Kaikki loppuu aikanaan ja nyt meidän on aika sanoa Sveitsille heipat, ainakin tältä erää. Kaksi ja puoli vuotta meni tosi nopeasti ja koronasta huolimatta on ehditty nähdä ja kokea vaikka mitä. Ollaan kävelty vuorilla, hypätty, rakennettu uusi paku, koettu pandemia, tehty paljon töitä ja reissattu. Meidän oli tarkoitus tulla Sveitsiin ja säästää rahat pakuun, mutta päädyttiinkin remppaamaan auto kadun varressa, kun vanha paku oli Sveitsiin liian ruosteinen. Koronasta ja pakurempasta johtuen päädyttiin olemaan Sveitsissä kauemmin kuin ehkä aluksi ajateltiin ja kaikista ärsyttävistä byrokratioista, lockdowneista ja kielimuureista huolimatta on kyllä ollut ihan tosi kivat vuodet täällä.
Juhannuksena toteutettiin vielä viimeiset reissutavoitteet ja ajeltiin Zermattiin katsomaan Matterhornia. Kelit onneksi suosivat ja päästiin ihailemaan Sveitsin kuuluisinta vuorta 20 kilometriä pitkän vaellusreitin varrelta, mistä nämä kuvatkin ovat. Reitin varrelta bongattiin myös edelweiss, jota ei olla koskaan aiemmin nähty. Samalta reissulta saatiin myös korona, mutta sellaista sattuu.
Tavoitteet on siis täytetty ja on tullut aika sanoa heipat Sveitsille. Auto on jo lähestulkoon pakattu ja tulee olemaan Suomeen päin melkoisen täynnä muuttokuormaa, mutta eiköhän me perille päästä. Huomenna (perjantaina) luovutetaan avaimet seuraavalle vuokralaiselle, haetaan autoon siirtokilvet ja startataan 27 tunnin ajomatka kohti Tallinnaa, mistä meillä on lautta tiistaina Suomeen. Ollaan molemmat innoissamme kesästä Suomessa ja muutosta pakuun, mikä on ollut jo kolme vuotta mielessä. Ja nyt se oikeasti tapahtuu.
Suunnitelmissa on pyöriä Suomessa syyskuun loppuun asti sukulaisia ja kavereita tavaten, hypäten, asioita hoitaen ja vähän töitäkin tehden. Sen jälkeen lähdetään talvehtimaan Espanjaan ja Portugaliin ilman sen tarkempaa suunnitelmaa. Mutta ennen sitä on siis tiedossa pakuelämää Suomessa.
Danke vielmals Schweiz, kohta nähdään Suomi!
