Yleistä

Ensimmäinen vuosi yrittäjänä

Ensimmäinen vuosi yrittäjänä ja työntekoa lattialla

Hyvää yrittäjän päivää! Vaikka eipä tätä päivää enää paljon ole jäljellä, mutta ehdinpähän sentään julkaista tämän vielä oikean vuorokauden puolella.

Viime viikonloppuna tuli kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun naputtelin viimeisen palkallisen työpäivän jälkeen toiminimen perustamisilmoitusta ja join skumppaa kaaoksen vallassa olevassa asunnossamme. Olimme päättäneet lähteä Italiaan, tavaroiden pakkaus ja muuttohommat oli jo aloitettu ja päätin siihen samaan syssyyn ryhtyä vielä yrittäjäksi, eli virallisesti yksityiseksi elinkeinonharjoittajaksi.

Syyskuun alussa hankin paremman läppärin, hoidin paperiasiat kuntoon, selvitin kirjanpidon, pakkasimme mukaan tulevan omaisuuden pakuun ja parin viikon sisällä lähdimme kohti Italiaa. Ja tehän varmaan tiedättekin, miten siinä kävi. Muutaman kuukauden etätyöskentelyn jälkeen Matti sai töitä Alankomaista ja täällä sitä nyt ollaan. Mutta yritystoiminta jatkuu ja on omalta osaltaan mahdollistanutkin tämän ulkomailla asumisen.

Yrittäminen ulkomailla voi olla haastavaa, mutta myös palkitsevaa

Minun ei pitänyt ryhtyä yrittäjäksi, sillä ajattelin verotuksen ja muun olevan liian hankalaa ulkomailta käsin. Viimeisinä työpäivinäni sain useamman kyselyn asiasta ja päätin sitten kuitenkin pistää yrityksen pystyyn pikavauhtia. Minulla oli siis vähän kysyntää jo valmiina, mutta hyppäsin aika rohkeasti suoraan palkkatöistä päätoimiseksi yrittäjäksi. Olisin varmasti saanut enemmän rahaa ensimmäisinä kuukausina työttömyysturvan kautta, mutta päätin, että haluan mieluummin kehittää omaa tekemistäni ja koittaa paikkariippumatonta työskentelyä. Ja ihan hyvinhän se sitten lopulta menikin.

Jos perustaisin yrityksen nyt, niin valmistelisin asiaa luultavasti vähän paremmin. Tekisin kunnon liiketoimintasuunnitelman, hakisin starttirahaa ja selvittäisin asiat kunnolla etukäteen. Alussa jouduin vähän opettelemaan kaikkea veroista laskutukseen ja nettisivujen tekemiseen, mutta niin vain kaikesta selviää, kun vaan yrittää (heh). Esimerkiksi kirjanpidon ulkoistin heti aluksi, vaikka kirjanpito sivuaineeni yliopistossa olikin. En halua stressata ja käyttää aikaa ylimääräisiin asioihin, jos ei ole pakko. Ja löysinkin kirjanpitäjäkseni Mian ja yhteistyö on sujunut loistavasti.

Pakko sanoa, että olen kyllä oppinut viimeisen vuoden aikana paljon ja myös pyrkinyt aktiivisesti kehittämään itseäni. Ja parastahan se onkin, jos työssä voi oppia uutta ja haastaa itseään. Mutta aivan kuten elämässäkin, myös yrittämisessä on välillä haastavampia aikoja. Välillä tuntuu siltä, että aika ei riitä kaikkeen ja on liikaa tekemistä, kun taas välillä taas miettii, että tuleeko tästä nyt yhtään mitään ja miksi kukaan ostaisi minulta mitään. Listaankin nyt loppuun vielä vähän ensimmäisen vuoden onnistumisia ja haasteita.

Vuosi yrittäjyyttä takana, täällä Hollannissa minulla on aika hyvä työpiste

Omasta mielestäni yrittämisessä parasta on vapaus. Sen mukana tulee tietysti vastuu ja itseään pitää pystyä johtamaan, mutta nautin erittäin paljon siitä, että voin tehdä työni juuri niin kuin haluan ja silloin kuin haluan (aikataulujen ja asiakkaan ohjeistusten puitteissa tietenkin).

