Huomasin että blogin perustamisesta tuli tällä viikolla kuluneeksi vuosi! Aika menee äkkiä ja tuntuu, että vastahan me suunnittelimme Italiaan lähtöä (ja kuinkas sitten kävikään). Olen nyt vuoden aikana kirjoitellut tänne 45 postausta, en tiedä onko se paljon vai vähän, mutta sen verran niitä on. Ja teitä lukijoitakin käy blogissa kymmeniä päivittäin. Kiva kun käytte lukemassa, jättäkää ihmeessä kommentteihin terveisiä ja kertokaa, mikäli on jotain tiettyjä aiheita, joista haluaisitte lukea.
Tällä viikolla palasimme myös tämän kesän pisimmältä reissulta takaisin helteiseen Hollantiin. Täällä on ollut nyt muutaman päivän ajan jopa 40 astetta lämmintä, eli Suomen ja Norjan viileyttä on jo vähän ikävä. Meidän 24 päivän reissu vierähti nopeasti pakussa, kun ajelimme Tanskan ja Ruotsin kautta Suomeen, sieltä Norjaan Lofooteille ja pikkuhiljaa takaisin etelään. Kilometrejä kertyi karkeasti arvioiden noin 6500, mikä oli ehkä vähän liikaa näin lyhyelle lomalle.
Reissun ensimmäisen yön yövyimme Tanskassa ja toisen lähellä Tukholmaa, mistä siirryimme sitten päivälaivalla Suomeen. Alla olevat kuvat ovat Tukholman läheltä noin 20 minuutin ajomatkan päässä satamasta.
Suomessa olimme ensin muutaman päivän Tampereella. Oli taas ihana nähdä perhettä, sukulaisia ja kavereita. Tampereella myös syötiin hyvin (suomalaisia uusia perunoita, mansikoita ja herneitä ei kyllä voita mikään), käytiin Pyynikin näkötornilla munkeilla ja nautittiin viileämmistä lämpötiloista.
Tampereelta ajeltiin Jämille Cessna-boogeihin moikkaamaan kaikkia hyppykavereita ja tietysti myös hyppäämään. Hauskoja hyppyjä ja paljon naurua mahtui siis viikonloppuun. Sunnuntaina ajelimme Jämiltä Keuruulle Matin vanhemmille. Kävimme mökillä soutelemassa ja saunomassa ja nautimme rauhallisuudesta.
Parin päivän päästä äitikin tuli Keuruulle, mistä sitten lähdimme ajamaan kohti Norjaa ja Lofootteja. Ajelimme Lofoottien läpi ja vietimme saarilla kolme yötä, jonka jälkeen siirryimme lautalla mantereen puolelle ja heitimme äitin Trondheimiin. Jatkoimme sieltä Matin kanssa etelää kohti poiketen matkalla Loenilla via ferratalla. Vietimme Lysebotnissa pari päivää, ennen kuin lähdimme sateita pakoon ja kotia kohti. Kelit suosivat meitä aikalailla koko ajan, kun olimme Norjassa. Vasta viimeisinä päivinä alkoi sataa, minkä takia lähdimme paria päivää aiottua aiemmin ajelemaan Alankomaihin päin.
Kirjoittelen Norjasta muutaman erillisen postauksen, joissa kerron erikseen Lofooteista, Loenin via ferratasta ja Etelä-Norjasta (eli lähinnä Lysebotnista ja Kjeragista). Kuvia ja kerrottavaa on niin paljon, että tästä tulisi melko pitkä sepustus, jos koittaisin tunkea kaiken yhteen postaukseen. Palataan siis pian Lofoottien kuvilla ja kuulumisilla!
Tuo kuulostaa pakuelämässä kivoimmalta, että voi yöpyä hienoissa yllättävissä paikoissa ja siitä vain ajaa suoraan aamulautalle parinkymmenen minuutin matkan päähän. Ulkoilmaelämäkin sujunee näin kesäaikaan. Tutustunkin nyt teidän pakumatkailuunne koko vuoden ajalta!
Tuo on ihan totta! Pakuilussa parasta on kyllä se, että voi mennä minne haluaa ilman tarkempia aikatauluja ja on pieni koti aina mukana. Meidän pakussamme ei ole lämmitystä, eli talvella reissailut varsinkin pohjoisemmassa jäävät aina vähän vähemmälle, mutta näin kesällä ulkona oleminen ja pakulla matkustus on kyllä hauskaa. Kiva kun tulit mukaan seuraamaan meidän reissua! 🙂