Kesäloma ja Norjan pakureissu on nyt taputeltu ja alkuviikosta palasimme Alankomaihin nauttimaan mukavista melkein 40 asteen helteistä. Eli on vähän jo ikävä Norjan raikasta ilmaa. Hyttysiä, mäkäräisiä ja muita öttiäisiä ei kyllä tule ikävä. Reissuihin on kuitenkin jälkikäteenkin mukava palata ja katsella kuvia, joten tällaisia kertomuksia on nyt muutama tulossa. Aloitan Lofooteista ja palaan Norjaan vielä parin muunkin postauksen verran.
Suomessa oleilun jälkeen lähdimme ajelemaan kohti Lofootteja. Matkalla olimme yhden yön Ruotsissa melko lähellä Kiirunaa, mistä jatkoimme sitten seuraavana päivänä Lofooteille päin pohjoisen kautta tietä pitkin. Ajoimme siis Lofoottien läpi pohjoisesta etelään. Lofooteille pääsee myös lautalla paristakin kohtaa ja me tulimme lautalla pois Moskenesista Bodøhon, mikä maksoi noin 80 euroa. Lautta on kalliimpi yli 6 metriä pitkille autoille.
Lofooteilla vietimme kolme yötä ja lähinnä kiipesimme nyppylöille, kävimme parilla rannalla ja vietimme yhden yön Svolvaerissa hotellissa. Lofooteilla olisi voinut viettää kauemminkin aikaa, sillä näkemistä ja käveltävää olisi varmasti riittänyt useammaksikin päiväksi.
Ensimmäisenä iltana katsoimme Hiking Lofoten -sivustolta läheisen ja kevyehkön kävelyreitin Lofoottien pohjoisosista. Kiipesimme noin 400 metrin korkeuteen, emmekä nähneet reitillä ketään muuta. Lampaita oli sitten sitäkin enemmän. Pohjoisessa oli muutenkin selkeästi rauhallisempaa kuin etelämpänä, vaikka missään ei onneksi ollut ruuhkaa tai liikaa ihmisiä.
Yön vietimme nätissä paikassa muiden telttailijoiden ja asuntoautojen kanssa. Ainoa huono puoli tuossa paikassa olivat mäkärät, joita oli alussa melko paljon. Kun aurinko tuli kymmenen maissa vuoren takaa taas näkyviin ja alkoi tuulla, myös mäkärien määrä onneksi väheni. Nämäkin kuvat on otettu noin yhdestoista maissa illalla, oli hauska olla pohjoisessa ensimmäistä kertaa yöttömän yön aikaan.
Seuraavana päivänä ajelimme kohti Svolværia, missä yövyimme yhden yön hotellissa. Ennen hotellille menoa kävimme Fløyalla, joka on lähellä tuota Lofoottien suurinta, noin 4200 asukkaan kaupunkia. Laitoimme auton parkkiin kirkon lähelle ja lähdimme kiipeämään. Tällä reitillä oli jonkin verran muitakin, joten jouduimme vähän ohittelemaan perheitä ja isoja ryhmiä. Polku oli paikoin aika kivikkoista ja jyrkkää, eli tukevat kengät tulivat tarpeeseen.
Kuten alla olevista kuvista näkyy, näkymät Fløyalta olivat aika upeat. Tuolta reitiltä löytyy myös kallion väliin jäänyt kivi, johon voi kiivetä kuvattavaksi, jos siis uskaltaa. Itse en uskaltanut kiivetä ylhäältä päin kivelle, jonka alla oli useamman kymmenen metrin pudotus. Yllättäen korkeanpaikan kammosta kärsivä Matti kuitenkin meni tuonne.
Seuraavana päivänä oli rantojen vuoro. Valitettavasti keli oli vähän pilvinen, joten kävimme Unstadin surffirannalla vain pyörähtämällä ja siirryimme sieltä Hauklandille. Hauklandilla voi myös yöpyä, mutta koska rannalla oli niin paljon telttoja ja asuntoautoja, päätimme siirtyä yöksi johonkin rauhallisempaan paikkaan.
