Italia

Viikko Milanossa ja ruokavinkkejä

Viime viikko vietettiin Milanossa Airbnb-kämpässä. Tehtiin töitä, käytiin pari kertaa juoksemassa ja otettiin rennosti. Käytiin myös muutamia kertoja keskustassa pyörimässä, ja ajattelinkin koota tähän joitakin juttuja mitä tehtiin. Duomo ja muut suosituimmat nähtävyydet jäivät taas seuraavaan kertaan, koska ihmisiä oli meidän makuun vähän liikaa ja jonot aika pitkät. Lähinnä siis syötiin ja käveltiin ympäriinsä.

Milanon kadut ja ratikka

Ainoa turistinähtävyys oli Parco Sempionessa sijaitseva Torre Branca, jossa käytiin keskiviikkona. Torniin pääsi hissillä ja 108 metrin korkeudesta näki hyvin koko kaupungin. Nousu maksoi 5 euroa, joten mistään kauhean kalliista lystistä ei ole kyse. Ylhäällä ei olla kovin kauaa, mutta maisemat ehti katsella ihan hyvin. Ja jonoa ei juurikaan ollut, päästiin melkein heti ylös kun mentiin paikalle.

Torre Branca ja Heta

Torre Branca

Näköalat Torre Brancasta

Muuten käveltiin ympäriinsä, hankittiin italialaiset liittymät ja käytiin pari kertaa ulkona syömässä. Tässä pari ravintolavinkkiä, jos joku on suuntamassa Milanoon lähiaikoina.

Marghe – Hyvää pizzaa ja viihtyisä ravintola. Ravintoloita on kaksi, joista me käytiin via Pliniolla olevassa, ihan vain koska sinne pääsi kätevämmin metrolla. Mentiin perjantaina about aukeamisaikaan ja jo silloin paikkaan oli jonoa, ja aika pian aukeamisen jälkeen koko ravintola oli täynnä. Itse söin munakoisopizzan ja Matti otti jonkun lihapizzan. Jälkkäriksi jaettiin tiramisu. Pizzat olivat pehmeitä, ja mun mielestä todella hyviä, vaikka Matti ilmeisesti tykkää enemmän rapeammasta pizzasta.

Marghe pizza via plinio

Marghe ravintola via Plinio

Pizzium – Ja toinen pizzapaikka jota voi suositella on Pizzium. Käytiin kesälomalla syömässä pizzat via Procaccinilla ja oli kyllä hyvää. Noitakin ravintoloita on muutama eri paikoissa.

Panzerotti Luini – Luin tästä paikasta jonkun paikallisen blogista ja mentiin syömään tällaiset panzerotit lounaaksi ennen torniin menoa. Hinta ei ollut paha ja tomaatti-mozzarella-panzerotti oli ainakin hyvää. Koostumukseltaan nämä muistuttivat ehkä vähän suomalaista lihapiirakkaa tai lörtsyä, ei mikään terveysherkku siis 😀

Panzerotti Luini

Ja tietysti, gelato – Ahh, gelato. Ei varmaan tarvitse enempää sanoa. Ollaan parit gelatot syöty ja ehkä vähän jo opittu mistä tunnistaa hyvän gelaterian. Pitää tietty googlata lähimmät ja valita sieltä parhaat arvostelut saaneet. Ja sitten vielä paikanpäällä kun katsoo ettei ole mitään kauheita jäätelövuoria ja kirkkaita värejä, niin aika hyvä yleensä tulee. Hyvä gelato tehdään aina samana päivänä eikä sitä säilötä pitkään ja yleensä parhaissa paikoissa jäätelö on kannellisissa astioissa ja listalta vaan valitaan maku. Ja kun jäätelö on luonnollisen väristä, niin yleensä raaka-aineetkin on aitoja.

Mansikka suklaa gelato

Tällaiset ruokakuulumiset siis tähän väliin! Ollaan nyt kotiuduttu Gardalle ja vietetään täällä kuukausi. Lauantaina ja sunnuntaina oltiin hyppäämässä Veronassa, ja viikonlopun seikkailuista on tulossa erillinen postaus loppuviikosta.

-
Ei kommentteja

Italia Kuulumisia

Matkalla ollaan!

Täällä sitä ollaan Italiassa. Comolla tarkemmin ottaen, mistä huomenna siirrytään Milanoon. Ollaan ajettu pari päivää ja nyt on tunti enää jäljellä, ehditään siis käydä kiipeämässä esimerkiksi yksi via ferrata vielä matkalla 🙂

Lähdettiin liikkeelle maanantaina päivällä ajamalla Helsinkiin, mistä laiva lähti kohti Saksaa viiden aikaan. Vietetttin laivassa kevyet 29 tuntia, mikä oli oikeastaan ihan mukavaa. Kokonainen päivä ilman nettiä ja nukkuakin sai niin paljon kuin halusi. Katsottiin myös pari elokuvaa ja aloitettiin uusi sarja. Oltiin onneksi otettu astetta parempi hytti, josta löytyi jääkaappi, niin saatiin otettua omia eväitä mukaan. Tilava hytti oli aika kiva, samoin kuin kylmä skumppa jääkaapista.

Pientä hyttihöperyyttäkin alkoi olla ilmassa, mitä ehkä todistaa näinkin järkevät keskustelut:
Heta: Varmaan tunnin päästää pääsee sinne laivakannelle
Matti: Toivottavasti siellä ei ihan kauheesti laivoja ole

Että näin meillä.

