Pakulla talvea pakoon

Terveisiä Espanjasta! Lokakuun ensimmäisenä päivänä lähdettiin Suomesta ja ollaan nyt oltu yli kuukausi tien päällä. Pakuelämä on siis alkanut ihan kunnolla, kun enää ei olla jatkuvasti parkissa vanhempien pihoissa suihkujen, pyykinpesukoneiden ja keittiöiden äärellä. Mutta kaikki on mennyt oikeastaan tosi kivasti tähän asti. Ollaan tehty töitä, ajeltu hitaasti kohti etelää, pesty pyykit itsepalvelupesuloissa ja käyty suihkussa tai uimassa milloin missäkin kylmässä vedessä (ja välillä jopa ihan lämpimässäkin).

Mutta aloitetaan kuitenkin alusta. Meillä on pitkään ollut suunnitelmissa pakussa asuminen ja pidempi reissu Euroopassa. Heinäkuussa muutettiin pois Sveitsistä, vietettiin kesä Suomessa ja nyt lokakuussa lähdettiin liikkeelle ja otettiin lautta Ruotsiin. Käytiin lentämässä wingsuit-tunnelissa, minkä jälkeen ajeltiin muutaman päivän aikana Ruotsin läpi Malmöön. Matkan ehkä ikävin sattuma osui heti ensimmäisiin päiviin, kun Matin läppäri hajosi. Tukholmasta onneksi löytyi käytettynä melkein samanlainen Lenovo ja kaikki tiedot pysyivät tallessa. Päästiin siis jatkamaan matkaa suunnitellusti.

Malmöstä otettiin päivälautta Saksaan (laivalla oli sauna ja suihku!), missä vietettiin muutama päivä töitä tehden ja aina pari tuntia päivässä edeten. Käytiin moikkaamassa Matin siskoa Dortmundissa, mistä ajettiin viikonlopuksi hyppäämään Teugeen. Alankomaissa käytiin myös moikkaamassa muutamia kavereita sekä Noordwijkissä että Eindhovenissa. Ei siis olla tultu ihan suorinta reittiä vaan oikeastaan ajettu siksakkia alaspäin.

Kun kelit Hollannissa uhkasivat käydä sateisiksi, ajeltiin viikonlopun aikana Ranskan kautta Sveitsiin paremman ennusteen perässä. Vietettiin muutama päivä Lauterissa ja Matti kävi entisellä toimistolla Zurichissa. Sveitsi tuntui tosi kotoiselta ja tutulta, ja oli ihanaa kävellä vuorilla. Päästiin myös nauttimaan ensimmäiset fonduet ja gluhweinit tälle talvelle. Sveitsissä hoidettiin viimeiset sovitut kaverien tapaamiset, joten sen jälkeen ollaan edetty rennosti omaan tahtiin aina tunti tai pari päivässä ajaen.

Sveitsin jälkeen ajeltiin ensin Ranskan läpi kohti länttä noin viikon ajan. Välteltiin tietulleja, eli keskinopeus oli noin 60 kilometriä tunnissa ja teiden leveys oli välillä normaali ja välillä jotain muuta. Mutta nähtiin paljon pikkukyliä ja poikettiin joka päivä leipomossa ostamassa tuore patonki. Koitettiin myös ulkoilla ja käydä kävelyillä iltapäivisin, kun oli lämmintä. Saatiin myös hieman huutelua paikalliselta nuorisolta, kun lokakuun lopussa uitiin melko viileässä järvivedessä.

Lopulta päädyttiin Bordeauxin kautta yhdeksi yöksi kävelymatkan päähän Atlantista. Käytiin rannalla kävelyllä, kastettiin varpaita veteen ja päätettiin jatkaa matkaa kohti etelää. Koko kuukauden ajan ajettiin syksyä pakoon ja pikkuhiljaa keltaisten lehtien määrä väheni ja yöt lämpenivät.

