Author: Heta

2020 ei ollut paras vuosi. Ei minulle eikä varmaan monelle muullekaan. Mutta nyt vuosi on loppumetreillä ja kokosin taas yhteen tämän vuoden parhaat (ja pahimmat) palat. Kyllä tähänkin vuoteen mahtui niitä kivojakin hetkiä pienten ja suurempien vastoinkäymisten lisäksi.

Tammikuussa Australiassa riehuivat metsäpalot ja meillä vuosi vaihtui Hollannissa parvekkeella raketteja katsellen. Koko kuukausi vierähti tavaroita pakkaillen ja hääjuttuja hoitaen (vaikka ei niissä paljoa hoitamista ollutkaan). Loppukuussa lennettin Suomeen ja mentiin naimisiin. Oli ihanaa.

Helmikuun alussa ajettiin Eindhovenista Zurichiin ja majoituttiin väliaikaishotelliin ja viikon aikana tuli aika paljon muutoksia. Käytiin pienillä retkillä, asuntonäytöissä ja hoidettiin paperiasioita kuntoon. Matti aloitti työt Magic Leapilla. Korona alkoi levitä.

Maaliskuussa vaihdoimme toiseen väliaikaiskämppään odottamaan muuttoa oikeaan asuntoomme toukokuussa. Käytiin laskettelemassa ja retkeilemässä vuorilla, kunnes korona sulki kaiken. Peruin työreissun Suomeen juuri ennen lähtöä. Lisäksi kuulimme, että vanha pakumme on liian ruosteinen eikä tulisi pääsemään Sveitsin katsastuksesta läpi. Parin itkun jälkeen päätimme myydä pakun takaisin Suomeen sitten, kun korona sen sallii.

Huhtikuu vierähti töitä tehden ja koronauutisia lukien. Lenkkeiltiin ja tehtiin pitkiä työpäiviä, kun ei oikein muutakaan voinut (ja töitä riitti molemmilla, onneksi).

Toukokuussa ulkona alkoi kukkia, päästiin muuttamaan pidempiaikaiseen asuntoon ja kuun lopussa ostettiin uusi paku, jonka remppaa aloiteltiin pikkuhiljaa. Käytiin myös pitkästä aikaa vuorilla ja nautittiin auringosta.

Kesäkuu vierähti pakua rempatessa. Asennettin kameroita, tuuletin ja eristeet.

Heinäkuussa valmisteltiin autoa reissukuntoon ja jäätiin lomalle. Portterin uusi omistaja halusi tulla hakemaan auton Sveitsistä, joten vaihdettiin laivamatkan varaus isommalle pakulle ja lähdettiin lyhyen Lauterin reissun kautta kohti Suomea. Muutama päivä Suomeen saapumisen jälkeen tulin varjolla vähän kovaa maahan ja mursin selästä yhden nikaman. Harmitti paljon ja harmittaa edelleen. Enkä ole varmaan koskaan tuntenut itseäni niin tyhmäksi. Lyhyeksi suunniteltu Suomen loma venyi melkein kuukauden mittaiseksi.

Elokuussa sain luvan matkustaa ja ajettiin takaisin Sveitsiin. Matti ajoi koko matkan ja minä tuskailin istumisen kanssa, mutta selvittiin perille. Tein makramea, töitä ja koitin jumpata ja kävellä sen verran kuin pystyin.

Syyskuussa pakuun saatiin sähköt ja aloin käydä fysioterapiassa. Selkä alkoi vetreytyä. Juhlistettiin meidän neljättä vuosipäivää ja tajuttiin, että ollaan oltu puolet koko seurustelumme ajasta ulkomailla. Aika hassua.

Lokakuussa asennettiin pakuun lämmitys ja keittiön runko. Pidettiin myös viikon syysloma. Lokakuun loppupuolella kävin magneettikuvissa, missä selvisi, että nikama on luutunut, mutta välilevyssä on vikaa. En saa vieläkään hypätä, mutta juoksemiseen ja muuhun normaaliin liikuntaan sain luvan.

Marraskuussa työtahti taas kiihtyi. Asennettiin autoon vedet ja pysyteltiin aikalailla Zurichin alueella. Sveitsin koronaluvut kävivät parhaillaan noin 10 tuhannessa päivittäisessä tapauksessa.

Joulukuussa availtiin äitin Suomesta lähettämän partiolaisten joulukalenterin luukkuja ja odotettiin lomaa. Töitä oli oikeastaan enemmän kuin ehdin tehdä. Joulua ja uuttavuotta vietettiin Zurichissa.

Nyt kun ensimmäiset koronarokotukset on pistetty monessa Euroopan maassa, alkaa tuntua, että kyllä tämä koronakin joskus loppuu. Toivon, että ensi vuonna matkustaminen on jo mahdollista ja saadaan myös tänne Sveitsiin vieraita. Tavoitteena on saada auto valmiiksi ja tedä ehkä vähän vähemmän töitä. Saa nähdä kuinka käy.

-
Ei kommentteja