Italia

Päivä Veronassa

Veronan katot

Viime viikolla bussimatkailtiin äitin kanssa Gardalta Veronaan. Kierrettiin kaupunkia päivä ja syötiin hyvin. Itse lähdin iltabussilla takaisin Laziseen tekemään töitä ja äiti jäi kiertelemään museoita ja nähtävyyksiä vielä pariksi päiväksi. Lyhyen kokemuksen perusteella sanoisin että Verona on kiva kaupunki lukuunottamatta paria turistirysää (jossa siis kyllä itsekin käytiin turisteina). Saan aina pienen ahdistuksen ihmispaljouksissa, jotka Veronassa olivat aika tarkasti nähtävyyksien ympärillä. Muualla olikin sitten onneksi aika rauhallista.

Aukio ja värikkäät talot

Verona on kaunis kaupunki. Paljon kapeita katuja ja kävellen on helppo liikkua paikasta toiseen. Museoita ja kirkkoja löytyy myös paljon eikä ravintolatarjonnassakaan ole valittamista. Vaikka olin Veronassa vain päivän, ehdittiin käydä kahvilla, piadinilla (kuva alla), gelatolla ja aperitivolla. Että melkoinen ruokareissu siis. Käytiin kyllä myös Duomossa, kaupungin keskellä olevassa amfiteatterissa Arenassa sekä kierrettiin muutenkin kaupunkia.

Ahh, piadini

Amfiteatteri Arena

Ja kun kerran Veronassa oltiin, niin tottakai piti nähdä myös Julian parveke. Romeon ja Julian traaginen rakkaustarina on fiktiota, mutta siitä huolimatta Verona on onnistunut brändäämään itsensä tarinan tapahtumapaikaksi ja kaupungista löytyy parvekkeen lisäksi Romeon talo, jonne ei pääse sisälle, sekä rakastavaisten hauta. Kävelimme Romeon talon ohi, mutta haudalle emme menneet.

Julian parveke sijaitsee pienellä sisäpihalla, joka oli siis aikalailla täynnä ihmisiä. Seinät olivat täyttä rakkausviestejä ja graffiteja ja aiheeseen liittyvää rihkamaa myytiin useammassakin kaupassa aukion lähettyvillä. Taloon pääsee myös sisälle, mutta lähinnä halusimme vain pois ihmisten keskeltä. Ei myöskään jonotettu koskettamaan Julian oikeaa rintaa, pitää toivoa että onnea rakkaudessa on siitä huolimatta myös jatkossa.

Rakkauskirjeitä seinällä

Julian parveke

Rakkauslukkoja ja purkkaa

Verona ei ole kauhean iso kaupunki ja sen ehtii hyvin kiertää päivässä tai parissa. Lähialueilla on myös paljon nähtävää, esimerkiksi Garda on tosiaan alle tunnin bussimatkan päässä, joten se sopii myös osaksi reissua, jos haluaa käydä Gardalla tai vaikka viinitiloilla.

-
Ei kommentteja

Italia

Lago di Tovel – kirkasta vettä ja syksyn värejä

Lehdet ja järvi

Äiti saapui tänne perjantaina ja nyt onkin tullut tehtyä ja käytyä paikoissa enemmän kuin “normaalisti”. Luin Lago di Tovelista aiemmin Vilman blogista ja koska ollaan nyt kuitenkin melko lähellä, halusin jossain kohtaa käydä järvellä. Viikonloppuna lähdettiin päiväretkelle äitin ja Matin kanssa ja kyllä kannatti! Alueella olisi ollut polkuja ja vaellusreittejä pidemmäksikin aikaa, mutta me kierrettiin vain rannassa kulkevaa polkua vähän matkaa ja viivyttiin järvellä muutama tunti. Aikaa olisi voinut varata vähän enemmänkin, niin olisi ehtinyt kiertää koko järven ympäri.

Maisemat olivat upeita ja kansallispuiston alueella olevan järven vesi todella kirkasta. Koska oli lauantai, ihmisiä oli melko paljon liikkeellä eikä todellakaan oltu ainoita ulkoilijoita, mutta mitään varsinaista ruuhkaa ei kuitenkaan ollut. Ilma oli mukavan aurinkoinen ja raikas, ja aika vierähti nopeasti maisemia ja syksyn värejä ihaillessa.

