Moni on varmaan lukenut tai kuullut IPCC:n muutama viikko sitten julkaistusta ilmastoraportista (jos nyt ei soita mitään kelloja, niin kannattaa tutustua esimerkiksi tähän Ylen artikkeliin). Periaatteessa raportissa ei ollut kamalasti uutta asiaa, mutta se laittoi asioita tietyllä tapaa perspektiiviin ja teki niistä todellisempia. Ja sain siis aikamoisen ilmastoahdistuksen viriteltyä lukemalla uutisia aiheesta ja googlailemalla vähän lisää tietoa. Aloitin tämän postauksen kirjoittamista jo tuolloin, mutta en ahdistuksissani saanut mitään järkevää kirjoitettua. Enkä tiedä onko tämäkään järkevää tekstiä, mutta ainakin saan jaettua omia ajatuksiani.
Olen ajatellut olevani edes jollain tasolla ekologinen ihminen. En syö lihaa, en osta paljoa tavaraa tai vaatteita, ajattelen olevani tiedostava kuluttaja, käytän vain luonnonkosmetiikkaa, valitsen ekosähkön ja niin edelleen. Olen myös aina tiennyt että lentäminen on syntini. Erityisesti kuitenkin viime vuosina tuntuu että kaikki on lähtenyt käsistä enkä todellakaan ole se ekologinen ihminen, joka olen ehkä joskus kuvitellut olevani. Käytännössä harrastan lentokoneessa istumista ja siihen päälle vielä muutamat työmatkat ja ehkä vapaa-ajan lennot. Laskin että olen ollut tänä vuonna lentänyt yli 30 tuntia. Yli vuorokauden. Asiaa vähän lieventää se, että suurin osa noista tunneista on lennetty pienellä mäntämoottorikoneella, joka ei ole ihan niin epäekologinen kuin iso suihkukone ja on kulutukseltaan ehkä kuitenkin lähempänä autoa kuin jumbojettiä. En kuitenkaan halua selitellä tätä saastuttamistani, asiat eivät parane selittelemällä. Tuon lentämisen taustalla ei ole mitään muuta syytä, kuin halu olla ilmassa ja lentää. Koska se on hauskaa. Hyppääminen on ympäristön kannalta kamala harrastus, enkä silti tiedä pystyisinkö lopettamaan sitä.
Tätä kirjoittaessani Matti löysi sivuston, joka antaa ehkä vähän suuntaa hyppäämisen päästöistä. Tuon sivun mukaan 100 hyppyä, jonka itse hyppään vuosittain, aiheuttaa noin 780 kiloa CO²-päästöjä. Tarkoittaen hiilijalanjäljen osalta siis ehkä paria edestakaista lentoa Etelä-Eurooppaan tai parin tuhannen kilometrin ajamista tuollaisella diesel-transporterilla.
Toisekseen en ennen omistanut autoa, vaan kuljin pääasiassa pyörällä, junalla ja bussilla. Ja nyt meillä on pakettiauto, joka kulkee dieselillä. Auto on toki korvannut lentämistä ja olisin varmaan lentänyt tänä vuonna ainakin muutaman reittilennon enemmän, jos emme olisi matkustaneet autolla. Mutta eihän se nyt mikään ekoteko ole ajaa euroopan halki pakettiautolla. Kauhean hyviä vertailuita auton ja lentokoneen päästöjen eroista en oikein ole löytänyt, enkä tiedä kumpi on oikeasti parempi vaihtoehto. Kumpikin todennäköisesti huonoja vaihtoehtoja esimerkiksi junaan verrattuna. Päästöjen vertailu on mielestäni myös todella vaikeaa, kun pitäisi ottaa mukaan kaikki päästöt (ei vain hiilidioksidia) ja huomioida esimerkiksi renkaiden kulumisesta aiheutuva mikromuovi.
