Vuosi sitten ostettiin tyhjä pakettiauto ja aloitettiin innoissamme remppaamaan siitä reissupakua. Tässä projektissa onkin sitten kestänyt kauemmin kuin ehkä aluksi ajateltiin ja budjettikin on vähän paukkunut, mutta nyt aletaan olla aika hyvällä mallilla. Ei paku vieläkään valmis ole, mutta kaikki isommat funktionaaliset asiat ovat kunnossa ja muutenkin meidän visio alkaa ehkä näkyä myös lopputuloksessa. Ja voi vitsit, ollaan tietysti jäävejä kun ollaan kaikki tehty itse, mutta kyllähän siitä aika kiva tulee!
Vielä tosiaan puuttuu ainakin keittiön laatat (jotka on jo ostettu, mutta ei asennettu), vähän sähköjuttuja ja toisen puolen yläosan viimeistely. Ja varmaan jotakin muutakin. Mutta ollaan nyt käyty jo vähän reissaamassa ja viime syksyyn verrattuna juokseva vesi, kaasu ja kaapit parantavat reissumukavuutta aika paljon. Teen kunnon esittelyn sitten, kun saadaan koko remppa maaliin tai ainakin sinnepäin, mutta tässä nyt tällainen päivitys pakun nykytilanteesta.
Keittiö on tosiaan laattoja vaille valmis. Keittiöstä löytyy jääkaappi (Dometic CoolMatic CRX 110), kaksiliekkinen kaasulevy (Thetford Topline 922), juokseva vesi sekä säilytystilaa kaapeista ja laatikoista. Kaapisto ja laatikot rakennettiin vanerista ja ruokapöytä ja keittiön taso ovat Bauhausista ostetuista pyökkilevyistä. Ruoka-/työskentelypöytään ei löydetty tarpeeksi leveää levyä, joten se tehtiin kahdesta palasta, jotka on yhdistetty liimalla ja tapeilla. Pöytä on kiinni alumiiniprofiileissa, jolloin korkeutta voi säätää ja sen voi laskea alas ja muuttaa vierassängyksi.
Sähköt, lämppäri ja vessa löytyvät pidemmän penkin alta ja keittiön viereisen penkin alla on kaasupullo, joka on omassa ilmatiiviissä laatikossaan. Kaasun varsinaisen asennuksen hoiti ammattilainen. Se onkin ainoa homma, jota ei tehty itse. Penkkien päälle leikkelin pehmusteet Ikean patjasta ja ompelin päälle irrotettavat päälliset.
Toisella puolella ylhäällä on hyvin kaappitilaa sekä keittiön puolella että vaatteille sängyn puolella. Toisen puolen yläosa on vielä viimeistelemättä. Katosta löytyy lisäksi kaksi ilmanvaihtoreikää, MaxxFan ja Dometicin pieni räppänä.
Sängyn alla on kohtuullisen iso säilytystila, johon olisi tarkoitus saada sekä polkupyörät että hyppykamat. Tuo takaosakin saattaa vaatia vielä vähän jotain säätämistä, jotta saadaan kaikki asiat sinne mahtumaan niin, etteivät ne lentele ympäriinsä. Lisäksi takaa löytyvät meidän 20 litran vesikanisterit (jotka puuttuvat nyt kuvasta, heh) sekä vesipumppu ja paisuntasäiliö. Renkaiden ympärille rakennettujen koteloiden sisällä on myös vähän säilytystilaa pienille asioille. Takaoviin ompelin magneeteilla kiinnittyvät verhot.
Tässä nyt tällainen nopea päivitys missä remontin kanssa mennään, kun ei ole oikein tullut tänne mitään aiheesta hetkeen kirjoiteltua. Yritän kirjoittaa vielä muutaman remppapostauksen tästä projektista ja tosiaan tehdä kunnon esittelyn sitten, kun paku on vielä vähän valmiimpi.
Asensimme autoon kesällä kääntöpenkin. Halusimme asentaa pelkääjän puolelle kääntyvän penkin, jotta kulku edestä taakse helpottuisi ja sisätilojen käyttö monipuolistuisi. Penkin löytäminen ei kuitenkaan ollut helppoa, ja ilmeisesti ainoa valmistaja, joka myy Ducatoon kahden istuttavia kääntöpenkkijärjestelmiä, on Brittiläinen Custom Shop Designs.