Espanjan raja ylitettiin vihdoin viime viikonloppuna ja todettiin että täällä on melkoisen kuivaa. Järvi, jonka rantaan meinattiin pysähtyä, olikin hiekkakuoppa ja maisemat muistuttivat aavikkoa. Käytiin Zaragosassa ja vietettiin yksi yö aivan todella söpössä sadan hengen La Cañada de Verich -nimisessä vuoristokylässä, mihin oli rakennettu matkaparkki hienolle paikalle. Kylän nähtävyys on muinainen lumisäilö, paikallinen minikauppa on auki pari tuntia päivässä ja kaikki paikalliset moikkailivat ja olivat tosi ystävällisiä. Tosi sympaattinen paikka siis.

Pikkuhiljaa vehreyskin alkoi lisääntyä ja lopulta löydettiin taas tiemme meren rantaan, tällä kertaa Välimeren puolelle. Oltiin pari yötä aika hienolla kivikkorannalla Peniscolassa, minkä jälkeen on ajettu rantaa seuraillen mandariinipeltojen keskellä kohti Malagaa.

Muiden reissaajien määrä on kasvanut samaa tahtia palmuhavaintojen kanssa. Ranskassa nähtiin muita matkailijoita harvakseltaan ja monessa paikassa oltiin ainoita yöpyjiä. Espanjassa taas ollaan parilta paikalta ajettu eteenpäin, kun on ollut täyttä ja matkailuautoja ja pakuja tuntuu olevan melko paljon liikenteessä. Mutta aika hyvin on sekaan mahduttu, nyt on kuitenkin matalan sesongin aika. En edes osaa arvata millaista meininki on kesällä.

Tuntuu myös hullulta, että on jo marraskuu. Täällä on suorastaan kesäistä, iltapäivisin on melkein hellettä ja öisinkään lämpötila ei laske alle kymmenen asteen. Aurinko tietysti laskee jo kuuden maissa, mutta ollaan pyritty ottamaan ilo irti aurinkoisista iltapäivistä. Yllättävän lämpimässä merivedessäkin on käyty pulahtamassa jo useamman kerran. Yleensä kyllä ollaan ainoat hullut uimassa, eli rannoilla ei varsinaisesti ole ruuhkaa.

Koko alkureissun ajan ollaan pääasiassa nukuttu puskaparkeissa tai ilmaisissa matkailuautoalueilla, missä on myös täytetty ja tyhjätty vesiä. Meillä on noin 50 litraa puhdasta vettä, 10 litran harmaavesi ja kemiallinen vessa, eli huoltopäiviä on pakko pitää pari kertaa viikossa. Muutamia öitä ollaan vietetty myös leirintäalueilla Hollannissa ja Sveitsissä, kun siellä puskaparkkeeraaminen ei ole kaikissa paikoissa sallittua tai edes mahdollista.

Laskin huvikseen, että tämän viiden viikon aikana ollaan käyty lämpimässä kunnon suihkussa alle 15 kertaa, lähinnä jos ollaan oltu leirintäalueilla tai kavereilla kylässä. Muuten on hyödynnetty ilmaisia kylmiä ulkosuihkuja tai käytetty meidän omaa ämpärisuihkua. Täytyy todeta, että yllättävän pienellä vesimäärällä itsensä pystyy pesemään ja ihan joka päivä ei ole pakko ottaa kunnon suihkua.

Mutta yhteenvetona voi siis todeta, että hyvin menee! Elämä on tuntunut aika rennolta ja yksinkertaiselta. Murehditaan lähinnä siitä missä nukutaan seuraava yö ja mitä syödään. Töitä tietysti joutuu tekemään ja varmistamaan että netti toimii, mutta muuten on tuntunut aika vapaalta. Ensi viikolla saadaan äiti vieraaksi, eli tiedossa on ehkä vähän aktiivisempaa tekemistä ja jopa muutama ylimääräinen vapaapäivä.