Paku

Pakuprojekti: Ilmanvaihto, eristys ja lattia

Pakukodin rakentaminen

Noniin! Aloitan nyt (vihdoin) tällaisen postaussarjan meidän uudesta pakuprojektista. Työkiireet ja yksi murtunut selkä ovat hieman haitanneet projektin etenemistä ja varsinkin siitä kirjoittamista, mutta koitan nyt pikkuhiljaa jakaa tänne kuulumisia remontin etenemisestä.

Ostettiin siis alkukesästä tuollainen 2018 vuoden Fiat Ducato, josta olisi tarkoitus hyvin avoimella aikataululla remontoida pieni sängyllä, työtiloilla ja keittiöllä varustettu liikkuva koti. Kirjoittelin projektista ja suunnitelmista yleisemmin tässä postauksessa.

Projekti on nyt tosiaan alkanut ja tähän mennessä pakuun on asennettu jo vaikka mitä. Ajattelin jakaa asioita ja tähän ensimmäisen postauksen aiheiksi valikoituivat eristys, ilmanvaihto ja lattia. Kokoan tähän nyt vähän tietoa näistä, jos siellä on joku, jota tarkemmat kuvaukset kiinnostavat.

Pieni huomio kuitenkin heti alkuun. Me emme ole millään mittarilla mitattuna ammattilaisia rakentamisessa tai auto-asioissa, joten kaikki asiat mitä täällä kerron, perustuvat vain ja ainoastaan meidän omiin selvittelyihimme ja kokemuksiimme. Monissa ratkaisuissa on omat hyvät ja huonot puolensa, ja harvoin on yhtä oikeaa tapaa tehdä asioita. Ja välillä voimme olla täysin väärässä. Mutta nyt siis pidemmittä puheitta eristeiden ja ilmanvaihdon kimppuun!

Pakun lattia ja eristys

Pakun eristäminen

Koska kyseessä on pakettiauto, halusimme tietenkin eristeen, joka ei ime itseensä kosteutta ja saa autoa ruostumaan. Lisäksi kriteereinä olivat riittävän hyvä lämpöarvo ja äänen eristys. Vertailujen ja kokemusten selvittämisen jälkeen päädyimme käyttämään itsestään liimautuvaa solukumia (Armaflex), koska se tuntuu olevan todella suosittua Sveitsin ja Saksan suunnilla, sitä oli helposti saatavilla ja asennus oli melko helppoa. Armaflexin alle asensimme myös pieniä paloja alubutyyli-mattoa lisä-äänieristykseksi. Alubutyyli ei ole tuollaisen eristyksen kanssa mitenkään pakollinen, mutta koska se ei ollut kauhean kallista ja lisääminen jälkikäteen on lähes mahdotonta, päätimme laittaa sitä tässä vaiheessa varmuuden varalta.

Me tilasimme sekä alubutyylit että Armaflexit netistä. Alubutyyliä tilasimme kaksi rullaa ja Armaflexiä päädyimme ottamaaan kolme rullaa 19mm ja kolme rullaa 25mm paksua mattoa. Paketista kuitenkin paljastui 25mm sijaan 32mm paksua eristettä, mutta emme jaksaneet valittaa, vaan käytimme sitä. Olimme onneksi laskeneet määrät vähän yläkanttiin, joten vaikka paksumpaa oli hieman vähemmän, riittivät nuo koko auton eristämiseen. Meillä eristettä kului siis tuollaiseen keskipitkään ducatoon 27 neliömetriä, ja hukkapaloja jäi aika vähän.

Ohuempaa 19 millistä laitoimme kattoon ja lattiaan (emme halunneet että sisäkorkeus kärsii liiaksi) ja paksumpaa sitten seiniin. 32 millinen oli ehkä asennuksen kannalta liian paksua, mutta muuten mahtui ihan hyvin seinän väliin. Pieniin koloihin, kuten tukipalkkien sisään, emme laittaneet ollenkaan eristettä. Mietimme niiden täyttämistä villalla, mutta tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että jätämme ne vapaiksi.