Hytti Finnlinesin laivalla

Auringonlasku laivalla

Laiva saapui siis Travemündeen puoli kymmeneltä tiistai-iltana ja ulos päästiin ajamaan vähän kymmenen jälkeen. Ensimmäinen yö vietettiinkin rekkaparkissa/huoltoaseman pihassa noin puolen tunnin matkan päässä satamasta. Liikenteen melu kuului aika hyvin ja unet jäivät vähän katkonaisiksi. Seuraavana päivänä ajeltiin kuitenkin Saksan läpi rennolla tahdilla. Toinen yö vietettiin jollain ilmaisella matkailuautojen parkkipaikalla Heilbronnissa, missä nukutti jo vähän paremmin.

Toisen yön leiriytyminen ilmaisella parkkipaikalla

Ja nyt majaillaan Como-järvellä ihan maksullisella leirintäalueella, koska haluttiin suihkuun ja helppoon paikkaan.

Leirintäalue Comolla

Ollaan siis nyt muuttomatkallakin nukuttu autossa (ja vähän ennenkin, koska luovutettiin kämpän avaimet lauantaina ja nukuttiin perjantaista maanataihin äitin parkkipaikalla loistavien palveluiden äärellä). Tavaraa on aika paljon enemmän kuin kesän reissulla, mutta kyllä täällä mahtuu olemaan. Sängynalunen on aivan täynnä tavaraa ja sängyn päälläkin on laukkuja ja laatikoita jonkin verran. Yöksi siirretään tavarat sängyn päältä ohjaamoon ja takaikkunalle, jolloin sängyssä mahtuu hyvin nukkumaan. Vähän työlästä mutta ihan toimivaa.

Muutto reissupakulla: ajoasetus
Tältä paku näyttää ajon aikana
Muutto reissupakulla: nukkumisasetus
Ja tältä se näyttää, kun halutaan nukkua. Läppärit ei kyllä yövy tuolla auton katolla, vaan turvallisesti sisätiloissa. 

Kaikki siis hyvin Italiassa! Nyt nukkumaan.

Iltavalaistus Comolla

 

-
Ei kommentteja

Reissut

Vaellus Kolin kansallismaisemissa

Maisemia ja vihreyttä Kolilla

Kolilla oli hienot, mäkiset maisemat, joita kelpasi ihailla

Niin kuin edellisessä kirjoituksessa jo vähän vinkkasin, tehtiin viime viikolla pieni vaellus Kolin kansallispuiston maisemissa. Reitiksi valikoitui Herajärven kierros, jonka lyhyempi versio oli noin 40 kilometriä. Oltiin retkellä kaksi yötä ja käveltiin reitti aika nopeasti, kun lähdettiin liikkeelle sunnuntaina iltapäivällä ja oltiin takaisin autolla jo tiistaina aamupäivällä. Näin jälkikäteen voisi sanoa, että vähän enemmänkin olisi voinut ehkä varata aikaa, koska tuolla mäkisessä maastossa eteneminen on välillä melko rankkaa ja hidasta.

Herajärven kierroksen kalliot Ukko-Kolilla

Kolin tunnetuimmat näkymät osuivat meillä heti reitin alkuun, koska kierrettiin kierros myötäpäivään. En osaa yhtään sanoa kumpaan suuntaan tuo voisi olla järkevämpi kiertää, ylä- ja alamäkiä taitaa kuitenkin osua reitille ihan yhtä paljon kiertosuunnasta riippumatta. Ukko-Koli, Akka-Koli ja Paha-Koli tarjosivat siis heti alkuun Kolin kuuluisia järvinäköaloja. Melkoiset nousut noiden huippujen päälle olikin, mutta maisemat olivat kyllä myös upeat.

Heta Ukko-Kolilla

Maisemat Akka-Kolilta ja aurinko paistaa

Vaarojen jälkeen reitin eteläpäässä polku kulkee tasaisemmin ja lähinnä metsässä. Osuipa reitille myös pari hakkuualuetta ja metsätiepätkiä, eli ihan koko matkaa kierros ei kulje kansallispuiston alueella.  Huomiona myös, että juomavettä sai reitin varrelta vain yhdestä paikasta luontokeskuksen jälkeen, eli kannattaa varautua keittämään vedet tai ottaa mukaan riittävästi pulloja.

Kumpikin yöpymispaikka missä oltiin oli aika tasainen nurmialue, mihin teltta oli todella helppo pystyttää. Leireily on kivaa ja ruoka hyvää. Ensimmäiset syksyn merkit olivat jo näkyvissä ja ensimmäisenä aamuna oli mukava sumuinen auringonnousu.

Ensimmäinen telttapaikka ja aamuaurinko

Puita ja ensimmäiset syksyn merkit Kolilla

Heta tekee ruokaa metsässä

Välillä meinasi vähän väsyttää ja huomattiinkin että taidetaan olla aika rapakunnossa. Itselläni kipeytyi myös polvi lähinnä jyrkistä laskuista, joten viimeiset kymmenen kilometriä meinasivat olla vähän tuskaisia. Alla olevassa kuvassa vähän näitä fiiliksiä, heh.

Väsynyt vaeltaja

Matti pitkospuilla Kolin metsässä

Viimeisenä päivänä oli aika sumuista

Kaiken kaikkiaan metsässä on kivaa ja aivot nollaantuu mukavasti. Vihreyden keskellä ja lihaksien särkiessä ei paljoa tule mietittyä työasioita tai stressattua muutosta. Nyt on enää VIIKKO lähtöön, joten eiköhän se stressi kohta palaa metsässä vietetystä ajasta huolimatta. Edit: Nyt sitä stressiä jo pukkaa, kun paku on korjaamolla eikä ole ihan varmuutta että koska se sieltä saadaan. Toivottavasti maanantaiksi se olisi valmis ja päästään lähtemään. Onneksi on äiti joka lainaa autoa ja iskä jolla on peräkärry, niin päästään tavarat sentään muuttamaan.

Teltta ja auringonlasku

-
Ei kommentteja