Kääntöpenkkijärjestelmä on todella tukevan tuntuinen ja painava. Ainoina miinuksina voisi mainita hieman hitaasti avattavat viisi lukkoa, penkin istumakorkeuden nousun (noin 5cm nousu tarkoittaa, että lyhyen henkilön (lue: Hetan) jalat eivät enää yletä lattiaan) sekä sen, että käännettynä penkki on ehkä hieman etukenossa.
Asennus on helppo ja nopea. Työkaluista isokokoinen Torx 55 pää on erikoisempi pakkohankinta asennukseen ja harmillisesti jakoavain ei ole riittävä pulttien poistamiseen vaan räikkäväännin jatkovarrella on tarpeen, koska osa pulteista on syvällä pienen kuilun päässä.
Kääntöpenkin mukana tulee sapluuna, joka on tarkoitettu käytettäväksi muovisen lattiamaton leikkaamiseen. Se on kuitenkin turhan iso, joten on parempi käyttää itse kääntöpenkkialustaa sapluunana, jotta asennuksesta saa mahdollisimman siistin. Leikatessa kannattaa varoa maton alla kulkevia johtoja.
Jos penkinlämmittimen ja vyönkiristimen haluaa kiinnittää penkkiin, tulee niille hankkia jatkojohto. Meidän autossamme tosin ei ole penkinlämmittimiä tai vyönkiristintä matkustajan puolella, joten tämä johto roikkuu vapaana penkin takana, kunnes keksimme sille sijoituspaikan.
Kääntöpenkin käyttö on myös melko yksinkertaista: avataan viisi lukkoa, työnnetään penkkiä eteenpäin, käännetään hieman, sitten sivuttain, käännetään lisää, sivuttain, kääntö ja taaksepäin. Tähän tottuu, mutta ei se ole yhtä nopeaa kuin yhden istuttavissa penkeissä, joiden tarvitsee vain pyöriä paikoillaan. Lopuksi lukot pitää vielä laittaa kiinni (tai ainakin yksi lukko penkin ollessa käännettynä), joka voi viedä hetken aikaa pienten toleranssien vuoksi. Toisaalta penkki on todella jämäkkä lukittuna eikä tule sellainen olo, että kolarissa se voisi antaa periksi.
Auto ei ole oikein vielä sellaisessa kunnossa, että kääntöpenkkiä pääsisi käyttämään täysin hyödyksi. Nyt suurin hyöty on tullut lämmittimen polttoaineletkua asennettaessa, jolloin penkin kääntäminen antoi lisää tilaa. Jatkokehitysajatuksena on myös ollut asentaa oven pieleen pieni pöytä, mutta pöydän tukiratkaisu on vielä hieman hakusessa. Ideoita tähän otetaan mielellään vastaan!
Edellinen pakumme oli selkeästi kesäauto. Ruokaa laitettiin ulkona ja lämmittimenä toimi kaksi ihmistä. Onnistuimme kyllä nukkumaan siinä yllättävän kylmässäkin kelissä, useamman yön noin viiden asteen lämpötilassa ja yhden yön ehkä hieman nollan alapuolella Sveitsissä. Mutta märän kelin paku Transportteri ei ollut. Kosteassa kelissä, kun ei ulkonakaan halunnut olla, hengityksessä oleva kosteus tiivistyi kattoon ja seiniin. Onneksi pidempiä tällaisia kelejä meidän matkoillemme osui vain kerran, ja silloinkin saimme pienen sisätilalämmittimen sähköihin ja saimme kuivatettua seinän ja katon.
Ducatoon halusimme diesellämmittimen kahdestakin syystä. Ensinnäkin se lisää mukavuutta ja toisekseen, jos joskus tuomme auton muuttokuormassa Suomeen, on lämmitin pakollinen matkailuautoille. Lämmitin auttaa myös talvisin kosteuden vähentämisessä.
Autoihin tarkoitettuja sisätilalämmittimiä on pääasiassa kahdenlaisia: diesel- ja kaasutoimisia. Kaasulla toimivat taitavat olla pikkuhiljaa jo poistuvaa tekniikka. Ne syövät kaasua kilokaupalla päivässä ja kaasun kanssa puuhailukin voi olla hieman hankalampaa. Dieselmalleja taas löytyy hyvin ja niiden kulutus vaihtelee noin 1-4 dl/h välillä.