Muitakin vaihtoehtoja eristykselle tietysti löytyy. Suosittua ainakin jenkeissä tuntuu olevan ruiskutettava eristys (spray foam, mikä lie se onkaan suomeksi) ja villa. Ruiskutettava eristys on erittäin pysyvä ja sen laittamiseen suositellaan ammattilaista, joten me ajattelimme sen olevan liian työläs ja pysyvä ratkaisu. Lampaanvilla olisi voinut myös olla hyvä ja ekologinen vaihtoehto, mutta me päädyimme tällä kertaa siis solukumiin lähinnä saatavuuden, asennuksen helppouden ja lukemiemme kokemusten takia. Ja yksi vaihtoehto on jättää eristykset kokonaan tekemättä. Meidän vanhassa pakussamme ei ollut kunnon eristeitä, ja vaikka välillä olikin aika kuuma, niin kyllä siellä silti pärjäsi.

Äänieristys alubutyylillä
Pakun eristys armaflexillä
Armaflexillä eristetty paku

Ilmanvaihto

Pelkkä eristys ei tietenkään riitä, vaan kosteus ja kuumuus pitää saada myös ulos autosta. Ilmanvaihdon tärkeyttä ei voi oikein liikaa pakua rakentaessa korostaa, koska se auttaa oleellisesti sekä kondensaation vähentämisessä että viilennyksessä. Meillä oli aiemmassa pakussa pieni Dometicin räppänä, johon olimme laittaneet tietokoneen tuulettimen, mikä ajoi kyllä pienessä pakussa hyvin asiansa ja oli mukavan hiljainen. Tällä kertaa halusimme vähän isomman tuulettimen ja päädyimme asentamaan katolle MaxxFanin. MaxxFanit tuntuvat olevan erittäin suosittuja ja luultavasti myös parhaimpia tuulettimia, mitä tällä hetkellä on saatavilla. Ne ovat siis ikäänkuin standardi pakurakentajien keskuudessa. Tuulettimen lisäksi hankimme etuikkunoihin tuuletusritilät, joilla ikkunat saa raolleen niiden kuitenkaan olematta auki.

Meidän tuulettimemme on malliltaan valkoinen kokonaan kaukosäädettävä MaxxFan Deluxe (mielestämme tilasimme halvemman mallin, mutta moottoroidulla avauksella oleva malli sieltä kuitenkin tuli), jossa on kymmenportainen nopeussäätö. Isoimmalla teholla tuuletin pitää aikamoista meteliä ja imee tai puhaltaa aika kovaa, mutta pienemmillä tehoilla ääni ei ole ollenkaan häiritsevä. MaxxFan onkin yksi hiljaisimmista tuulettimista, mikä on meille erittäin tärkeää.

Me asensimme tuulettimen auton takaosaan, jotta etuikkunoiden ollessa auki saadaan mukava läpiveto. Näin se on myös nukkuessa sängyn yläpuolella ja ajaessa kaukana ohjaamosta, jolloin tuulettimen kautta ei kuulu niin paljon meteliä. Huono puoli tässä paikassa on, että valkoisen tuulettimen läpi tulee kesäöinä aika paljon valoa, joka siis paistaa suoraan naamaan nukkuessa.

Tuulettimen asennus oli melko helppoa ja netistä löytyy hyviä asennusvideoita ja -ohjeita tuulettimen mukana tulleen ohjeen lisäksi, joten en nyt tässä ala kertomaan asennuksesta sen tarkemmin. Ohjeessa ei kuitenkaan mainita, että tuulettimen alle katon sisäpuolelle kannattaa ehkä lisätä pienet pätkät lautaa, jotta katon läpi poratut ruuvit eivät törrötä ja pysyvät vähän tukevammin paikallaan, kun ovat muussakin kuin ohuessa metallissa kiinni.

Tuulettimen asennus pakuun
Maxxfan tuuletin asennus pakuun
Pakun tuuletin paikallaan

Lattia

Lattiaan laitoimme ennen eristeen asennusta pienet tukilaudat, joiden päälle laitoimme takaisin auton alkuperäisen vanerin. Ilman mitään tukea lattiasta saattaisi tulla aika epätasainen ja jalan alla muljuava. Ja vanhan vanerin päälle asensimme vielä melko ohuen vinyyli-lattian. Valitsimme vinyylin, koska se kestää kosteutta ja kolhuja vähän normaalia laminaatti-lattiaa paremmin ja on helppo asentaa. Vinyylit käytännössä vaan leikattiin mattopuukolla ja taittamalla oikean kokoisiksi ja aseteltiin paikoilleen. Reunojen asentaminen oli vähän hitaampaa muotojen takia, mutta keskelle asentaminen oli todella nopeaa.

