Lähes täydellinen parkkeeraus. Aurinko vain ei ole oven puolella
Matilla on aina kesken kaikenlaisia projekteja, välillä hyödyllisempiä ja välillä vähän vähemmän. Tällä kertaa yhden projektin tuloksena oli nettisivu, jonka avulla on nyt pari kuukautta parkkeerattu paku suoraan. Idea tähän saattoi syntyä yhtenä yönä, kun nukuttiin päät lievästi alaspäin. Mutta annetaan Matin kertoa.
Nukutko usein pää alaspäin? Tuntuuko silloin siltä, kuin olisit veden alla ja nukkumisesta ei tule oikein mitään? Parkkeerasiko kumppani pakunne lievään mäkeen ja nyt hän joutuu pyörittelemään sitä parempaan asentoon yön pimeydessä? Ei hätää! Ota ensi kerralla parkkeerauksessa apuun levelmyvan.com-sovellus, joka näyttää auton tarkan kallistuksen ja kuinka paljon mitäkin rengasta tulisi nostaa, jotta auto olisi suorassa! Ja samalla voit jopa tarkastaa, mistä suunnasta aurinko päivällä paistaa.
Mainospuheet sikseen, mutta tuli tässä matkalla näperreltyä tuollainen ilmainen ja mainokseton sovellus, joka näyttää mihin suuntaan auto on vinossa. Erona muihin vastaaviin sovelluksiin on lähinnä se, että tämä on nettisivu (eli ei tarvitse asentaa, mutta toimii myös offline) ja että sovelluksen kalibrointi on helppo tehdä matkallakin.
Ja siis mikä kalibrointi? Joistakin sovelluksista puuttuu kokonaan kalibrointi, jolla kännykkätelineessä olevan puhelimen ja auton lattian välinen kulma on määritetty. Tällöin sovellus kertoo vain puhelimen kallistuksen, eikä sitä miten esimerkiksi auton takana oleva sänky on kallistunut. Joissain äpeissä kalibrointi taas olettaa, että kalibrointia tehtäessä auto on parkkeerattu täysin tasaiselle, eikä sellaisia paikkoja välttämättä helposti löydy. levelmyvan.com-sovelluksessa kalibrointi voidaan tehdä vaikka auto olisi mäessä. Kalibroinnin ainoa haaste on, että auto pitää pyöräyttää 180 astetta ympäri kalibrointia tehtäessä. Tämä täytyy kuitenkin tehdä vain kerran ja onnistuu helposti esimerkiksi isolla parkkipaikalla (auto ruutuun, kalibrointi käyntiin, auto ympäri ja kalibrointi pois päältä).
Olemme nyt koeajaneet tätä sovellusta muutaman kuukauden ja siitä tuntuu olevan hyötyä. Joskus autoa parkkeeratessa on vaikea tuntea pieniä maaston vinoumia, jolloin kännykästä seuraamalla voi välttää nukutaan-pää-alaspäin -tilanteet ja ymmärtää, mikä rengas on alempana kuin muut.
Toivottavasti tästä on muillekin matkalaisille iloa! Kirjoittelin hieman teknisemmän esittelyn englanniksi oman blogini puolelle.
Uusi vuosi koittaa muutaman tunnin päästä, joten on taas aika tehdä lyhyt kooste tästä vuodesta. Aika paljon onkin ehtinyt vuodessa tapahtua kivoja juttuja, muutoksia ja joitakin haasteitakin. Sanottiin Sveitsille heipat, vietettiin kesä Suomessa, muutettiin pakuun ja lähdettiin reissuun. Välillä on ollut raskasta ja väsyttänyt ja ajoittain on tullut tehtyä liikaa töitä, mutta kokonaisuudessaan on kyllä koettu valtavasti, naurettu ja saatu tavata paljon uusia ja vanhoja kavereita.
Yleisön toiveesta mukana jälleen myös luetut kirjat, jos joku saa näistä vaikka ideoita omalle lukulistalle. Vuoden parhaita lukukokemuksia olivat Ruusukoodi ja Hildur. Aivan lopussa myös koostevideo tämän vuoden hypyistä.