Hauklandilta lähtee myös polkuja eri kukkuloille, joista me päätimme koittaa onneamme Himmeltinden vuoren kanssa. Pilvet roikkuivat noin 500 metrissä, mutta 931 metrin korkeudessa huipulla oli aurinkoista. Parin päivän kävelyiden ja nousujen jälkeen tuo melkein kilometrin nousu oli aika rankka ja äiti kääntyikin jo matkalta takaisin. Itse taistelin reidet hapoilla ylös asti samalla kun Matti kiipesi ylös ilman mitään ongelmia. Taitaa työmatkapyöräily tehdä hyvää reisille, Matti kun tuntui olevan aika hyvässä kiipeilykunnossa minuun verrattuna.
Yövyimme viimeisen Lofoottien yömme hieman pienemmän tien varressa. Norjassa on samanlaiset (jollei hieman laajemmat) jokamiehenoikeudet kuin Suomessa, eli leiriytyä saa melkein mihin vain. Tietenkään talojen tai pihojen välittömään läheisyyteen ei tule leiriytyä ja muutenkin kannattaa käyttää maalaisjärkeä paikan valinnassa. Tuolla näki pakuja parkissa tien varressa ohituspaikoilla ja pienimmilläkin levennyksillä. Ei ihme että paikallisia saattaa välillä ärsyttää ja “no camping” kylttejä oli varsinkin etelämpänä jonkin verran.
Ennen lautalle lähtöä kävimme vielä viimeisenä päivänä Kvalvikan rannalla ja Rytenillä. Ranta oli hieno, vaikka keli olikin melko pilvinen. Hienoimmat näköalat rannalle näkee kiipeämällä vieressä olevalla Rytenille. Pilvet peittivät muiden vuorten huiput kokonaan, mutta Ryteniltä näki vielä onneksi alas. Rytenillä on myös tuo melko kuuluisa kieleke, josta saa oikealla kuvakulmalla otettua hurjan näköisiä kuvia. Oikeasti pudostus ei siis ole kauhean iso. Ylhäällä tuuli aika paljon ja oli hieman kylmä, joten kuvien ottamisen ja pienen evästauon jälkeen lähdimme aika nopeasti autoa kohti.
Tälle rannalle ei siis pääse autolla, mutta telttailijoita oli paikalla useita. Matti taisi laskea noin 40 telttaa rannan läheisyydessä. Me teimme vain päiväretken kävellen ensin Kvalvikalle (noin 45min-1h), sieltä nousimme Rytenille (noin 1,5h) ja ylhäältä suoraan tielle ja takaisin autolle. Yhteensä koko reissuun meillä taisi mennä vajaa neljä tuntia.
Kvalvikan parkkipaikalta ajelimme suoraan satamaan ja ajattelimme, että ehdimme 14.45 lauttaan. Olimme ehkä puoli kahden maissa satamassa ja odottelimme jonossa lauttaan pääsyä, mutta emme sitten mahtuneetkaan kyytiin. Meidät ohjattiin toiseen jonoon lautan lähdettyä ja pääsimme mantereen puolelle seuraavalla lautalla, joka lähti kuudelta. Satamassa ei ollut siis missään mitään tietoa mitkä jonoista mahtuvat laivaan ja mitkä eivät. Eli kannattaa siis olla ajoissa tai varata paikka netissä, jos tietää jo etukäteen milloin on lähdössä.
Pelkäsin vähän etukäteen, että Lofooteilla joka paikka on täynnä turisteja ja kapeilla teillä saa ajaa asuntoautojen letkassa, mutta nämä huolet osoittautuivat turhiksi ainakin tuolloin heinäkuun alkupuolella. Pakulla Lofoottien kiertäminen oli mukavaa, maisemat hienoja lähes joka paikassa ja yöpaikan löytäminen aina suhteellisen helppoa. Paljon olisi ollut vielä nähtävää, emme esimerkiksi käyneet juuri missään kylissä vaan keskityimme lähinnä luontokohteisiin. Mutta kaiken kaikkiaan Lofootit olivat ehdottomasti käymisen arvoinen paikka.
