2020 ei ollut paras vuosi. Ei minulle eikä varmaan monelle muullekaan. Mutta nyt vuosi on loppumetreillä ja kokosin taas yhteen tämän vuoden parhaat (ja pahimmat) palat. Kyllä tähänkin vuoteen mahtui niitä kivojakin hetkiä pienten ja suurempien vastoinkäymisten lisäksi.
Tammikuussa Australiassa riehuivat metsäpalot ja meillä vuosi vaihtui Hollannissa parvekkeella raketteja katsellen. Koko kuukausi vierähti tavaroita pakkaillen ja hääjuttuja hoitaen (vaikka ei niissä paljoa hoitamista ollutkaan). Loppukuussa lennettin Suomeen ja mentiin naimisiin. Oli ihanaa.
Helmikuun alussa ajettiin Eindhovenista Zurichiin ja majoituttiin väliaikaishotelliin ja viikon aikana tuli aika paljon muutoksia. Käytiin pienillä retkillä, asuntonäytöissä ja hoidettiin paperiasioita kuntoon. Matti aloitti työt Magic Leapilla. Korona alkoi levitä.
Maaliskuussa vaihdoimme toiseen väliaikaiskämppään odottamaan muuttoa oikeaan asuntoomme toukokuussa. Käytiin laskettelemassa ja retkeilemässä vuorilla, kunnes korona sulki kaiken. Peruin työreissun Suomeen juuri ennen lähtöä. Lisäksi kuulimme, että vanha pakumme on liian ruosteinen eikä tulisi pääsemään Sveitsin katsastuksesta läpi. Parin itkun jälkeen päätimme myydä pakun takaisin Suomeen sitten, kun korona sen sallii.
Huhtikuu vierähti töitä tehden ja koronauutisia lukien. Lenkkeiltiin ja tehtiin pitkiä työpäiviä, kun ei oikein muutakaan voinut (ja töitä riitti molemmilla, onneksi).
Toukokuussa ulkona alkoi kukkia, päästiin muuttamaan pidempiaikaiseen asuntoon ja kuun lopussa ostettiin uusi paku, jonka remppaa aloiteltiin pikkuhiljaa. Käytiin myös pitkästä aikaa vuorilla ja nautittiin auringosta.
Kesäkuu vierähti pakua rempatessa. Asennettin kameroita, tuuletin ja eristeet.
Heinäkuussa valmisteltiin autoa reissukuntoon ja jäätiin lomalle. Portterin uusi omistaja halusi tulla hakemaan auton Sveitsistä, joten vaihdettiin laivamatkan varaus isommalle pakulle ja lähdettiin lyhyen Lauterin reissun kautta kohti Suomea. Muutama päivä Suomeen saapumisen jälkeen tulin varjolla vähän kovaa maahan ja mursin selästä yhden nikaman. Harmitti paljon ja harmittaa edelleen. Enkä ole varmaan koskaan tuntenut itseäni niin tyhmäksi. Lyhyeksi suunniteltu Suomen loma venyi melkein kuukauden mittaiseksi.
Elokuussa sain luvan matkustaa ja ajettiin takaisin Sveitsiin. Matti ajoi koko matkan ja minä tuskailin istumisen kanssa, mutta selvittiin perille. Tein makramea, töitä ja koitin jumpata ja kävellä sen verran kuin pystyin.
Syyskuussa pakuun saatiin sähköt ja aloin käydä fysioterapiassa. Selkä alkoi vetreytyä. Juhlistettiin meidän neljättä vuosipäivää ja tajuttiin, että ollaan oltu puolet koko seurustelumme ajasta ulkomailla. Aika hassua.
Lokakuussa asennettiin pakuun lämmitys ja keittiön runko. Pidettiin myös viikon syysloma. Lokakuun loppupuolella kävin magneettikuvissa, missä selvisi, että nikama on luutunut, mutta välilevyssä on vikaa. En saa vieläkään hypätä, mutta juoksemiseen ja muuhun normaaliin liikuntaan sain luvan.
Marraskuussa työtahti taas kiihtyi. Asennettiin autoon vedet ja pysyteltiin aikalailla Zurichin alueella. Sveitsin koronaluvut kävivät parhaillaan noin 10 tuhannessa päivittäisessä tapauksessa.
Joulukuussa availtiin äitin Suomesta lähettämän partiolaisten joulukalenterin luukkuja ja odotettiin lomaa. Töitä oli oikeastaan enemmän kuin ehdin tehdä. Joulua ja uuttavuotta vietettiin Zurichissa.
