Palataan taas Norjaan! Lofoottien jälkeen ajelimme Norjaa alaspäin, tiputimme äitin Trondheimiin ja jatkoimme matkaa Loenille. Sieltä löytyy aika kiva (ja hyvin mainostettu) via ferrata ja kaapelihissi suoraan vuonolta vuorille. Loenin ferratalle on joitain maksullisia ja ohjattuja retkiä, mutta sinne voi mennä myös ihan omatoimisesti. Kirjoittelin noin vuosi sitten vähän yleistä tietoa via ferratoista, eli kannattaa lukea lisää täältä, mikäli kaapelireitit eivät ole jo tuttuja.
Reitti Loenin via ferratalle lähtee meren tasosta ja alkaa noin 300 metrin nousulla hiekkatietä pitkin. Varsinainen ferrata alkaa siis hieman ylempää ja siinä on eritasoisia osuuksia. Muutamassa kohtaa voi myös valita meneekö helpompaa tai vaikeampaa reittiä. Alussa on aika selkeä kartta, johon on merkitty kunkin osuuden haasteellisuus ja karttoja oli myös useimmissa risteyksissä. Koko matka on nousua ja reitti päättyy 1011 metrin korkeuteen. Alas pääsee sitten kaapelihissillä (Loen Skylift), joka maksoi yhteen suuntaan yhdeltä henkilöltä 380 kruunua eli noin 40 euroa.
Reitti oli siis koko matkan ylämäkeä ja välillä vähän raskas. Lepäyspaikkoja on kuitenkin hyvin ja maisemat vuorille ja vuonolle aika hienot. “Onneksi” loppupuolella meidän edellämme meni yksi isompi ryhmä ja pari pienempää porukkaa, joten tahti oli tahtomattamme aika hidas ja tuntui, että ferratan rankin osuus oli se alun nousu hiekkatietä pitkin. Ja siitäkin selvittiin parin eväspatukan voimin.
Varmistusvaijerit olivat joka paikassa uusia (verrattuna vaikka joihinkin Italian ferratoihin) ja reitti muutenkin hyvässä kunnossa. En tiedä ovatko norjalaisetkin tavallista pidempiä vai onko varmistuslaitteeni jotenkin lyhyt, mutta yllä näkyvällä sillalla vaijeri oli niin ylhäällä, että jouduin liikuttamaan noita sulkurenkaita kädellä eteenpäin ja nostamaan valjaat niin ylös kuin ne nousivat. Loppumatkan Matti tuli takana ja veti vaijeria vähän alas niin pääsin eteenpäin helpommin.
Sekä via ferrata että skylift ovat osittain paikallisen hotellin omistamia ja rakennuttamia. Kuten alussa mainitsin, kummallakin on aika hyvä näkyvyys googlessa ja ihmisiä oli paikalla aika paljon. Wikipedian mukaan hissi avattiin toukokuussa 2017 ja silloin odotettiin 55 000 kävijää kattamaan rakennuskustannuksia. Kävijöitä oli samana vuonna 92 000 ja hissin avautumisen jälkeen koko kylän liikevaihto on noussut 80%. Aika hyvä investointi siis. Ja melko turistinen paikka tuo olikin.
Loenin hissin lähettyviltä on myös mahdollista hypätä, joten Matti reippaana kiipesi koko via ferratan base-kamat selässä ja hyppäsi alas (ja säästi näin lipun hinnan). Itse katselin hypyn ja tulin sitten hissillä alas.
Varmaan turistien määrästä johtuen tuolla ei saanut kauhean monessa paikassa yöpyä autolla ja alueelle saavuttaessa tuli kännykään tekstiviesti, jossa kehotettiin nukkumaan leirintäalueella ja muistutettiin, että yöpyminen on kiellettyä viljellyillä alueilla ja paikoissa, joissa se on kyltein kielletty. Lähelläkin olisi kai ollut joitain ilmaisia yöpaikkoja, mutta me päätimme jatkaa illalla matkaa kohti Lysebotnia ja pysähtyä vain matkan varrella nukkumaan. Kirjoittelen Lysebotnista ja Kjeragista piakkoin lisää. Ja se onkin sitten viimeinen Norja-postaus, ainakin lähiaikoina.
