Yleistä

Kuukauden kymmenen: maaliskuu

Salamatkustaja-blogin Satu kirjoitti tänään vastaukset tällaisiin kysymyksiin ja haastoi muitakin laittamaan asioita muistiin. Ajattelin että tämä voisi olla aika kiva tapa kirjata itselle muistiin ajatuksia ja tavoitteita aina tulevalle kuukaudelle. Ehkä ne on sitten helpompi pitääkin, kun näin julkisesti lupailee.

Viimeistä kysymystä muutin hieman, mutta muuten kysymykset ovat suoraan tuolta Satun blogista.

Kuukauden ensimmäisen aamun ensimmäinen ajatus: 
Taas on perjantai. Viikot menevät ihan hullua vauhtia.

Tämän kirjan aion lukea:
Luen loppuun George R. R. Martinin A Game of Thrones -kirjan, joka on nyt ollut kesken jo hetken aikaa.

Työasia, jonka aion saada valmiiksi:
Yksi verkkokurssi, joka on ollut kesken jo monta kuukautta itsestäni johtumattomista syistä. Jospa se tässä kuussa saataisiin julkaisuvalmiiksi!

Työasia, jonka tiedä roikkuvan puolivalmiina vielä tämän kuukauden jälkeenkin:
Luultavasti tuo samainen kurssi, heh.

Lausahdus, josta saan juuri nyt energiaa arkeeni: 
Nyt ei kyllä tule mitään mieleen! Koitetaan ensi kuussa uudestaan.

Ruoka, jota aion kokeilla:
Pizza! Ei kyllä ole mikään uusi tuttavuus, mutta meillä on ollut projektina oppia tekemään täydellistä pizzaa kotona. Ehkä tässä kuussa. Italiassa olo vähän nosti niin sanotusti rimaa, eli ei helpoin tehtävä.

Tässä kuussa tapahtuvista asioista eniten olen laittanut aikaa tämän suunnitteluun ja nyt se viimein toteutuu: 
Maaliskuulle ei ole mitään isoja suunnitelmia, mutta luultavasti mennään käymään tuulitunnelissa joku viikonloppu. Sitä on ainakin suunniteltu jo hetken aikaa.

Asia, joka tuntuu ristiriitaisimmalta:
Avokadon syöminen. Niiden satokausi on nyt keväällä ja ovat terveellisiä, mutta tuotantoon liittyy myös paljon epäkohtia.

Yksi tavoite, joka on mahdollista saavuttaa:
Juosta yksi pidempi lenkki, noin 15km.

Minkä asian haluaisin muistaa tästä kuukaudesta:
Keltaisina kukkivat narsissit ja lämpimät keväiset päivät.

-
2 kommenttia

Kuulumisia

Kevättä ilmassa

Aurinkoinen sää ja iso laskeutumisalue

Kevät on täällä! Lämpötilat eivät enää edes öisin taida laskea pakkasen puolelle ja päivisin on lähemmäs 15 astetta lämmintä. Auringossa tarkenee helposti ilman takkia ja terassit ovat monena päivänä olleet ihan täynnä. Krookukset kukkivat ja Matin silmät kutisevat välillä siitepölystä, varmoja kevään merkkejä siis ilmassa! Tuntuu niin mukavalta melko sateisen ja kolean tammikuun jälkeen.

Kevääseen liittyy tietysti myös hyppääminen. Käytiin avaamassa kausi sunnuntaina, oli kyllä mukavaa hypätä aurinkoisessa ilmassa ja laskeutua jättimäiselle, kuivalle nurmikolle. Eikä jäätyä ensin ilmassa ja laskeutua sen jälkeen loskaan kastelemaan kenkänsä. Vaikka on sekin aina aika mukavaa pitkän tauon jälkeen. Alankomaissa on aika tiukat varjojen kokorajat, mutta päästivät minutkin onneksi hyppäämään, eikä tarvinnut oppilasvarjolla lähteä. Vinkiksi siis hyppääjille, että jos joku on tulossa tänne päin joskus hyppyreissulle, niin kannattaa tarkistaa täältä, saako hypätä omalla varjolla. Alle 400 hypyn kokemuksella ei siis periaatteessa ole asiaa alle 150 neliöjalkaisen kuvun alle.

Laskuvarjo menossa pakettiin

Näin keväällä on myös mukavaa päästä juoksemaan kevyemmissä vaatteissa ja motivaatiota onkin taas löytynyt lenkille lähtöön. Pelkän auringon piikkiin ei kuitenkaan tätä innostusta voi pistää. Keskusteltiin nimittäin yhtenä iltana, ehkä hieman huonon päivän jälkeen, tavoitteista ja siitä mitä haluttaisiin elämän aikana saavuttaa (kevyitä iltamietteitä) ja sanoin että haluaisin juosta maratonin. Koska Matilla se on myös ollut jo jonkin aikaa tavoitteissa, niin päätettiin että lokakuussa mennään, kun startille voi kävellä kotiovelta. Eli noin kahdeksan kuukauden päästä meidät löytää Eindhovenin maratonilta, jos nyt ei mitään mutkia tai loukkaantumisia tule matkaan. Aika jännää! Nyt on siis ollut hyvin motivaatiota juosta ja treenata. Uudet lenkkaritkin tulivat tiistaina postissa ja tänään pääsee vihdoin testaamaan!

