Reissut

Pitkä viikonloppu Barcelonassa

Pitkä viikonloppu Barcelonassa, jonka aikana ihailimme kaupunkia Bunkers del Carmel näköalapaikalta

Pari viikkoa sitten olimme Barcelonassa. Onnistuin tuomaan tuliaisina flunssan, joka haittasi vähän niin kirjoitusmotivaatiota kuin maratonitreenaustakin. Nyt tauti alkaa onneksi olla selätetty, joten sain vihdoin kirjoitettua vähän Barcelonan reissun kuulumisia. Ja ehkä uskallan tänään koittaa taas juoksemistakin.

Oli ihana päästä pitkästä aikaa käymään tutuilla kulmilla, näyttää Matille paikkoja ja nähdä kavereita. Olin Barcelonassa vaihdossa viisi vuotta sitten (en kyllä meinaa uskoa, että siitä on niin kauan) ja vaikka kaupunki on jonkin verran siitä muuttunut, on sinne aina mukava mennä käymään. Tällä kertaa vietimme reissussa vajaat neljä päivää, kun lähtö oli perjantaina iltapäivällä ja tulimme takaisin myöhään maanantai-iltana.

Emme tehneet mitään kamalan erikoista, mutta ehkä se on tällaisissa kaupunkilomissa parastakin. Kävellä paljon, katsella paikkoja ja syödä hyvin. En siis ajatellut mitään kattavaa matkakertomusta kirjoittaa, mutta listaan tähän nyt vähän paikkoja, alueita ja ravintoloita, joissa kävimme tai joita voin muuten vain suositella.

Heta ja Matti illalla rannalla päin, sekä el Born iltavalaistuksessa

Alueita ja paikkoja

Gràcia – Gràcia on tunnettu kapeista kaduista, ravintoloista ja erikoisemmista kaupoista. Gràcia on hieman kauempana keskustasta, joten siellä on monesti vähän rauhallisempaa ja “paikallisempi” tunnelma. Gràcian viisipäiväinen kaupunkifestivaali eli festa major on yksi Barcelonan tunnetuimmista fiestoista.

El Born – Barcelonan vanhakaupunki (Ciutat Vella) koostuu kolmesta alueesta, jotka ovat Born, Gotico ja Raval. Näistä oma lempparini on el Born, jossa tälläkin reissulla majoituimme. Tällä alueella tuli käveltyä aika paljon ja Bornesta löytyvät myös monet ravintolat ja kahvilat, joissa kävimme.

Palmuja, taloja ja katuja el Bornen alueella Barcelonassa

Poblenou – Poblenoun festa major sattui osumaan meidän reissumme aikaan, joten tapasimme entistä kämppistäni ja hänen miestään tällä alueella. Olimme paikalla aika aikaisin, joten varsinaiset fiestat eivät olleet ihan täysillä alkaneet, mutta Poblenoun Ramblalla oli paljon porukkaa ja oli kiva nähdä pitkästä aikaa vanhaa kämppistäni ja vaihtaa kuulumisia.

El Poble Sec – Tällä reissulla emme ehtineet Poble Seciin, mutta vinkkaan nyt kuitenkin alueesta. Täältä löytyy tapaskatu (Carrer del Blai), joka on siis täynnä Pohjois-Espanjalaisia tapaksia eli pinchoja tarjoilevia ravintoloita. Hyvä paikka maistella pieniä tikkujen päässä olevia annoksia ja juoda vaikka muutama olut.

Barceloneta – Rannassa päin oleva alue. Kävimme Barcelonetalla lenkillä ja rantakadulla istuskelemassa. Jos haluaa mennä rannalle ja uimaan, niin suosittelen siirtymään Barcelonetalta vähän pohjoiseen päin, missä rannat ovat puhtaampia ja taskuvarkaita on ehkä hieman vähemmän.

Sagrada Familian kirkko ja kukkia Barcelonassa

Sagrada Família – Se Gaudín suunnittelema kirkko, joka on ollut kesken jo yli 130 vuotta. Kirkon rakentaminen oli hidasta monen vuoden ajan rahoitusongelmien vuoksi, mutta nyt se oli selkeästi edistynyt ja muutama uusi osio oli valmistunut sitten viime kerran. Katselimme kirkkoa vain ulkopuolelta ja istuskelimme hetken puistossa.

