Yleistä | Pakumatkalla

Yleistä 01.12.201901.12.2019 by Heta

Kuukauden kymmenen: joulukuu

Vuoden viimeiset kuukauden alun kuulumiset! Ensi vuodelle saatan ehkä keksiä jonkun erilaisen kuukausittaisen postauksen, mutta ainakin nyt vielä kerran mennään näillä kymmenellä kysymyksellä.

Viime kuussa stressattiin töistä, käytiin Amsterdamissa museioissa ja ihailtiin valotaidetta täällä Eindhovenissa. Tässä kuussa tiedossa onkin sitten odotettu joululoma ja pikareissu Zurichiin ennen sitä.

Kuukauden ensimmäisen aamun ensimmäinen ajatus:
Varmaan mietin, että mitä kello on ja joko pitäisi nousta (se oli vähän yli kahdeksan). Mietin myös että pitäisikö ottaa lääkettä alkavaan pääkipuun jo ajoissa, ennen kuin tulee migreeni (otin ja selvisin ilman kipuja).

Tämän kirjan aion lukea:
Kuuntelen tällä hetkellä Michelle Obaman Minun Tarinani -elämäkertaa äänikirjana. Kai sen tähän voi laittaa, vaikkei lukemisesta sinänsä olekaan kyse? Joka tapauksessa tähän mennessä kirja on ainakin ollut mielenkiintoinen ja inspiroiva.

Työasia, jonka aion saada valmiiksi:
Ainakin yksi melko mekaaninen työprojekti pitäisi tulla päätökseensä tässä kuussa. Välillä on mukavaa tehdä myös jotain töitä, jotka eivät vaadi niin paljoa ajattelua tai luovuutta, vaan pelkästään tekemistä. Tällainen on melko mukavaa vaihtelua muiden töiden keskellä.

Uusi asia, jonka aion oppia, kokeilla tai kokea:
Viime kuussa uhkasin opetella seisomaan käsillä ja olenkin siinä kehittynyt, mutta vielä tarvitaan treeniä. Sen lisäksi ajattelin tässä kerrata vähän saksaa duolingosta, jos sille vaikka olisi tulevaisuudessa tarvetta.

Asia, josta saan juuri nyt energiaa arkeeni:
Energiaa ei näin loppuvuoden pimeydessä koskaan ole liikaa, mutta ehkä liikunnasta (vaikka määrä onkin maratonin jälkeen vähän laskenut). Ollaan käyty nyt muutaman kerran säännöllisemmin kiipeilemässä ja on kiva huomata oma kehitys, vaikka se välillä hidasta onkin.

Ruoka, jota aion kokeilla:
Taas on reissu Suomeen tiedossa, eli varmaan ainakin jouluruokia, mustikoita ja ruisleipää.

Tässä kuussa tapahtuvista asioista eniten olen laittanut aikaa tämän suunnitteluun ja nyt se viimein toteutuu:
Varmaan juurikin tuo joululoma Suomessa. Ostimme liput jo aikoja sitten, kun joulun tienoilla hinnat tuppaavat usein olemaan aika korkeat. Mukavaa taas pitkästä aikaa nähdä perhettä ja ystäviä.

Asia, joka tuntuu ristiriitaisimmalta:
Ehkä se ettei tiedetä vielä, mitä me tammikuussa tehdään. Jouluun mennessä pitäisi selvitä, että muutetaanko vai ollaanko vielä hetki Alankomaissa. Epätietoisuus ja epävarmuus voivat olla hankalia, mutta harvoin mikään muutos tapahtuu mukavuusalueella.

Yksi tavoite, joka on mahdollista saavuttaa:
Ollaan nyt tosiaan käyty boulderoimassa lähellä olevalla kiipeilysalilla. Pääsin viime kerralla ensimmäistä kertaa mustan reitin, joten ajattelin ottaa tavoitteeksi päästä toisenkin saman vaikeusasteen reitin. Täällä noiden reittien vaikeusaste on yleensä jotain 6A:n ja 6B:n välistä.

Minkä asian haluaisin muistaa tästä kuukaudesta:
Joulun Suomessa läheisten kanssa. Ja sen tunteen, kun pääsee pitkästä aikaa saunaan.

Edelliset kuukaudet:
Kuukauden kymmenen: maaliskuu
Kuukauden kymmenen: huhtikuu
Kuukauden kymmenen: toukokuu
Kuukauden kymmenen: kesäkuu
Kuukauden kymmenen: heinäkuu
Kuukauden kymmenen: elokuu
Kuukauden kymmenen: syyskuu
Kuukauden kymmenen: lokakuu
Kuukauden kymmenen: marraskuu

-
Ei kommentteja

Yleistä 01.11.201919.11.2019 by Heta

Kuukauden kymmenen: marraskuu

Tuntuu että lokakuu loppui ihan kesken. Eihän nyt vielä voi olla marraskuu, vaikka harmaa keli ja vesisade syksystä muistuttavatkin. Olen ollut nyt viikon kipeänä ja alkaa pikkuhiljaa ärsyttämään, kun ei pääse liikkumaan eikä jaksa tehdä mitään. Eivätkä työkiireet yhtään helpota tilannetta, kun tuntuu että koneella ei huvittaisi istua yhtään enempää kuin on pakko. En ole esimerkiksi edes aloittanut Lontoon kuvien läpikäyntiä. Mutta ehkä tässä pian saan senkin postauksen ulos, vaikka reissusta jo vähän aikaa onkin.