Ja vielä kolmanneksi, meillä ei ole tällä hetkellä omaa asuntoa, vaan asutaan AirBnb:n kautta vuokratuissa asunnoissa ja välillä lyhyitä aikoja autossa. Emme siis voi helposti vaikuttaa esimerkiksi siihen, millaista sähköä asunnoissa käytetään. Ainakin toistaiseksi asuinpaikoissamme on onneksi ollut hyvät kierrätysmahdollisuudet, joten ihan täysin rappiolla ei tässä suhteessa ehkä olla.
Onko maailman tuhoutuminen yksilön vastuulla?
Nyt kun on synnit listattu, niin haluaisin hieman kyseenalaistaa nykyajattelua siitä, missä tällaisen kansainvälisen ilmastokriisin ratkaisussa menee yksilön ja yhteiskunnan vastuun raja. On ihailtavaa, että on yksilöitä, jotka tekevät oikeita valintoja ja ovat muillekin esimerkkinä. Ja mielestäni ekologiset arvot ja ympäristöystävällisyys ovat nykyään (onneksi) paljon enemmän esillä kuin vaikka kymmenen vuotta sitten. Yksilöillä on tottakai valtaa, mistä yksi esimerkki on kasvisruaan lisääntyminen ravintoloissa ja kaupoissa viimeisten vuosien aikana. Kysyntä lisää tarjontaa ja monet isotkin muutokset ovat oikeasti lähtöisin yksilöistä.
Olen kuitenkin tietyllä tapaa samaa mieltä kuin Riku Rantala tässä kolumnissa. Luultavasti suuri osa niistä ihmisistä, jotka vapaaehtoisesti haluavat tehdä isoja muutoksia omaan elämäänsä, ovat jo tehneet ne muutokset. Kaikkiin syyllistäminen tai toimintaohjeet eivät vain tehoa. Ihmiset ovat mukavuudenhaluisia ja muutokset käyttäytymisessä tapahtuvat hitaaaasti. Tämän takia mielestäni iso vastuu pitäisi olla valtioilla ja yhteisöillä. Ei ole reilua, että yksilöä syyllistetään esimerkiksi lentämisestä tai maailmaa tuhoavan tuotteen ostamisesta, kun noita palveluita tai tuotteita tarjoavat yritykset saavat niitä tarjota, yleensä vielä törkeän halvalla.
Tulimme Matin kanssa asiasta keskustellessamme siihen tulokseen, että emme luultavasti lopeta hyppäämistä ennen kuin joku taho tekee sen meille hankalaksi tai kalliiksi. Toivoisinkin, että kun asioista tiedetään, niihin myös reagoitaisiin sillä tasolla, jossa asioihin on mahdollista vaikuttaa. Tarkoittipa se sitten lakeja, veroja tai jotain muita rajoitteita. Vielä kun keksittäisiin keino rajoittaa päästöjä niin, ettei se entisestään lisäisi elintasokuilua ihmisten välillä. Liikaa vaadittu? Ehkä, ehkä ei.
Ongelma on tietysti myös se, että muutoksia tarvitaan nopeasti. Muutoksia pitäisi alkaa tapahtua nyt heti, ei viiden tai kymmenen vuoden kuluttua. Tässä kohtaa tarvitaan siis mielestäni yhteistä ponnistusta, jossa ovat mukana niin yksilöt, yritykset, valtiot ja yhteisöt. Ihan kaikki. Vaikka on ahdistavaa, että edelleen on maita ja yksilöitä, joita ei pätkääkään kiinnosta ympäristöasiat tai mikään, mitä tapahtuu oman navan tai rajojen ulkopuolella, haluan silti ajatella että noihin ilmastoraportin tavoitteisiin on vielä mahdollista päästä. Että peli ei ole vielä menetetty.
Esimerkkejäkin tarvitaan. Muutokseen päästään esimerkin ja kannustuksen voimalla. Ehkä me kaikki voimme olla tukena ja esimerkkeinä muille. Ehkä Suomi tai muut edistykselliset maat voivat olla esimerkkinä muille Euroopan maille. Ja ehkä Eurooppa voi olla esimerkkinä muulle maailmalle.
Mitä itse aion tehdä?