Lago di Tovel ja ruska

Turkoosi vesi

Lago di Tovel ja vuoret

Heta ja Matti järvellä

Vuoristonäkymä

Kirkasta vettä ihailemassa

-
Ei kommentteja

Italia Kuulumisia

Töitä, flunssaa ja vähän vuoriakin

Heta ja vuoret

Arki on koittanut Italiaan. Meillä kummallakin on ollut jonkin verran töitä (mikä on ihan hyvä asia!) ja oltiin yhteensä melkein kaksi viikkoa flunssassa. Ensin olin itse kipeänä vajaan viikon ja sitten Matti toisen viikon vähän pahemmassa manflussa. Mutta nyt ollaan taas terveitä ja käytiin tällä viikolla jopa vähän vuoristossa ulkoilemassa ja komppaamassa paria “hukkaan” mennyttä viikonloppua. Kiivettiin Cima Capin via ferrata, jossa meillä meni aikaa kolme ja puoli tuntia. Aika hyvää urheilua siis upeissa maisemissa. Tämän postauksen kuvat ovatkin tuolta ferratalta. Jos joku haluaa Gardan suunnalla käydä vuoristossa, niin tuo oli kyllä suosittelemisen arvoinen reitti. Upeat maisemat järvelle ja vuoristoon, eikä liian vaativa reitti kuitenkaan. Kerroin jo aiemmin via ferratoista yleisemmin tässä postauksessa.

Garda ja kiipeäjä

Muuten ollaankin sitten tehty töitä epämääräisellä aikataululla, välillä vähän pidempää päivää ja välillä vähän lyhyempää. Välillä on käyty päivällä kaupassa (yleensä siestan aikaan, kun kaikki paikat on kiinni) tai lenkillä. Ja välillä olen itsekin viettänyt siestaa kirjaa lukemalla aurinkotuolissa tai ulkona joogaten. On kyllä mukavaa, että mun yritystoiminta on lähtenyt nyt hyvin käyntiin ja hommia riittää ainakin vähäksi aikaa, luultavasti pidemmäksikin. Ja onhan se myös hauskaa päättää itse omista työajoistaan ja tehdä töitä joustavasti. Varsinaisten laskutettavien töiden ohella valmistuivat myös nettisivut, käykää kurkkaamassa jos kiinnostaa: hetahopeaharju.fi

Cima Capi kutsuu

Maisema Gardalle ja Riva del Gardaan

Via Ferrata loppupää

Turvallisuus ennen kaikkea

Kaksi ja puoli viikkoa on siis nyt vietetty täällä Lazisessa ja vielä kaksi viikkoa olisi jäljellä tässä kämpässä. Tuli tarpeeseen olla kuukausi paikallaan ja kehittää vähän rytmiä ja rutiineita. Tällainen Airbnb-elämä kuukausi kerrallaan on toisaalta aika helppoa, pitää vaan aina päättää, että mihin seuraavaksi kuukaudeksi haluaa. Ja niin kauan kuin ei tiedetä mistä Matti saa töitä ja ollaan tällaisia etätyöskentelijöitä, ei kannata ottaa pidempiaikaisempaa asuntoa. Kohta pitäisikin taas varata jo seuraava kämppä. Täällä pohjoisessa vuoret ovat lähempänä, mutta etelämpänä olisi marraskuussa varmaan vähän lämpimämpää. Että saa nähdä mistä meidät ensi kuussa löytää.

Cima Capin huipulla

Garda-järvi näkyy reitillä monessa kohtaa

Cima Capilla oleva luola

Tänään iltapäivällä äiti tulee tänne käymään vähän yli viikoksi, eli ensi viikolla tulee toivottavasti tehtyä vähän muutakin kuin töitä. Mennään ehkä Veronaan ja ainakin johonkin vuorille. Ja Milanoon käymään. Eli jotain reissupostauksia voi olla taas tiedossa.

Biacesan parkkipaikalla oli muutamia kissoja pyörimässä, tulivat heti meidänkin tavaroita tutkimaan. Tässä loppupiristykseksi pari Matin ottamaa kuvaa. Kuuluvat varmaan johonkin Matin vihaiset kissat -kokoelmaan.

Toinen vihainen kissa

Vaalea kissa Cima Capin parkkipaikalla

 

-
Ei kommentteja