Arki koostuu tällä hetkellä aikalailla töistä, juoksemisesta, syömisestä ja nukkumisesta. Kun parina viikonloppuna kelit ovat olleet kurjahkot, on kotona makoilu houkuttanut enemmän kuin lentokentällä hengailu ja odottelu, joten hyppäämisestäkin on ollut vähän taukoa. Varsinkin kun ohjelmassa on melkein joka sunnuntai ollut 22-25 kilometrin lenkki, on lepo tullut tarpeeseen. Täytyy kyllä sanoa, että alkaa jo pikkuhiljaa tympiä tämä jatkuva juokseminen, eli ehkä sitten maratonin jälkeen (johon on enää alle 7 viikkoa, kääk) voi keskittyä vähän muuhunkin urheiluun.
Viime viikonloppuna kelit olivat kuitenkin sen verran kivat, että päätettiin lähteä käymään Texelissä, missä on Alankomaiden tunnetuin ja isoin hyppykeskus ja paljon rantoja. Texeliin lähtö on ollut mielessä jo jonkun aikaa ja oli kiva, että nyt tuli sielläkin käytyä. Kyseessä on siis noin 20 kilometriä pitkä saari, jonne pitää mennä lautalla. Lauttamatka maksaa 37e meno-paluulta ja lauttoja menee yleensä kerran tunnissa ja ruuhkaisimpina aikoina puolen tunnin välein. Texel sijaitsee jonkin verran Amsterdamista pohjoiseen ja meiltä matkaa tuli noin kolme tuntia suuntaansa.
Oli kiva viikonloppu, mutta en tiedä mennäänkö Texeliin enää uudestaan. Kenttä oli hyvä ja laskeutumisalue mukavasti pakkaushallin vieressä, mutta jostain syystä toiminta ei ollut ihan niin toimivaa kuin oltiin ajateltu. Käytössä oli vain yksi kone, joten vaikka heti laskeuduttua manifestautui, niin meni parhaimmillaan pari tuntia seuraavaan hyppyyn. Toiselle koneelle olisi siis ehdottomasti ollut tarvetta, kun jonot olivat noin pitkät. Voi olla että meille sattui vain huono viikonloppu, mutta ehkä silti mennään jatkossakin vähän lähemmille kentille hyppäämään.
Texelissä myös kaikki maksaa. Koska kyseessä on pieni ja matkailijoiden suosima saari, ei autossa saa nukkua missään muualla kuin maksullisilla leirintäalueilla, ei siis mielellään edes hyppykerhon parkkipaikalla (poliisit kuulemma seuraavat kaikkia parkkipaikkoja aika tarkasti). Hyppykeskuksella ei ole mitään bunkkaria ja ovet laitetaan tietysti yöksi kiinni, joten kaikki yöpyvät hotellissa tai leirintäalueelle. Mekin päädyimme sitten läheisen maatilan pihalla olevalle “leirintäalueelle” nukkumaan kumpanakin yönä. Monet leirintäalueet olivat täynnä ja etukäteen varaaminen olisi kannattanut, mutta onneksi muutaman puhelintiedustelun jälkeen löytyi paikka, jossa oli tilaa.
Hyppäämisen lisäksi kävimme pyörähtämässä saaren pohjoiskärjessä olevalla rannalla. Ranta oli iso, mutta uimaan ei voimakkaiden merivirtojen takia saanut mennä. Me teimme vain pienen lenkin rannalla ja majakalla ennen kuin nälkä ja väsymys veivät voiton ja lähdimme viettämään iltaa leirintäalueelle.
Koko saari on paria kylää lukuunottamatta täynnä maaseutua, peltoja ja rantaa. Erilaisia leirintäalueita ja majoituksia oli joka toisen maatilan pihassa, ja lampaita ja lehmiä näkyi vähän väliä. Mutta saari on tosiaan myös suosittu matkailukohde, joten pyöriä ja autoja oli jonkin verran liikkeellä, eikä missään tarvinnut ihan yksinään olla. Mutta sen verran kaukana olimme isoista kaupungeista, että tähdet näkyivät hienosti ja kärpäsiä oli pimeän tultua auto täynnä.
Matti on jo jonkin aikaa haaveillut tähtien kuvaamisesta, kun siihen soveltuva linssikin löytyy. Oli niin pimeää, että autolle vessasta kävellessä kävelin melkein puskaan, kun ei meinannut nähdä yhtään mitään, paitsi niitä tähtiä. Linnunrataa ei ihan noin hyvin paljaalla silmällä erottanut, mutta kuvassa näkyy aika kivasti. Todellisuudessa Matti otti siis pilkkopimeässä kuvia ja minä makoilin sängyssä tuossa meidän miljoonan tähden hotellissa.