Nyt kun ensimmäiset koronarokotukset on pistetty monessa Euroopan maassa, alkaa tuntua, että kyllä tämä koronakin joskus loppuu. Toivon, että ensi vuonna matkustaminen on jo mahdollista ja saadaan myös tänne Sveitsiin vieraita. Tavoitteena on saada auto valmiiksi ja tedä ehkä vähän vähemmän töitä. Saa nähdä kuinka käy.
Aloitin eilen joululoman ja automaattivastaaja sähköpostissa kertoo, että palaan töihin vasta tammikuun neljäs päivä. 12 päivää lomaa eikä mitään suunnitelmia. En edes muista, koska viimeksi olisi ollut loma niin, että ei ole mitään reissua tiedossa tai isompia suunnitelmia.
Tämä syksy on ollut töiden puolesta aika kiireinen ja viimeiset pari viikkoa on tullut tehtyä 15 tunnin päiviä. Pitää tietysti olla kiitollinen, että tänäkin vuonna töitä on riittänyt, mutta täytyy kyllä myöntää, että nyt tulee pieni loma enemmän kuin tarpeeseen. Tarkoitus olisi rentoilla, syödä, ulkoilla, lukea ja ehkä vähän tehdä pakua, jos huvittaa. Mutta mitään ei ole pakko tehdä. Paitsi ehkä syödä suklaata, kun Matti on sitä melkoiset määrät hamstrannut.
Aloitin loman tänään leipomalla joulutorttuja ja valmistelemalla huomisen ruokia. Eilen ostin kimpun amarylliksia ja Matti siivosi. Joululauluja on tullut soitettua jo pari viikkoa läppäriä naputtaessa. Käytiin myös toissaviikonloppuna ihan Zurichin keskustassa asti katsomassa jouluvaloja ja juomassa glühweinia. Tämän postauksen kuvat ovat tuolta reissulta.
Vietetään joulua ensimmäistä kertaa ulkomailla. Joulun aikaan tulee varmasti skypeteltyä Suomeen ja syötyä tuttuja jouluruokia, vaikka perunalaatikon imeltyminen ei tainnut ihan täydellisesti onnistuakaan (syytän paikallisia perunoita). Saunaan olisi ollut ihana päästä, mutta meidän välipäiville varaamamme sauna peruuntui koronan takia (sopii vuoden teemaan) ja seuraava vapaa aika oli niinkin aikaisin kuin toukokuussa. Tulee aika pitkä saunatauko, mutta minkäs teet.
Täällä Sveitsissä tiukennettiin tällä viikolla koronarajoituksia muutenkin, joten ihan hyväkin ettei ollut sen enempää isompia suunnitelmia. Rajoitukset ovat voimassa ainakin tammikuulle, mutta ulkoilla saa onneksi vapaasti. Tarkoitus olisi käydä ainakin välipäivinä pienellä lähimetsäretkellä suomalaisten kaverien kanssa ja muutenkin koittaa käydä ulkona valoisaan aikaan.
Kokoan varmaan taas vuoden lopuksi koontipostauksen tästä vuodesta, mutta ennen sitä haluan toivottaa kaikille oikein ihanaa ja rauhallista joulua!
Edellinen pakumme oli selkeästi kesäauto. Ruokaa laitettiin ulkona ja lämmittimenä toimi kaksi ihmistä. Onnistuimme kyllä nukkumaan siinä yllättävän kylmässäkin kelissä, useamman yön noin viiden asteen lämpötilassa ja yhden yön ehkä hieman nollan alapuolella Sveitsissä. Mutta märän kelin paku Transportteri ei ollut. Kosteassa kelissä, kun ei ulkonakaan halunnut olla, hengityksessä oleva kosteus tiivistyi kattoon ja seiniin. Onneksi pidempiä tällaisia kelejä meidän matkoillemme osui vain kerran, ja silloinkin saimme pienen sisätilalämmittimen sähköihin ja saimme kuivatettua seinän ja katon.
Ducatoon halusimme diesellämmittimen kahdestakin syystä. Ensinnäkin se lisää mukavuutta ja toisekseen, jos joskus tuomme auton muuttokuormassa Suomeen, on lämmitin pakollinen matkailuautoille. Lämmitin auttaa myös talvisin kosteuden vähentämisessä.