Meillä meni koko lattian asentamiseen muutamia tunteja tehokasta työaikaa. Lisäksi aikaa kului vähän vinyyli-palojen lajitteluun ja siivoukseen, mutta alle yhdessä päivässä lattia oli täysin valmis. Paloissa toistuvat samat kuviot, joten lajittelemalla samanlaiset palat kasoihin ja valitsemalla paloja sitten eri kasoista saimme vähän luonnollisemman näköisen lattian, jossa ei ole toistuvia kuvioita lähekkäin. Ja ainakin minun mielestäni siitä tuli oikein nätti.

Vinyylilattian asennus pakuun
Pakun lattia

Mitä seuraavaksi?

Nyt meidän kaunis lattiamme on pahvien alla piilossa, ja jatkamme pakun sisätilojen rakentamista. Seuraavaksi tulee varmaankin päivitystä auton kameroiden ja vakionopeudensäätimen asentamisesta. Lisäsimme autoon tosiaan peruutuskameran ja kaksi dashcamia ja asensimme (lue: Matti asensi) autoon vakionopeudensäätimen.

Noiden pienten asennuksten lisäksi sänky on myös jo melko valmis, ja siitä tulee varmasti oma postauksensa hieman myöhemmin, kun sisätilat alkavat muutenkin olla valmiit. Seuraavaksi jatkamme keittiön ja penkkien rakentamisella, sähköillä (saimme vihdoin viime viikonloppuna aurinkopaneelit!) ja vesiasioilla.

-
1 kommentti

Paku

Uusi projekti: Fiat Ducaton rakentaminen reissupakuksi

Fiat Ducato pakettiauto, josta on tarkoitus rakentaa reissupaku

Siinä se nyt on: meidän uusi pakuprojektimme!

Kuusi metriä pitkä ja kaksi ja puoli metriä korkea metallikuori, josta olisi tarkoitus rempata jollakin aikataululla asuttava pieni koti. Tällä kertaa meillä on siis tarkoituksena panostaa remonttiin vähän enemmän kuin portterin kanssa ja jossain kohtaa ehkä jopa muuttaa autoon asumaan. Mutta ennen sitä edessä on aikamoinen rakennusprojekti, jota tulen tietysti tännekin dokumentoimaan.

Meillä on ollut jo jonkun aikaa suunnitelmissa hankkia hieman isompi paku ja aloittaa uusi projekti, vaikka muistelenkin meidän viimeksi vannoneen, että emme enää rupea isoihin remontteihin. Mutta niin se aika kultaa muistot. Alun perin suunnitelmana oli ostaa auto joskus myöhemmin Saksasta ja ajaa Suomeen. Mutta koska Sveitsin säännöt autoille ovat niin tiukat, että emme saa tuota vanhaa pakua tänne rekisteröityä (pohjassa on ruostetta, joka pitäisi lähes kokonaan poistaa), niin myymme sen Suomeen ja ostimme uuden pakun jo nyt täältä Sveitsistä. Hyvillä suunnitelmilla on yleensä tapana muuttua, niin siis tälläkin kertaa.

