Tänään herätys oli viideltä, kun herätyskello soi pakun takaosassa parkkipaikalla keskellä vuoria. Siirryttiin aamupalalle toiselle parkkipaikalle, koska ei haluttu herättää viereisiä leiriytyjiä. Kahvit, leivät ja banaanit pistettiinkin poskeen tähdenlentoja katsellessa. Kello oli 5.45 kun lähdettiin ajamaan Arcosta ylös vuorille ja oli edelleen pimeää kun lähdettiin taskulamppujen valossa kävelemään ylös Brentolle. Aurinko nousi pikkuhiljaa kävellessä ja ylhäältä oli mukavaa katsoa vuoria aamuvalossa.
Saatiin siis eilen illalla ajatus lähteä käymään aamupäivällä Brentolla. Jotta herätys oli edes jotenkin inhimilliseen aikaan, ajettiin lähemmäs jo illalla. Nämä taitaa olla niitä pakun ja yrittäjyyden hyviä puolia, kun voi vaan lähteä yöksi johonkin ja ottaa puolikkaan vapaapäivän keskellä viikkoa.
Katselin ylhäällä poikien hypyt ja kävelin itse saman polun alas mitä aamulla noustiin porukalla. Oli kiva olla luonnossa ja tunnin kävely ylämäkeen ja toinen alamäkeen teki muutenkin varmasti hyvää. Tuolista nousu ja ulkoilu tulivat siis tarpeeseen. Pientä jännitystä tuli siinä kohtaa, kun piti ajaa paku alas vuorelta kapeaa mutkatietä pitkin, mutta selvisin! Heh.
Herääminen on välillä vaikeaa ja peiton lämmöstä on todella hankala lähteä. Mutta yleensä se kannattaa.
