Hyvää yrittäjän päivää! Vaikka eipä tätä päivää enää paljon ole jäljellä, mutta ehdinpähän sentään julkaista tämän vielä oikean vuorokauden puolella.
Viime viikonloppuna tuli kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun naputtelin viimeisen palkallisen työpäivän jälkeen toiminimen perustamisilmoitusta ja join skumppaa kaaoksen vallassa olevassa asunnossamme. Olimme päättäneet lähteä Italiaan, tavaroiden pakkaus ja muuttohommat oli jo aloitettu ja päätin siihen samaan syssyyn ryhtyä vielä yrittäjäksi, eli virallisesti yksityiseksi elinkeinonharjoittajaksi.
Syyskuun alussa hankin paremman läppärin, hoidin paperiasiat kuntoon, selvitin kirjanpidon, pakkasimme mukaan tulevan omaisuuden pakuun ja parin viikon sisällä lähdimme kohti Italiaa. Ja tehän varmaan tiedättekin, miten siinä kävi. Muutaman kuukauden etätyöskentelyn jälkeen Matti sai töitä Alankomaista ja täällä sitä nyt ollaan. Mutta yritystoiminta jatkuu ja on omalta osaltaan mahdollistanutkin tämän ulkomailla asumisen.
Minun ei pitänyt ryhtyä yrittäjäksi, sillä ajattelin verotuksen ja muun olevan liian hankalaa ulkomailta käsin. Viimeisinä työpäivinäni sain useamman kyselyn asiasta ja päätin sitten kuitenkin pistää yrityksen pystyyn pikavauhtia. Minulla oli siis vähän kysyntää jo valmiina, mutta hyppäsin aika rohkeasti suoraan palkkatöistä päätoimiseksi yrittäjäksi. Olisin varmasti saanut enemmän rahaa ensimmäisinä kuukausina työttömyysturvan kautta, mutta päätin, että haluan mieluummin kehittää omaa tekemistäni ja koittaa paikkariippumatonta työskentelyä. Ja ihan hyvinhän se sitten lopulta menikin.
Jos perustaisin yrityksen nyt, niin valmistelisin asiaa luultavasti vähän paremmin. Tekisin kunnon liiketoimintasuunnitelman, hakisin starttirahaa ja selvittäisin asiat kunnolla etukäteen. Alussa jouduin vähän opettelemaan kaikkea veroista laskutukseen ja nettisivujen tekemiseen, mutta niin vain kaikesta selviää, kun vaan yrittää (heh). Esimerkiksi kirjanpidon ulkoistin heti aluksi, vaikka kirjanpito sivuaineeni yliopistossa olikin. En halua stressata ja käyttää aikaa ylimääräisiin asioihin, jos ei ole pakko. Ja löysinkin kirjanpitäjäkseni Mian ja yhteistyö on sujunut loistavasti.
Pakko sanoa, että olen kyllä oppinut viimeisen vuoden aikana paljon ja myös pyrkinyt aktiivisesti kehittämään itseäni. Ja parastahan se onkin, jos työssä voi oppia uutta ja haastaa itseään. Mutta aivan kuten elämässäkin, myös yrittämisessä on välillä haastavampia aikoja. Välillä tuntuu siltä, että aika ei riitä kaikkeen ja on liikaa tekemistä, kun taas välillä taas miettii, että tuleeko tästä nyt yhtään mitään ja miksi kukaan ostaisi minulta mitään. Listaankin nyt loppuun vielä vähän ensimmäisen vuoden onnistumisia ja haasteita.
Omasta mielestäni yrittämisessä parasta on vapaus. Sen mukana tulee tietysti vastuu ja itseään pitää pystyä johtamaan, mutta nautin erittäin paljon siitä, että voin tehdä työni juuri niin kuin haluan ja silloin kuin haluan (aikataulujen ja asiakkaan ohjeistusten puitteissa tietenkin).
Ensimmäisenä mieleen tulee, että olen onnistunut työllistämään itseni (vaikka tulot eivät vielä ihan palkkatyön tasolla olekaan) ja joka kuussa on ollut laskutusta. Sen lisäksi:
- Olen saanut tehdä paljon erilaisia ja mielenkiintoisia tehtäviä. Töiden vaihtelevuus lisää itselläni merkittävästi työn mielekkyyttä ja ylläpitää mielenkiintoa.
- Olen onnistunut luomaan itselleni työn, joka on joustava ja kulkee mukana maailmalla. Kun minulla työt kulkevat mukana, Matti voi tehdä töitä siellä, mistä mielenkiintoisin paikka löytyy. Tai voimme kumpikin tehdä töitä etänä ja matkustaa.
- Olen saanut hyviä asiakkaita ja yhteistyökumppaneita, joiden kanssa työnteko on mukavaa. Olen myös saanut hyvää palautettani työstäni, mikä on tietysti aina mukavaa ja parantaa luottoa omaan tekemiseen.
Ja tietysti kaikkeen elämässä liittyy haasteita, eikä (yllätys yllätys) myöskään yrityksen perustaminen ja ulkomaille muuttaminen samassa kuussa ole aina ollut pelkkää ruusuilla tanssimista. En koe ulkomailla asumisen olevan suuri este työnteon kannalta, mutta muita haasteita matkan varrella on kyllä ollut:
- Teen etätöitä, mikä on ihan mahtavaa ja juuri sitä mitä haluankin, mutta silti kaipaan entisestä työpaikasta eniten työkavereita. Skypen kautta työt onnistuvat ihan hyvin, mutta välillä on ikävä lounasseuraa tai muita yhteisiä asioita, jotka toimistolla olivat osa arkea. Tässäkin voisi tietysti petrata ja koittaa löytää paikallista lounasseuraa ja verkostoja.
- Olen myös kokenut oman osaamiseni ja tekemiseni markkinoinnin yllättävän haastavaksi (ja väitän olevani markkinoinnin ammattilainen). Minulle ei tuota ongelmia tuottaa julkaisuja asiakkaan kanaviin, mutta kun kyse on itseni markkinoinnista, tuntuu kaikki paljon vaikeammalta ja henkilökohtaisemmalta. Pitäisi vaan koittaa olla rohkeammin esillä.
- Edelliseen liittyen en myöskään ole tehnyt niin ahkerasti sisältöä omille sivuilleni, kuin alussa ajattelin. Osittain tämä johtuu myös siitä, että laskutettavat työt ja harrastukset ovat menneet edelle.
Ensimmäinen vuosi hujahti äkkiä, enkä voisi olla enempää tyytyväinen tähän päätökseeni uskaltaa. Haluan kiittää kaikkia, jotka ovat tukeneet minua tämän ensimmäisen vuoden aikana. On mahtavaa, kun on hyvät tukijoukot, jotka jaksavat uskoa ja tsempata. Ja tietysti iso kiitos kuuluu myös ihanille asiakkailleni, jotka mahdollistavat tämän kaiken. Kehitettävää ja opittavaa riittää, joten tästä on taas hyvä jatkaa eteenpäin.
Kiinnostaako yrittäminen tai etätyöskentely? Haluaisin kuulla, että kiinnostavatko tällaiset aiheet ja kannattaako niistä kirjoitella enemmänkin. Myös postaustoiveita saa aina laittaa tulemaan 🙂
