Italia Kuulumisia

Töitä, flunssaa ja vähän vuoriakin

Heta ja vuoret

Arki on koittanut Italiaan. Meillä kummallakin on ollut jonkin verran töitä (mikä on ihan hyvä asia!) ja oltiin yhteensä melkein kaksi viikkoa flunssassa. Ensin olin itse kipeänä vajaan viikon ja sitten Matti toisen viikon vähän pahemmassa manflussa. Mutta nyt ollaan taas terveitä ja käytiin tällä viikolla jopa vähän vuoristossa ulkoilemassa ja komppaamassa paria “hukkaan” mennyttä viikonloppua. Kiivettiin Cima Capin via ferrata, jossa meillä meni aikaa kolme ja puoli tuntia. Aika hyvää urheilua siis upeissa maisemissa. Tämän postauksen kuvat ovatkin tuolta ferratalta. Jos joku haluaa Gardan suunnalla käydä vuoristossa, niin tuo oli kyllä suosittelemisen arvoinen reitti. Upeat maisemat järvelle ja vuoristoon, eikä liian vaativa reitti kuitenkaan. Kerroin jo aiemmin via ferratoista yleisemmin tässä postauksessa.

Garda ja kiipeäjä

Muuten ollaankin sitten tehty töitä epämääräisellä aikataululla, välillä vähän pidempää päivää ja välillä vähän lyhyempää. Välillä on käyty päivällä kaupassa (yleensä siestan aikaan, kun kaikki paikat on kiinni) tai lenkillä. Ja välillä olen itsekin viettänyt siestaa kirjaa lukemalla aurinkotuolissa tai ulkona joogaten. On kyllä mukavaa, että mun yritystoiminta on lähtenyt nyt hyvin käyntiin ja hommia riittää ainakin vähäksi aikaa, luultavasti pidemmäksikin. Ja onhan se myös hauskaa päättää itse omista työajoistaan ja tehdä töitä joustavasti. Varsinaisten laskutettavien töiden ohella valmistuivat myös nettisivut, käykää kurkkaamassa jos kiinnostaa: hetahopeaharju.fi

Cima Capi kutsuu

Maisema Gardalle ja Riva del Gardaan

Via Ferrata loppupää

Turvallisuus ennen kaikkea

Kaksi ja puoli viikkoa on siis nyt vietetty täällä Lazisessa ja vielä kaksi viikkoa olisi jäljellä tässä kämpässä. Tuli tarpeeseen olla kuukausi paikallaan ja kehittää vähän rytmiä ja rutiineita. Tällainen Airbnb-elämä kuukausi kerrallaan on toisaalta aika helppoa, pitää vaan aina päättää, että mihin seuraavaksi kuukaudeksi haluaa. Ja niin kauan kuin ei tiedetä mistä Matti saa töitä ja ollaan tällaisia etätyöskentelijöitä, ei kannata ottaa pidempiaikaisempaa asuntoa. Kohta pitäisikin taas varata jo seuraava kämppä. Täällä pohjoisessa vuoret ovat lähempänä, mutta etelämpänä olisi marraskuussa varmaan vähän lämpimämpää. Että saa nähdä mistä meidät ensi kuussa löytää.

Cima Capin huipulla

Garda-järvi näkyy reitillä monessa kohtaa

Cima Capilla oleva luola

Tänään iltapäivällä äiti tulee tänne käymään vähän yli viikoksi, eli ensi viikolla tulee toivottavasti tehtyä vähän muutakin kuin töitä. Mennään ehkä Veronaan ja ainakin johonkin vuorille. Ja Milanoon käymään. Eli jotain reissupostauksia voi olla taas tiedossa.

Biacesan parkkipaikalla oli muutamia kissoja pyörimässä, tulivat heti meidänkin tavaroita tutkimaan. Tässä loppupiristykseksi pari Matin ottamaa kuvaa. Kuuluvat varmaan johonkin Matin vihaiset kissat -kokoelmaan.

Toinen vihainen kissa

Vaalea kissa Cima Capin parkkipaikalla

 

-
Ei kommentteja

Italia

Auringonnousu Brentolla

Maisema Brenton exitiltä

Tänään herätys oli viideltä, kun herätyskello soi pakun takaosassa parkkipaikalla keskellä vuoria. Siirryttiin aamupalalle toiselle parkkipaikalle, koska ei haluttu herättää viereisiä leiriytyjiä. Kahvit, leivät ja banaanit pistettiinkin poskeen tähdenlentoja katsellessa. Kello oli 5.45 kun lähdettiin ajamaan Arcosta ylös vuorille ja oli edelleen pimeää kun lähdettiin taskulamppujen valossa kävelemään ylös Brentolle. Aurinko nousi pikkuhiljaa kävellessä ja ylhäältä oli mukavaa katsoa vuoria aamuvalossa.

Aamupalaa yötaivaan alla

Kävelymaisemia Brentolta

Saatiin siis eilen illalla ajatus lähteä käymään aamupäivällä Brentolla. Jotta herätys oli edes jotenkin inhimilliseen aikaan, ajettiin lähemmäs jo illalla. Nämä taitaa olla niitä pakun ja yrittäjyyden hyviä puolia, kun voi vaan lähteä yöksi johonkin ja ottaa puolikkaan vapaapäivän keskellä viikkoa.