Autoihin tarkoitettuja sisätilalämmittimiä on pääasiassa kahdenlaisia: diesel- ja kaasutoimisia. Kaasulla toimivat taitavat olla pikkuhiljaa jo poistuvaa tekniikka. Ne syövät kaasua kilokaupalla päivässä ja kaasun kanssa puuhailukin voi olla hieman hankalampaa. Dieselmalleja taas löytyy hyvin ja niiden kulutus vaihtelee noin 1-4 dl/h välillä.
Saksalaiset Eberspächer ja Webasto ovat varmaankin tunnetuimmat lämmitinvalmistajat. Heidän malliensa hinnat alkavat noin 700€ tietämistä ja kalleimmat mallit, joilla voi lämmittää myös vettä, maksavat noin 2000€. Myös venäläiset Planar lämmittimet ovat aika suosittuja ja aika paljon edukkaampi, mutta kaikista edullisimpia ovat kuitenkin kiinalaiset lämmittimet, joiden hinnat vaihtelevat noin sadan ja sadanviidenkympin välillä. Hinta sisältää myös asennustarvikkeet, erillisen pienen polttoainesäiliön ja kaukosäätimen. Tosin asennuksessa tarvittavat työkalut ja mahdolliset muutokset voivat nostaa kokonaisuuden hintaa jonkin verran.
Ja ainakin tähän mennessä meidän kiinalainen lämmittimemme on toiminut ihan hyvin ja netistä löytyy myös paljon hyviä kokemuksia näistä halppislämppäreistä. Mutta ennen kuin ryhtyy lämmittimen asennusprojektiin, kannattaa vilkaista John McK 47:n videosarja kiinalaisista lämmittimistä. Videot ovat todella helppotajuisia, mutta myös teknisiä ja niissä käydään läpi niin asennus, korjaus kuin vikatilanteetkin.
Päädyimme siis tilaamaan kiinalaisen 5kW lämmittimen Aliexpressistä (josta tilasimme pakuprojektiin melko määrän muitakin komponentteja) noin 120€ hintaan (sisältäen postikulut). Lämmitintä mainostettiin 8kW mallina, mutta myöhemmin selvisi, ettei erillisiä 8kW malleja valmisteta, vaan ne ovat käytännössä uudelleenbrändättyjä 5kW malleja. 5kW mallin etu pienempään 2kW malliin verrattuna on pienempi sähkönkulutus samalla lämmitysteholla (lähde).
Emme halunneet käyttää laitteen mukana tulevaa erillistä polttoainesäiliötä, vaan ajattelimme ottaa polttoaineen suoraan auton omasta tankista. Amerikkalaisia Promaster-forumeita lueskellessa saimme käsityksen, että kaikissa Ducato tyyppisissä autoissa olisi valmiina polttoaineliitäntä lämmitintä varten ja kun emme autoista juuri mitään tiedä, emme tajunneet, että forumeilla tarkoitettiin vain amerikkalaisia Promastereita eikä meidän Ducatossamme tuota liitäntää ole. Edes lähempi polttoainetankin tarkastelu ei tätä heti selventänyt.
Kun lämmittimen asennuksen aika koitti, selvisi aika pian, että tarvitsisimme polttoainetankkiin erillisen nipan. Tämä tarkoitti, että polttoainetankin päällä oleva korkki tulisi avata, polttoainepumppu tulisi nostaa ylös tankista ja tankin korkkiin porata reikä, johon polttoaineliitäntä ja pieni pätkä polttoaineletkua asennettaisiin. Hieman eri vaihtoehtoja punnittuamme päädyimme tilaamaan Eberspächerin alkuperäisosan Ducatoon. Samalla tilasimme joustavan polttoaineletkun tilalle ohuemman ja kovan nylonputken, joka voi auttaa lämmittimen toiminnassa, jos lämmitin on kaukana polttoainetankista kuten meillä.
Odottaessamme nipan saapumista, yritimme saada polttoainepumpun korkin auki. Ei ollut ihan niin helppoa kuin voisi kuvitella. Korkki tuntui kuin liimatulta, ja hankalasta muotoilusta ja ahtaasta tilasta johtuen mitkään työkalut eivät tuntuneet auttavan. Etsimällä selvisi, että myös muilla on ollut vastaavanlaisia ongelmia ja niistä on selvitty joko laskemalla polttoainetankki maahan (jolloin työkaluille on tilaa), ostamalla tarkoitukseen sopiva erikoistyökalu, tai tekemällä työkalu itse muista työkaluista tai metallista.
