Paku

Reissupakun rakentaminen: Mistä lähteä liikkeelle?

Koska jotkut ovat kyselleet pakun modaamisesta reissukäyttöön, kirjoittelen nyt muutamassa osassa vähän vinkkejä. Ensin ajattelin kertoa että mistä me lähdettiin liikkeelle ja kuinka päädyimme ostamaan juuri tuollaisen pakun. En ole mikään autoasiantuntija, joten kaikki vinkit pohjautuvat muilta saatuihin neuvoihin ja omaan kokemukseen tuon yhden auton osalta. Kerron lyhyesti myös miten pakua remontoimme. Parissa myöhemmässä kirjoituksessa esittelen reissupakun sisustuksen ja Matti kertoo sähköistä. Jossain kohtaa annan ehkä vielä pieniä käytännön vinkkejä, jotka parantavat asuttavuutta pakussa. Mutta tässä siis ensimmäinen osa meidän reissupakun rakennustarinasta.

Kuinka päädyimme juuri tällaiseen pakettiautoon?

Paku juuri oston jälkeen

Meidän pakumme on Volkswagen Transporter T4, vuosimalliltaan 2000. Halusimme luotettavan auton, johon mahtuu sänky ja pieni keittiö. Auton tuli myös olla alle 2 metriä korkea ja näppärän kokonoinen parkkeerata kaupungissakin, eli sen tuli mahtua normaaliin parkkiruutuun. Meillä vaihtoehdot olivat käytännössä Hiace tai Portteri, joista päädyimme lopulta Transporteriin ajomukavuuden vuoksi. Meillä oli aika paljon kriteerejä autolle, joista osa täyttyi:

  • T4 malli (moottoriltaan ehkä kestävämpiä kuin uudemmat mallit, huonona puolena ruostuminen)
  • Valkoinen (ei kuumene niin paljon auringossa)
  • Ylöspäin aukeava takaovi (toimii sateensuojana, koska meillä on keittiö takana)
  • Sivu- ja takaikkuna (helpottaa peruuttamista ja näkee ulos)
  • Lyhyt malli (mahtuu normaaliin parkkiruutuun)
  • Alle 300.000 kilometriä ajettu

Ja sitten oli kriteerejä, jotka jäivät haaveeksi:

  • 2.5l moottori (tuossa on siis 1.9l moottori, jolla pärjää, mutta esim. motarilla olisi kiva, jos se olisi vähän tehokkaampi)
  • Ilmastointi (kesällä ajaessa tulisi monesti tarpeeseen)
  • Kääntyvät penkit (tosi harvassa on, eikä kyllä olleet ihan välttämättömät)
  • Webasto (saa jälkeenpäinkin asennettua, jos joskus tulee tarvetta)

Aluksi päätettiin, että mitä mukavuuksia ja kuinka paljon tilaa autoon halutaan. Sen jälkeen kartoitettiin sopivan kokoiset mallit ja valittiin meille se oikea. Kriteerejen päättäminen aluksi auttaa, koska autoja on kuitenkin myynnissä niin paljon. Kannattaa kuitenkin päättää ne asiat, joista ei ole valmis joustamaan (meillä väri ja ovi) ja ne joista voi tarvittaessa joustaa.

Kauanko remontoinnissa kesti?

Meillä remontointiin meni noin 6 viikkoa, kun tehtiin autoa aina iltaisin töiden jälkeen ja viikonloppuisin vähän enemmän. Kauanko aikaa sitten lopulta menee, riippuu ihan siitä, mitä autoon haluaa tehdä.

Rempattiin autoa pääasiassa hyppykerholla, Matin työpaikalla ja kummankin vanhempien pihoissa. Meillä ei siis ollut mitään katosta tai autotallia missään, mutta onneksi kelit sattuivat suosimaan tuon pari kuukautta. Muuten olisi voinut remontti vähän viivästyä. Helpottaa siis tietysti kummasti tekemistä, jos on joku hyvä paikka jossa autoa tehdä, mutta onnistuu se näköjään näinkin.

Pakun pesu Matin työpaikan pihassa

Kuinka me remontoimme autoa ennen varsinaista sisustamista?

Aloitettiin auton remontti irroittelemalla kaikki paneelit ja pesemällä pinnat niiden alta. Autossa oli joskus aiemmin kuljetettu heinää, joten lattian alta löytyi ihan mukavasti multaa ja kaikkea muuta moskaa. Kaikki eivät välttämättä irroittele paneeleita, mutta meille se oli hyvä ratkaisu, koska haluttiin tietää, mitä kaikkea meidän nukkumatilan seinissä on. Lisäksi maalattiin seinien paneelit, sekä lisättiin joka väliin vähän eristettä (eli solumuovia) estämään hälyä ja lämmönvaihteluita. Uusittiin myös huonoimman näköiset levyt, jotka olivat lattia, katto ja ovien paneelit. Vanhoja paneeleja ei siis kannata heti heittää pois, vaan niitä kannattaa käyttää mallina uusien levyjen leikkaamisessa.

