Alankomaat Paku

Auton rekisteröinti Alankomaihin

Auton rekisteröinti Alankomaihin voi olla hermoja raastava projekti, mutta lopulta mekin saimme keltaiset kilvet autoon

VIHDOIN! Noiden keltaisten kilpien saaminen autoon tuntui aikamoiselta projektilta, mutta nyt vihdoin saimme rekisteröinnin tänne Alankomaihin hoidettua. Kaikki ei ollut niin helppoa tai mennyt kerrasta oikein, joten ajattelin nyt jakaa tänne lyhyesti ohjeet, kuinka auton rekisteröinti Hollantiin onnistuu. Jos joku vaikka tuskailee samojen asioden kanssa ja haluaa vertaistukea tai ohjeita suomeksi. Koska tästä tuli aika pitkä sepustus, laitan tähän alkuun lyhyen tiivistelmän.

  1. Autoveron (BPM) poikkeushakemus, ohjeet ja lomake täältä.
  2. Ajanvaraus RDW:n rekisteröintiin, onnistuu täällä.
  3. Täytetään BPM-verolappu, myös vaikka olisi saanut vapautuksen. Ohjeet & linkki täällä.
  4. Käydään ostamassa kilvet jostain hyväksytystä liikkeestä sen jälkeen, kun on saatu pankkikortin kokoinen rekisteröintitodistus postilla kotiin.
  5. Otetaan vakuutus ja maksetaan tieverot (kun tulee lasku kotiin).

Noniin ja tässä siis tarkemmat ohjeet ja kuvaus siitä, kuinka me nämä asiat hoidimme.

Ensin: Mahdollinen BPM:n eli autoveron poikkeushakemus. Yleensä Alankomaihin autoa tuodessa joutuu maksamaan melko suuret verot (keskimäärin 5000e). Mutta ei hätää, jos auton tuo osana muuttokuormaa, niin veron maksamiseen voi hakea vapautusta. Lomake löytyy paikallisen veroviranomaisen (Belastingdienst) sivuilta ja samalta sivulta löytyvät myös ehdot ja muut tiedot englanniksi. Tuo lomake on valitettavasti hollanniksi, joten kannattaa varata aikaa ja Google Translate valmiiksi, jos hollanti on samalla tasolla kuin meillä.

Me täytimme laput siis itse ja etsimme kaikki mainitut liitteet (niitä on sitten paljon, mukaan tarvittiin niin paikalliset kuin edelliset vuokrasopimukset Suomesta, auton lappuja ja lisäksi esim. työtodistuksia todisteeksi, että ei ole aiemmin asunut tai työskennellyt Alankomaissa). Sen jälkeen tuo lomake printataan, allekirjoitetaan ja lähetetään postilla tuolla sivullakin mainittuun osoitteeseen. Ja kannattaa ehkä ostaa kerralla muutama postimerkki, koska tuntuu että niitä täällä tarvitaan.

Hauskinta tässä on tietysti se, että jos auto on tarpeeksi vanha (yli 17,5 vuotta), niin BPM-veroa ei tarvitse maksaa. Täytimme tavallaan nuo laput siis turhaan, koska olin jostain lukenut rajan olevan 20 vuotta. Mutta eipä siitä haittaakaan ollut, ja uudempaa autoa tuodessa tämä on erittäin tärkeä vaihe, jos ei halua maksaa tuhansien eurojen veroja.

Autoilu Hollannissa on paljon kalliimpaa kuin Suomessa

Ja sitten: Ajanvaraus katsastukseen/rekisteröintiin. Ajanvarauksen RDW:lle, joka on paikallinen Trafi, voi hoitaa netissä. Puhun nyt katsastuksesta, kun en tiedä mikä oikea termi tälle tarkastukselle tai rekisteröinnille on, mutta kyseessä ei siis ole vuosikatsastus (sen voi kyllä hoitaa samalla reissulla). Me emme tehneet vuosikatsastusta nyt, vaan papereihin merkittiin auton nykyinen katsastuspäivä. Tämän käynnin yhteydessä paperiasiat hoidettiin kuntoon ja autolle tehtiin tarkastus (mitattiin renkaiden etäisyyksiä toisistaan ja muuta vastaavaa). Kaikkien, joiden nimi halutaan auton omistajiksi/haltijoiksi, tulee olla paikalla katsastusasemalla. Tämä tarkastus/rekisteröinti maksoi noin 100e. Tässä vielä lista papereista, jotka pitää olla mukana:

