Voikohan täällä kukaan stressata mistään, kun joka paikassa on niin kaunista? Näin mietin kun kävelin Lauterbrunnenissa bussipysäkiltä paikalliseen baariin (siihen ainoaan). Välillä korkeiden kallioiden välissä seistessä tuntee itsensä pieneksi ja tuntuu että tuon laakson kauneuteen ei kyllästy, vaikka siellä kävisi useamminkin. Tässä nyt siis vähän kuvia meidän viimeisimmästä Sveitsin reissusta.
Lähdettiin edellisen viikon torstaina ajelemaan kohti Sveitsiä ja tultiin viikko sitten keskiviikkona takaisin kotiin. Menomatkalla yövyttiin Ranskan puolella pienen joen varressa yksi yö ja siirrytiin perjantaina aamulla Lauterbrunnenniin leirintäalueelle. Takaisin ajettiinkin sitten yhdessä päivässä, aika mukavaa että täältä Alankomaista ajaa hieman nopeammin moneen paikkaan, jos vaikka Suomeen vertaa. Ajomatka Lauterista Eindhoveniin oli noin kahdeksan tuntia.
Laakso oli yhtä ihana kuin viime kesänä, vähän sateisempi ja kylmempi vain. Keleistä huolimatta meillä oli kuitenkin kiva ja rentouttava loma. Itse tein vähän töitäkin, mutta ajattelin silti olevani lomalla. Yövyimme Stechelbergissä olevalla leirintäalueella ja kuljimme Lauterbrunneniin bussilla ja vuorille kaapelihisseillä. Rautatieasemalta ostettu kuukausikortti maksaa aika nopeasti itsensä takaisin eikä tarvitse säätää lippujen ostamisten kanssa, aika näppärää.
Melkein joka päivä siis satoi, mutta vain yhtenä päivänä sadetta jatkui koko vuorokauden ajan. Tuona päivänä käytiinkin parin suomalaisen kaverin kanssa Trümmelbachfälle-vesiputouksilla. Maanalaiset vesiputoukset toimivat sadetekemisenä ihan hyvin, koska siellä oli kuitenkin aika kosteaa ja osittain putoukset olivat tosiaan maan alla sateelta suojassa.
Sumua ja pilviä riitti, mutta välillä saatiin onneksi nauttia myös auringonpaisteesta ja vuorista. Matti ja muutama muu suomalainen hyppäsivät, kun itse pääasiassa kävelin exiteille ja takaisin tai pellon reunaan katsomaan laskeutumisia. Kerran käytiin myös ihan vaan kävelemässä vuorilla. Ylempänä oli vielä aika paljon lunta joissakin paikoissa ja välillä sateli vettä, joten parin tunnin reippailu riitti sillä kertaa.
Tavallaan oli todella ihana olla lomalla ilman mitään tavoitteita, aikatauluja tai suunnnitelmia. Vain hienoja maisemia, nukkumista, syömistä ja liikuntaa. Välillä syötiin ulkona ja välillä kokattiin autossa. Erikoisin ruoka oli paikallinen kermapasta, jonka seassa oli perunaa ja kuivattua sipulia. Sekaan laitettiin omenahilloa ja parmesaania, ja lopputulos oli yllättävän hyvä! Söin tuota samaa pastaa kaksi kertaa ja kummallakin kertaa oli hyvää.
Autossakin oli ihan lämmintä, sillä käytettiin sisätilalämmitintä kuivattamiseen ja lämmitykseen, kun sähköstäkään ei tarvinnut maksaa lisähintaa. Lämmitys voisi olla ihan kiva ominaisuus, jos reissaisi enemmän märässä ja kylmässä, sillä nytkin parin päivän sateen jälkeen ikkunoiden sisäpuolella valui vesi ja kaikki oli kosteaa. Mutta ihan hyvin tuollainen keraaminen sisätilalämmitinkin toimi pikaratkaisuna.
Sellainen reissu tällä kertaa! Jos olette joskus Sveitsissä, niin käykää ihmeessä ihailemassa Lauterin vuoria ja moikkamaassa lehmiä. Kesällä laaksossa on paremmat kelit ja aika paljon turisteja, mutta näin keväällä monessa paikassa oli melko väljää.
Meillä on enää kuukausi seuraavaan pakureissuun, kun heinäkuussa on tiedossa reissu Suomeen ja Norjaan. Sitä ennen pitää kyllä vähän hienosäätää auton säilytystiloja ja miettiä ajoreittiä. Eli jos jollain on reissuvinkkejä Lofooteille tai Norjan rannikolle, niin kertokaa! Kaikki tipsit otetaan ilolla vastaan.