Niin ja miksi tilasin kengät postissa? Koska Alankomaissa ei ilmeisesti kenelläkään ole alle 38 jalkaa, niin oli melko mahdotonta löytää juoksukenkiä, vaikka tällaisessa Tampereen kokoisessa kaupungissa ollaankin. Lasten kengät olisivat olleet ainoa vaihtoehto, mutta olen kuullut että ne eivät välttämättä ole vaimennuksilta ja muilta ominaisuuksilta ihan niin hyviä. Päädyin siis tilaamaan samanlaiset lenkkarit kuin nuo kuluneet vanhatkin, niin ei tarvinnut arpoa sopivuuden ja koon kanssa. Malli oli vähän muuttunut ja yhtä pirteää väriä ei enää ollut saatavilla, mutta ovatpahan sopivat.

Nyt pitää jatkaa töiden tekemistä, niitäkin kun tuppaa tässä olemaan ainakin riittävästi.

-
Ei kommentteja

Alankomaat

Ostin polkupyörän

Uusi käytetty polkupyöräni

Lauantaina satoi räntää, mutta käveltiin silti reippaina melko lähellä sijaitsevaan pyöräkauppaan. Täällä pyöräily on tehty niin helpoksi, että tottakai minunkin piti pyörä hankkia. Tuolta kaupasta löytyi erilaisia ja monen hintaisia käytettyjä pyöriä, joista muutama jopa tällaiselle keskimääräistä hollantilaista lyhyemmälle sopivia. Kaupan myyntilupaukseen kuului myös, että he ostavat pyörän kuittia vastaan takaisin, minkä ajattelin olevan aika helppo vaihtoehto, jos en halua pyörää ottaa mukaan sitten kun lähdetään.

Ja tuollainen violetti mummomankelihan sieltä sitten löytyi. Siinä on viisi vaihdetta ja se painaa Matin mukaan ainakin 40 kiloa, mutta toimii varmasti täällä Eindhovenin tasaisilla pyöräkaistoilla ihan riittävän hyvin. Samasta kaupasta sattui löytymään käytetty pyörän eteen asennettava tavarateline muutamalla eurolla, johon laitettiin vielä tuollainen isohko kori kiinni. Nyt pitäisi kaupassa käynnin onnistua helposti!

Minä ja polkupyörä kotitalon edessä

Ja tottakai ostin pyörään myös semijykevän kettinkilukon, täällä kun pyörät ilmeisesti lähtevät kävelemään melko helposti. Myös meille kämpän avaimet luovuttanut mies suositteli säilyttämään pyöriä asunnon varastokopissa, koska hänen mukaansa Alankomaat on kuuluisa tasan kahdesta asiasta. Huumeista ja pyörävarkauksista.

Yleisesti ottaen pyöräiljät ovat Alankomaissa todella hyvässä asemassa. Lähes joka paikkaan menee pyörätie ja autoilijat väistävät pyöräilijöitä lähes poikkeuksetta. Osin tuo johtuu tietysti siitä, että täällä auton ja pyörän törmätessä vika on aina autoilijan. Ja kun ei niitä mäkiäkään ole, niin polkeminen tasaisessa maastossa on oikein mukavaa.

Pyöräillessä pitää tietysti muistaa pakolliset varusteet, kuten heijastimet, kello sekä etu- ja takavalot. Kypärää taas ei käytä kukaan, eivät edes lapset tai skootterikuskit (joita muuten myös kannattaa varoa pyöräteillä). Ja baariin ei kannata mennä pyörällä, kun tankojuoppouden promilleraja on 0,5. Luin expat-oppaasta, että tankojuoppoudesta voi pahimmillaan menettää jopa ajokorttinsa. Sitä en kyllä tiedä, kuinka tarkasti tätä valvotaan tai pyöräilijöitä puhallutetaan.

Philips-museo Eindhovenissa
Philipsin ensimmäinen lamppumalli

Eilen käytiin myös heti testaamassa pyöräilyä aurinkoisessa säässä ja pyörähdettiin keskustassa Philips-museossa ja vohveleilla. Viikolla postissa saapuneilla museokorteilla pääsee yli 400 museoon Alankomaissa, ja päätettiin aloittaa kiertely tutustumalla lamppujen historiaan ja yhteen Eindhovenin tärkeimmistä yrityksistä. Museo oli aika pieni, mutta ihan mukava. Ja vohvelit olivat ihan hyviä, vaikka paikkana kahvila ei ollut kauhean kiva ja rasvanhaju tarttui jopa vaatteisiin. Seuraavan museon jälkeen siis johonkin muualle herkuttelemaan.

Hauska vohveli ei niin hauskassa Waffelicious-kahvilassa

-
Ei kommentteja