  • Passi/henkilötodistus
  • Auton paperit, kuten rekisteröintiote (myös se toinen osa, jota meillä ei tietenkään ollut. Onnistui ilmankin mutta hintaa tuli 40e lisää ja viivästytti hieman) ja viimeisin katsastustodistus
  • Alle 3kk vanha todistus Alankomaissa asumisesta (Uittreksel Basisregistratie Personen (BRP)) Tätäkään minulla ei ollut ja kävin näyttämässä sen jälkeenpäin. Todistuksen saa omalta kaupungintalolta (gemeente). Joissain kaupungeissa pitää varata aika ja hakea paikanpäältä, mutta Eindhovenissa sen sai tilattua netistä ja tuli kotiin postilla.

Kolmanneksi: Täytetään verolappu. Ihan sama vaikka olisi saanut tuon ensimmäisessä kohdassa mainitun poikkeuksen BPM-veron maksamiseen, tämä declaration pitää silti tehdä. Täältä löytyy vähän ohjeita ja linkki pdf-lomakkeeseen. Siinä kysellään joitain haastavia kysymyksiä, mutta senkin saa kyllä ajan kanssa täytettyä (vinkki: älä tee niin kuin me ja kirjoita alustanumeroa väärin. Olin vahingossa kirjoittanut VW, kun piti olla WV ja sitä ei tietenkään voi korjata puhelimitse tai sähköpostilla, vaan pitää lähettää kirje, jossa tämän asian kertoo. Onneksi ostin useampia postimerkkejä..). Ja tämäkin lomake tosiaan printataan ja lähetetään postilla.

Seuraavaksi: Odotetaan postia ja käydään ostamassa kilvet. Kun sekä RDW:n että veroviranomaisten mukaan asiat ovat kunnossa, tulee kotiin postilla kasa kirjeitä, joiden mukana on uusi Alankomaalainen rekisteröintitodistus, joka on vihertävä luottokortin näköinen lirpake. Kaikki paperit kannattaa pitää tallessa, koska niitä tarvitaan esimerkiksi autoa myydessä.

Tuon rekisteröintitodistuskortin ja henkkarin (ajokortti riittää) kanssa mennään sitten johonkin liikkeeseen, joka tekee rekisterikilpiä. Tästä dokumentista löytyy lista hyväksytyistä valmistajista. Kilvet saa odottaessa ja hintaa kahdelle kilvelle ja kahdelle muoviselle telineelle tuli 36 euroa.

Lopuksi: Otetaan vakuutus ja maksetaan verot. Myös täällä on pakollista olla vakuutus autoa ajaessa. Tuo vakuutus kattaa onnettomuuksissa sen toisen osapuolen vahingot. Perusvakuutuksen lisäksi on saatavissa osakaskoa ja täyskaskoa vastaavat vakuutukset. Otimme nopeasti vain omasta vakuutusyhtiöstämme vakuutuksen, mutta se on aika kallis (yli 100e/kk), joten ajattelimme vielä koittaa löytää halvemman vaihtoehdon.

Vakuutuksen lisäksi tulee maksettavaksi tievero, joka kaikkien on pakko maksaa. Veron suuruus tuollaisesta diesel-pakusta on noin 330e/3 kk eli vuodessa noin 1300 euroa. Kallista on siis auton omistaminen. Veron suuruus selittää ehkä osittain miksi täällä tiet ovat aika hyvässä kunnossa.