Pakun lähtötilanne, kun hylly ja väliseinä ovat vielä paikallaan

Miksi ostaa auto Sveitsistä eikä hakea Saksasta halvemmalla? Vertailimme hintoja ja tullien ja verojen määriä ja totesimme, että aika samoissa hinnoissa noin uusien autojen kohdalla pyöritään. Joten säästimme itsemme yhdeltä byroktariaseikkailulta ja ostimme pakun suoraan Sveitsistä. Ja täällä prosessi oli helppo, kävimme koeajamassa ja katsomassa muutamaa, kunnes päädyimme ostamaan tämän yksilön hyvän hinta-kilometri-kunto-suhteen (oho, mikä sana) vuoksi. Kyseessä ei ollut varsinainen autoliike, mutta ei ihan yksityinenkään myyjä, vaan enemminkin autokorjaamo/garage, joka myy myös autoja. Ostopäätöksen jälkeen täytimme paperit noin kymmenessä minuutissa ja lähdimme kotiin, jossa parin seuraavan päivän aikana kilpailutimme ja otimme autoon vakuutuksen, ja maksoimme auton. Myyjä hoiti rekisteröinnin puolestamme ja teki autoon pari pientä korjausta, ja me haimme auton viime viikolla. Aika helppo prosessi siis kaiken kaikkiaan.

Reissupakun lähtötilanne

Tämä uusi auto on Fiat Ducato 2.3 (L3H2) pakettiauto, jossa on 150 hevosvoimaa. Auto on ensirekisteröity vuonna 2018 ja sillä on ajettu nyt vähän vajaa 40 tuhatta kilometriä. Sisätila on 3,7 metriä pitkä, 1,87 metriä leveä ja 1,93 metriä korkea, ja sinne olisi tarkoitus rakentaa kiinteä sänky, keittiö ja ruokailu/työskentelyalue. Suunnitelmissa on laittaa auton ainakin ilmanvaihto, eristykset, lämmitys, vedet, sähköt ja mahdollisesti asentaa eteen kääntyvä penkki ja tavaratilan puolelle sivuikkuna. Aikataulu on onneksi löysä, eikä meillä ole tämän kanssa kiire. Muutoskatsastus matkailuautoksi hoidetaan kuitenkin heti kun mahdollista, koska sitten saa vakuutusmaksuja kai aikapaljon halvemmiksi.

Alla on alustava suunnitelma pakun sisustukselle (ihan itse tein ammattimaisen 3D-mallin, heh). Kiinteä sänky tulee auton takaosaan ja sen alle säilytystilaa harrastusvälineille ja muille tavaroille. Sängyn eteen tulee työskentely- ja ruokailutila kiinteillä penkeillä ja pöydällä. Keittiö tulee kuskin penkin taakse ja siihen tulee jääkaappi, lavuaari ja keittolevyt. Kummallekin puolelle laitetaan myös luultavasti yläkaapit vaatteiden, astioiden ja ruokien säilyttämiseen. Pääväreiksi on ajateltu valkoista ja puuta. Kommentteja ja ideoita suunnitelmasta saa vapaasti esittää!

Suunnitelma reissupakun sisustuksesta

Paku on nyt siivottu, väliseinä ja paneelit on irrotettu ja sisällä ollut raskas hylly purettu osiin. Kaikki kävi jotenkin todella näppärästi viime kertaan verrattuna. Väliseinä oli kiinni pulteilla eikä pistehitseillä, mikä helpotti prosessia aika paljon, eikä lattiapaneelin alta löytynyt yhtään ruosteyllätystä. Hieman hiekkaa sieltä kyllä löytyi, kuten alla olevasta kuvasta näkyy. Mutta nyt paku on siis tyhjä ja rakentaminen voi alkaa. Ensin pitää vain odotella, että Saksan raja aukeaa parin viikon päästä ja päästään hakemaan tavaraa sieltä “hieman” Sveitsin hintoja halvemmalla.

Fiat Ducaton väliseinä irroitettuna
Pakun siivous
Hyllyjen purkaminen

-
5 kommenttia

Alankomaat Paku

Auton rekisteröinti Alankomaihin

Auton rekisteröinti Alankomaihin voi olla hermoja raastava projekti, mutta lopulta mekin saimme keltaiset kilvet autoon

VIHDOIN! Noiden keltaisten kilpien saaminen autoon tuntui aikamoiselta projektilta, mutta nyt vihdoin saimme rekisteröinnin tänne Alankomaihin hoidettua. Kaikki ei ollut niin helppoa tai mennyt kerrasta oikein, joten ajattelin nyt jakaa tänne lyhyesti ohjeet, kuinka auton rekisteröinti Hollantiin onnistuu. Jos joku vaikka tuskailee samojen asioden kanssa ja haluaa vertaistukea tai ohjeita suomeksi. Koska tästä tuli aika pitkä sepustus, laitan tähän alkuun lyhyen tiivistelmän.

