Matti pääsi viikonloppuna vauhtiin ja kirjoitteli useamman postauksen pakuprojektiin liittyen. Julkaisen näitä pikkuhiljaa, ja ensimmäisenä ovat nyt vuorossa kamerat ja vakionopeuden säädin.
Peruutuskamera oli yksi hyödyllisimmistä asennuksista edelliseen Transporteriin. Vaikka dashcam olikin jatkuvalla käytöllä, ei sitä oikeasti kertaakaan tarvittu. Mutta sen olemassa olo keventää mieltä kummasti, kun ei tarvitse niin paljoa pelätä joutuvansa muiden tötöilyjen seurauksena maksumieheksi.
Uuteen pakuun päätimme asentaa peruutuskameran ja etummaisen dascamin lisäksi myös toisen dashcamin taakse. Vaikka peräänajo ei ehkä olekaan niin todennäköistä, voi dashcamejä käyttää myös auton ympäristön valvontaan, ja ehkä jos autoon murtaudutaan, on vorosta tallentunut jotain kameroille.
Asensimme myös vakionopeudensäätimen helpottamaan pitkien matkojen ajamista. Transportteria oli helppo ajaa tasaisella nopeudella kaasun tunnottomuudesta johtuen, mutta sporttisempi Ducato vaatii hieman enemmän kaasujalan säätelyä varsinkin pienissä mäissä.
Vakionopeudensäädin
Hankimme autoon vakionopeudensäädin paketin brittiläisestä verkkokaupasta. Emme valinneet alkuperäistä Fiatin “viikseä”, koska sen toimivuudesta ilman auton uudelleenohjelmointia ei ollut täysiä takeita. Paketin mukana tuli selkeät ohjeet asennuksesta ja testauksesta.
Ainoa hieman kuumottavampi asennusseikka oli, että OBD-portin ja auton starttipiuhat tuli katkaista ja uudet piuhat liittää vanhojen rinnalle. Ohjeet suosittelevat kolvaamista, mutta kolvin puutteessa käytin perusliittimiä. Luulen että juottaminen olisi kestävämpi ratkaisu, koska johdot ovat aika ohuet ja nyt teippeus on välttämätön jottei auton tärinä ajan saatossa rikkoisi liitosta.
Lopputulos on aika siisti ja syntyneet johtohässäkät sai hyvin piiloon kojelaudan alle. Vakionopeudensäädintä oli mukava käyttää Suomen teillä sekä Saksassa, mutta päivittäisessä käytössä Sveitsissä sitä on tullut käytettyä aika vähän. Tosin hintaan ja vaivaan nähden aika kannattava hankinta.
Dashcamit
Valitsimme dashcameiksi Viofon valmistamat A119 V3-kamerat. Etummaiseen kameraan lisäsimme myös GPS-moduulin. Jotta kameroita voisi käyttää auton ympäristön kuvaamiseen auton ollessa pysähdyksissä, tulee hankkia myös erillinen virtalähde, joka auton moottorin sammuessa pitää kameran edelleen virroissa, mutta lähettää erillisen viestin kameralle, jolloin se osaa hidastaa kuvausnopeutta.
Kamerassa on useita parkkimodeja, joista hydyllisin olisi omasta mielestäni liikkeestä kuvauksen aloittava moodi. Harmillisesti en kuitenkaan ole saanut tätä moodia toimimaan luotettavasti, joten kameran kuvaavat nyt jatkuvasti kaksi kuvaa sekunnissa auton moottorin ollessa sammuksissa. Tässä tilassa 64GB muistikortti riittää noin kolme päivää, joka on toivottavasti riittävä aika mahdollisen ilkivallan havaitsemiseen.
Jatkuva kuvaaminen syö noin 0.1A per kamera, joka pidemmällä ajalla tyhjentäisi auton akun. Erillinen kameran virtalähde osaa huolehtia kameran sammuttamisesta tarvittaessa, mutta myös aurinkopaneeli ja lataussäädin varmistavat, ettei käynnistysakku pääse tyhjenemään.
Takakameran asensimme oikeanpuoleiseen takaoveen pienen puupalikan päälle, jolloin kamera kurkistaa ulos ikkunan alareunasta. Täysin huomaamattomaksi tätä asennusta ei voi sanoa, mutta ehkä kamera toimii myös kurkkijoiden karkoittimena.
Peruutuskamera
Ducatolle myydään edullisia peruutuskameroita, jotka sopivat takajarruvalon paikalle. Hankimmekin tällaisen ja sen asennus oli hyvin helppo ja nopea.
Asennus on hieman ahdas, mutta onnistui myös jakoavaimella takakulman palkin sisälle. Kameran mukana tullut kaapeli oli yllättävän pitkä ja sen vetäminenkin eteen näytölle onnistui helposti.
Piuha tippuu katon rajasta alas kojelautaan A-pilarin läpi, jossa on hyvin tilaa useammallekin johdolle. A-pilarin sisällä kulkee myös etummaisen dashcamin johto.
Asensimme 7 tuuman näytön A-pilarin viereen. Tällä kertaa näyttö on jatkuvasti virroissa ja se pitää sammuttaa ja käynnistää erikseen. Tämä ei tunnu kauhealta vaivalta, mutta edellinen Transportterin automaattisesti toimiva peruutuskamera oli kyllä ergonomialtaan parempi.
Valitsemassamme kameramallissa on mahdollista laittaa “apuviivat” näkyviin, mutta ne ovat täysin päin honkia ja selkeästi tarkoitettu kameramallille, joka asennetaan lähemmäs tienpintaa. Kameran kuvassa on myös melko selkeitä raitoja, jotka varmaan johtuvat pitkään johtoon indusoituneista häiriöistä. Muuten kuva on selkeä ja myös pimeällä käyttökelpoinen.
Kaikenkaikkiaan näiden lisälaitteiden asentaminen ei vienyt tavattomasti aikaa tai rahaa ja ne varmasti lisäävät turvallisuutta ja mukavuutta.
Aiemmat kirjoitukset pakuprojektista:
Pakuprojekti: Ilmanvaihto, eristys ja lattia
Uusi projekti: Fiat Ducaton rakentaminen reissupakuksi
1 thought on “Pakuprojekti: Kameroiden ja vakionopeudensäätimen asennus”