Saksalaiset Eberspächer ja Webasto ovat varmaankin tunnetuimmat lämmitinvalmistajat. Heidän malliensa hinnat alkavat noin 700€ tietämistä ja kalleimmat mallit, joilla voi lämmittää myös vettä, maksavat noin 2000€. Myös venäläiset Planar lämmittimet ovat aika suosittuja ja aika paljon edukkaampi, mutta kaikista edullisimpia ovat kuitenkin kiinalaiset lämmittimet, joiden hinnat vaihtelevat noin sadan ja sadanviidenkympin välillä. Hinta sisältää myös asennustarvikkeet, erillisen pienen polttoainesäiliön ja kaukosäätimen. Tosin asennuksessa tarvittavat työkalut ja mahdolliset muutokset voivat nostaa kokonaisuuden hintaa jonkin verran.
Ja ainakin tähän mennessä meidän kiinalainen lämmittimemme on toiminut ihan hyvin ja netistä löytyy myös paljon hyviä kokemuksia näistä halppislämppäreistä. Mutta ennen kuin ryhtyy lämmittimen asennusprojektiin, kannattaa vilkaista John McK 47:n videosarja kiinalaisista lämmittimistä. Videot ovat todella helppotajuisia, mutta myös teknisiä ja niissä käydään läpi niin asennus, korjaus kuin vikatilanteetkin.
Päädyimme siis tilaamaan kiinalaisen 5kW lämmittimen Aliexpressistä (josta tilasimme pakuprojektiin melko määrän muitakin komponentteja) noin 120€ hintaan (sisältäen postikulut). Lämmitintä mainostettiin 8kW mallina, mutta myöhemmin selvisi, ettei erillisiä 8kW malleja valmisteta, vaan ne ovat käytännössä uudelleenbrändättyjä 5kW malleja. 5kW mallin etu pienempään 2kW malliin verrattuna on pienempi sähkönkulutus samalla lämmitysteholla (lähde).
Emme halunneet käyttää laitteen mukana tulevaa erillistä polttoainesäiliötä, vaan ajattelimme ottaa polttoaineen suoraan auton omasta tankista. Amerikkalaisia Promaster-forumeita lueskellessa saimme käsityksen, että kaikissa Ducato tyyppisissä autoissa olisi valmiina polttoaineliitäntä lämmitintä varten ja kun emme autoista juuri mitään tiedä, emme tajunneet, että forumeilla tarkoitettiin vain amerikkalaisia Promastereita eikä meidän Ducatossamme tuota liitäntää ole. Edes lähempi polttoainetankin tarkastelu ei tätä heti selventänyt.
Kun lämmittimen asennuksen aika koitti, selvisi aika pian, että tarvitsisimme polttoainetankkiin erillisen nipan. Tämä tarkoitti, että polttoainetankin päällä oleva korkki tulisi avata, polttoainepumppu tulisi nostaa ylös tankista ja tankin korkkiin porata reikä, johon polttoaineliitäntä ja pieni pätkä polttoaineletkua asennettaisiin. Hieman eri vaihtoehtoja punnittuamme päädyimme tilaamaan Eberspächerin alkuperäisosan Ducatoon. Samalla tilasimme joustavan polttoaineletkun tilalle ohuemman ja kovan nylonputken, joka voi auttaa lämmittimen toiminnassa, jos lämmitin on kaukana polttoainetankista kuten meillä.
Odottaessamme nipan saapumista, yritimme saada polttoainepumpun korkin auki. Ei ollut ihan niin helppoa kuin voisi kuvitella. Korkki tuntui kuin liimatulta, ja hankalasta muotoilusta ja ahtaasta tilasta johtuen mitkään työkalut eivät tuntuneet auttavan. Etsimällä selvisi, että myös muilla on ollut vastaavanlaisia ongelmia ja niistä on selvitty joko laskemalla polttoainetankki maahan (jolloin työkaluille on tilaa), ostamalla tarkoitukseen sopiva erikoistyökalu, tai tekemällä työkalu itse muista työkaluista tai metallista.