Tammikuu
Vuosi starttasi Tampereella hyppykavereiden kanssa skoolaillen. Loman jälkeen palattiin Sveitsiin, käytiin vuorilla kävelemässä ja juhlittiin synttäreitä letuilla. Vietettiin hiihtolomaviikko Laaxissa lasketellen parin kaverin kanssa. Tammikuun luetut:
Kehrä – Saila Susiluoto Asioita jotka huomaa vasta kun hidastaa – Haemin Sunim Tuulen varjo – Carlos Ruiz Zafon
Helmikuu
Helmikuussa vuorossa olivat Matin synttärit ja kevät alkoi tehdä tuloaan Sveitsiin. Siivoiltiin paku reissukuntoon ja vietettiin pitkä viikonloppu Ticinossa. Helmikuun luetut:
Kaunis maailma, missä olet – Sally Rooney Uskollinen lukija – Max Seeck Pahan verkko – Max Seeck Kauna – Max Seeck Enkelipeli – Carlos Ruiz Zafon
Maaliskuu
Kuun alussa käytiin Zurichin Kunsthausissa, lenkkeiltiin lähimaastoissa ja bongailtiin kirsikankukkia. Oltiin pitkästä aikaa Lauterissa ja kylvettiin parvekkeelle yrttejä. Loppukuusta lensin Suomeen pariksi viikoksi työreissuun, johon olin yhdistänyt myös kaikenlaista muuta tekemistä kaverien tapaamisesta teatteriin. Maaliskuun luetut:
Ei enää mitään – Tommy Orange Aino A. – Jari Järvelä Taivasten vanki – Carlos Ruiz Zafon Rajamaa – Terhi Kokkonen
Huhtikuu
Pääsin vielä nauttimaan lumesta, kun Tampereelle saatiin takatalvi. Palaverien jälkeen lensin takaisin Sveitsiin, missä olikin ihan kevät. Pääsiäiseksi ajeltiin Ranskaan Millauhun tapaamaan suomalaisia kavereita, ihailemaan korkeita siltoja ja syömään patonkia. Loppukuusta Matti kaatui pyörällä, josta onneksi selvittiin tikeillä otsassa ja aika mustalla silmällä. Vapuksi leivoin munkkeja ja joku töhri meidän auton kyljen, joka onneksi saatiin putsattua asetonilla. Huhtikuun luetut:
Mies joka kuoli kahdesti – Richard Osman Korento – Anne-Maija Aalto Virtahevot – Emmi-Liia Sjöholm Mistä valo pääsee sisään – Anne-Maija Aalto
Toukokuu
Toukokuussa kaikkialla oli jo vihreää ja alettiin valmistautua Sveitsistä pois muuttoon. Matti irtisanoutui töistä ja laitettiin pikkurojuja myyntiin. Avattiin hyppykausi Zurichissa ja käytiin myös Luzernissa hyppäämässä ja vuorilla kävelemässä. Uitiin Limmatissa ja löydettiin meidän kämppään uusi vuokralainen, joka myös osti kaikki meidän huonekalut. Käytiin köysipuistossa Rheinfallsilla ja loppukuusta ystäväni tuli tutustumaan Zurichiin, vuoriin ja via ferratoihin. Toukokuussa luettua:
Kesäkuun alussa saatiinkin heti äiti vieraaksi. Käytiin muun muassa Liechtensteinissa ja vaellettiin vuorilla. Säät olivat helteiset ja hyvä aktiviteetti oli kellunta Limmatissa, sitä olisi pitänyt koittaa jo aiempina kesinä! Juhannuksena ajeltiin Zermattiin, missä tavattiin Suomessa asuvat bangladeshilaiset ja syötiin heidän kanssaan illallista. Tehtiin 20 km vaellus ihailemaan Matterhornia ja nähtiin edelweiss. Samalta reissulta saatiin myös korona. Kesäkuun luetut:
Haukansilmä – Juha-Pekka Koskinen Rantakahvila – Lucy Diamond Such a fun age – Kiley Reid
Heinäkuu