Teen nyt muutaman julkisen lupauksen ja toivon, että mahdollisimman moni tekisi itselleen sopivia muutoksia tai lupauksia. Isoja muutoksia ei tehdä hetkessä, mutta pienilläkin muutoksilla voi oikeasti päästä aika pitkälle. Esimerkiksi kasvissyönti vähentää joidenkin mittarien mukaan 1200 kiloa hiilipäästöjä keskiarvoon verrattuna. Se periaatteessa kompensoi hyppäämistäni, mutta ei kokonaisuudessa oikeasti riitä. Jokainen voi vähentää lihan syömistä, viettää lihattoman kuukauden, jättää viiden euron paidan kauppaan tai alkaa kierrättää. Kaikki asiat eivät ole kiinni tulotasosta, vaan päätöksestä.
Tässä nyt siis melko tiivistetty lista asioista, jotka itse aion muuttaa nyt heti tai olen jo muuttanut.
Lentäminen. Jatkossa valitsen suoran lennon aina kun mahdollista. Vaikka se maksaisi vähän enemmän. Ja aion myös kompensoida omaa lentämistäni ja muita päästöjä. Kompensointiin on monia vaihtoehtoja, mutta itse aion hoitaa asian luultavasti Hiilipörssin tai Luonnonperintäsäätiön kautta tukemalla soiden ja ikimetsien suojelua.
Kuluttaminen. Vähennän kulutusta edelleen. Olen koittanut olla ostamatta vaatteita tämän vuoden ajan, ja vaikka pari kertaa olenkin retkahtanut, olen mielestäni onnistunut aika hyvin. Ja jos tarvitsen jotain uutta, koitan löytää sen käytettynä. Tämä liikkuva elämä tietysti rajoittaa ostamista myös aika hyvin, kun ei oikeasti ole tilaa hommata mitään uutta.
Syöminen. Lihan syöminen ei oikeastaan ole minulle enää mikään vaihtoehto, en kaipaa lihaa enkä ehkä pystyisi enää sitä syömäänkään. Mutta syön juustoa ja muita maitotuotteita. En lupaa ryhtyä vegaaniksi, mutta aion vähentää juuston syömistä. Ja valita ravintolassa vegaaniruuan, jos se on mahdollista. Haluan myös jatkossa syödä enemmän kauden mukaan ja vähentää kaukaa tuotujen kasvisten ja hedelmien syömistä, eli erityisesti avokado ja banaani saattavat joutua karsinnan kohteeksi. Tämä on itselleni aika vaikea asia, koska oikeasti rakastan pizzaa ja avokadoa leivän päällä.
Muovi ja kemikaalit. Muovin määrä ahdistaa. Meillä on aina kaupassa mukana oma kestokassi ja monet kasviksetkin voi punnita ja viedä kotiin ilman muovipussia. Mutta pakkausmuovia tulee silti aika paljon ja haluaisin koittaa vähentää muovin määrää, vaikka välillä esimerkiksi bambuhammasharjasta on tullutkin naurua. Muoviin liittyy tavallaan myös luonnonkosmetiikka, koska kosmetiikassa käytetään mikromuoveja, mitkä päätyvät luontoon. Luonnonkosmetiikassa ei noita muoveja ole. Samalla luonnonkosmetiikassa ja ekologisissa pesuaineissa on vähemmän kemikaaleja, mikä on positiivinen asia niin ympäristön kuin terveydenkin kannalta.
Vaikuttaminen. Voiko meistä jokainen olla vaikuttaja? Ja auttaa ja tukea muita tekemään parempia valintoja? Ehkäpä myös äänestää vihreitä arvoja tukevaa ehdokasta. Ja pyytää kauppaan lähiruokaa tai muovittomia vaihtoehtoja.
Kannattaa ottaa selvää asioista ja tehdä juuri se, mihin itse pystyy. Ja tukea ja rohkaista muita. Ahdistus ei yksinään auta mitään eikä koko maailman taakkaa voi ottaa omille harteilleen (vaikka välillä siltä tuntuukin), mutta asioille voi ehkä silti tehdä jotain. Tuetaan toisiamme ja rohkaistaan. Syyllistäminen ei lopulta kuitenkaan vie niin pitkälle kuin positiivinen esimerkki.