Eli kun se marraskuu nyt kerran alkoi, niin tässä taas kuukauden alun ajatuksia ja suunnitelmia.

Kuukauden ensimmäisen aamun ensimmäinen ajatus:
Heräsin kaksi minuuttia ennen kellon soittoa, joten mietin että kannattaakohan enää laittaa silmiä kiinni. Ajattelin myös, että mukavaa kun on perjantai. Tuntuu, että kuukausi on aika monta kertaa vaihtunut juuri perjantaina. Piti tarkistaa ja tämä on jo kolmas kuun ensimmäinen päivä, joka sattuu tänä vuonna perjantaille.

Tämän kirjan aion lukea:
Tekisi mieli pitkästä aikaa lukea suomenkielinen romaani, mutta niitä ei meillä ole mukana. Pitää varmaan jouluna lainata äitiltä joku kirja. Mutta ennen sitä koitan saada Tulen ja jään laulu -sarjaa taas vaihteeksi luettua. Olen edelleen toisessa kirjassa, eli saa nähdä ehtiikö Martin kirjoittaa uuden kirjan ennen kuin minä ehdin lukea kaikki viisi jo julkaistua teosta. Voi olla tiukka kilpailu.

Työasia, jonka aion saada valmiiksi:
Olisi mukavaa, jos saisin tämän pienen kiireen purettua, vaikka kokemus on kyllä yleensä osoittanut loppuvuoden olevan hektistä aikaa aina jouluun asti. Olen mukana parissa projektissa, jotka muiden töiden ohella täyttävät kalenterini aika mukavasti.

Uusi asia, jonka aion oppia, kokeilla tai kokea:
Kun nyt tästä tervehdyn, niin ajattelin opetella seisomaan käsillä. Ilman että takana on seinää. Saa nähdä onnistunko kuukaudessa, mutta ainakin koitan treenata.

Asia, josta saan juuri nyt energiaa arkeeni:
Varmaankin nukkuminen, hah. Olen aika onnekas siinä mielessä, että vaikka on kuinka stressaavaa ja kiirettä muuten, niin nukun silti aina hyvin. Arkisin nukahdan yleensä jo ennen kymmentä ja nukun tyytyväisesti kellon soittoon asti, eli varttia vaille seitsemään.

Ruoka, jota aion kokeilla:
Syödään varmaan aika normaalisti tämä kuukausi, kun ei ole mitään erikoisempia suunnitelmiakaan tiedossa. Ehkä koitan Amsterdamista keksiä jonkun kivan paikan, kun sinne mennään.

Tässä kuussa tapahtuvista asioista eniten olen laittanut aikaa tämän suunnitteluun ja nyt se viimein toteutuu:
Ensin meinasin kirjoittaa, että tässä kuussa ei tapahdu oikein mitään. Vaikka meillä onkin jotain suunnitelmia, ei ole varmaa toteutuuko niistä mikään tässä kuussa. Mutta loppukuusta mennään ainakin Amsterdamiin ja käydään Anne Frankin talossa. Sinne pitää varata liput paria kuukautta etukäteen, eli tavallaan sitä on suunniteltu jo jonkun aikaa.

Asia, joka tuntuu ristiriitaisimmalta:
Oman tekemisen markkinointi tuntuu tärkeältä ja todella hankalalta. Olen niin huono markkinoimaan itseäni ja ahdistun, kun pitäisi olla aktiivinen ja verkostoitua esimerkiksi LinkedInissä. Samaan aikaan yrittäjänä kuitenkin pitäisi tehdä myyntiä ja muistaa markkinoida myös itseään, ei vain hoitaa asiakkaiden markkinointia. Ehkä tässäkin on vain sellainen kehittymisen paikka, mitä pitäisi harjoitella.

Yksi tavoite, joka on mahdollista saavuttaa:
Urheilla säännöllisesti 2-4 kertaa viikossa. Maratonin jälkeen meni viikko vaan palautellessa ja sitten tulinkin kipeäksi (taas), eli melkein kolmen viikon urheilut on laskettavissa yhden käden sormilla. Ilmoittauduin tuohon viereen auenneelle salille (tai mikä lie onkaan, en tiedä yhtään mitä siellä tehdään) tutustumiskuukaudelle, joka oli siis avajaisten takia ilmainen. En ajatellut ottaa mitään salijäsenyyttä, mutta on kiva kokeilla uusia liikuntamuotoja. Toivotaan siis, että tämä tauti menee pian ohi ja pääsen taas liikkumaan.

