso parveke ja tilava kellarivarasto. Vaatekaappeja lukuun ottamatta täällä on myös kaikki samat kalusteet kuin meillä Hollannissa melkein 70 neliön asunnossa.

Meille pienessä asunnossa kahdestaan asuminen siis sopii. Siivoaminen on nopeaa, ylimääräistä tavaraa ei tule hankittua, kun sille ei vaan ole tilaa ja rahaa säästyy. Koronan alkuaikoina oli tietysti välillä ärsyttävää, jos oltiin molemmat etätöissä ja samaan aikaan palavereissa, mutta onneksi lasitettu parveke toimii melkein ylimääräisenä huoneena. Ja vaikka ollaankin pääasiassa aina samassa tilassa, niin saatetaan silti touhuta omia juttuja ja Matti monesti sulkeutuu omiin oloihinsa kuulokkeet päässä.

Ja nythän ollaan muuttamassa noin 6 neliön pakettiautoon, joten tämä kämppähän on ollut suorastaan jättimäinen! Ollaan jo irtisanottu kämpän vuokrasopimus ja muuttopäivä on sovittu heinäkuun puoliväliin. Sveitsissä on monissa asioissa vähän omia systeemejä, eivätkä vuokrasopimukset ja irtisanomisajat tee poikkeusta. Meidän sopimuksessa on kolmen kuukauden irtisanomisaika seuraavaan viralliseen muuttopäivään, joita on kolme koko vuonna. Ja seuraava olisi ollut syyskuussa. Mutta jos hankkii itse uuden vuokralaisen, niin sitten tätä ei tarvitse noudattaa. Ja sitä varten siis itse otettiin kuvat ja laitettiin itse ilmoitus nettiin.

Zurichista asunnon löytäminen on aika kilpailtua, joten uuden vuokralaisen löytäminen ei kuitenkaan ollut vaikeaa. Saatiin aika kasa yhteydenottoja, järkättiin pari näyttöä ja tänään uusi vuokralainen oli ilmeisesti allekirjoittanut vuokrasopimuksen. Ja on myös kiinnostunut ostamaan meidän kaikki huonekalut, mikä on tietysti win-win.

Yksiömme keittiö Sveitsissä
Kaikki tarvittavat kalusteet yksiössä
Parveke lisää asuinpinta-alaa yksiössä

-
2 kommenttia

Sveitsi

Hiihtoloma Alpeilla

Laskettelemassa Sveitsissä

Kaverimme lähetti joskus syksyllä viestin, että kiinnostaisiko meitä lähteä viikoksi laskemaan Laaxiin tammikuussa. Onneksi kysyi ja onneksi vastasimme kyllä, koska katsokaa nyt näitä maisemia. Pihejä kun ollaan, niin luultavasti ei oltaisi koskaan kahdestaan vuokrattu kämppää ja lähdetty viikoksi laskettelemaan Alpeille. Ja eihän tuo ihan ilmaista touhua tosiaan ollut, mutta kun nyt täällä ollaan, niin olihan se kiva kokea hiihtolomaviikko vuorilla (pienellä koronatwistillä toki). Ei sitä aina pääse parissa tunnissa julkisilla tällaisiin maisemiin.

Koko viikon ajan saatiin vieläpä nauttia lähes täydellisistä keleistä, kun aurinko paistoi, pakkasta oli pari astetta ja ei juuri tuullut. Tammikuun lopussa ei edes ollut hiihtoloma-aika missään Sveitsin kantonissa, joten porukkaakaan ei ollut liikaa. Ei siis tarvinnut juuri jonottaa ja rinteet pysyivät aika hyvässä kunnossa pitkälle iltapäivään. Muutenkin Laaxin rinteet olivat aika mukavan leveitä ja vaihtelevia, eli oli kiva näin Suomen tuntureihin tottuneenakin laskea. Lunta oli vielä melko vähän, joten pari rinnettä oli kiinni, mutta kolme päivää silti meni ennen kuin oltiin ehditty käydä kaikilla eri alueilla. Pisimmät yli kymmenen kilometriä pitkät rinteet laittoivat kyllä jalat aika koville, kun edellisestä laskettelukerrasta oli jo lähemmäs kaksi vuotta aikaa.

Viimeisenä päivänä intouduttiin vielä vuokraamaan Matin kanssa schlittelnit, eli vanhanaikaiset puukelkat, joilla laskettiin niille tarkoitettua kolme kilometriä pitkää “pulkkamäkeä”. Ja ylös noustiin sitten tuolihissillä. Tällainen kelkkailu on Sveitsissä yllättävän suosittua ja niille tehtyjä rinteitä löytyy ihan Zurichin lähimäiltä ja melkein kaikista hiihtokeskuksista. Ja oli se aika hauskaa, ehdottomasti parinkympin vuokran arvoista.

Meitä oli reissussa neljä ja oltiin vuokrakämpässä aivan Laaxin hissin ala-aseman vieressä. Sijainti oli loistava ja muutenkin tuntui kuninkaalliselta olla jättimäisessä kolmen makuuhuoneen asunnossa, kun normaalisti asuu 40 neliön yksiössä (tai lomilla pakussa) kahdestaan. Meillä oli myös hyvä porukka, iltaisin tehtiin porukalla ruokaa kämpillä ja pelattiin monopolia, katsottiin leffaa tai videoita ja höpötettiin. Ja nautittiin afterskistä keskenämme, kun ravintoloihin ei oikein uskaltanut mennä. Kämpiltä onneksi löytyi sekä raclette- että fonduevälineet, joten juustoa tuli syötyä ainakin riittävästi.