Ensimmäisenä mieleen tulee, että olen onnistunut työllistämään itseni (vaikka tulot eivät vielä ihan palkkatyön tasolla olekaan) ja joka kuussa on ollut laskutusta. Sen lisäksi:

  • Olen saanut tehdä paljon erilaisia ja mielenkiintoisia tehtäviä. Töiden vaihtelevuus lisää itselläni merkittävästi työn mielekkyyttä ja ylläpitää mielenkiintoa.
  • Olen onnistunut luomaan itselleni työn, joka on joustava ja kulkee mukana maailmalla. Kun minulla työt kulkevat mukana, Matti voi tehdä töitä siellä, mistä mielenkiintoisin paikka löytyy. Tai voimme kumpikin tehdä töitä etänä ja matkustaa.
  • Olen saanut hyviä asiakkaita ja yhteistyökumppaneita, joiden kanssa työnteko on mukavaa. Olen myös saanut hyvää palautettani työstäni, mikä on tietysti aina mukavaa ja parantaa luottoa omaan tekemiseen.

Ja tietysti kaikkeen elämässä liittyy haasteita, eikä (yllätys yllätys) myöskään yrityksen perustaminen ja ulkomaille muuttaminen samassa kuussa ole aina ollut pelkkää ruusuilla tanssimista. En koe ulkomailla asumisen olevan suuri este työnteon kannalta, mutta muita haasteita matkan varrella on kyllä ollut:

  • Teen etätöitä, mikä on ihan mahtavaa ja juuri sitä mitä haluankin, mutta silti kaipaan entisestä työpaikasta eniten työkavereita. Skypen kautta työt onnistuvat ihan hyvin, mutta välillä on ikävä lounasseuraa tai muita yhteisiä asioita, jotka toimistolla olivat osa arkea. Tässäkin voisi tietysti petrata ja koittaa löytää paikallista lounasseuraa ja verkostoja.
  • Olen myös kokenut oman osaamiseni ja tekemiseni markkinoinnin yllättävän haastavaksi (ja väitän olevani markkinoinnin ammattilainen). Minulle ei tuota ongelmia tuottaa julkaisuja asiakkaan kanaviin, mutta kun kyse on itseni markkinoinnista, tuntuu kaikki paljon vaikeammalta ja henkilökohtaisemmalta. Pitäisi vaan koittaa olla rohkeammin esillä.
  • Edelliseen liittyen en myöskään ole tehnyt niin ahkerasti sisältöä omille sivuilleni, kuin alussa ajattelin. Osittain tämä johtuu myös siitä, että laskutettavat työt ja harrastukset ovat menneet edelle.
Yrittämisessä parasta on vapaus

Ensimmäinen vuosi hujahti äkkiä, enkä voisi olla enempää tyytyväinen tähän päätökseeni uskaltaa. Haluan kiittää kaikkia, jotka ovat tukeneet minua tämän ensimmäisen vuoden aikana. On mahtavaa, kun on hyvät tukijoukot, jotka jaksavat uskoa ja tsempata. Ja tietysti iso kiitos kuuluu myös ihanille asiakkailleni, jotka mahdollistavat tämän kaiken. Kehitettävää ja opittavaa riittää, joten tästä on taas hyvä jatkaa eteenpäin.

Kiinnostaako yrittäminen tai etätyöskentely? Haluaisin kuulla, että kiinnostavatko tällaiset aiheet ja kannattaako niistä kirjoitella enemmänkin. Myös postaustoiveita saa aina laittaa tulemaan 🙂

-
Ei kommentteja

Yleistä

Kuukauden kymmenen: syyskuu

Auringonlasku Texelissä

Syyskuu ja joidenkin mielestä syksy on täällä. Alankomaissa ei kyllä ole vielä ollut syksystä tietoakaan, ja eilenkin oli vielä 30 astetta lämmintä. Elokuussa ei tullut tehtyä mitään erikoista Texelissä käyntiä lukuun ottamatta, sieltä on muuten tuo auringonlaskukin. Tässä kuussa onkin onneksi vähän muutakin suunniteltuna!

Kuukauden ensimmäisen aamun ensimmäinen ajatus: 
Heräilin aika monta kertaa yöllä, että en oikein tiedä mikä ensimmäinen ajatus oli. Varmaan mietin, että ei kyllä yhtään huvittaisi juosta pitkää lenkkiä, mutta niin vain 30 kilometrin lenkki tuli juostua. Nyt on jalat vähän väsyneet ja jatkuva nälkä.

Tämän kirjan aion lukea:
Jatkan varmaan Tulen ja jään laulu -sarjan lukemista ja koitan saada keskeneräisiä kirjoja luettua (esim. se Influence, josta joku kuukausi mainitsin, on edelleen kesken).