Bunkers del Carmel – Sagrada Famílialta reippailimme ylös Turó de la Roviran kukkulalla oleville bunkkereille, joilta on sisällissodan aikaan hoidettu Barcelonan ilmapuolustusta. Nyt alueella on näköalapaikka, josta näkee koko kaupungin. Hyvä paikka piknikille tai auringonlaskun ihailuun. Lähin metropysäkki on Alfons X.

Näkymät Bunkers del Carmel näköalapaikalta Turó de la Roviran kukkalalla

Parc de la Ciutadella – Lenkkeiltiin rantaan puiston läpi, minkä lisäksi käytiin vielä maanantaina puistossa kävelemässä. Puistossa on esimerkiksi tuo valtava suihkulähde ja sen läheltä löytyy myös Barcelonan riemukaari Arc de Triomf.

Suihkulähde Parc de la Ciutadella -puistossa
Arc de Triomf eli Barcelonan riemukaari
Ciutadella-puiston suihkulähteellä

Ravintoloita ja kahviloita

Barcelonassa ravintoloita, kahviloita ja baareja riittää, joten tässä nyt vain listattuna muutamia hyviä paikkoja, joissa tällä reissulla ehdimme käydä. Paikat eivät ole missään järjestyksessä ja valitettavasti en muistanut ottaa monestakaan paikasta kuvia.

Tlaxcal – Erittäin hyvä meksikolainen ravintola, ehkäpä yksi Barcelonan parhaista. Täältä saa myös kasvistacoja ja hyviä margaritoja. Kävimme Tlaxcalissa syömässä ystäväni Kreetan kanssa, ja näimme samalla tämän miestä, joka on ravintolassa töissä.

Bacoa – Klassinen burgeripaikka, joka on tavallaan kuin pikaruokala, mutta parempi. Minä söin vegaaniburgerin ja Matti perinteisen lihahampurilaisen. Saman ketjun ravintoloita on monessa paikassa, me kävimme Bornessa sijaitsevassa ravintolassa.

Xaloc – Joskus viisi vuotta sitten tämä paikka oli aina iltaisin ihan täynnä, ja nyt meidän lisäksemme oli ihmisiä vain parissa pöydässä. Kävimme kuitenkin syömässä tapaksia ja juomassa lasit Torresin viiniä. Täältä saa sekä perinteisempiä espanjalaisia että Katalonialle tyypillisiä tapaksia, ja kasvissyöjällekin löytyy ihan riittävästi vaihtoehtoja, vaikka yksi paikan erikoisuus taitaakin olla jamón ibérico.

La Taguara – Bornessa sijaitseva eteläamerikkalainen arepa-paikka. Söimme arepat yhtenä päivänä lounaaksi, jotta Matti pääsi maistamaan, miltä niiden kuuluisi maistua (arepoja on aika helppo tehdä itsekin, kun vain löytää oikeaa maissijauhoa, esim. Pan Harina).

La Taguaran arepa (Tropical eli kasvisversio) ja katu Barcelonassa

Al Sur – Bornessa sijaitseva kahvila ja suosittu aamupala- ja brunssipaikka, jossa söimme aamupalaksi aika hyviä pannukakkuja. Ainakin sunnuntaina aamupäivällä terasille oli jossain kohtaa jopa jonoa.

Flax & Kale – Vähän terveellisempi ja suosittu kahvila. Kaikki ruoka on gluteenitonta ja suurin osa myös vegaanista. Me jaoimme kroissantin, avokadoleivän ja lautasellisen hedelmiä sekä joimme kahvit. Reissussa join aamuisin kahvia, vaikka muuten olen nykyään keskittynyt teehen. Barcelonassa vaan saa yleensä niin hyvää maitokahvia, että en voinut vastustaa.