Koronan hellitettyä käytiin Tallinnassa base-boogeissa ja pakkailtiin tavaroita. 15. päivä luovutettiin avaimet pois, raahattiin loput tavarat pakuun ja lähdettiin pois Sveitsistä. Auto oli niin täynnä, että tultiin aika vauhdilla Suomeen, mutta pysähdyttiin kuitenkin matkalla Auschwitzissa. Suomessa hoidettiin muuttoon liittyvää byrokratiaa, yritettiin rekisteröidä autoa, lomailtiin, hypättiin ja mökkeiltiin. Heinäkuun luetut:
Haaveilijoiden saari – Polly Samson Juoksuhaudantie – Kari Hotakainen Klara ja aurinko – Kazuo Ishiguro
Elokuu
Elokuu alkoi viikon hyppyleirillä Jämillä, jossa tuuli ja muutenkin kehno keli haittasivat harrastamista. Loman lopuksi vietiin pikkusisko muumimaailmaan ja kiinalainen työkaverini mustikkametsään. Kävin äitin kanssa suunnistamassa ja loppukuusta saatiin vihdoin suomalaiset kilvet pakuun. VR:n sponssaamana päästiin myös Särkänniemeen. Elokuussa luin vain yhden kirjan:
Nukkumatin kylmä sota – Sakari Silvola
Syyskuu
Syyskuussa hypättiin, käytiin Irti Maasta -kiipeilypuistossa ja valmistauduttiin lähtöön. Putsattiin auton katto paneelien alta, asennettiin pikkujuttuja kuten listat ja LTE-antenni katolle ja pesetettiin penkit Kuhmoisten Siivouspalveluiden autopesulassa. Tavattiin myös sukulaisia ja kavereita ennen lähtöä. Töitä oli aika paljon ja olin mukana järjestämässä paria tapahtumaa, joten kiirettä riitti. Syyskuussa luettua:
Hildur – Satu Rämö Tämä läpinäkyvä sydän – Katja Kallio
Lokakuu
Lokakuun ensimmäisenä päivänä hypättiin lauttaan ja lähdettiin kohti Ruotsia. Poikettiin wingsuit-tunnelissa ja ajeltiin muutama päivä Malmöön, josta otettiin toinen lautta Saksaan. Moikattiin Matin siskoa Dortmundissa, käytiin hyppäämässä ja tapaamassa kavereita Hollannissa, tehtiin pastaa kaverin kanssa Belgiassa ja ajettiin Ranskan kautta Sveitsiin. Syötiin fondueta, nautittiin syksyn auringosta Lauterissa ja tavattiin tuttuja Zurichissa. Loppukuu köröteltiin Ranskan läpi ja välteltiin tulliteitä. Bordeauxin kautta suunnattiin lopulta Espanjan puolelle. Lokakuussa luettua:
Löydettiin tiemme Välimeren rannalle, ihailtiin auringonnousuja, syötiin paellaa suomalaisen kaverin kanssa Valenciassa ja haettiin äiti Malagasta vierailulle. Käveltiin Caminito del Rey (lämmin suositus, oli hieno reitti!), yövyttiin pikkukaupungeissa ja vierailtiin Rondassa ja Nerjassa. Syötiin churroja ja tapaksia. Kuun lopussa ajettiin vielä Sevillaan hyppäämään. Marraskuussa luin vain yhden kirjan:
Teemestarin kirja – Emmi Itäranta
Joulukuu
Sevillasta suunnattiin rannalle, käytiin Tarifassa, uitiin vielä meressä ja jatkettiin sateita pakoon kohti itää. Käytiin Granadassa, mutta Alhambra jäi seuraavaan kertaan, kun ei oltu varattu lippuja etukäteen. Ei kokonaan päästy sateita karkuun, joten tehtiin paljon töitä. Käytiin vielä toisen kerran Sevillassa hyppäämässä ja lähdettiin kohti Portugalia. Joulu vietettiin Faron lähellä pusikossa ja otettiin rennosti, minkä jälkeen tavattiin kaveria Albufeirassa ja mentiin hyppäämän Skydive Algarven droppikselle. Loma tuli tarpeeseen ja keskityttiin lähinnä maisemiin, ruokaan ja löhöilyyn. Joulukuussa luettua:
Ruusukoodi – Kate Quinn (ehkä vuoden paras kirja) Jää – Ulla-Lena Lundberg Ajasta ja vedestä – Andri Snær Magnason
Loppuun vielä kooste tämän vuoden hypyistä. Hyvää uutta vuotta!