  1. Autoveron (BPM) poikkeushakemus, ohjeet ja lomake täältä.
  2. Ajanvaraus RDW:n rekisteröintiin, onnistuu täällä.
  3. Täytetään BPM-verolappu, myös vaikka olisi saanut vapautuksen. Ohjeet & linkki täällä.
  4. Käydään ostamassa kilvet jostain hyväksytystä liikkeestä sen jälkeen, kun on saatu pankkikortin kokoinen rekisteröintitodistus postilla kotiin.
  5. Otetaan vakuutus ja maksetaan tieverot (kun tulee lasku kotiin).

Noniin ja tässä siis tarkemmat ohjeet ja kuvaus siitä, kuinka me nämä asiat hoidimme.

Ensin: Mahdollinen BPM:n eli autoveron poikkeushakemus. Yleensä Alankomaihin autoa tuodessa joutuu maksamaan melko suuret verot (keskimäärin 5000e). Mutta ei hätää, jos auton tuo osana muuttokuormaa, niin veron maksamiseen voi hakea vapautusta. Lomake löytyy paikallisen veroviranomaisen (Belastingdienst) sivuilta ja samalta sivulta löytyvät myös ehdot ja muut tiedot englanniksi. Tuo lomake on valitettavasti hollanniksi, joten kannattaa varata aikaa ja Google Translate valmiiksi, jos hollanti on samalla tasolla kuin meillä.

Me täytimme laput siis itse ja etsimme kaikki mainitut liitteet (niitä on sitten paljon, mukaan tarvittiin niin paikalliset kuin edelliset vuokrasopimukset Suomesta, auton lappuja ja lisäksi esim. työtodistuksia todisteeksi, että ei ole aiemmin asunut tai työskennellyt Alankomaissa). Sen jälkeen tuo lomake printataan, allekirjoitetaan ja lähetetään postilla tuolla sivullakin mainittuun osoitteeseen. Ja kannattaa ehkä ostaa kerralla muutama postimerkki, koska tuntuu että niitä täällä tarvitaan.

Hauskinta tässä on tietysti se, että jos auto on tarpeeksi vanha (yli 17,5 vuotta), niin BPM-veroa ei tarvitse maksaa. Täytimme tavallaan nuo laput siis turhaan, koska olin jostain lukenut rajan olevan 20 vuotta. Mutta eipä siitä haittaakaan ollut, ja uudempaa autoa tuodessa tämä on erittäin tärkeä vaihe, jos ei halua maksaa tuhansien eurojen veroja.

Autoilu Hollannissa on paljon kalliimpaa kuin Suomessa

Ja sitten: Ajanvaraus katsastukseen/rekisteröintiin. Ajanvarauksen RDW:lle, joka on paikallinen Trafi, voi hoitaa netissä. Puhun nyt katsastuksesta, kun en tiedä mikä oikea termi tälle tarkastukselle tai rekisteröinnille on, mutta kyseessä ei siis ole vuosikatsastus (sen voi kyllä hoitaa samalla reissulla). Me emme tehneet vuosikatsastusta nyt, vaan papereihin merkittiin auton nykyinen katsastuspäivä. Tämän käynnin yhteydessä paperiasiat hoidettiin kuntoon ja autolle tehtiin tarkastus (mitattiin renkaiden etäisyyksiä toisistaan ja muuta vastaavaa). Kaikkien, joiden nimi halutaan auton omistajiksi/haltijoiksi, tulee olla paikalla katsastusasemalla. Tämä tarkastus/rekisteröinti maksoi noin 100e. Tässä vielä lista papereista, jotka pitää olla mukana:

  • Passi/henkilötodistus
  • Auton paperit, kuten rekisteröintiote (myös se toinen osa, jota meillä ei tietenkään ollut. Onnistui ilmankin mutta hintaa tuli 40e lisää ja viivästytti hieman) ja viimeisin katsastustodistus
  • Alle 3kk vanha todistus Alankomaissa asumisesta (Uittreksel Basisregistratie Personen (BRP)) Tätäkään minulla ei ollut ja kävin näyttämässä sen jälkeenpäin. Todistuksen saa omalta kaupungintalolta (gemeente). Joissain kaupungeissa pitää varata aika ja hakea paikanpäältä, mutta Eindhovenissa sen sai tilattua netistä ja tuli kotiin postilla.