Minkä asian haluaisin muistaa tästä kuukaudesta:
Ehkä Eindhovenin ensi viikolla alkavat GLOW valofestivaalit. Silloin keskustassa pitäisi olla hienoja valotaideteoksia.

-
Ei kommentteja

Yleistä 17.10.201919.11.2019 by Heta

Fiilikset ensimmäisen maratonin jälkeen

Nyt se on ohi! Kahdeksan kuukauden treenaus palkittiin ja jännitys laukesi, kun sunnuntaina päästiin 42,195 kilometrin juoksun jälkeen maaliviivan yli. Ja olihan se nyt raskasta, varsinkin kun aurinko paistoi koko iltapäivän pilvettömältä taivaalta ja lämpöä riitti. Nyt kun pahimmasta jalkojen jumituksestakin on selvitty, niin ajattelin kirjoitella tänne vähän fiiliksiä tuosta ensimmäisestä maratonista.

Olimme tosiaan Matin kanssa valmistautuneet maratonille kahdeksan kuukauden ajan juoksemalla 4-5 kertaa viikossa. Noudatimme ensimmäiset kuukaudet vähän rennompaa ohjelmaa ja viimeiset kolme kuukautta hieman vaativampaa ohjelmaa. Kun alussa kympin lenkki tuntui pitkältä, meni puolimaratoni loppuvaiheessa jo aika kevyesti. Eli ehkä noiden kuukausien aikana jotain kehitystäkin tapahtui.

Kisaviikolla otettiin rennosti, tankattiin ja käytiin vain parilla lyhyellä lenkillä. Sunnuntaina sitten kunnon aamupala muutama tunti ennen lähtöä ja kävely startille, joka oli vähän yli kilometrin päässä kotiovelta. Olimme viimeisessä lähtöryhmässä ennen firmasarjalaisia, eli aika viimeisten joukossa pääsimme lähtöviivan yli.

Ensimmäiset kilometrit menivät kevyesti ja hyvällä fiiliksellä, annettiin läpyjä kannustamassa olleille lapsille ja nautittiin juoksusta. Koitettiin kuitenkin pitää rauhallinen tahti eikä juosta muiden mukana, mutta taidettiin silti juosta alussa vähän liian kovaa. Puolivälin lähestyessä alkoi oikea polveni kipeytyä ja jouduin ottamaan särkylääkettä. Myös jalat alkoivat olla puolen välin kohdalla jo aika väsyneet.

Juoksimme alkumatkan 4.45 ja 5 tunnin kirittäjien välissä, mutta 30 kilometrin kohdalla 5 tunnin jänis meni meistä ohi. Ei annettu sen häiritä vaan jatkettiin omaa vauhtiamme. Vasta jossain 35 kilometrin kohdalla uskalsin vähän koventaa tahtia, kun tiesin että kyllä me vielä maaliin päästään. Ja viimeiset kaksi kilometriä mentiinkin jo sitten hieman kovempaa vauhtia.

Ilma oli tosiaan aika lämmin ja aurinko paistoi, joten joimme kaikilla juomapisteillä joko vettä tai urheilujuomaa, syötiin pari palaa banaania ja vähän rusinoita ja viilennettiin itseämme osalla pisteistä jaetuilla kylmillä sienillä.

Meillä oli kisaan kaksi tavoitetta: päästä maaliin ja vielä niin, että ei olla viimeisiä. Ja kumpikin tavoite täyttyi, kun ylitimme maaliviivan 5 tunnin ja 1 minuutin jälkeen. Juoksimme koko matka juomapisteitä lukuunottamatta, mistä olen aika ylpeä. Olen aika hidas juoksija, joten tuo aika oli aikalailla se aika mitä odotimmekin. Ja kelin huomioon ottaen olen siihen jopa ihan tyytyväinen.

Maaliin päästyämme hörpimme vähän jotain pahanmakuista palautusjuomaa ja kävelimme kotiin, missä söimme ihan kunnon ruokaa. Minulla oli aika huono olo koko sunnuntain (Matti oli tietysti ihan elämänsä kunnossa), mutta maanantaina alkoi ruokakin jo maistua kunnolla. Jalat olivat vähän kipeät muutaman päivän ajan, mutta nyt nekin alkavat jo olemaan kunnossa.

Ja mitäs sitten seuraavaksi? En ainakaan heti ole toista maratonia juoksemassa, kun polvet eivät kerran sitä kestä. Ajattelin keskittyä ihan vaan kuntoliikuntaan ja monipuoliseen treenaamiseen pelkän juoksun sijaan. Nyt kun kunto on vähän kohonnut, ei sitä halua rapistumaankaan päästää. Luultavasti siis jatkossa tulee kiipeiltyä, juostua ja joogattua sopivassa suhteessa.

-
2 kommenttia