Kattotelineprojektista oli jäänyt hieman ylimääräistä alumiiniprofiilia, joten siitä sai melko nopeasti muotoiltua työkalun, joka juuri ja juuri sopi tankin korkkiin. Ensimmäisellä yrittämällä työkalu ei tuottanut tulosta, mutta seuraavana päivänä WD40:n ja hiustenkuivaajan avulla Matti sai kuin saikin korkin avattua.
Tämän jälkeen nipan asennus oli helppoa, mutta stressaavaa. Porasimme polttoainepumpun kotelon kanteen pienen reiän nipalle, samalla varoen ettei muovipurua pudonnut polttoainetankkiin. Tässä auttoi aukon peittämisen lisäksi jatkuva imurointi porauksen ajan. Reiän porauksen jälkeen ei muuta kuin polttoaineliitin ja letku kiinni kanteen, kansi kiinni, puoli tuntia tiivisteen kanssa säätämistä, kiristys ja valmis!
Lämmittimen polttoainepumpun sijoitimme auton pohjaan polttoainesäiliön viereen käyttäen olemassa olevia kiinnikkeitä. Pumppu tulee asentaa pieneen kulmaan, jotta ilmakuplat eivät jäisi pumpun kammioon jumiin ja näin pilaisi pumpun voitelua. Tämä oli aika hankala saada aikaiseksi letkujen painaessa pumppua vaakatasoon ja joudumme tekemään pientä hienosääntöä nippusiteillä. Pumppu kannattaa myös kiinnittää mahdollisimman joustavilla komponenteilla, jotta pumpun ääni ei johdu rakenteita pitkin sisätiloihin. Meidän asennuksemme jälkeen pumpun nakutuksen kyllä kuulee edelleen, mutta siihen tottuu nopeasti eikä se häiritse öisin, varsinkin kun itse lämmitin pitää tasaista hurinaa.
Pohdimme lämmittimen sijoitusta pakussa jonkun aikaa. Paras paikka olisi varmaan ollut pelkääjän penkin alla, mutta kääntyvän penkin kanssa se ei ollut vaihtoehto. Päätimme asentaa lämmittimen sähkölaatikkoon, josta lämmin ilma ohjataan putkella asuintilaan. Asennuspaikkana sähkölaatikko ei ole optimaalinen, koska lämmitin lämmittää myös sähkökomponentteja, joka voi lyhentää niiden käyttöikää. Tulevaisuudessa pitää tehdä vielä mittauksia, kuinka paljon laatikon sisäilma lämpenee ja tarvittaessa eristää lämmittimen tila muilta komponenteilta.
Asennusta varten teimme 100mm reiän lattiaan sähkölaatikon sisälle. Meidän porakoneemme ei ole mitoitettu tämän kokoisten reikien tekemiseen, mutta käyttäen hieman aikaa ja luovuutta, saimme siistin reiän aikaiseksi. Kittasimme reiän seinämät, upotimme maalatun ilmastointiputken pään reikään ja tiivistimme molemmat päät Sikaflexillä. Toivottavasti tämä estää kosteuden pääsyn lattian alle tästä reiästä.
Pakoputki ja paloilmanotto auton alla kiinnittyivät olemassa oleviin reikiin mutteriniiteillä ja reikänauhalla. Yllä olevasta ensimmäisestä asennuksesta poiketen ilmanottoputkessa ja pakoputkessa ei saisi olla kohtia, joihin vesi voi kerääntyä. Tätäkin asennusta tuli siis hieman säädettyä jälkikäteen. Vaihdoimme myös ilmanottoputken päässä olevan suodattimen verkolliseen malliin, joka estää ilman kulkua vähemmän sekä lisäsimme pakoputken päähän metalliverkon, jotta ötökät tai muutkaan eläimet eivät kiipeäisi palokammioon. Alla kuvat asennuksen nykytilanteesta.
Lämmittimen asennus oli melko stressaavaa lattian ja polttoainesäiliön pysyvistä muutoksista johtuen. Kuitenkin jo ensimmäisenä iltana lämpimässä pakussa nukkuessa lämpö tuntui kaiken vaivan arvoiselta.
Itse lämmittimen lisäksi asennustarvikkeisiin ja työkaluihin kului noin lämmittimen verran rahaa, ja kokonaisuutena projekti maksoi vajaa 250€. Tästä olisi helppo nipistää melkein satanen, jos polttoainenipan, nylonputken ja reikäsahan tilaisi edullisemmasta paikasta.