Kattotelineprojektista oli jäänyt hieman ylimääräistä alumiiniprofiilia, joten siitä sai melko nopeasti muotoiltua työkalun, joka juuri ja juuri sopi tankin korkkiin. Ensimmäisellä yrittämällä työkalu ei tuottanut tulosta, mutta seuraavana päivänä WD40:n ja hiustenkuivaajan avulla Matti sai kuin saikin korkin avattua.
Tämän jälkeen nipan asennus oli helppoa, mutta stressaavaa. Porasimme polttoainepumpun kotelon kanteen pienen reiän nipalle, samalla varoen ettei muovipurua pudonnut polttoainetankkiin. Tässä auttoi aukon peittämisen lisäksi jatkuva imurointi porauksen ajan. Reiän porauksen jälkeen ei muuta kuin polttoaineliitin ja letku kiinni kanteen, kansi kiinni, puoli tuntia tiivisteen kanssa säätämistä, kiristys ja valmis!
Lämmittimen polttoainepumpun sijoitimme auton pohjaan polttoainesäiliön viereen käyttäen olemassa olevia kiinnikkeitä. Pumppu tulee asentaa pieneen kulmaan, jotta ilmakuplat eivät jäisi pumpun kammioon jumiin ja näin pilaisi pumpun voitelua. Tämä oli aika hankala saada aikaiseksi letkujen painaessa pumppua vaakatasoon ja joudumme tekemään pientä hienosääntöä nippusiteillä. Pumppu kannattaa myös kiinnittää mahdollisimman joustavilla komponenteilla, jotta pumpun ääni ei johdu rakenteita pitkin sisätiloihin. Meidän asennuksemme jälkeen pumpun nakutuksen kyllä kuulee edelleen, mutta siihen tottuu nopeasti eikä se häiritse öisin, varsinkin kun itse lämmitin pitää tasaista hurinaa.
Pohdimme lämmittimen sijoitusta pakussa jonkun aikaa. Paras paikka olisi varmaan ollut pelkääjän penkin alla, mutta kääntyvän penkin kanssa se ei ollut vaihtoehto. Päätimme asentaa lämmittimen sähkölaatikkoon, josta lämmin ilma ohjataan putkella asuintilaan. Asennuspaikkana sähkölaatikko ei ole optimaalinen, koska lämmitin lämmittää myös sähkökomponentteja, joka voi lyhentää niiden käyttöikää. Tulevaisuudessa pitää tehdä vielä mittauksia, kuinka paljon laatikon sisäilma lämpenee ja tarvittaessa eristää lämmittimen tila muilta komponenteilta.
Asennusta varten teimme 100mm reiän lattiaan sähkölaatikon sisälle. Meidän porakoneemme ei ole mitoitettu tämän kokoisten reikien tekemiseen, mutta käyttäen hieman aikaa ja luovuutta, saimme siistin reiän aikaiseksi. Kittasimme reiän seinämät, upotimme maalatun ilmastointiputken pään reikään ja tiivistimme molemmat päät Sikaflexillä. Toivottavasti tämä estää kosteuden pääsyn lattian alle tästä reiästä.
Pakoputki ja paloilmanotto auton alla kiinnittyivät olemassa oleviin reikiin mutteriniiteillä ja reikänauhalla. Yllä olevasta ensimmäisestä asennuksesta poiketen ilmanottoputkessa ja pakoputkessa ei saisi olla kohtia, joihin vesi voi kerääntyä. Tätäkin asennusta tuli siis hieman säädettyä jälkikäteen. Vaihdoimme myös ilmanottoputken päässä olevan suodattimen verkolliseen malliin, joka estää ilman kulkua vähemmän sekä lisäsimme pakoputken päähän metalliverkon, jotta ötökät tai muutkaan eläimet eivät kiipeäisi palokammioon. Alla kuvat asennuksen nykytilanteesta.
Lämmittimen asennus oli melko stressaavaa lattian ja polttoainesäiliön pysyvistä muutoksista johtuen. Kuitenkin jo ensimmäisenä iltana lämpimässä pakussa nukkuessa lämpö tuntui kaiken vaivan arvoiselta.
Itse lämmittimen lisäksi asennustarvikkeisiin ja työkaluihin kului noin lämmittimen verran rahaa, ja kokonaisuutena projekti maksoi vajaa 250€. Tästä olisi helppo nipistää melkein satanen, jos polttoainenipan, nylonputken ja reikäsahan tilaisi edullisemmasta paikasta.