Flax & Kale kahvilassa aamupalalla: avokadoleipä ja hedelmälautanen

LULU – Kävimme täälläkin aamupalalla, mutta hinnat olivat ihan liian korkeat annosten kokoon nähden. En siis oikein voi tätä paikkaa suositella, vaikka avokadoleipä ja acai bowl hyviä olivatkin.

LULUssa aamupalalla, avokadoleipä, acai bowl ja cafe con leche

Bar Sauvage – En nyt listaa tähän baareja sen enempää, mutta pakko vähän mainostaa coctail-paikkaa, jossa Kreetta on töissä. Sauvagesta saa erikoisempia drinkkejä, joten kannattaa rohkaistua kokeilemaan jotain muutakin kuin mojitoa tai gin tonicia. Suosittu paikka, jossa henkilökunnalla on moottoripyöräliivit kaikkina muina päivinä paitsi sunnuntaina, milloin juhlitaan viidakkoteemalla.

Placa Real ja Matti kahvilla Corner nimisessä kahvilassa

Turvallisuus ja taskuvarkaat

Ennen reissua ja Barcelonassa olessamme meitä varoiteltiin jatkuvasti taskuvarkaista ja ryöstöistä. Saimme varoituksia melkein kaikilta paikallisilta keiden kanssa juttelimme sekä ihmisiltä, jotka tiesivät jonkun, joka oli Barcelonassa joutunut varkauden kohteeksi. Luin myös paikallisista uutisista, kuinka erityisesti aseellisten ryöstöjen ja puukotusten määrä Barcelonassa on noussut viime vuosina. Ja juuri pari päivää ennen meidän saapumistamme oli joku tyttö kuollut puukotuksessa rannassa olevien yökerhojen lähellä (ilmeisesti iPhonen takia).

Vaikka me emme kohdanneetkaan mitään epämiellyttäviä tilanteita, haluan silti muistuttaa varovaisuudesta ja maalaisjärjestä. Kuten kaikki varmaan tietävät, ei kannata levitellä omaisuuttaan (esimerkiksi pitää kallista puhelinta kahvilan pöydällä tai lompakkoa takataskussa) ja jättää kalliit kellot kotiin. Laukkua kannattaa pitää etupuolella eikä takana roikkumassa vain yhdellä olkapäällä ja voi ainakin yrittää näyttää siltä, että tietää mihin on menossa. Kamera kaulassa kartan kanssa pyörivä henkilö on aika helppo tunnistaa turistiksi. Ehkä kannattaa myös miettiä, haluaako illalla myöhään kävellä tyhjää kapeaa katua vai kiertää isompaa katua pitkin, jossa on myös muita (varsinkaan Ravalissa en haluaisi yksin pimeällä ihan kaikkia katuja pitkin kävellä).

Maalaisjärki siis kannattaa pitää mukana, mutta en kuitenkaan halua pelotella liikaa. Vaikka Barcelonassa joidenkin mukaan onkin nyt “crisis del seguridad” eli “turvallisuuskriisi”, ei kaupunki silti ole sen vaarallisempi kuin monet muutkaan suurkaupungit. Mekin kävelimme ulkona myöhään illalla ja pidimme päivisin kameraa mukana laukussa. Ja kuten sanoin, ei meillä ollut mitään ongelmia.

Barcelona on ihana kaupunki, jossa on paljon ravintoloita, ranta ja lähellä vuoria. Tunnelma kaupungissa on usein rento ja ihmiset mukavia. Ja joka päivä Barcelonassa vierailee paljon ihmisiä, joista suurin osa viettää kaupungissa mukavan loman ilman mitään ongelmia.

-
2 kommenttia

Reissut

Pakureissu Norjaan: Lysebotn ja Kjerag

Näkymä Kjeragilta vuonolle

Noniin, tässä vielä tämän kesän viimeinen Norja-päivitys. Lofoottien ja Loenin jälkeen suuntasimme siis vielä Lysebotniin, jossa tarkoituksena oli olla useampi päivä. Säät menivät kuitenkin parin päivän jälkeen kurjiksi eikä ennuste näyttänyt sateen loppuvan seuraavien päivien aikana, joten päätimme lähteä kotia kohti hieman etuajassa.

