Sveitsi

Vaeltamassa Sveitsin kansallispuistossa

Tämä viikonloppu vierähti Sveitsin kansallispuiston maisemissa. Ajeltiin jo torstaina Zerneziin ja tehtiin perjantaina leirintäalueelta töitä, jotta päästiin heti viikonlopun alkaessa nauttimaan maisemista ja luonnosta. Kansallispuisto sijaitsee ihan Sveitsin itäkulmassa lähellä Italian rajaa ja sen laidalla sijaitsevaan Zernezin kylään ajoi Zurichista vajaa kolme tuntia. Oli hauskaa kävellä vuorimaisemissa, joissa ei näy kyliä, hissejä tai juuri muutakaan rakennelmaa. Sveitsissä hienoja maisemia on lähes joka puolella, mutta tuollaisia luonnontilassa olevia alueita on ehkä vähän vähemmän.

Sveitsin kansallispuisto on yksi Euroopan ensimmäisistä luonnonsuojelualueista (perustettu 1914) ja edelleen Sveitsin ainoa kansallispuisto, vaikka luonnonpuistoja löytyy kai muitakin. Kansallispuisto on perustettu luonnon suojelemiseksi ja siellä oli aika tiukat säännöt verrattuna esim. Suomen kansallispuistoihin: polulta ei saa poistua, mitään ei saa kerätä (harmi, koska polun varressa näkyi älyttömän paljon kanttarelleja) eikä puistossa saa yöpyä, paitsi yhdellä majalla, joka oli kylläkin nyt remontissa.

Puiston eri osiin pääsee Zernesistä bussilla. Meillä oli suunnitelmissa kävellä noin 20km lenkki, joten ajeltiin bussilla vähän matkaa P6-parkkipaikalle ja käveltiin sieltä Panoramaweg-polkua takaisin. Meidän piti jäädä yhtä pysäkkiä aikaisemmin, mutta ei huomattu painaa ajoissa nappia, niin tuli sitten pieni lisämatka. Käveltiin yhteensä noin 25 kilometriä, jonka aikana oli noin 1700m nousua ja 2000m laskua. Askeliakin kertyi lähemmäs 50 tuhatta, joten jalat olivat ja ovat edelleen aika väsyneet. Mutta maisemat olivat upeita.

Alkumatkan polku kulki aikalailla metsässä ja joen rantaa. Noin kolmen tunnin kävelyn jälkeen lähdettiin nousemaan ylös Murterpassille, josta oli hienot vuoristonäkymät joka suuntaan. Sieltä laskeuduttiin Chamanna Cluozzan hutille/majalle, joka oli tosiaan remontissa. Terassilla sai kuitenkin ostettua olutta (tietenkin) ja juustoleipiä, joissa oli ehkä enemmän juustoa kuin leipää. Majalta käveltiin vielä muutama tunti takaisin Zerneziin yhden pienemmän mäen kautta. Koko reissuun meni yhdeksän ja puoli tuntia.

Murmeli Sveitsin kansallispuistossa

Matkalla tuli muutamia ihmisiä vastaan, mutta välillä meni monta tuntia ettei nähty ketään, mikä oli tosi jännä, koska on kuitenkin vielä elokuu ja oli hyvä keli. Mutta se ei kyllä meitä haitannut. Nähtiin matkalla oravien ja lintujen lisäksi myös murmeleita ja gemssejä (piti googlettaa jälkikäteen, kun ei kyllä tiedetty mitä vuohia ne olivat), mikä oli aika hauskaa, koska yleensä vaelluksilla näkyy lähinnä lehmiä. Edelweisia on koitettu bongailla vuorilla kävellessä, mutta sen osalta ei harmillisesti tärpännyt vieläkään.

Kokonaisuudessaan oli tosi kiva käydä tuollapäin Sveitsiä ja nähdä eläimiä ja metsää. Ja tietysti vuoria. Oli myös hyvä ajatus mennä jo torstaina Zerneziin, niin pystyttiin ottamaan vähän rennommin perjantaina illalla ja jaksettiin kävellä hyvin koko lauantai, eikä silti ollut kiirettä pois. Tänään alkoi kuitenkin satamaan jo aamusta, joten päätettiin ajella suoraan kotiin lepäämään.

-
1 kommentti

Alankomaat

Retkiä lähelle ja vähän kauemmas

Palataan vielä vähän pääsiäiseen ja äitin vierailuun. Aiemmin kirjoitin reissuistamme Utrechtiin (samalla kerroin lyhyesti Amsterdamin vierailustamme) ja Keukenhofiin. Noiden lisäksi vietimme myös yhden viikonlopun Haagissa ja kävimme parissa lähellä olevassa kansallispuistossa. Tässä nyt vielä vähän kuvia noilta retkiltä.

Den Haag

Haagissa vietimme yhden yön. Kelit suosivat ja syötiin kaikki ruuat ulkona terassilla. Kierrettiin keskustaa, käytiin rannalla ja vierailtiin valokuvamuseossa. Ei varsinaisesti tehty mitään erikoista, mutta oli hauska nähdä millainen kaupunki Alankomaiden hallinnollinen keskus oikein on. Ja tulos oli, että siellä on paljon hienoja vanhoja taloja, iso ranta ja paljon käveltävää. Rannalla oli vielä vähän viileä tuuli ja vesi oli kylmää.

Haag, uutta, vanhaa ja vettä
Äitin kanssa Haagissa puistossa
Korkeita taloja Haagissa

Nationaal Park De Groote Peel

Ei haluttu jonottaa moottoriteiden ruuhkissa, joten mentiin tähän läheiseen kansallispuistoon kävelylle. Kyseessä on kosteikkoalue, jossa on paljon lintuja. Bongailtiin siellä sitten erilaisia vesilintuja ja muita siivekkäitä muiden (hieman ammattimaisempien) lintubongareiden seurassa. Puistossa ei todellakaan ollut ruuhkaa, mikä oli aika mukavaa vaihtelua. Mutta koska Alankomaissa ollaan, niin ei siellä mitään metsääkään oikein ollut, vaan lähinnä vettä, heinikkoa ja pusikkoa.

De Groote Peel kansallispuistossa oli paljon niin vesilintuja kuin muitakin lintuja
Groote Peel kansallispuiston "pitkospuut"
Hollannin kansallispuistoissa ei ole paljoakaan korkeita puita
De Groote Peel kansallispuistossa oli vesialuieita, heinikoita ja pusikkoa,

Nationaal Park De Loonse en Drunense Duinen

Hollannin aavikko. Täällä oli perheitä piknikillä ja reittejä niin kävelijöille, pyöräilijöille kuin hevosillekin. Kyseessä on siis isot dyynit, joissa on todella hienoa hiekkaa ja auringon porottaessa myös aika kuuma. Käveltiin hiekalla paljain jaloin yli tunnin ajan, eli aika isosta alueesta on kyse. Ja seuraavana päivänä tuntui kyllä vähän pohkeissa.

Loonse en Drunense Duinen dyyneillä retkellä
Hiekkaa, hiekkaa. Alankomaiden aavikko on noin puolen tunnin matkan päässä Eindhovenista.

Nyt ollaankin kohta lähdössä retkelle Amsterdamiin, minne kaverini poikaystävineen saapui eilen. On muuten kevään ensimmäinen pakuyökin tiedossa. Kivaa viikonloppua!

-
Ei kommentteja