Poistettiin pakusta myös väliseinä puolesta välistä ylöspäin. Haluttiin, että tarvittaessa takaa pystyy heittämään etupenkille tavaroita, ja että ilma kiertää autossa vähän paremmin. Nyt etupenkiltä pääsee tarvittaessa myös siirtymään taakse ja toisinpäin, jos jostain syystä ei halua mennä ulos. Väliseinä oli pistehitseillä kiinni, joiden poraaminen auki oli melkoinen urakka. Osa hitseistä jouduttiin rälläköimään auki ja yhteensä aikaa irrottamiseen meni noin kaksi työpäivää.

Väliseinän poisto Transporterista

Tuon jälkeen paikkailtiin pohjaa ja maalipintaa. Lattiavanerin alla oli jonkin verran ruostetta, jotka hiottiin ja maalattiin. Pohjasta löytyi myös pari isompaa ruostealuetta, jotka jouduttiin hitsaamaan (kiitos iskä!). Käytännössä maalattiin projektin aikana autoa sekä sisältä että ulkoa, koska haluttiin estää ruostumista mahdollisimman paljon.

Ruostereiät auton pohjassa

Iskä hitsaa ja Heta pitelee korviaan

Valkoiseksi maalattu, hitsattu ja putsattu paku

Lisäksi asennettiin katolle ilmanvaihtoa varten Dometicin räppänä, joka muuten on auton ainoa ilmanvaihtoventtiili. Sisäpuolella on tietokoneen tuuletin, joka tunkee ilmaa ulospäin. Tuloilma tulee raollaan olevista ikkunoista.

Katolta löytyy myös aurinkopaneeli, joka lataa hupiakkua. Kaikki laitteet mitä meillä autossa on, ottavat virran hupiakusta, jolloin auton oma akku ei tyhjene, vaikka oltaisiin pidempään paikallaan. Ajaessa laturi kuitenkin lataa kumpaakin akkua. Johdot vedettiin pääasiassa paneelien alle, ripoteltiin autoon muutama pistorasia ja asennettiin invertteri. Matti vierailikin täällä blogissa ja kirjoitteli sähköistä tarkemman kuvauksen.

Aurinkopaneeli ja ilmareikä katolla

Ja mitä reissupaku sitten maksoi?

Tehtiin ennen pakun ostamista budjetti, jonka avulla myös seurattiin kuluja projektin aikana melko tarkasti. Autoon on tällä hetkellä mennyt rahaa noin 5500 euroa, josta itse auton osuus on 2700 euroa. Matkailuautoon verrattuna ei niin kallis, mutta kyllä se jonkin verran maksaa.

Ylivoimaisesti kallein yksittäinen hankinta oli jääkaappi (400e), koska haluttiin varmasti hiljainen ja toimiva kompressorikaappi. Sen lisäksi invertteri, akku, pohjavaneri ja aurinkopaneeli maksoivat jonkin verran. Jos kokonaisuuksia miettii, niin sähköasennuksiin ja maalauksiin meni iso osa budjettia. Jos siellä on joku joka miettii auton modausta ja haluaa tietää tarkan budjetin, niin ota yhteyttä!

Tiedän että jotkut laittavat tällaisiin pakuihin kymmeniä tuhansia euroja, mutta näin budjetillakin voi tehdä. Ja ilman sähköjä saisi varmaan aika paljon lisää karsittua hinnasta.

Heta pakun katolla

-
1 kommentti

Italia

Ostettiin laivaliput!

Näkymä laivasta

Lähtö on nyt sitten maanantaina 17. syyskuuta, eli alle kuuden viikon päästä. Jännittää.

Tällä kertaa ei ajeta via balticaa, vaan mennään suoraan laivalla Saksaan. Säästetään pari ajopäivää ja luultavasti myös hermoja, jos (kun) auto on täynnä tavaraa. Varattiin myös jo majoitus ensimmäiseksi viikoksi Milanoon. Etsitään varsinainen asunto sitten vasta paikan päältä, mutta haluttiin että on joku paikka mihin mennä. Autossahan voisi myös asua, mutta se olisi luultavasti sen verran ahdasta, että airbnb-asunto on parempi vaihtoehto.