Lysebotn on pieni kylä Lysefjord-vuonon päässä ja sijaitsee siellä eristyksissä vuorten välissä. Kylään pääsee joko lautalla (ilmeisesti kyytiin menee vain 12 autoa, eli kannattaa varata paikka etukäteen) tai ajamalla hyvin kapeaa ja mutkaista vuoristotietä pitkin (kuten me teimme). Lysebotnissa on leirintäalue, pari ravintolaa ja pari bed&breakfast tyyppista majoitusta, mutta esimerkiksi kauppaa ei kylästä löydy. Lähimmät kauppa ja huoltoasema löytyvät noin tunnin ajomatkan päästä, eli matkalla kannattaa ostaa ruokaa matkaan ja täyttää tankki täyteen.

Pienestä koostaan huolimatta Lysebotn kauniine ympäristöineen on melko suosittu turistikohde niin base-hyppääjien kuin meidän “tavallisten” ihmistenkin keskuudessa.

Tie Lysebotniin on kapea ja mutkainen
Lysebotn on kylä vuonon päässä ja vuorten välissä

Suosion taustalla on Kjerag, yli 1000 metriä korkea vuori, ja sen lähellä kallioiden välissä jumissa oleva Kjeragbolten. Eli se kuuluisa kivi, jonka päällä pitää ottaa kuva sosiaaliseen mediaan. Kiven lisäksi Lysebotnin ympäristössä vuoristoa, kauniita vuonomaisemia ja pystysuoria jyrkänteitä riitti.

Kjeragboltenille voi mennä seisomaan
Ihmisiä Kjeragilla odottamassa pääsyä Kjeragboltenille

Vaellus Kjeragille on melko rankka ja mukaan kannattaa varata hyvät kengät ja juomista, ehkä vähän evästäkin. Matkalla ylitetään pari huippua, joten ylä- ja alamäkeä on kumpaankin suuntaan. Meillä meni ylös ehkä pari tuntia ja kävelin sitten itsekseni alas omaa tahtiani. Me myös lähdimme aika aikaisin liikkeelle, jotta kivelle pääsisi mahdollisimman vähällä jonottamisella. Ja se kannatti, koska pois kävellessä vastaan tuli kokoajan porukkaa. Parhaimmillaan (tai pahimmillaan) kivelle voi kai olla jopa tunnin jono, mutta minua ennen jonossa oli onneksi vain yksi ihminen.

Itse kivelle on aika helppo mennä ja vaikka paikalla olisi paljon muitakin, on jono kätevästi piilossa kallion takana eikä näy kuvissa. Kiipeilytaitoja ei tarvita, mutta hieman rohkeutta ja varmat jalat tulevat tarpeeseen. Pikaisen selvityksen perusteella kiveltä ei ole koskaan kukaan vahingossa tippunut, vaikka alla pudotusta se 984 metriä onkin. En muuten katsonut alas.

Samana päivänä kävin vielä katsomassa hyppyjä ja laskeutumisia maasta käsin. Base-hyppääjien laskeutumisalueelle mennään veneellä ja se on tuollainen pienehkö ruohikkoalue kivikon keskellä.

Veneessä matkalla laskeutumisalueelle
Lysefjord-vuono ja vuoria
Kjeragin pystysuoria kallioita

Kokonaisuudessaan Norja oli oikein mukava kohde pakumatkailuun ja kävelyyn. Jokamiehenoikeuksien myötä leiriytyä voi melkein mihin vain, kauniita maisemia on vähän väliä ja nähtävää riittää. Ainoat huonot puolet ovat pitkät välimatkat ja hitaat tiet, sekä mahdollisesti huono sää. Meillä sää kyllä suosi nyt ja pari vuotta sitten, mutta toisinkin voisi olla ja Norjassa saattaa sataa viikkoja putkeen. Mekin olimme henkisesti varautuneet sateeseen, joten oli mukava yllätys kun sadepäiviä olikin vain muutama.