Oli siis todella kiva loma! Vähän jopa hävettää kirjoittaa näin onnistuneesta reissusta ja erityisen hyvistä kelituureista, mutta onhan se kiva, että välillä voi käydä näinkin. Kameraa ei tullut raahattua mukana rinteessä, mutta tässä muutama puhelinpostikortti viikon varrelta. Zum Wohl!

Laskettelemassa Laaxissa
Sveitsin Alpit
Tuolihissi Laaxissa
Vuoria Laaxissa
Laax, Sveitsi
Hiihtoloma Laaxissa
Laskettelemassa Alpeilla
Laaxin hiihtokeskus Sveitsissä

-
Ei kommentteja

Sveitsi

Hardergrat – 20 kilometrin vaellus harjanteella

Bongasin ehkä noin vuosi sitten hienon kuvan vuorijonosta ja sinisestä järvestä ja aloin tutkia kuvan vaellusreittiä, Hardergratia. Silloin oli selkä vielä parantelussa ja kuntokin aika pohjamudissa, joten merkkasin vain vaelluksen ylös ja ajattelin että ehkä joku päivä. Hardergrat on Sveitsin vaarallisimmaksikin tituleerattu vaellusreitti Interlakenin ja Brienzin välillä ja melkein koko matkan reitti kulkee ylös alas vuorijonon harjanteella. Koska muutamassa paikassa polku kulkee melko kapeilla harjanteilla ja saattaa olla sateella liukas, on kelillä aika iso merkitys. Viime viikonloppuna sattui olemaan hyvä keli, ei tuulta eikä sadetta. Joten päätettiin lähteä yrittämään.

Ollaan tehty useita vaelluksia tänä vuonna ja noustuja metrejäkin on ihan kohtuullisesti, mutta oli tuo silti aika rankka vaellus. Ajettiin Interlakeniin leirintäalueelle jo edellisenä iltana, koska aamulla oli tiedossa aikainen lähtö. Noustiin Brienzer Rothorniin ensimmäisellä junalla, joka puksutteli hitaasti ylämäkeen noin tunnin. Rothornista lähdettiin kävelemään noin yhdeksältä kohti Interlakenia, tai tarkemmin ottaen Harderkulmia, noin 45000 askeleen verran. Tällä tavalla matkaa kertyi noin 20 kilometriä ja nousua noin 1300 metriä. Mutta vitsit se nousu oli välillä jyrkkää. Aikaa meiltä meni taukoineen noin 9 tuntia.

Kaikista jännimmät kohdat ovat tuohon suuntaan käveltäessä aika alussa. Välillä polun molemmilla puolilla oli vaan kauhea pudotus ja tuli keskityttyä lähinnä siihen mihin astuu. Vaellussauvat olivat hyvä lisätuki varmistamaan, että tasapaino pysyy. Onneksi tuo pahin osuus ei ole kauhean pitkä ja muualla oikeaa tippumisvaaraa ei oikeastaan ollut. Mutta jos alkaa helposti huippaamaan tai kärsii pahasta korkeanpaikan kammosta, niin tämä ei ehkä ole paras reitti.

Mutta jos polku on välillä jännä, niin maisemat ovat myös kyllä hienot. Reitiltä aukeaa todella hienot 360-maisemat joka suuntaan. Meille sattui kirkas keli ja Brienzersee oli tyyni ja turkoosi koko päivän. Maisema ei kuitenkaan hirveästi vaihdellut, koska koko matka mentiin samaa harjannetta pitkin ja järven vierellä. Mutta se ei kyllä haitannut, ei tähän maisemaan oikein ehtinyt kyllästyä. Varsinkaan kun puolet matkasta oli ylämäkeä, jonka aikana mietti vain että kuinka monta huippua on vielä jäljellä (vastaus: monta).

Ihan lopussa (tai niin me luulimme, todellisuudessa matkaa oli jäljellä vielä 6-7km) polku vähän tasaantui ja meni metsään. Tässä vaiheessa reidet olivat jo aika väsyneet ja polvet kipeät kaikesta laskusta, joten viimeiset kilometrit tuntuivat kestävän ikuisuuden. Lopulta kuitenkin Harderkulmin näköalatasanne ilmestyi näkyviin (luulin ensin että se on kirkko, mutta oli se sittenkin ravintola) ja päästiin hikisinä keskelle ihmispaljoutta. Siitä päätettiin tulla alas funikulaarilla ja säästää vähän jalkoja välttämällä viimeinen 600 metrin lasku Interlakeniin.

Seuraavina päivinä etureidet olivat melkoisen jumissa ja muutenkin tuntui aika väsyneeltä. Tämä vaellus oli lyhyempi kuin meidän retkemme Sveitsin kansallispuistossa, mutta jotenkin tämä oli silti rankempi. Sekä nousut että laskut olivat jyrkempiä ja niitä oli koko ajan. Kuvista ehkä näkyykin, että polku kulki harjanteen reunaa, eli ihan jokaisen huipun kautta. Mutta kaiken kaikkiaan kyllä erittäin hieno ja suositeltava vaellus, kunhan keli on hyvä.

-
Ei kommentteja