Auton poisto Suomen rekisteristä: Ja jotta ei tarvitse maksaa veroja ja vakuutuksia tuplana, niin auto pitää tietysti poistaa Suomen rekisteristä. Yleensä EU:n sisällä tieto kulkee maasta toiseen, mutta soitettuani Trafille (tai nykyisin siis Traficomille), sain ohjeet lähettää sähköpostilla kopion uudesta rekisteröintitodistuksesta kirjaamoon, josta asia sitten etenee. Virkailija ei muistanut, tuleeko Alankomaista tietoa Suomeen. Vielä meidän autoamme ei ole Suomen rekisteristä poistettu, mutta kun se tehdään, niin myös verot saa takautuvasti rekisteröintipäivältä takaisin. Ja sitten kun tieto on rekistereissä, niin myös Suomen vakuutuksen voi irtisanoa (ja maksun saa toivottavasti myös takaisin rekisteröintipäivästä alkaen).

Huhh! Sellainen projekti siis. Luultavasti pääsee aika paljon helpommalla kun ottaa asioista kunnolla selvää etukäteen ja tekee kaiken oikein kerralla. Mutta näin vain mekin saatiin kilvet, vaikkakin ehkä vaikeimman kautta.

-
Ei kommentteja

Paku

Pakun keväthuolto

Reissupaku kaipasi pientä maalausta ennen kesän matkoja

Ajattelin tulla tänne kertomaan vähän auton keväthuollosta ja -siivouksesta, kun flunssan takia ei lenkillekään pääse. Ärsyttävää olla kipeänä silloin, kun ulkona on kiva keli ja haluaisi tehdä vaikka mitä. Mutta ei voi mitään, pitää vain toivoa, että tämä menee pian ohi ja päästään taas reissaamaan ja harrastamaan.

Auto tosiaan kaipasi pientä keväthuoltoa ennen isompia reissuja. Renkaat olivat aika kuluneet ja jarrunesteen pintaa ei enää ollut edes näkyvissä, joten päätettiin hoitaa kaikki kuntoon. Renkaat vaihdatettiin uusiin pari viikkoa sitten, maalattiin ja siivottiin vähän yhtenä viikonloppuna ja tällä viikolla paku on huollossa. Kohta kelpaa taas!

Mutta aloitetaanpa nyt kuitenkin alusta. Talven ajan pakun kalusteet olivat varastossa ja se toimi lähinnä muuttoautona. Aika pölyistä ja kuraista oli siis niin sisä- kuin ulkopuolella. Jo viime kuussa siivottiinkin tavaratilan puoli, pestiin lattiat ja kannettiin kalusteet takaisin sisään. Ja nyt pari viikkoa sitten käytiin pesemässä auto ulkopuolelta, imuroitiin ohjaamo ja pestiin lasit sisäpuolelta. Eindhovenissa on näppärä pesula, jossa kuudella eurolla saa ilman aikarajoja pestä auton. Myös imurin käyttö kuului hintaan.

Reissupaku on kätevää pestä itsepalvelupesulassa, varsinkin jos katolla on ilmastointiräppänä ja aurinkopaneeli

Samalla reissulla hiottiin ja maalattiin sivuovea, joka sai joulukuussa “pienen” osuman kivitolpasta. Maalausjäljestä ei ehkä tullut superkaunis, mutta ainakin suojaa ruostumiselta. Ehkä vielä joskus maalataan sitä uudestaan oikean värisellä maalilla, tuollainen valkoinen erottuu aika hyvin muuten kellastuneesta pinnasta.

Sivuoven maalaus. Jäljestä ei tullut kaunis, mutta se suojaa ruostumiselta.

Ja nyt paku on tosiaan huollossa, jossa tarkoituksena oli vaihdattaa jarrunesteet ja tarkistuttaa jarrut muutenkin sekä korjata pari muutakin pientä juttua. Noh, jarruissa olikin sitten vähän enemmän vikaa eikä selvitty ihan pelkällä nesteen vaihdolla, vaan vaihtoon menevät myös jarrupalat, -levyt ja -letkut (tai brake lines, en ole ihan varma mikä se on suomeksi). Joten parin sadan euron huoltoon tuli hieman lisähintaa ja huolto venyi useamman päivän mittaiseksi. Mutta eiköhän se ole taas maanantaina ajokunnossa, ainakin hetken aikaa.