Laitettiin myös hakemukset codice fiscalea varten kohti suurlähetystöä. Italiassa monien juttujen hoitamiseen tarvitsee tällaisen veronumeron. Numeron voi hakea Italiassa tai jo etukäteen suurlähetystöstä, ja ajateltiin että on kätevää hoitaa mahdollisimman paljon asioita etukäteen jos se vaan on mahdollista. Toivottavasti kortit ehtii tulla ennen kuin me lähdetään.

Alkaa jo tuntua siltä että kohta me oikeasti lähdetään. Välillä jännittää ja vähän jopa ahdistaa, mutta kyllä nämä asiat tästä varmaan pikkuhiljaa selviää. Yksi juttu kerrallaan 🙂

-
Ei kommentteja

Reissut

Jännitystä Via Ferratalla Lauterbrunnenissa

Kiipesin Sveitsissä Via Ferratan ensimmäistä kertaa ja voi vitsit! Parissa kohtaa jännitti hulluna, mutta oli kyllä niin hauskaa että pitää vielä päästä uudestaankin. Italiasta ferratoja löytyy kai aika paljonkin, että siellä sitten ainakin!

Via Ferrata on siis eräänlainen kiipeilyreitti, jossa kulkee metallinen vaijeri, mihin itsensä voi kiinnittää. Varusteiksi riittää valjaat, varmistuslaite (kaksi karabinia joustavilla slingeillä), kypärä, kengät ja hanskat. Hanskat eivät ole ihan pakolliset, mutta yleensä mukavat jos joutuu vaikka puristamaan kovaa sitä vaijeria tai on teräviä kiviä. Ferratat ovat ilmaisia ja netistä hakemalla löytyy reittejä ainakin Italiasta, Sveitsistä, Itävallasta ja Saksasta.

Lauterbrunnenissa googlattiin reitin vaikeusaste ja katsottiin kartasta missä reitti menee. Alkupiste oli aika helppo löytää, eikä reitillä näkynyt muita kiipeilijöitä koko matkalla. Lauterin ferrata on noin 3 kilometriä pitkä ja meillä aikaa meni kaksi tuntia. Eli aika hidasta etenemistä aina paikoitellen, heh.

Via Ferratalla Lauterbrunnenissa

Lauterin ferrata ei ole fyysisesti kauhean haastava eikä siinä ole paljoakaan nousuja tai laskuja. Yhdessä kohtaa oli vähän pidempi lasku ja useammat tikkaat, mutta muuten seinällä mentiin lähinnä vaakasuunnassa. Jännittävän tuosta reitistä tekivät pari kohtaa, joissa alla oli satojen metrien pudotus. Ensimmäinen pelottava kohta oli keskellä pystysuoraa seinää, jossa  mentiin eteenpäin metallisia lenkkuja pitkin. Tästä ei ole edes kuvaa, kun puristettiin kumpikin vaijeria eikä todellakaan kaivettu puhelimia esiin. Toinen pelottava kohta oli metallinen silta reitin loppupuolella. Riippusillan toisella puolella ei ollut “kaidetta” tai vaijeria, josta olisi saanut pidettyä kiinni. Silta tietysti heilui tuulessa, mikä teki etenemisestä aika jännää. Muutamia esimerkiksi jokien ylityksiäkin oli, mutta niissä alla ei ollut niin pitkää pudotusta.

Hurja silta Via Ferratalla Lauterbrunnenissa

Tikapuilla Via Ferratalla

Mikä sitten tekee tuollaisesta reitistä jännemmän kuin esimerkiksi kiipeilypuisto? Itselleni se oli fakta, että jos putoaa, niin joutuu luultavasti soittamaan helikopterikyydin alas. Varmistuslaitteet ovat siis sellaisia, jotka avautuvat jos putoaa. Avautuminen pehmentää putoamista, mutta samalla joutuu lopettamaan kiipeämisen ja hoitamaan itsensä pois reitiltä. Ja sitten joutuu ostamaan vielä uuden varmistuslaitteen. Ei siis todellakaan tehnyt mieli tippua.

Reittejä on monentasoisia, eikä tuokaan oikeasti ollut vaikea, vähän jännittävä vaan. Eikä oltu missään kohtaa lähelläkään putoamista, mutta tuli vaan olo, että vitsit jos tässä nyt mokaa.

Jos kiipeily ulkona kiinnostaa, niin tämä on tämmöinen helppo vaihtoehto! Yhdistelee mukavasti kiipeilyä ja kävelyä, eikä vaadi kauhean isoa alkuinvestointia. Meillä on omat varmistuslaitteet ja muut varusteet, mutta Via Ferrata kittejä saa kyllä vuokrattua monesta paikasta, jos haluaa vain käydä koittamassa.

Via Ferratalla oli myös vähemmän pelottavia kohtia

Maisemia Via Ferratalla

-
Ei kommentteja