Kolmanneksi: Täytetään verolappu. Ihan sama vaikka olisi saanut tuon ensimmäisessä kohdassa mainitun poikkeuksen BPM-veron maksamiseen, tämä declaration pitää silti tehdä. Täältä löytyy vähän ohjeita ja linkki pdf-lomakkeeseen. Siinä kysellään joitain haastavia kysymyksiä, mutta senkin saa kyllä ajan kanssa täytettyä (vinkki: älä tee niin kuin me ja kirjoita alustanumeroa väärin. Olin vahingossa kirjoittanut VW, kun piti olla WV ja sitä ei tietenkään voi korjata puhelimitse tai sähköpostilla, vaan pitää lähettää kirje, jossa tämän asian kertoo. Onneksi ostin useampia postimerkkejä..). Ja tämäkin lomake tosiaan printataan ja lähetetään postilla.

Seuraavaksi: Odotetaan postia ja käydään ostamassa kilvet. Kun sekä RDW:n että veroviranomaisten mukaan asiat ovat kunnossa, tulee kotiin postilla kasa kirjeitä, joiden mukana on uusi Alankomaalainen rekisteröintitodistus, joka on vihertävä luottokortin näköinen lirpake. Kaikki paperit kannattaa pitää tallessa, koska niitä tarvitaan esimerkiksi autoa myydessä.

Tuon rekisteröintitodistuskortin ja henkkarin (ajokortti riittää) kanssa mennään sitten johonkin liikkeeseen, joka tekee rekisterikilpiä. Tästä dokumentista löytyy lista hyväksytyistä valmistajista. Kilvet saa odottaessa ja hintaa kahdelle kilvelle ja kahdelle muoviselle telineelle tuli 36 euroa.

Lopuksi: Otetaan vakuutus ja maksetaan verot. Myös täällä on pakollista olla vakuutus autoa ajaessa. Tuo vakuutus kattaa onnettomuuksissa sen toisen osapuolen vahingot. Perusvakuutuksen lisäksi on saatavissa osakaskoa ja täyskaskoa vastaavat vakuutukset. Otimme nopeasti vain omasta vakuutusyhtiöstämme vakuutuksen, mutta se on aika kallis (yli 100e/kk), joten ajattelimme vielä koittaa löytää halvemman vaihtoehdon.

Vakuutuksen lisäksi tulee maksettavaksi tievero, joka kaikkien on pakko maksaa. Veron suuruus tuollaisesta diesel-pakusta on noin 330e/3 kk eli vuodessa noin 1300 euroa. Kallista on siis auton omistaminen. Veron suuruus selittää ehkä osittain miksi täällä tiet ovat aika hyvässä kunnossa.

Auton poisto Suomen rekisteristä: Ja jotta ei tarvitse maksaa veroja ja vakuutuksia tuplana, niin auto pitää tietysti poistaa Suomen rekisteristä. Yleensä EU:n sisällä tieto kulkee maasta toiseen, mutta soitettuani Trafille (tai nykyisin siis Traficomille), sain ohjeet lähettää sähköpostilla kopion uudesta rekisteröintitodistuksesta kirjaamoon, josta asia sitten etenee. Virkailija ei muistanut, tuleeko Alankomaista tietoa Suomeen. Vielä meidän autoamme ei ole Suomen rekisteristä poistettu, mutta kun se tehdään, niin myös verot saa takautuvasti rekisteröintipäivältä takaisin. Ja sitten kun tieto on rekistereissä, niin myös Suomen vakuutuksen voi irtisanoa (ja maksun saa toivottavasti myös takaisin rekisteröintipäivästä alkaen).

Huhh! Sellainen projekti siis. Luultavasti pääsee aika paljon helpommalla kun ottaa asioista kunnolla selvää etukäteen ja tekee kaiken oikein kerralla. Mutta näin vain mekin saatiin kilvet, vaikkakin ehkä vaikeimman kautta.

-
Ei kommentteja