Terveisiä Espanjasta! Lokakuun ensimmäisenä päivänä lähdettiin Suomesta ja ollaan nyt oltu yli kuukausi tien päällä. Pakuelämä on siis alkanut ihan kunnolla, kun enää ei olla jatkuvasti parkissa vanhempien pihoissa suihkujen, pyykinpesukoneiden ja keittiöiden äärellä. Mutta kaikki on mennyt oikeastaan tosi kivasti tähän asti. Ollaan tehty töitä, ajeltu hitaasti kohti etelää, pesty pyykit itsepalvelupesuloissa ja käyty suihkussa tai uimassa milloin missäkin kylmässä vedessä (ja välillä jopa ihan lämpimässäkin).
Mutta aloitetaan kuitenkin alusta. Meillä on pitkään ollut suunnitelmissa pakussa asuminen ja pidempi reissu Euroopassa. Heinäkuussa muutettiin pois Sveitsistä, vietettiin kesä Suomessa ja nyt lokakuussa lähdettiin liikkeelle ja otettiin lautta Ruotsiin. Käytiin lentämässä wingsuit-tunnelissa, minkä jälkeen ajeltiin muutaman päivän aikana Ruotsin läpi Malmöön. Matkan ehkä ikävin sattuma osui heti ensimmäisiin päiviin, kun Matin läppäri hajosi. Tukholmasta onneksi löytyi käytettynä melkein samanlainen Lenovo ja kaikki tiedot pysyivät tallessa. Päästiin siis jatkamaan matkaa suunnitellusti.
Malmöstä otettiin päivälautta Saksaan (laivalla oli sauna ja suihku!), missä vietettiin muutama päivä töitä tehden ja aina pari tuntia päivässä edeten. Käytiin moikkaamassa Matin siskoa Dortmundissa, mistä ajettiin viikonlopuksi hyppäämään Teugeen. Alankomaissa käytiin myös moikkaamassa muutamia kavereita sekä Noordwijkissä että Eindhovenissa. Ei siis olla tultu ihan suorinta reittiä vaan oikeastaan ajettu siksakkia alaspäin.
Kun kelit Hollannissa uhkasivat käydä sateisiksi, ajeltiin viikonlopun aikana Ranskan kautta Sveitsiin paremman ennusteen perässä. Vietettiin muutama päivä Lauterissa ja Matti kävi entisellä toimistolla Zurichissa. Sveitsi tuntui tosi kotoiselta ja tutulta, ja oli ihanaa kävellä vuorilla. Päästiin myös nauttimaan ensimmäiset fonduet ja gluhweinit tälle talvelle. Sveitsissä hoidettiin viimeiset sovitut kaverien tapaamiset, joten sen jälkeen ollaan edetty rennosti omaan tahtiin aina tunti tai pari päivässä ajaen.
Sveitsin jälkeen ajeltiin ensin Ranskan läpi kohti länttä noin viikon ajan. Välteltiin tietulleja, eli keskinopeus oli noin 60 kilometriä tunnissa ja teiden leveys oli välillä normaali ja välillä jotain muuta. Mutta nähtiin paljon pikkukyliä ja poikettiin joka päivä leipomossa ostamassa tuore patonki. Koitettiin myös ulkoilla ja käydä kävelyillä iltapäivisin, kun oli lämmintä. Saatiin myös hieman huutelua paikalliselta nuorisolta, kun lokakuun lopussa uitiin melko viileässä järvivedessä.
Lopulta päädyttiin Bordeauxin kautta yhdeksi yöksi kävelymatkan päähän Atlantista. Käytiin rannalla kävelyllä, kastettiin varpaita veteen ja päätettiin jatkaa matkaa kohti etelää. Koko kuukauden ajan ajettiin syksyä pakoon ja pikkuhiljaa keltaisten lehtien määrä väheni ja yöt lämpenivät.