-
4 kommenttia

Paku

Reissupakun keittiö ja ruuanlaitto autossa

Pitkästä aikaa vähän pakuasiaa. Ajattelin kirjoitella nyt enemmän meidän auton keittiöstä ja ruuanlaitosta pakussa. Kerron esimerkiksi mitä tarvikkeita meidän pienestä keittiöstä löytyy ja millaista ruokaa minimaalisella määrällä välineitä voi kokata.

Kuten aiemmista kirjoituksista on selvinnyt, meillä on keittiö takana jääkaappia lukuunottamatta, joka siis sijaitsee sivuoven puolella sängyn vieressä. Koska meillä on lyhyempi Transporter ja kiinteä sänky, ei keittiölle oikein ollut muuta paikkaa kuin auton takaosa. Sen takia halusimme ylöspäin nousevan takaoven, joka toimii siis sateensuojana kokkaillessa ja tarvittaessa syödessä. “Ulkokeittiön” hyvä puoli on, että höyryt ja kosteus päätyvät ulos, eivätkä auton rakenteisiin. Kurja puoli on, että huonolla kelillä tai kovalla tuulella saattaa ravintola tai leivän syöminen auton sisällä houkutella ruuanlaittoa enemmän.

Ruokailua ja hengausta varten meillä on kokoontaittuva pöytä ja kaksi halpaa retkituolia. Pöytä on Ikeasta ja tuolit Motonetista. Kivalla kelillä levitetään tuolit ja pöytä aurinkoon, mutta sateisella kelillä pitääkin sitten katsoa mikä on järkevintä. Jos sataa vain vähän, pärjää auton takana ihan hyvin, kun istuu takaoven alla suojassa. Kovalla tuulella ja sateella syöminen auton sisällä on yleensä helpoin vaihtoehto, jos ravintoloita ei ole lähettyvillä.

Osa pärjää pakussa pelkällä retkikeittimellä ja osalla on lavuaari ja jopa uuni auton sisällä. Meidän keittiömme on ehkä jonkinlainen välimuoto, meiltä löytyy isohko vesitonkka ja pieni keittolevy, sekä vähän astioita ja kattila. Noilla on pärjätty aika hyvin, varsinkin kun meidän ruuat ovat aika usein melko simppeleitä, kuten pastaa, tortillaa tai nuudelia. Matkustaessa haluaa usein ruokaa nopeasti ja helposti. Varsinkin jos riskinä on nälkäkiukku.

Varusteet ja välineet

Ruuanlaittovälineet, jotka meillä on autossa.

Tässä välineet, joita meidän pakukeittiöstä löytyy. Tarvittavat välineet riippuvat ihan siitä, mitä tykkää syödä ja paljonko on tilaa. Jotkut meidän astioistamme voivat olla ihan turhia jollekin toiselle ja taas joku ei pärjää ilman jotain välinettä, jota me emme ole edes kaivanneet. Kannattaa siis lähteä kasaamaan omaa astiastoa miettimällä, mitä tarvitsee omiin lempiruokiin. Nämä meidän keittiöstä ja astialaatikosta tällä hetkellä löytyy (osa unohtui kuvasta, heh):

  • Halpa keittolevy + kaasua
  • Kattila
  • Kokoontaittuva siivilä
  • Syvät ja matalat emalilautaset
  • Emalikupit, joista on juotu niin kahvia kuin viiniäkin
  • Muovimukit varalla (välillä ollaan juotu näistä samalla mehua kun kupissa on jo kahvia)
  • Termari
  • Veitset
  • Leikkuulauta, joka toimii myös tarjoiluastiana
  • Aterimet
  • Lasta ja kauha
  • Patalaput
  • Pieni pöytäliina
  • Liina astioiden kuivaamiseen
  • Tulitikut
  • Pari pussinsulkijaa
  • Tiskiharja ja pesuaine

Lisäksi meillä on autossa 20 litran vesisäiliö, joka riittää aika pitkään, ja aika monta juomapulloa, joita voi sitten täyttää säiliöstä ja ottaa yöksi sisään tai ajaessa eteen. Meillä saattaa mennä kuuman ajopäivän aikana edessä jopa 6 litraa vettä, eli pulloja kannattaa ottaa eteen useita. Varsinkin jos ei ole ilmastointia ja päättää ajaa heinäkuussa Italiaan. Ja muutenkin on hyvä olla aina omat pullot mukana, niin ei tule turhaa muoviroskaa.