-
Ei kommentteja

Reissut

Pakureissu Norjaan: Loenin via ferrata

Palataan taas Norjaan! Lofoottien jälkeen ajelimme Norjaa alaspäin, tiputimme äitin Trondheimiin ja jatkoimme matkaa Loenille. Sieltä löytyy aika kiva (ja hyvin mainostettu) via ferrata ja kaapelihissi suoraan vuonolta vuorille. Loenin ferratalle on joitain maksullisia ja ohjattuja retkiä, mutta sinne voi mennä myös ihan omatoimisesti. Kirjoittelin noin vuosi sitten vähän yleistä tietoa via ferratoista, eli kannattaa lukea lisää täältä, mikäli kaapelireitit eivät ole jo tuttuja.

Reitti Loenin via ferratalle lähtee meren tasosta ja alkaa noin 300 metrin nousulla hiekkatietä pitkin. Varsinainen ferrata alkaa siis hieman ylempää ja siinä on eritasoisia osuuksia. Muutamassa kohtaa voi myös valita meneekö helpompaa tai vaikeampaa reittiä. Alussa on aika selkeä kartta, johon on merkitty kunkin osuuden haasteellisuus ja karttoja oli myös useimmissa risteyksissä. Koko matka on nousua ja reitti päättyy 1011 metrin korkeuteen. Alas pääsee sitten kaapelihissillä (Loen Skylift), joka maksoi yhteen suuntaan yhdeltä henkilöltä 380 kruunua eli noin 40 euroa.

Reitti oli siis koko matkan ylämäkeä ja välillä vähän raskas. Lepäyspaikkoja on kuitenkin hyvin ja maisemat vuorille ja vuonolle aika hienot. “Onneksi” loppupuolella meidän edellämme meni yksi isompi ryhmä ja pari pienempää porukkaa, joten tahti oli tahtomattamme aika hidas ja tuntui, että ferratan rankin osuus oli se alun nousu hiekkatietä pitkin. Ja siitäkin selvittiin parin eväspatukan voimin.

Varmistusvaijerit olivat joka paikassa uusia (verrattuna vaikka joihinkin Italian ferratoihin) ja reitti muutenkin hyvässä kunnossa. En tiedä ovatko norjalaisetkin tavallista pidempiä vai onko varmistuslaitteeni jotenkin lyhyt, mutta yllä näkyvällä sillalla vaijeri oli niin ylhäällä, että jouduin liikuttamaan noita sulkurenkaita kädellä eteenpäin ja nostamaan valjaat niin ylös kuin ne nousivat. Loppumatkan Matti tuli takana ja veti vaijeria vähän alas niin pääsin eteenpäin helpommin.

Sekä via ferrata että skylift ovat osittain paikallisen hotellin omistamia ja rakennuttamia. Kuten alussa mainitsin, kummallakin on aika hyvä näkyvyys googlessa ja ihmisiä oli paikalla aika paljon. Wikipedian mukaan hissi avattiin toukokuussa 2017 ja silloin odotettiin 55 000 kävijää kattamaan rakennuskustannuksia. Kävijöitä oli samana vuonna 92 000 ja hissin avautumisen jälkeen koko kylän liikevaihto on noussut 80%. Aika hyvä investointi siis. Ja melko turistinen paikka tuo olikin.

Loenin hissin lähettyviltä on myös mahdollista hypätä, joten Matti reippaana kiipesi koko via ferratan base-kamat selässä ja hyppäsi alas (ja säästi näin lipun hinnan). Itse katselin hypyn ja tulin sitten hissillä alas.

Varmaan turistien määrästä johtuen tuolla ei saanut kauhean monessa paikassa yöpyä autolla ja alueelle saavuttaessa tuli kännykään tekstiviesti, jossa kehotettiin nukkumaan leirintäalueella ja muistutettiin, että yöpyminen on kiellettyä viljellyillä alueilla ja paikoissa, joissa se on kyltein kielletty. Lähelläkin olisi kai ollut joitain ilmaisia yöpaikkoja, mutta me päätimme jatkaa illalla matkaa kohti Lysebotnia ja pysähtyä vain matkan varrella nukkumaan. Kirjoittelen Lysebotnista ja Kjeragista piakkoin lisää. Ja se onkin sitten viimeinen Norja-postaus, ainakin lähiaikoina.

-
Ei kommentteja