Espanjan raja ylitettiin vihdoin viime viikonloppuna ja todettiin että täällä on melkoisen kuivaa. Järvi, jonka rantaan meinattiin pysähtyä, olikin hiekkakuoppa ja maisemat muistuttivat aavikkoa. Käytiin Zaragosassa ja vietettiin yksi yö aivan todella söpössä sadan hengen La Cañada de Verich -nimisessä vuoristokylässä, mihin oli rakennettu matkaparkki hienolle paikalle. Kylän nähtävyys on muinainen lumisäilö, paikallinen minikauppa on auki pari tuntia päivässä ja kaikki paikalliset moikkailivat ja olivat tosi ystävällisiä. Tosi sympaattinen paikka siis.
Pikkuhiljaa vehreyskin alkoi lisääntyä ja lopulta löydettiin taas tiemme meren rantaan, tällä kertaa Välimeren puolelle. Oltiin pari yötä aika hienolla kivikkorannalla Peniscolassa, minkä jälkeen on ajettu rantaa seuraillen mandariinipeltojen keskellä kohti Malagaa.
Muiden reissaajien määrä on kasvanut samaa tahtia palmuhavaintojen kanssa. Ranskassa nähtiin muita matkailijoita harvakseltaan ja monessa paikassa oltiin ainoita yöpyjiä. Espanjassa taas ollaan parilta paikalta ajettu eteenpäin, kun on ollut täyttä ja matkailuautoja ja pakuja tuntuu olevan melko paljon liikenteessä. Mutta aika hyvin on sekaan mahduttu, nyt on kuitenkin matalan sesongin aika. En edes osaa arvata millaista meininki on kesällä.
Tuntuu myös hullulta, että on jo marraskuu. Täällä on suorastaan kesäistä, iltapäivisin on melkein hellettä ja öisinkään lämpötila ei laske alle kymmenen asteen. Aurinko tietysti laskee jo kuuden maissa, mutta ollaan pyritty ottamaan ilo irti aurinkoisista iltapäivistä. Yllättävän lämpimässä merivedessäkin on käyty pulahtamassa jo useamman kerran. Yleensä kyllä ollaan ainoat hullut uimassa, eli rannoilla ei varsinaisesti ole ruuhkaa.
Koko alkureissun ajan ollaan pääasiassa nukuttu puskaparkeissa tai ilmaisissa matkailuautoalueilla, missä on myös täytetty ja tyhjätty vesiä. Meillä on noin 50 litraa puhdasta vettä, 10 litran harmaavesi ja kemiallinen vessa, eli huoltopäiviä on pakko pitää pari kertaa viikossa. Muutamia öitä ollaan vietetty myös leirintäalueilla Hollannissa ja Sveitsissä, kun siellä puskaparkkeeraaminen ei ole kaikissa paikoissa sallittua tai edes mahdollista.
Laskin huvikseen, että tämän viiden viikon aikana ollaan käyty lämpimässä kunnon suihkussa alle 15 kertaa, lähinnä jos ollaan oltu leirintäalueilla tai kavereilla kylässä. Muuten on hyödynnetty ilmaisia kylmiä ulkosuihkuja tai käytetty meidän omaa ämpärisuihkua. Täytyy todeta, että yllättävän pienellä vesimäärällä itsensä pystyy pesemään ja ihan joka päivä ei ole pakko ottaa kunnon suihkua.
Mutta yhteenvetona voi siis todeta, että hyvin menee! Elämä on tuntunut aika rennolta ja yksinkertaiselta. Murehditaan lähinnä siitä missä nukutaan seuraava yö ja mitä syödään. Töitä tietysti joutuu tekemään ja varmistamaan että netti toimii, mutta muuten on tuntunut aika vapaalta. Ensi viikolla saadaan äiti vieraaksi, eli tiedossa on ehkä vähän aktiivisempaa tekemistä ja jopa muutama ylimääräinen vapaapäivä.