Harmaita emaliastioita lukuunottamatta kaikki auton keittiön välineet ovat vanhoja. Kaikki yksittäiset eripariset aterimet ja ylimääräiset astiat kannattaa käyttää hyödyksi mieluummin, kuin ostaa uusia. Monella kuitenkin on jonkin verran vähällä käytöllä olevia tavaroita keittiössä. Ja jos ei itsellä ole, niin joltain tutulta tai sukulaiselta varmasti löytyy joku vanha kattila, josta eroonpääsy ei varsinaisesti haittaa.

Niin ja aiemmin kun juotiin kahvia, keitettiin se joko mutteripannulla tai juotiin pikakahvia, mutta nyt ollaan oltu useampi kuukausi ilman, joten autossakaan ei ole enää kahvinkeittovälineitä.

Ruuat ja säilytys

Käytiin juuri yhtenä viikonloppuna taas täydentämässä auton kuivaruokalaatikko. Toinen mustista laatikoista takana on siis astioille ja toinen ruuille. Ruokalaatikosta löytyy aina pastaa, nuudeleita, kaurahiutaleita, mysliä, hunajaa, näkkileipää, säilyketomaatteja tai murskaa, papuja tai kikherneitä, soijarouhetta, muutama valmis retkiruoka, oliiviöljyä, mausteita, teetä, välipalapatukoita ja ravintohiivahiutaleita. Välillä myös keksejä, suklaata tai jotain muuta herkkua. Niin ja olutta on yleensä säilössä joko takana tai sängyn alla.

Reissussa pieni määrä ylimääräistä ruokaa ja vettä on aina hyvästä, ikinä kun ei voi tietää mitä tapahtuu. Kaikki kaupat voivat olla joku päivä kiinni tai auto voi hyytyä keskelle ei mitään. Better safe than sorry.

Ateriat reissupakulla matkustaessa saattavat välillä olla melko simppeleitä.

Hedelmiä ja kylmätarvikkeita ostetaan sitten aina reissuun tarpeen mukaan. Hedelmät säilytetään takaosassa magneeteilla roikkuvassa verkkopussissa ja kylmätavarat kulkevat jääkaapissa, joka on kyllä ollut hintansa väärti. Tuollaisen kompressorilaatikon saa tarvittaessa vaikka pakkaselle, vaikka auton sisälämpötila lähentelisi 50 astetta. Kaappi on myös hiljainen eikä ole kertaakaan haitannut nukkumista, vaikka se tuossa sängyn vieressä onkin. Halvempiakin autoihin tarkoitettuja kylmälaukkuja/kaappeja on toki saatavilla, mutta monet niistä jäähdyttävät vain esimerkiksi 20 astetta ulkolämpötilan alapuolelle.

Aamupalaksi syödään yleensä leipää ja jogurttia tai puuroa. Välillä menee pelkkä banaani ja leipä, jos tiskaaminen ei huvita. Lounas on yleensä jotain kevyttä ja illalla kokataan sitten isompi ateria. Se voi olla pastaa erilaisilla kasviksilla, tortilloita, piadineja, nuudelia, couscousta, hampurilaisia tai salaattia. Netti on pullollaan erilaisia yhden kattilan reseptejä ja monesti omat lempiruuat voi valmistaa tienpäällä suhteellisen helposti tai vähän varioimalla. Ja rohkeasti kokeilemalla.

Jos pakumatkailu kiinnostaa tai oman auton rakentaminen on ajankohtaista, tutustu ihmeessä myös aiempiin pakupostauksiin:

Reissupakun rakentaminen: Mistä lähteä liikkeelle?

Reissupakun rakentaminen: Auton varustelu ja sisustus

Reissupakun rakentaminen: Sähköt

-
2 kommenttia