Työasia, jonka aion saada valmiiksi:
Edellisen kuukauden laskutuksesta on varmaan hyvä aloittaa. Sen lisäksi listalla on ainakin parin lehdistötiedotteen ja yhden artikkelin kirjoittaminen ja viimeistely.

Uusi asia, jonka aion oppia, kokeilla tai kokea:
Tässä oli aiemmin kysymyksenä “työasia, jonka tiedä roikkuvan puolivalmiina vielä tämän kuukauden jälkeenkin”, mutta koin sen jotenkin ahdistavana. Muutinkin tähän tilalle nyt tällaisen kysymyksen, jonka tarkoituksena on miettiä yksi uusi asia, jonka haluaa kokea tai oppia kuukauden aikana. Uusien asioiden kokeilu ja oppiminen piristävät ja mieluummin kerään kokemuksia kuin fyysisiä asioita.

Tässä kuussa aion aloittaa lyhyen ohjelmointi-verkkokurssin. Tarkoituksenani ei ole ryhtyä koodariksi, vaan lähinnä ymmärtää hieman paremmin mistä ohjelmoinnissa on kyse.

Asia, josta saan juuri nyt energiaa arkeeni: 
Tulevaisuuden suunnitelmat. Vaikka pitäisikin nauttia nykyhetkestä, niin suunnittelu ja haaveilu tuovat silti mukavasti energiaa. Ei ole vielä yhtään varmaa mihin me ensi vuonna päädymme, mutta ainakin tavoite on lähteä Hollannista johonkin vähän vuoristoisempaan paikkaan.

Ruoka, jota aion kokeilla:
Aion esitellä Matille kaikki (tai ainakin osan) Barcelonan lemppariravintolani ja -baarini. Eli tiedossa on varmaan ainakin tapaksia, meksikolaista ja hamppareita.

Tässä kuussa tapahtuvista asioista eniten olen laittanut aikaa tämän suunnitteluun ja nyt se viimein toteutuu: 
Mennään pitkäksi viikonlopuksi Barcelonaan, jossa olin itse 2014 vuoden syksyllä vaihdossa. Niin ihanaa päästä moikkaamaan kavereita ja näyttää Matille paikkoja. Barcelonan reissun lisäksi pikkuveljeni tulee tänne käymään loppukuusta ja mennään kaikki hyppäämään Teugessa oleviin boogeihin.

Asia, joka tuntuu ristiriitaisimmalta:
Varmaankin lentäminen, minulla on aina välillä ikävä Barcelonaa ja on todella kiva päästä käymään siellä. Mutta mennään lentämällä, mistä tulee hieman huono omatunto. Aion kuitenkin nauttia reissusta ja hyvittää lennon päästöt (vaikka se ei mikään todellinen ratkaisu olekaan, mutta tyhjää parempi).

Yksi tavoite, joka on mahdollista saavuttaa:
Ajattelin laittaa tämän kuun tavoitteeksi 30 kilometrin lenkin juoksemisen. Ja se tulikin heti näin kuukauden alkuun jo toteutettua. Nyt on hieman enemmän luottoa siihen, että lokakuussa jaksan juosta vielä yli kymmenen kilometriä pidemmän matkan.

Minkä asian haluaisin muistaa tästä kuukaudesta:
Barcelonan auringon, hyvän ruuan, seuran ja rennon fiiliksen. Ehkä myös juoksulenkit merinäköalalla.

Edelliset kuukaudet:
Kuukauden kymmenen: maaliskuu
Kuukauden kymmenen: huhtikuu
Kuukauden kymmenen: toukokuu
Kuukauden kymmenen: kesäkuu
Kuukauden kymmenen: heinäkuu
Kuukauden kymmenen: elokuu

-
Ei kommentteja

Alankomaat Kuulumisia

Minireissu Texeliin

Reissupaku auringonlaskussa Texelissä

Arki koostuu tällä hetkellä aikalailla töistä, juoksemisesta, syömisestä ja nukkumisesta. Kun parina viikonloppuna kelit ovat olleet kurjahkot, on kotona makoilu houkuttanut enemmän kuin lentokentällä hengailu ja odottelu, joten hyppäämisestäkin on ollut vähän taukoa. Varsinkin kun ohjelmassa on melkein joka sunnuntai ollut 22-25 kilometrin lenkki, on lepo tullut tarpeeseen. Täytyy kyllä sanoa, että alkaa jo pikkuhiljaa tympiä tämä jatkuva juokseminen, eli ehkä sitten maratonin jälkeen (johon on enää alle 7 viikkoa, kääk) voi keskittyä vähän muuhunkin urheiluun.