Brenton maisema Arcoon päin

Base-hyppääjät Brentolla

Katselin ylhäällä poikien hypyt ja kävelin itse saman polun alas mitä aamulla noustiin porukalla. Oli kiva olla luonnossa ja tunnin kävely ylämäkeen ja toinen alamäkeen teki muutenkin varmasti hyvää. Tuolista nousu ja ulkoilu tulivat siis tarpeeseen. Pientä jännitystä tuli siinä kohtaa, kun piti ajaa paku alas vuorelta kapeaa mutkatietä pitkin, mutta selvisin! Heh.

Herääminen on välillä vaikeaa ja peiton lämmöstä on todella hankala lähteä. Mutta yleensä se kannattaa.

Metsäpolku Brentolla

Paku parkissa Brentolla

-
Ei kommentteja

Paku

Reissupaku ja murtoyritys

Viime viikonloppu oli aika vauhdikas. Lauantaina lähdettiin ajamaan Milanosta kohti Veronaa ja hyppypaikkaa. Poikettiin kaupassa ja syömässä matkan varrella olleessa ostoskeskuksessa (Centro Commerciale Auchan Porte dell’adige), joka oli noin vartin päässä dropzonelta. Ja tottakai meidän autoon koitti joku päästä sisään siinä tunnin sisällä kun oltiin poissa.

Onni onnettomuudessa, sillä tämä varas oli joku amatööri eikä ollut päässyt sisään autoon, mutta rikkoi kuitenkin kaksi lukkoa. Eli harmitti kyllä jonkin verran, vaikka olisi harmittanut aika paljon enemmän jos vaikka läppärit tai hyppykamat olisi lähteneet. Nyt lukot on korjattu ja selvittiin koko hommasta noin 140 euron laskulla. Haluttiin että meillä on edelleen sama avain kaikkiin oviin ja että korjaus kävisi edes jotenkuten äkkiä, joten vietiin auto merkkikorjaamolle. Ei varmasti halvin, mutta kun kyseltiin paikallisilta hyppääjiltä neuvoja, niin oli varmasti tehokkain vaihtoehto (jonkun hyppääjän transporter oli ollut kaksi viikkoa korjaamolla, eikä sille ollut tehty siellä mitään).

Pakun rikkinäiset lukot

Osittain tässä oli kyse huonosta tuurista ja osittain omasta huolimattomuudesta. Parkkeerattiin auto vähän liian kauas sisäänkäynneiltä, kun olisi pitänyt viedä se keskelle ruuhkaisimpia alueita. Ja auto oli vielä väärin päin, eli sivuovet olivat poispäin kaupalta. Lisäksi oltiin laiskoja, eikä oltu laitettu verhoja kiinni ja piilotettu kaikkea tavaraa etupenkiltä pois. Ärsyttävää, kun yleensä ollaan oltu vähän huolellisempia. Mutta nyt ainakin opittiin siis kantapään kautta.

Tässä vähän vinkkejä murtojen estoon. Eli älä tee niin kuin me tehtiin, vaan:

  • Parkkeeraa mahdollisimman keskeiselle paikalle, jossa liikkuu jatkuvasti ihmisiä, ei parkkipaikan reunoille
  • Piilota kaikki tavara pois näkyvistä
  • Pakussa kaikki verhot kiinni, niin ettei sisälle nää, henkilöautossa tavarat piiloon takakonttiin tai muuten pois näkyvistä
  • Jos omistat rattilukon, kannattaa sitä käyttää

Käytiin myös rautakaupassa ostamassa pari munalukkoa ja viriteltiin sisäpuolelle lenkit, joilla ovet saa “tuplalukkoon”. Ei varmasti estä murtautumista autoon, mutta hidastaa sisäänpääsyä. Pakuihin saa myös ulkopuolelle tulevia lisälukkoja, pitää miettiä, jos joskus tulevaisuudessa asentaisi sellaisen. Ulkopuolella lukko on parempi, kun murtautuja näkee heti että autoon pääsemiseen tarvitaan vähän lisävaivaa ja saattaa suosiolla siirtyä jonkin helpomman kohteen kimppuun. En tiedä olisiko myös hyvä laittaa joku punainen ledi vilkuttelemaan kojelautaan, jos varashälyttimellä pelottelukin edes vähän auttaisi (meidän autossamme ei siis varashälytintä ole).

Lukko pakun sisäpuolella

Mutta nyt paku on siis taas kunnossa ja meillä oli kuitenkin kiva viikonloppu Veronan taivaalla! Keli oli aika täydellinen ja kone (Pilatus Porter) nousi nopeasti neljään kilometriin. Tässä siis loppuun pari hyppykuvaa viikonlopulta piristämään tätä muuten ehkä vähän negatiivista tekstiä.

Skydive Verona ja exit

Näköalat Veronaan taivaalta olivat hienot

Headdown ja vuoria

Verona ja hyppy auringonlaskussa

-
3 kommenttia