Viime viikonloppuna kelit olivat kuitenkin sen verran kivat, että päätettiin lähteä käymään Texelissä, missä on Alankomaiden tunnetuin ja isoin hyppykeskus ja paljon rantoja. Texeliin lähtö on ollut mielessä jo jonkun aikaa ja oli kiva, että nyt tuli sielläkin käytyä. Kyseessä on siis noin 20 kilometriä pitkä saari, jonne pitää mennä lautalla. Lauttamatka maksaa 37e meno-paluulta ja lauttoja menee yleensä kerran tunnissa ja ruuhkaisimpina aikoina puolen tunnin välein. Texel sijaitsee jonkin verran Amsterdamista pohjoiseen ja meiltä matkaa tuli noin kolme tuntia suuntaansa.

Oli kiva viikonloppu, mutta en tiedä mennäänkö Texeliin enää uudestaan. Kenttä oli hyvä ja laskeutumisalue mukavasti pakkaushallin vieressä, mutta jostain syystä toiminta ei ollut ihan niin toimivaa kuin oltiin ajateltu. Käytössä oli vain yksi kone, joten vaikka heti laskeuduttua manifestautui, niin meni parhaimmillaan pari tuntia seuraavaan hyppyyn. Toiselle koneelle olisi siis ehdottomasti ollut tarvetta, kun jonot olivat noin pitkät. Voi olla että meille sattui vain huono viikonloppu, mutta ehkä silti mennään jatkossakin vähän lähemmille kentille hyppäämään.

Vapaapudotusta ja laskuvarjohyppy Texelissä
Texelin maisemat Laskuvarjohypyltä

Texelissä myös kaikki maksaa. Koska kyseessä on pieni ja matkailijoiden suosima saari, ei autossa saa nukkua missään muualla kuin maksullisilla leirintäalueilla, ei siis mielellään edes hyppykerhon parkkipaikalla (poliisit kuulemma seuraavat kaikkia parkkipaikkoja aika tarkasti). Hyppykeskuksella ei ole mitään bunkkaria ja ovet laitetaan tietysti yöksi kiinni, joten kaikki yöpyvät hotellissa tai leirintäalueelle. Mekin päädyimme sitten läheisen maatilan pihalla olevalle “leirintäalueelle” nukkumaan kumpanakin yönä. Monet leirintäalueet olivat täynnä ja etukäteen varaaminen olisi kannattanut, mutta onneksi muutaman puhelintiedustelun jälkeen löytyi paikka, jossa oli tilaa.

Texel ranta ja tyrnipensaat

Hyppäämisen lisäksi kävimme pyörähtämässä saaren pohjoiskärjessä olevalla rannalla. Ranta oli iso, mutta uimaan ei voimakkaiden merivirtojen takia saanut mennä. Me teimme vain pienen lenkin rannalla ja majakalla ennen kuin nälkä ja väsymys veivät voiton ja lähdimme viettämään iltaa leirintäalueelle.

Majakka Texelissä
Tyrnit
Texel on tunnettu hiekkarannoistaan

Koko saari on paria kylää lukuunottamatta täynnä maaseutua, peltoja ja rantaa. Erilaisia leirintäalueita ja majoituksia oli joka toisen maatilan pihassa, ja lampaita ja lehmiä näkyi vähän väliä. Mutta saari on tosiaan myös suosittu matkailukohde, joten pyöriä ja autoja oli jonkin verran liikkeellä, eikä missään tarvinnut ihan yksinään olla. Mutta sen verran kaukana olimme isoista kaupungeista, että tähdet näkyivät hienosti ja kärpäsiä oli pimeän tultua auto täynnä.

Matti on jo jonkin aikaa haaveillut tähtien kuvaamisesta, kun siihen soveltuva linssikin löytyy. Oli niin pimeää, että autolle vessasta kävellessä kävelin melkein puskaan, kun ei meinannut nähdä yhtään mitään, paitsi niitä tähtiä. Linnunrataa ei ihan noin hyvin paljaalla silmällä erottanut, mutta kuvassa näkyy aika kivasti. Todellisuudessa Matti otti siis pilkkopimeässä kuvia ja minä makoilin sängyssä tuossa meidän miljoonan tähden hotellissa.

Miljoonia tähtiä ja reissupaku

-
Ei kommentteja